The Politics of Textile Entrepreneurship Loja Saarinen and Her Weaving Studio in the Cranbrook Art Community

In 1925 the Finnish architect Eliel Saarinen (1873¨-1950) was commissioned to design the campus for Cranbrook Educational Community in Bloomfield Hills, Michigan (USA). The patrons were the newspaper magnate George Gough Booth and his wife Ellen Scripps Booth, by then also well known patrons of the American Arts and Crafts Movement. Eliel Saarinen moved to Cranbrook and all of his family was deeply commited to this project. Educated originally in sculpture, Loja Saarinen (1879-1968), the wife of Eliel, founded in 1928 the Studio Loja Saarinen to produce textiles for Cranbrook buildings. This weaving studio soon merged its activities into the programme of the Cranbrook Academy of Art (est. 1932) and Loja Saarinen headed the weaving department until 1942. Loja Saarinen has later been acknowledged as pioneering American textile artist. Her role in the Cranbrook project, however, remains ambiguous. This paper will look at her work as entrepreneurship and examine the Cranbrook community in a wider economic and social historical context. The concept of bourgeois modernity has been used to describe the complex networks of industrialists and artists that produced the framework for emerging modern architecture and design in Europe in the early 20th century. Using this concept, I will examine Loja Saarinen as an economic actor and discuss the meanings of her studio in the Cranbrook project. This paper relates to my current research project on hand weaving as medium for woman designers. My academic framework is in art history, design history, economic and social history and gender studies

Dispute Board Determination and Recourse to Arbitration : How has the Link between Dispute Board Determination and Arbitration been Clarified in the 2017 FIDIC Conditions of Contract, and in ICC Practice?

Tässä tutkielmassa selvitetään, miten rakennusalalla hyödynnettyjen FIDIC-mallisopimusehtojen mukaista Dispute Board -asiantuntijapaneelin (jäljempänä “riidanratkaisupaneeli”) sisältävää riidanratkaisulauseketta on täsmennetty vuoden 2017 versiossa vuoden 1999 versioon verrattuna. Sopimusehtojen täsmentymistä tutkitaan siitä näkökulmasta, miten riidanratkaisupaneelin ratkaisut voidaan saattaa välimiesmenettelyyn FIDIC-mallisopimusehtojen mukaisesti. Lisäksi asiaa analysoidaan myös Kansainvälisen kauppakamarin välimiesmenettelysääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä (“ICC välimiesmenettely”) annettujen välitystuomioiden perusteella. Tarkastelun kohteena ovat FIDIC-mallisopimusehtojen käytetyimmän niin sanotun ”sateenkaarisarjan” sopimustyypit (“punainen”, ”keltainen” ja ”hopea kirja”, jäljempänä “FIDIC-sopimusehdot”). Riidanratkaisupaneelit ovat vähitellen yleistymässä. Sopimusperusteinen riidanratkaisupaneeli perustetaan usein pitempiaikaisiin riitaherkkiin rakennushankkeisiin niiden koko keston ajaksi. Riidanratkaisupaneeli voi avustaa osapuolia urakan aikana ilmenevien riitaisuuksien epämuodollisessa välttämisessä sekä antaa osapuolia väliaikaisesti sitovia ratkaisuja hankkeen aikana syntyviin riitoihin. Näitä ratkaisuja voidaan jälkikäteen uudelleen arvioida ja ratkaista lopullisesti välimiesmenettelyssä. Riidanratkaisupaneelin ratkaisusta tulee osapuolia lopullisesti sitova, mikäli kumpikaan osapuolista ei ilmoita tyytymättömyyttä ratkaisuun määräaikaan mennessä. Mikäli osapuoli kieltäytyy noudattamasta riidanratkaisupaneelin antamaa molempia osapuolia sitovaa ratkaisua, voi toinen osapuoli myös tässä tapauksessa hyödyntää välimiesmenettelyä ja pyytää välimiesoikeutta vahvistamaan ratkaisun molempia osapuolia sitovaksi joko väliaikaisin vaikutuksin tai lopullisesti sitovana. Riidanratkaisupaneelien käytön taustalla on niin kutsuttu ”maksa nyt, riitele myöhemmin” -periaate (engl. “pay now, argue later”). Periaatteen tausta-ajatuksena on turvata hankkeen ja sen kassavirran jatkuminen urakkasuunnitelmien mukaisesti riitaisuuksista huolimatta. Tutkielmassa keskitytään FIDIC-sopimusehtojen moniportaisen ja varsin monimutkaiseksi rakennetun riidanratkaisulausekkeen kahteen portaaseen: riidanratkaisupaneelin ratkaisuun sekä välimiesmenettelyyn viimesijaisena keinona. Yrityksen riidanratkaisukeinojen valintaan vaikuttavat muun muassa ratkaisun lopullisuus ja täytäntöönpanokelpoisuus. Lisäksi uusien vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien valitseminen kansainvälisesti tunnustetun ja täytäntöönpanokelpoisen välimiesmenettelyn rinnalle edellyttää, että niihin ei liity suuria riskejä. Muuten laajasti omaksutusta välimiesmenettelystä poikkeamiselle ei välttämättä ole riittäviä perusteita yrityksen riskien hallinnan kannalta. Riidanratkaisupaneelien ratkaisujen heikkoutena voidaan kuitenkin pitää niiden täytäntöönpanokelvottomuutta. Ratkaisujen välitön noudattaminen on osapuolten sopimusoikeudellinen velvollisuus, eikä ratkaisujen tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon ole vastaavaa kansainvälisesti tunnustettua instrumenttia kuin välimiesmenettelyyn soveltuva New Yorkin yleissopimus (1985). Tämän vuoksi riidanratkaisupaneelin ratkaisun saattaminen välimiesmenettelyyn viimesijaisena keinona onkin tärkeää prosessin ennakoitavuuden säilyttämiseksi, ja ilman näiden prosessien välistä selkeää yhteyttä vaarantuu myös hankkeen jouheva eteneminen. FIDIC-sopimusehtojen vuosien 1999 ja 2017 versioiden vertailussa havaitaan, että FIDIC-sopimusehtojen mukaisesti riidanratkaisupaneelin ratkaisun saattaminen välimiesmenettelyyn on mahdollista kahta eri reittiä pitkin: i) osapuoli voi pyytää välimiesoikeutta vahvistamaan ratkaisun välittömästi osapuolia sitovaksi, ja ii) osapuoli voi pyytää välimiesoikeutta uudelleen arvioimaan ja ratkaisemaan asian lopullisesti. Vuoden 1999 versiossa sopimusehdoista havaitaan puutteita molempiin reitteihin liittyen, joita on selkeytetty vuoden 2017 FIDIC-sopimusehdoissa. Merkittävimpänä 1999 vuoden version puutteena mainittakoon epäselvyys siitä, voidaanko osapuolia väliaikaisesti sitova ratkaisu vahvistaa välimiesmenettelyssä. Vuoden 2017 versio sopimusehdoista sisältää myös muilta osin yksityiskohtaisempaa sääntelyä, minkä vuoksi niiden tulkinnanvaraisuus on vähentynyt vuoden 1999 sopimusehtoihin verrattuna. Lisäksi riidanratkaisupaneelin ratkaisujen saattamista välimiesmenettelyyn tarkastellaan ICC välimiesmenettelyn välitystuomioiden valossa. ICC välitystuomioita tarkastellaan, koska ICC välimiesmenettely on FIDIC-sopimusehtojen mukainen suositus. Valitut välitystuomiot koskevat vuoden 1999 FIDIC-sopimusehtoja, joita on julkaistu ja näin ollen saatavilla. Valikoitujen ratkaisujen perusteella havaitaan, että osittain annetut ratkaisut ja niiden perustelujen sisältö vaihtelevat saman tyyppisissä kysymyksissä. Välitystuomioista johdettuja havaintoja peilataan lisäksi 2017 FIDIC-sopimusehtojen muutoksiin ja havaitaan, että tapausten ratkaisuista voidaan hakea ainakin osittain johtoa niin 1999 kuin 2017 vuoden FIDIC-sopimusehtojen soveltamisessa. FIDIC-sopimusehtojen vertailun ja ICC välimiesmenettelyn ratkaisukäytännön perusteella johtopäätöksenä todetaan, että FIDIC-sopimusehtoihin voitaisiin tehdä edelleen täsmennyksiä. Esimerkiksi sitovien riidanratkaisupaneelin maksuvaatimuksia koskevien ratkaisujen väliaikaisessa vahvistamisessa voitaisiin välimiesoikeudelle lisätä nimenomainen valta edellyttää mahdollisen vakuuden asettamista vahvistamista pyytävältä osapuolelta. Lisäksi täsmennyksiä voitaisiin tehdä kuittausvaatimuksen esittämisestä välimiesmenettelyssä sekä välimiesmenettelyn kustannustenjaossa huomioon otettavista seikoista. Nämä kaikki täsmennykset edistäisivät osaltaan ”maksa nyt, riitele myöhemmin” -periaatteen toteutumista. Tutkielman yhteenvetona väitetäänkin, ettei riidanratkaisupaneelien käyttäminen välttämättä yleisty, mikäli riidanratkaisupaneelin ratkaisujen vahvistaminen ja niiden lopullinen arvioiminen välimiesmenettelyssä ei toteudu sopimusehtojen hengen mukaisesti

Artificial Intelligence in the Formation of Contracts : an analysis of the adequacy of the Finnish contract law regime with regard to artificial intelligence

Lisääntynyt tekoälyn hyödyntäminen on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua oikeustieteen saralla. Muun muassa itseohjautuviin autoihin liittyvät sopimuksen ulkopuoliset vastuukysymykset ja algoritmien hyödyntäminen oikeudellisessa päätöksenteossa ovat saaneet tässä keskustelussa paljon huomiota. Tekoälyä hyödynnetään hyvin monipuolisesti muillakin aloilla. Vähemmälle tarkastelulle ovat jääneet tekoälyn hyödyntämisen vaikutukset sopimusoikeuden näkökulmasta. Sähköisen kaupankäynnin lisääntyessä vuosituhannen vaihteessa katsottiin tarpeelliseksi päivittää sitä koskevaa sääntelyä tietyiltä osin. Tutkielman tavoitteena on selvittää, tuoko tekoälyn hyödyntäminen sellaisia uusia elementtejä digitaalisesti tehtyihin sopimuksiin, joiden vuoksi sopimusoikeutta koskevaa lainsäädäntöä olisi jälleen aihetta päivittää. Yksi keskeinen tätä hypoteesia puoltava havainto on tekoälyn valmius toimia hyvinkin autonomisesti. Tämä piirre vaikuttaa erottavan tekoälyyn perustuvat sopimukset muista digitaalisista sopimuksista. Ennen sopimusoikeudellisten vaikutusten arviointia tutkielmassa tarkastellaan, kuinka tekoälyä parhaillaan hyödynnetään sopimuksia tehtäessä. Havaitaan, että tekoälyä hyödynnetään jo nyt varsin monipuolisesti muun muassa sopimusehtojen tarkastamisessa, hinnoittelussa sekä ultranopeassa kaupankäynnissä rahoitusmarkkinoilla. Tutkielman pääasiallisena tavoitteena on arvioida sitä, ovatko olemassa olevat sopimusoikeuden säännöt riittäviä sääntelemään tekoälyn avulla solmittua sopimusta. Arviointi tehdään yllä mainittujen tekoälyn käyttökohteiden pohjalta. Arviointi on rajattu koskemaan Suomen oikeutta ja siinä tarkastellaan neljää sopimusoikeudellista kysymystä, jotka voivat olla ongelmallisia tekoälyn erityispiirteiden vuoksi: - Toteutuuko tahdonilmaisu riittävällä tavalla, kun sopimusta tehtäessä hyödynnetään tekoälyä? - Voidaanko erehdystä koskevia sääntöjä soveltaa, jos tekoäly toimii ennalta arvaamattomalla tavalla? - Miten vilpittömän mielen käsitettä tulisi soveltaa tekoälyn avulla tehtyjen sopimuksien yhteydessä? - Vaikuttaako tekoälyn hyödyntäminen sopimuksen tulkintaan? Tutkielmassa havaitaan, että tekoälyn rooli sopimuksen teossa vaihtelee paljon. Yksinkertaisimmillaan tekoälyä hyödynnetään apuvälineenä tietyn toiminnon automatisoinnissa. Tekoäly voi myös toimia vaativimmissa sovelluksissa autonomisessa roolissa siten, että älykäs tekoälyyn perustuva sovellus neuvottelee ja toimeenpanee sopimuksen itsenäisesti. Tekoälyn toimiessa autonomisessa roolissa sen erityispiirteiden havaittiin vaikuttavan eniten tässä tutkielmassa tarkasteltuihin sopimusoikeudellisiin kysymyksiin

The State of Commercial Mediation in Finland

Mediation in commercial disputes is minimal in Finland. Although there is an established regulatory framework for commercial mediation both in the European Union and at the Finnish national level, parties to a dispute appear to prefer other dispute resolution methods. This paper adopts a two-fold strategy to explore the possible reasons for this phenomenon. The first part outlines the current regulatory framework on commercial mediation and its implications on Finnish commercial mediation. The second part focuses on commercial mediation practise in Finland. This part looks into earlier studies regarding what methods of dispute resolution Finnish businesses and their external dispute resolution advocates tend to resort to. Also, interviews carried out with professionals of the Finnish commercial mediation sector and other experts in Finnish dispute resolution are used to map out some further reasons for the current state of commercial mediation in Finland. This examination produces three categories of reasons for the limited use of commercial mediation in Finland: the regulatory framework, the attitudes ingrained in corporate culture and reasons related to the organisation of commercial mediation

The coordinated entry into service encounters in food shops : managing interactional space, availability, and service during openings

This article studies openings of service encounters in food shops. Based on video data in Catalan, Swiss German, Finland Swedish, and Finnish, it contributes to the general understanding of openings of face-to-face encounters by highlighting the systematic multimodal and sequential organization of sighting, gazing, greeting, walking, and moving into the reason for the encounter. More specifically, the article casts light on openings in institutional settings by investigating the methodic, coordinated achievement of entry into business and the contingencies involved. The article shows how the availability of the salesperson is displayed for the customer and how s/he orients to it, rendering visible how service is accountably offered and recognized.Peer reviewe

Opinnäytteen kirjoittaminen vuorovaikutuksena : Keskustelunanalyyttinen tutkimus graduseminaarien ja gradunohjaustapaamisten vuorovaikutuksesta

This study examines two types of interaction closely connected to the writing of master s thesis: the seminar and the supervisory encounters between the author and the supervisor. The study consists of a summary and four original articles that analyze the thesis interaction from various points of view. The focus is on peer feedback in the seminar, participation in the seminar, and the role of documents in the supervisory encounter. The study uses the method of conversation analysis to analyze encounters videotaped in the seminars and videotaped supervisory encounters. The main research questions are: 1) What do the forms of interaction connected to writing a thesis consist of? 2) How can the seminar and supervision encounters be pedagogically developed? The study analyzes the discussant s text feedback as consisting of three activities, questioning, praise, and the so-called problem-solution feedback. The feedback turn is structurally complicated, because the discussant s feedback has several, partly conflicting goals, and the feedback needs to counter several interactional challenges. Since text feedback is the dominant form of activity in the seminar, discussion and participation face particular challenges. In the supervisory encounters, the study concentrates on the role of written documents in the openings of the encounters. A key observation is that the role of the documents is dominant. Documents are used to topicalize the thesis work, and various kinds of encounter openings are tied to the documents. The results of the study are compared to the literature on university pedagogy and the pedagogy of writing. Some practical suggestions are also given in order to develop supervisory interaction further.Pro gradu -tutkielman sanotaan olevan haastavin osa yliopisto-opintoja. Opiskelijoita askarruttavat gradussa kirjoittaminen ja tutkimuksellisten kysymysten ratkaiseminen, mutta gradun tekemiseen liittyy myös haastavia vuorovaikutustilanteita. Graduntekijän on tekstin tuottamisen lisäksi osattava keskustella tekstistään esimerkiksi kahdenkeskisessä ohjaustapaamisessa ja seminaaritilanteessa. Tämä väitöskirjatutkimus on toteutettu analysoimalla seminaareista ja ohjaustapaamisista videoituja aitoja keskusteluja keskustelunanalyysinä tunnetulla tutkimusmenetelmällä. Tarkasteltavana on, miten nämä gradun tekemiseen liittyvät vuorovaikutustilanteet rakentuvat ja miten niitä voisi pedagogisesti kehittää. Keskusteleminen on seminaarin keskeinen työmuoto. Osallistujat toivovatkin runsasta keskustelua, mutta samanaikaisesti valitetaan, että keskustelua ei oikein ole. Seminaareja analysoimalla havaittiin, että seminaarikeskustelun rakenne ja siinä toteutuneet roolit eivät todellisuudessa edistä keskustelua. Jos keskustelua todella halutaan lisätä, toivomisen tai vaatimisen sijaan pitäisi pohtia, miten keskustelu järjestetään siten, että kaikilla osallistujilla on luonteva rooli osallistumiseen. Tämä voisi toteutua esimerkiksi pienryhmäkeskustelujen avulla tai käyttämällä useaa opponenttia yhden sijasta. Palautetta pidetään kirjoittamisen ohjauksessa ja tutkimuksen tekemisessä hyvin tärkeänä asiana, ja se osoittautui myös seminaarissa keskeiseksi toiminnaksi. Hyvin vähän on kuitenkin aiemmin tarkasteltu sitä, mitä ihmiset tekevät, kun he antavat palautetta. Todellisuudessa palaute koostuu kolmesta toiminnosta, kysymisestä, kehumisesta ja ongelmanratkaisusta. Yleisin palautteen muoto on ongelmanratkaisu, ja esimerkiksi kehumista seminaarissa esiintyy varsin vähän. Monet palautteen antamisesta annetut ohjeet (esim. "Muotoile kriittiset kommentit kysymysmuotoon") puolestaan ovat aidon vuorovaikutusaineiston näkökulmasta varsin ongelmallisia. Gradunohjaustapaamisissa paperien rooli osoittautui suureksi. Keskustelua ei voida aloittaa, ennen kuin erilaiset dokumentit on etsitty esille, ja erilaiset keskustelunavaukset sidotaan tavalla tai toisella niihin. Varsinaista keskustelua tapaamisen tavoitteista tai työskentelyjärjestyksestä ei näyttäisi esiintyvän. Tavoitteista keskusteleminen voisi kuitenkin vähentää sekä ohjaajien että opiskelijoiden esille tuomaa turhautumista ohjauskeskusteluja kohtaan. Lisäksi se voisi ohjata opiskelijaa ottamaan aktiivisemman roolin ohjaustilanteessa

Exhibiting new cultures of design : Representing the cultural and social meanings of design in three nordic exhibitions

Peer reviewe

Opinnäytteen kirjoittaminen vuorovaikutuksena : Keskustelunanalyyttinen tutkimus graduseminaarien ja gradunohjaustapaamisten vuorovaikutuksesta

This study examines two types of interaction closely connected to the writing of master s thesis: the seminar and the supervisory encounters between the author and the supervisor. The study consists of a summary and four original articles that analyze the thesis interaction from various points of view. The focus is on peer feedback in the seminar, participation in the seminar, and the role of documents in the supervisory encounter. The study uses the method of conversation analysis to analyze encounters videotaped in the seminars and videotaped supervisory encounters. The main research questions are: 1) What do the forms of interaction connected to writing a thesis consist of? 2) How can the seminar and supervision encounters be pedagogically developed? The study analyzes the discussant s text feedback as consisting of three activities, questioning, praise, and the so-called problem-solution feedback. The feedback turn is structurally complicated, because the discussant s feedback has several, partly conflicting goals, and the feedback needs to counter several interactional challenges. Since text feedback is the dominant form of activity in the seminar, discussion and participation face particular challenges. In the supervisory encounters, the study concentrates on the role of written documents in the openings of the encounters. A key observation is that the role of the documents is dominant. Documents are used to topicalize the thesis work, and various kinds of encounter openings are tied to the documents. The results of the study are compared to the literature on university pedagogy and the pedagogy of writing. Some practical suggestions are also given in order to develop supervisory interaction further.Pro gradu -tutkielman sanotaan olevan haastavin osa yliopisto-opintoja. Opiskelijoita askarruttavat gradussa kirjoittaminen ja tutkimuksellisten kysymysten ratkaiseminen, mutta gradun tekemiseen liittyy myös haastavia vuorovaikutustilanteita. Graduntekijän on tekstin tuottamisen lisäksi osattava keskustella tekstistään esimerkiksi kahdenkeskisessä ohjaustapaamisessa ja seminaaritilanteessa. Tämä väitöskirjatutkimus on toteutettu analysoimalla seminaareista ja ohjaustapaamisista videoituja aitoja keskusteluja keskustelunanalyysinä tunnetulla tutkimusmenetelmällä. Tarkasteltavana on, miten nämä gradun tekemiseen liittyvät vuorovaikutustilanteet rakentuvat ja miten niitä voisi pedagogisesti kehittää. Keskusteleminen on seminaarin keskeinen työmuoto. Osallistujat toivovatkin runsasta keskustelua, mutta samanaikaisesti valitetaan, että keskustelua ei oikein ole. Seminaareja analysoimalla havaittiin, että seminaarikeskustelun rakenne ja siinä toteutuneet roolit eivät todellisuudessa edistä keskustelua. Jos keskustelua todella halutaan lisätä, toivomisen tai vaatimisen sijaan pitäisi pohtia, miten keskustelu järjestetään siten, että kaikilla osallistujilla on luonteva rooli osallistumiseen. Tämä voisi toteutua esimerkiksi pienryhmäkeskustelujen avulla tai käyttämällä useaa opponenttia yhden sijasta. Palautetta pidetään kirjoittamisen ohjauksessa ja tutkimuksen tekemisessä hyvin tärkeänä asiana, ja se osoittautui myös seminaarissa keskeiseksi toiminnaksi. Hyvin vähän on kuitenkin aiemmin tarkasteltu sitä, mitä ihmiset tekevät, kun he antavat palautetta. Todellisuudessa palaute koostuu kolmesta toiminnosta, kysymisestä, kehumisesta ja ongelmanratkaisusta. Yleisin palautteen muoto on ongelmanratkaisu, ja esimerkiksi kehumista seminaarissa esiintyy varsin vähän. Monet palautteen antamisesta annetut ohjeet (esim. "Muotoile kriittiset kommentit kysymysmuotoon") puolestaan ovat aidon vuorovaikutusaineiston näkökulmasta varsin ongelmallisia. Gradunohjaustapaamisissa paperien rooli osoittautui suureksi. Keskustelua ei voida aloittaa, ennen kuin erilaiset dokumentit on etsitty esille, ja erilaiset keskustelunavaukset sidotaan tavalla tai toisella niihin. Varsinaista keskustelua tapaamisen tavoitteista tai työskentelyjärjestyksestä ei näyttäisi esiintyvän. Tavoitteista keskusteleminen voisi kuitenkin vähentää sekä ohjaajien että opiskelijoiden esille tuomaa turhautumista ohjauskeskusteluja kohtaan. Lisäksi se voisi ohjata opiskelijaa ottamaan aktiivisemman roolin ohjaustilanteessa