The right to mine? Discourse analysis of social impact assessments of mining projects in Finnish Lapland in the 2000s

Lapland, the northernmost county of Finland, has promising mineral deposits and over half of all Finnish mining operations. In the 2000s two new metallic mineral mines were opened in Lapland, while three projects are undergoing the environmental impact assessment procedure (EIA). This process also involves a social impact assessment (SIA) that reports on the expected impacts of mining on the host communities. SIAs influence the permit process and the ensuing activity and officially represent the views of the local people in the planning and decision-making process. In this study, social impact assessments are examined by discourse analysis introduced by Maarten Hajer. The document analysis identified three recurrent story lines shared by all the investigated SIAs. A story line combines elements from different domains and suggests a common understanding on an issue. The second phase of the discourse analysis was to analyse these story lines in the context they were produced. The first story line sees mines as the only way to develop the remote regions of Lapland. Large-scale mining projects are seen as a solution to economic problems, unemployment and out-migration. The second story line stresses the importance of mines in supporting the “general interest” of the whole province. After the Second World War, the intensive use of natural resources was justified by national interests; now it is justified by the interests of the region. The third story line argues that nature has no intrinsic value – it is merely a resource to be used. With the help of such story lines, SIAs grant the right to mine in Lapland.publishedVersio

In the Field of the Ubiquitous City .

The technologized urban environment has fundamental effects on us: it modifies our  understanding of time, distance and privacy. For example, by talking on a mobile phone with someone who is waiting for you, you are already with that person. This means that the concepts of communality and communication need rethinking to fully understand the existing and emerging effects of technological development in socio-cultural reality. What does it mean in a space full of ubiquitous technology to ‘be with somebody’, or to ‘be present’? Clearly, a person forms a socially constructed physical and virtual hybrid space by using communication technology, but it should also be noted how social hierarchies and norms restrict or encourage the utilization of technology and the social interaction linked to it. Thus, technology can create new forms of sociality but, on the other hand, it can also produce new forms of separation and isolation  related to gender, age, education and social status. &nbsp

Yhteiskuntatieteellinen katsaus luonnonvarojen hyödyntämiseen

publishedVersio

Ortopedisen lapsitraumapotilaan kotiuttamisen minimikriteerit

TIIVISTELMÄ Suopajärvi, Kristiina. Ortopedisen lapsitraumapotilaan kotiuttamisen minimikriteerit. Diak Etelä, Helsinki, kevät 2012, s.43, 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä kotiuttamisen minimikriteeristö Lastenklinikan osastolle K8. Minimikriteeristö tehtiin tutkimustiedon ja osaston nykyisten käytäntöjen pohjalta ja se tuli hoitohenkilökunnan työvälineeksi. Opinnäytetyön tavoitteena oli Lastenklinikan osaston K8 kotiuttamiskäytäntöjen ja potilaanohjauksen kehittäminen. Minimikriteeristön tavoitteena oli yhtenäistää kotiuttamista ja siten parantaa myös hoitotyön laatua ja potilastyytyväisyyttä. Opinnäytetyö oli kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa haettiin systemaattisesti tietoa ortopedisen lapsitraumapotilaan kotiuttamisesta. Toisessa vaiheessa tehtiin minimikriteeristö saatujen tutkimustulosten ja osaston nykyisten kotiuttamiskäytäntöjen pohjalta. Minimikriteeristöstä tehtiin hoitohenkilökunnan käyttöön kirjallinen tuotos, jonka tarkoituksena on tukea hyvän kotiuttamisen toteutumista. Opinnäytetyön menetelmänä oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Katsauksen tarkoituksena oli selvittää potilaan ja vanhempien näkökulmasta, mitä ohjausta he tarvitsevat sairaalasta kotiuttamisessa ja millainen on hyvä kotiuttaminen. Alkuperäistutkimusten haussa käytettiin elektronisia hoitotieteellisiä tietokantoja Medic, EBSCO (Cinahl) ja PubMed. Hakusanoina käytettiin sanoja ”patient discharge” ja ”information needs”. Sisäänottokriteereitä tutkimuksille oli 2000-luvulla julkaistut, länsimaalaiset, suomen-, ruotsin- ja englanninkieliset sekä lasten hoitotyöhön kohdistuvat tutkimukset. Laatukriteereiksi määriteltiin tieteelliset tutkimukset sekä tieteellisissä lehdissä julkaistut tutkimusartikkelit. Huomiota kiinnitettiin myös tutkimuksissa käytettyihin tutkimusmenetelmiin. Opinnäytetyöhön valittiin seitsemän artikkelia. Kaikki artikkelit ovat englanninkielisiä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla. Kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan lapsipotilas ja tämän vanhemmat tarvitsevat kotiuttamisessa tietoa sairaudesta ja toimenpiteestä, lääkehoidosta, haavanhoidosta, mahdollisista komplikaatioista, liikerajoituksista sekä kotiuttamisen jälkeisestä jatkohoidosta. Minimikriteeristö koottiin näiden tiedontarpeiden ja osaston hyväksi havaittujen kotiuttamiskäytäntöjen pohjalta. Minimikriteeristöä arvioivat kokeneet sairaanhoitajat. Kirjallisuuskatsauksen mukaan hyvä potilaan ohjaus on potilaan ja vanhempien näkökulmasta suullista, kirjallista ja toiminnallista, kielellisesti ymmärrettävää ja yksilölliset erot huomioivaa. Ohjauksen tulee olla oikea-aikaista, kiireetöntä ja johdonmukaista. Vanhemmat pitävät tärkeänä hoitajan kykyä rohkaista, kuunnella ja havainnoida heidän tarpeitaan sekä tyynnytellä ja välittää. Asiasanat: potilaat, lapset, kotiutus, ortopedia, kirurgia, potilasohjeetABSTRACT Suopajärvi, Kristiina. The minimum criteria for patient discharge in case of children who have experienced orthopedic trauma. 43p., 3 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Spring 2012. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing, Option in Nursing. Degree: Nurse. The purpose of the thesis was to create minimum criteria for patient discharge in childrens’ orthopedic trauma ward K8 in Lastenklinikka, Helsinki. The minimum criteria are a tool for nurses. The objective of this thesis was to develop a patient discharge system and develop the instruction of patients among nurses. This thesis is a part of a patient education program in the ward. This thesis was carried out by following the stages of a systematic review. The research material used in this study was collected from the Medic, Cinahl and PubMed databases. The selected material consisted of seven western studies. The material was analysed using the methods of inductive content analysis. Results showed that during the discharge process a patient and his parents need information about the condition and performed operation, medical treatment, wound treatment, possible complications, constraints in moving and how the treatment will continue after the discharge. The minimum criteria are a synthesis of the research results and the conventions of the ward. The systematic review showed that in patients’ and parents’ perspective good patient instruction is verbal, written and active. The information should be provided in a user-friendly language and be customized to parents’ specific circumstances. The patient instruction should also be reserved enough time, be well timed and logical. The results of the systematic review did not substantially change the ward’s conventions in patient discharge. However, the research supports the conven-tions and provided important details. The evidence-based treatment improves the quality of nursing and equality between patients. Keywords: systematic review, patient discharge, instruction, orthopedic, trauma, chil

Opas projektiarviointiin

Julkaistu versi

From Tar City to Smart City: Living with the Smart City Ideology as Senior City Dweller

In a smart city, technologies are designed to assist people in their everyday lives, like in intelligent homes, public transportation, and e-services. However, this can lead to new kind of marginalisation if people do not fit into the idea of smart citizen. In this article, I consider how the smart city ideology of Oulu in northern Finland becomes lived in the everyday practices of senior citizens; and how they sense themselves as “smart citizens.” Through generating ethnographic composition of ICT-biography and walk-along interviews, and series of workshops with seniors, city officials and researchers; and thinking this process as collaborative knowledge-making, the configuration of ageing in a smart city has emerged. In this configuration, the city is understood as an assemblage with dynamics of temporalities, structures, communities and individuals; and as part of global power-geometry. Though the seniors support the smart city ideology as regional strategy, they want to make a voluntary decision to become a smart citizen. Current smart city is made for and by technology enthusiasts, and it often excludes other citizens. To become a smart community the city must include variety of citizens in the making of their city. Many seniors are willing to take up this challenge

Lived, sensed and contested: ageing in a smart city

The growing number of seniors prefers to live in the city centres where the services they need are easily accessible by walking or using public transportation. Therefore urban places have become important environments for ageing citizens, too. Ageing urban citizens thus occupy many public spaces in their daily practices. They are mobile and active city dwellers but their ageing bodies affect the ways they use these spaces, as well as how they experience moving around in the city. Acting bodies are however more than physical entities; cultural beliefs and social norms are inscribed in them, and the shared norms are re-negotiated by individual experiences on “being in the body” (Joyce & Mamo 2006). The cities are often experienced through mobility, like walking, where walkers make spatial orders both to exist and to emerge (de Certeau 1988); and consequently these spatial practices express and even shape their identities. To understand how the ageing citizens of Oulu in northern Finland experience walking via their everyday routes in the city centre, I walked with five women and four men aged between 66–89 years in the spring 2013. In these kinds of walk-alongs “people weave previous knowledge and biography into immediate situated action” (Kusenbach 2003); thus multiple temporal layers and momentary sensory and other embodied experiences become unfolded during the walks. Through analysing our walks by following anthropologist Sarah Pink’s (2011) notions of emplacement, I will consider them as specific “place-events” but also as processes with histories. In addition, I will discuss how these entanglements disclose the complexity of spatial experiences of the seniors, which challenges the urban (computing) design. I will also raise the questions of the accountability of designers in the construction of power relations in public urban places

Ennakoinnin näkökulma työhyvinvoinnin kehittämiseen Lapin terveys- ja hyvinvointimatkailun avulla

Työpaperin aiheena on pohtia Lapin terveys ja hyvinvointimatkailun palvelujen kehittämistä suhteessa työelämän muutosilmiöihin ennakoinnin näkökulmasta. Jotta matkailupalveluilla pystytään vastaamaan työyhteisöjen tarpeisiin asiakaslähtöisesti, palvelujen tuottajan on tunnettava työelämän trendit ja heikot signaalit. Työpaperin perustana on käytetty Open Health hankkeeseen tehtyjä asiantuntijahaastatteluja ja tutkimuskirjallisuutta, joiden pohjalta on jäsennetty suomalaisen työelämän seitsemän trendiä ja seitsemän heikkoa signaalia. Työpaperissa lyhyesti esitellyt muutosilmiöt paikantuvat ensisijaisesti yksityisen ja julkisen sektorin toimihenkilöiden ja johtajien työhön. Suomalaista työelämää leimaaviksi trendeiksi eli yleisiksi kehityssuunniksi jäsennettiin työn henkisen kuormittavuuden kasvu, informaatiotulvan lisääntyminen, työtapojen verkostoituminen, vastuun ja itsenäisen työskentelyn vahvistuminen työyhteisön kaikilla tasoilla, elinikäisen oppimisen edellytys, työajan ja oman ajan välisen rajan liudentuminen ja työntekijöiden keski-iän nousu. Heikoiksi signaaleiksi eli työelämän orastaviksi muutosilmiöiksi jäsentyivät johtamiskulttuurien muutos, luovuuden korostus, työrauhan tarve, työn ja perheelämän yhteensovittaminen, työyhteisön eri jäsenten yksilöllisyyden kunnioitus, ”irti oravanpyörästä” –ilmiö ja työn merkitysten muutos nuorempien sukupolvien keskuudessa. Selvityksen työmenetelmänä käytettiin supistettua Delfoimenetelmää. Asiantuntijahaastatteluihin ja tutkimuskirjallisuuteen perustuvat työelämän trendit ja heikot signaalit arvioitiin Open Health –työryhmän asiantuntijapaneelissa. Ensimmäinen kierros toteutettiin nettikyselynä, jossa asiantuntijat äänestivät trendit ja heikot signaalit tärkeysjärjestykseen. Sen jälkeen he arvioivat, miten muutosilmiöihin voidaan vastata Lapin terveysja hyvinvointimatkailun palveluilla. Kyselylomakkeessa olivat arvioitavina myös Lapin matkailun trendit, jotka perustuvat Lapin elämysteollisuuden osaamiskeskuksen raporttiin. Nettikyselyyn vastasi kahdeksan OHtyöryhmän 20:stä jäsenestä. Nettikyselyn tulokset olivat hankkeessa kommentoitavina sähköpostitse ja niitä käsiteltiin hankkeen tutkijatapaamisessa. Työskentely antaa esimerkin siitä, miten ennakoinnin menetelmiä voi käyttää kehittämistyössä. Asiantuntijapaneelin mielestä työn henkisen kuormittavuuden kasvu on tärkein työelämän trendi eli yleisin kehityssuunta. Muiden trendien osalta mielipiteet jakaantuivat tasaisesti, joten ne tunnistettiin melko merkityksellisiksi muutosilmiöiksi. Heikoista signaaleista äänestettiin tärkeimmiksi työn ja perheelämän yhteensovittaminen sekä johtamiskulttuurien kehittäminen. Paneelin mielestä Lapin luonto tarjoaa hyvät mahdollisuudet esimerkiksi rauhoittumiseen ja hiljentymiseen, mutta ympäristö ei yksinään riitä työyhteisöjen hyvinvoinnin ja työntekijöiden terveyden edistämiseen. Paneelin mielestä Lapin matkailupalvelut eivät tarjoa riittävästi terveysja hyvinvointimatkailun tuotteita, joita voitaisiin tarjota työyhteisöille. Työyhteisöjen kehittämisen asiakaslähtöinen sisällönosaaminen ja palvelutarjonta vaativat erityisosaamista, jota Lapissa ei ole riittävästi. Fyysisen ja henkisen ”elämyskuntoutuksen” rinnalla palveluihin tulee kuulua ammattitaitoista konsultointia etenkin ajankäytön hallintaan, henkisten voimavarojen vahvistamiseen ja johtajuuteen. Hyvinvointi on yksi Suomen luovan talouden kärkialoista ja työelämää palvelevat tuotteet ovat potentiaali Lapin matkailulle. Matkailutuotteiden kehittäminen Lapissa edellyttää tutkimus, koulutusja kehittämistoimintaa, joka keskittyy asiakaslähtöisten tuotteiden, liiketoimintamallien ja markkinoinnin vahvistamiseen

Experienced impacts of mining in Sodankylä : follow-up study

This research report examines Sodankylä residents’ views and experiences of mining. The residents assess the impacts of mining on the attractiveness, services, environment, and atmosphere of the municipality. In addition, the assessment included supervision carried out by authorities, trust in various actors involved in mining, and local mining projects. The report also covers the respondents’ opinions about the essence and future of Sodankylä and about the effects of mining on their line of work