Yksityiset ja luontomielipaikat psyykkisen itsesäätelyn välineinä

Ihmiset käyttävät ympäristöä avukseen säädellessään tunteitaan ja pyrkiessään selviytymään stressaavissa tilanteissa. Hakeutuminen lähiympäristöstä löytyvään mielipaikkaan on yleisesti käytetty psyykkisen itsesäätelyn keino. Suurin osa aikuisten mielipaikoista on luokiteltavissa luontopaikoiksi, mutta myös yksityiset paikat, kuten oma koti tai sen osa, ovat yleisiä mielipaikkoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa lisää tietoa mielipaikoista psyykkisen itsesäätelyn välineinä tutkimalla, millaisiin päätyyppeihin mielipaikkaan hakeutumisen tilanneyhteydet ja mielipaikkakokemukset jakautuvat, minkä tyyppiset tilanteet koetaan tärkeimmiksi syiksi hakeutua mielipaikkaan, minkä tyyppiset kokemukset ovat voimakkaimpia mielipaikoissa, sekä miten erityyppiset mielipaikkaan hakeutumisen tilanneyhteydet ovat yhteydessä erityyppisiin mielipaikkakokemuksiin. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, onko mielipaikkaan hakeutumisen tilanneyhteyksien tärkeydessä, mielipaikassa koettujen kokemusten voimakkuudessa tai näiden välisissä yhteyksissä eroa luontomielipaikkojen ja yksityisten mielipaikkojen välillä. Tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin Tampereen yliopistossa vuosina 2010–2017. Osallistujina oli 296 yliopisto-opiskelijaa, joista suurin osa (86,1 %) oli naisia. Osallistujien keski-ikä oli 25,4 vuotta (vaihteluväli 18–58). Osallistujat täyttivät kyselylomakkeen, jossa heitä pyydettiin kuvailemaan arkipäivän lähiympäristössään sijaitsevaa mielipaikkaansa sekä arvioimaan, miten tärkeitä erilaiset tilanteet yleensä ovat syynä mielipaikkaan hakeutumiselle ja missä määrin erilaiset kokemukset ja tunteet vastaavat heidän mielipaikkakokemuksiaan. Mielipaikkaan hakeutumisen tilanneyhteydet jakautuivat voimakkaiden tunteiden tilanneyhteyksiin, myönteisen mielialan tilanneyhteyksiin ja vetäytymisen tarpeen tilanneyhteyksiin. Näistä vetäytymisen tarve arvioitiin tärkeimmäksi. Mielipaikkakokemukset jakautuivat rauhoittumisen ja ajatusten selkeytymisen kokemuksiin, epävarmuuden ja negatiivisen tunnetilan kokemuksiin sekä paikkaan kuulumisen ja itsearvostuksen kokemuksiin. Voimakkaimmin koettiin paikkaan kuulumisen ja itsearvostuksen kokemuksia. Tilanteiden ja kokemusten välisten yhteyksien tarkastelu osoitti, että mielipaikat toimivat psyykkisen itsesäätelyn välineinä tukemalla tunteiden säätelyä, kokemusten järjestämistä johdonmukaiseksi sisäiseksi järjestelmäksi ja itsetunnon suojaamista sekä mahdollistamalla niin myönteisten kuin kielteistenkin tunteiden tuntemisen. Mielipaikassa tapahtuvan psyykkisen itsesäätelyn mekanismit näyttäisivät olevan erilaisia tilanneyhteydestä riippuen. Yksityiset mielipaikat tukevat tämän tutkimuksen perusteella jopa luontomielipaikkoja tehokkaammin psyykkistä itsesäätelyä erityisesti voimakkaiden tunteiden tilanneyhteyksissä. Lisäksi myönteiset mielipaikkakokemukset olivat ylipäänsä voimakkaampia yksityisissä mielipaikoissa. Yksityisten paikkojen potentiaali olisikin tärkeää huomioida entistä paremmin kartoitettaessa keinoja ihmisten tunteiden säätelyn ja stressinhallinnan tukemiseen. Ympäristöpsykologisessa tutkimuksessa olisi jatkossa tärkeää huomioida luonto/rakennettu ympäristö -jaottelun ohella yksilölliset erot siinä, millaisen ympäristön kukin ihminen kokee mieluisaksi

Characterization of genomic diversity in extraintestinal pathogenic Escherichia coli (ExPEC) and development of a diagnostic DNA microarray for the differentiation of ExPEC isolates causing urinary tract infections

Extraintestinal pathogenic Escherichia coli (ExPEC) represent a diverse group of strains of E. coli, which infect extraintestinal sites, such as the urinary tract, the bloodstream, the meninges, the peritoneal cavity, and the lungs. Urinary tract infections (UTIs) caused by uropathogenic E. coli (UPEC), the major subgroup of ExPEC, are among the most prevalent microbial diseases world wide and a substantial burden for public health care systems. UTIs are responsible for serious morbidity and mortality in the elderly, in young children, and in immune-compromised and hospitalized patients. ExPEC strains are different, both from genetic and clinical perspectives, from commensal E. coli strains belonging to the normal intestinal flora and from intestinal pathogenic E. coli strains causing diarrhea. ExPEC strains are characterized by a broad range of alternate virulence factors, such as adhesins, toxins, and iron accumulation systems. Unlike diarrheagenic E. coli, whose distinctive virulence determinants evoke characteristic diarrheagenic symptoms and signs, ExPEC strains are exceedingly heterogeneous and are known to possess no specific virulence factors or a set of factors, which are obligatory for the infection of a certain extraintestinal site (e. g. the urinary tract). The ExPEC genomes are highly diverse mosaic structures in permanent flux. These strains have obtained a significant amount of DNA (predictably up to 25% of the genomes) through acquisition of foreign DNA from diverse related or non-related donor species by lateral transfer of mobile genetic elements, including pathogenicity islands (PAIs), plasmids, phages, transposons, and insertion elements. The ability of ExPEC strains to cause disease is mainly derived from this horizontally acquired gene pool; the extragenous DNA facilitates rapid adaptation of the pathogen to changing conditions and hence the extent of the spectrum of sites that can be infected. However, neither the amount of unique DNA in different ExPEC strains (or UPEC strains) nor the mechanisms lying behind the observed genomic mobility are known. Due to this extreme heterogeneity of the UPEC and ExPEC populations in general, the routine surveillance of ExPEC is exceedingly difficult. In this project, we presented a novel virulence gene algorithm (VGA) for the estimation of the extraintestinal virulence potential (VP, pathogenicity risk) of clinically relevant ExPECs and fecal E. coli isolates. The VGA was based on a DNA microarray specific for the ExPEC phenotype (ExPEC pathoarray). This array contained 77 DNA probes homologous with known (e.g. adhesion factors, iron accumulation systems, and toxins) and putative (e.g. genes predictably involved in adhesion, iron uptake, or in metabolic functions) ExPEC virulence determinants. In total, 25 of DNA probes homologous with known virulence factors and 36 of DNA probes representing putative extraintestinal virulence determinants were found at significantly higher frequency in virulent ExPEC isolates than in commensal E. coli strains. We showed that the ExPEC pathoarray and the VGA could be readily used for the differentiation of highly virulent ExPECs both from less virulent ExPEC clones and from commensal E. coli strains as well. Implementing the VGA in a group of unknown ExPECs (n=53) and fecal E. coli isolates (n=37), 83% of strains were correctly identified as extraintestinal virulent or commensal E. coli. Conversely, 15% of clinical ExPECs and 19% of fecal E. coli strains failed to raster into their respective pathogenic and non-pathogenic groups. Clinical data and virulence gene profiles of these strains warranted the estimated VPs; UPEC strains with atypically low risk-ratios were largely isolated from patients with certain medical history, including diabetes mellitus or catheterization, or from elderly patients. In addition, fecal E. coli strains with VPs characteristic for ExPEC were shown to represent the diagnostically important fraction of resident strains of the gut flora with a high potential of causing extraintestinal infections. Interestingly, a large fraction of DNA probes associated with the ExPEC phenotype corresponded to novel DNA sequences without any known function in UTIs and thus represented new genetic markers for the extraintestinal virulence. These DNA probes included unknown DNA sequences originating from the genomic subtractions of four clinical ExPEC isolates as well as from five novel cosmid sequences identified in the UPEC strains HE300 and JS299. The characterized cosmid sequences (pJS332, pJS448, pJS666, pJS700, and pJS706) revealed complex modular DNA structures with known and unknown DNA fragments arranged in a puzzle-like manner and integrated into the common E. coli genomic backbone. Furthermore, cosmid pJS332 of the UPEC strain HE300, which carried a chromosomal virulence gene cluster (iroBCDEN) encoding the salmochelin siderophore system, was shown to be part of a transmissible plasmid of Salmonella enterica. Taken together, the results of this project pointed towards the assumptions that first, (i) homologous recombination, even within coding genes, contributes to the observed mosaicism of ExPEC genomes and secondly, (ii) besides en block transfer of large DNA regions (e.g. chromosomal PAIs) also rearrangements of small DNA modules provide a means of genomic plasticity. The data presented in this project supplemented previous whole genome sequencing projects of E. coli and indicated that each E. coli genome displays a unique assemblage of individual mosaic structures, which enable these strains to successfully colonize and infect different anatomical sites.Escherichia coli-bakteerit kuuluvat ihmisen suoliston normaaliflooraan. Kuitenkin jotkut E. coli-kannat aiheuttavat tulehduksia ruuansulatuselimistössä (ns. enteric pathogenic E. coli) tai ruoansulatuselimistön ulkopuolella (ns. extraintestinal pathogenic E. coli [ExPEC]), kuten esimerkiksi virtsateissä, verenkierrossa, aivokalvoissa, vatsakalvoissa tai keuhkoissa. Virtsatietulehduksia aiheuttavat E. coli-kannat (ns. uropathogenic E. coli [UPEC]) muodostavat suurimman ExPEC-alaryhmän. UPEC:ien aiheuttamat virtsatietulehdukset kuuluvat yleisimpiin bakteeri-tulehduksiin maailmanlaajuisesti. Nämä tulehdukset kuormittavat huomattavasti yleistä terveydenhuoltoa, ja sen lisäksi aiheuttavat vakavia sairauksia ja kuolleisuutta riskiryhmissä, kuten vanhuksissa, nuorissa lapsissa, raskaana olevissa naisissa ja henkilöissä, joilla on huono vastustuskyky esimerkiksi diabeteksen takia. ExPEC-kannat eroavat geneettisesti ja kliinisesti suoliston normaaliflooran ja ruoansulatuselimistön tulehduksia aiheuttavista E. coli-kannoista. Nämä kannat tuottavat monia erilaisia virulenssitekijöitä (eli tekijöitä, jotka antavat kannalle kyvyn aiheuttaa tartuntoja), joihin kuuluu muun muassa erilaisia myrkkyjä ja ympäristön raudan sitomiseen tarvittavia systeemejä, sekä elimiä, jotka mahdollistavat bakteerien kiinnittymisen erilaisiin pintoihin ja kehon soluihin. Kuitenkaan mikään näistä virulenssitekijöistä ei löydy kaikista ExPEC-kannoista, eikä myöskään yksin mahdollista bakteerin taudinaiheutuskykyä. ExPEC-kantojen genomit ovat mosaiikkimaisia. Nämä bakteerit ovat saaneet arviolta neljäsosan DNA:staan toisilta bakteereilta erilaisten liikkuvien geneettisten elementtien (mm. patogeenisyys-saarekkeet, plasmidit, faagit, ja transposonit) välityksellä. Tämä genomin ulkopuolinen DNA-osa on suurimmalta osalta vastuussa ExPEC:ien taudinaiheutuskyvystä se mahdollistaa kannan nopean sopeutumisen muuttuviin ympäristöihin (esimerkiksi suolistoon ja virtsateihin). Ei kuitenkaan ole tiedossa, kuinka suuri osa ExPEC- tai UPEC-genomeista koostuu vieraasta DNA:sta, eikä myöskään tiedetä, mitkä geneettiset mekanismit osallistuvat tähän perimän liikkuvuuteen . Tämä tutkimus auttoi osaltaan selvittämään ExPEC-genomien rakennetta ja rakentumismekanismeja. Viisi tähän asti tuntematonta ExPEC:ien DNA-sekvenssiä, jotka eristettiin tutkimuksen aikana, olivat rakentuneet kuten palapeli, jonka yksittäiset palat ovat peräisin eri palapeleistä. On hyvin todennäköistä, että jokaisen ExPEC-kannan genomi on ainutkertainen kokonaisuus. Mielenkiintoista oli myös se, että yksi tutkituista DNA-sekvensseistä oli osa plasmidia (eli liikkuvaa geneettistä elementtiä), joka tähän asti on tunnettu vain E. coli:n lähisukuisista Salmonella-bakteereista, jotka yleensä aiheuttavat suolistotulehduksia ihmisissä. Voi olla mahdollista, että ExPEC-kannat ja Salmonellat vaihtavat geneettistä materiaalia (esimerkiksi virulenssitekijöitä) myös luonnollisissa ympäristöissä, kuten esimerkiksi suolistossa. Koska ExPEC- ja UPEC-kannat ovat erittäin heterogeenisiä, eli niillä on lukuisia erilaisia virulenssitekijöitä, niiden aiheuttamien tautien rutiininomainen tarkkailu ja diagnostisointi on hyvin vaikeaa. Tässä projektissa kehitettiin uudenlainen virulenssitekijä-algoritmi (ns. virulence gene algorithm), jonka avulla erilaisten ExPEC-kantojen taudinaiheutuskykyä (ns. pathogenicity risk) voidaan arvioida. Virulenssitekijä-algoritmi perustui DNA-mikrosiruun, joka sisälsi 77 DNA-sondia, jotka edustivat sekä tunnettuja, että myöskin otaksuttuja ExPEC-virulessitekijöitä. Mikrosirua arvioitiin vertaamalla suoliston normaaliflooran E. coli -kantoja virtsatietulehduksen aiheuttavien kantojen kanssa. 61 DNA-sondia (25 tunnettua ja 36 tähän asti tuntematonta virulenssitekijää) tavattiin suurimmalta osalta vain virtsatietulehduskannoissa. Tämä tutkimus osoitti, että suurella mahdollisuudella tautia aiheuttavat ExPEC-kannat on mahdollista erottaa sekä suoliston normaaliflooran kannoista, että vähemmän vaarallisista ExPEC-kannoista. Mielenkiintoista oli myös se, että 15% virtsateistä eristetyistä ExPEC-kannoista ja 19% normaaliflooran kannoista luokittuivat väärin (vastaavasti normaaliflooraa ja ExPEC:ja). Koska normaaliflooran-kaltaiset ExPEC-kannat olivat pääosin eristetty henkilöistä, jotka kuuluivat virtsatietulehdusten riskiryhmään (esim. diabetes- potilaista tai katetroiduista vanhuksista), tämä tutkimus osoitti, että ExPEC-kantojen mahdollisuus aiheuttaa virtsatietulehduksia on osaksi riippuvainen henkilön vastustuskyvystä. Tutkimus osoitti myös, että vaaralliset ExPEC-kannat voivat kuulua normaaliin suolistoflooraan. Tämä huomio korotti rutiininomaisen tarkkailun tärkeyttä riskiryhmissä ja osoitti, että mikrosiruja voidaan käyttää tehokkaaseen tautia aiheuttavien kantojen seulontaan

Vainojen uhrien muistopäivä : Suomi ja holokaustin eurooppalainen muistokulttuuri

Tutkielman aiheena on vainojen uhrien muistopäivä näkökulmana holokaustin julkiseen muistamiseen Suomessa. Lähtökohtana on holokaustin muiston keskeisyys 2000-luvun Euroopassa: holokaustin ympärille on muodostunut kansallisuusrajat ylittävä muistokulttuuri, jonka ytimessä on ajatus muistamisen vastuusta. Oma osallisuus holokaustin toteuttamiseen on nostettu esiin monessa Euroopan maassa. Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisen vuosipäivänä 27.1. vietettävä holokaustin muistopäivä on tärkeä osa tätä eurooppalaista muistokulttuuria, ja vainojen uhrien muistopäivä perustettiin 2000-luvun alussa sen suomalaiseksi versioksi. Suomalaista toisen maailmansodan muistamista on kuitenkin pitkään hallinnut erillisyysajattelu, jossa holokausti ja siihen liittyvät syyllisyyskysymykset on mielletty Suomen historiasta erillisiksi asioiksi. Tätä taustaa vasten tutkielmassa tarkastellaan, miten holokaustin eurooppalaista muistokulttuuria edustava vainojen uhrien muistopäivä on ”kotiutunut” Suomeen. Tutkielmassa tarkastellaan vainojen uhrien muistopäivän perustamista vuonna 2001 sekä sen viettämisen yhteydessä käytyä julkista keskustelua vuosina 2002–2015. Aineisto koostuu muistopäivän perustamista ja nimeämistä käsittelevistä valtioneuvoston kanslian asiakirjoista, sen ympärillä vuosittain julkaistuista sanomalehtikirjoituksista sekä muistopäivän tilaisuuksissa pidetyistä valtionhallinnon edustajien puheista. Tarkastelun kohteena on siis ainoastaan muistopäivään liittyvän keskustelun julkinen ja valtiollinen taso. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen teorialähtöinen sisällönanalyysi, ja tavoitteena on selvittää, millaisia merkityksiä vainojen uhrien muistopäivä on Suomessa saanut sekä minkälaisista teemoista sen yhteydessä puhutaan. Vainojen uhrien muistopäivän suomenkielinen nimi mahdollistaa monenlaisia tulkintoja sen merkityksestä. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, millaisia yhtymäkohtia muistopäivään liitetyillä merkityksillä on holokaustin eurooppalaiseen muistokulttuuriin, ja missä määrin ne puolestaan ovat suomalaisen historiakulttuurin ja kansallisen kertomuksen muokkaamia. Aineiston perusteella vainojen uhrien muistopäivän merkitys holokaustin muistopäivänä on enimmäkseen selkeä, ja holokaustin eurooppalaisen muistokulttuurin piirteet näkyvät siihen liittyvässä keskustelussa vahvasti. Tärkeimpänä teemana nousee esiin velvollisuus oppia historiasta ja siirtää sen opetukset seuraaville sukupolville. Muistopäivän yhteydessä vastustetaan rasismia, suvaitsemattomuutta ja syrjintää sekä puolustetaan toisen maailmansodan jälkeen luotua demokraattista järjestelmää ja kansainvälistä ihmisoikeusnormistoa. Yleismaailmallisten opetusten lisäksi tutkielmassa sivutaan lyhyesti muistopäivän yhteydessä ilmenevää Israelin valtioon liittyvää historiapoliittista argumentointia, jossa holokaustia käytetään sekä Israelin ulkopolitiikan puolustamisen että vastustamisen välineenä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että holokaustin eurooppalainen muistokulttuuri on jäänyt kellumaan irrallisena suomalaisen historiakulttuurin pinnalle. Sanomalehdissä 27.1. esitetään usein kansainvälisenä ”Auschwitzin päivänä”, eikä muistopäivän kotimainen vietto saa merkittävää huomiota julkisuudessa. Poliitikkojen puheissa muistopäivän viettäminen liittää Suomen tiiviimmin osaksi Eurooppaa ja muuta maailmaa, mutta sen merkityksestä Suomen ja suomalaisten kannalta puhutaan vain vähän. Keskustelu Suomen osuudesta holokaustissa natsi-Saksan liittolaisena jää enimmäkseen pinnallisten mainintojen tasolle. Toisaalta vainojen uhrien muistopäivän ympärillä käyty keskustelu kuvastaa ”suomalaisen” historiatietoisuuden heterogeenisyyttä: osa keskustelijoista kritisoi muistopäivän suomenkielistä nimeä holokaustin vähättelemisestä suomalaisessa yhteiskunnassa, kun taas toiset kiittävät sitä siitä, että se mahdollistaa myös muiden vainojen ja niiden uhrien muistamisen

Eyberg Child Behavior Inventory (ECBI) : Normative data, psychometric properties, and associations with socioeconomic status in Finnish children

Assessment of behavioral disorders is one of the most commonly encountered tasks in child psychiatry. The Eyberg Child Behavior Inventory (ECBI) is a widespread measurement tool used for assessing conduct problems, though the psychometric properties of the tool have varied in different samples. In this study, the ECBI was evaluated in a Finnish population based sample of children aged 4 to 12 years (n = 1,715). Factor structure and internal consistency of the ECBI and associates of behavioral problems in Finnish children were evaluated. The results showed that a unidimensional one‐factor solution for the ECBI intensity scale was the best fit for the data. The ECBI mean scores were considerably higher in our sample compared to other Nordic countries. Boys scored higher than girls on both ECBI scales, and the mean scores decreased with child's age. Socioeconomic status (SES) was weakly connected to the ECBI scores. Our results highlight the need for country specific reference norms in order to improve the clinical utility of evidence‐based measures for assessing conduct problems.Peer reviewe

MMP-8, TRAP-5, and OPG Levels in GCF Diagnostic Potential to Discriminate between Healthy Patients’, Mild and Severe Periodontitis Sites

Biomarkers represent promising aids in periodontitis, host-mediate diseases of the tooth-supporting tissues. We assessed the diagnostic potential of matrix metalloproteinase-8 (MMP-8), tartrate-resistant acid phosphatase-5 (TRAP-5), and osteoprotegerin (OPG) to discriminate between healthy patients’, mild and severe periodontitis sites. Thirty-one otherwise healthy volunteers with and without periodontal disease were enrolled at the Faculty of Dentistry, University of Chile. Periodontal parameters were examined and gingival crevicular fluid was sampled from mild periodontitis sites (M; n = 42), severe periodontitis sites (S; n = 59), and healthy volunteer sites (H; n = 30). TRAP-5 and OPG were determined by commercial multiplex assay and MMP-8 by the immunofluorometric (IFMA) method. STATA software was used. All biomarkers showed a good discrimination performance. MMP-8 had the overall best performance in regression models and Receiver Operating Characteristic (ROC) curves, with high discrimination of healthy from periodontitis sites (area under the curve (AUC) = 0.901). OPG showed a very high diagnostic precision (AUC ≥ 0.95) to identify severe periodontitis sites (S versus H + M), while TRAP-5 identified both healthy and severe sites. As conclusions, MMP-8, TRAP-5, and OPG present a high precision potential in the identification of periodontal disease destruction, with MMP-8 as the most accurate diagnostic biomarker

Active MMP-8 Quantitative Test as an Adjunctive Tool for Early Diagnosis of Periodontitis

Periodontitis is a host-mediated bacterial disease that affects the tooth attachment apparatus. Metalloproteinase-8 (MMP-8), a validated biomarker, could aid in clinical diagnosis. This study aimed to evaluate the diagnostic performance of active (a) MMP-8 immunotest versus total (t) MMP-8 ELISA for quantitative real-time diagnosis and assessment of periodontitis severity at the site level. Gingival crevicular fluid (GCF) was sampled from 30 healthy, 42 mild, and 59 severe periodontitis sites from thirty-one volunteers. MMP-8 concentrations were determined by time-resolved immunofluorometric assay (IFMA) and enzyme-linked immunosorbent assay (ELISA). Statistical analysis was performed using the STATA package. Both active and total MMP-8-based methods discriminated among sites according to periodontal diagnosis and severity, with a positive correlation between the two tests (p < 0.001). (a) MMP-8 models showed the best performance in receiver operating characteristic (ROC) curves to discriminate between healthy and periodontitis sites (area under the curve [AUC] = 0.89), while (t) MMP-8 demonstrated a high diagnostic precision in the detection of mild from severe periodontitis sites (AUC ≥ 0.80). The use of (a) MMP-8 and (t) MMP-8 could represent a useful adjunctive tool for periodontitis diagnosis and severity. These results support the applicability of new point-of-care methods in the monitoring of high-risk periodontal patients

Active MMP-8 Quantitative Test as an Adjunctive Tool for Early Diagnosis of Periodontitis

Periodontitis is a host-mediated bacterial disease that affects the tooth attachment apparatus. Metalloproteinase-8 (MMP-8), a validated biomarker, could aid in clinical diagnosis. This study aimed to evaluate the diagnostic performance of active (a) MMP-8 immunotest versus total (t) MMP-8 ELISA for quantitative real-time diagnosis and assessment of periodontitis severity at the site level. Gingival crevicular fluid (GCF) was sampled from 30 healthy, 42 mild, and 59 severe periodontitis sites from thirty-one volunteers. MMP-8 concentrations were determined by time-resolved immunofluorometric assay (IFMA) and enzyme-linked immunosorbent assay (ELISA). Statistical analysis was performed using the STATA package. Both active and total MMP-8-based methods discriminated among sites according to periodontal diagnosis and severity, with a positive correlation between the two tests (p < 0.001). (a) MMP-8 models showed the best performance in receiver operating characteristic (ROC) curves to discriminate between healthy and periodontitis sites (area under the curve [AUC] = 0.89), while (t) MMP-8 demonstrated a high diagnostic precision in the detection of mild from severe periodontitis sites (AUC ≥ 0.80). The use of (a) MMP-8 and (t) MMP-8 could represent a useful adjunctive tool for periodontitis diagnosis and severity. These results support the applicability of new point-of-care methods in the monitoring of high-risk periodontal patients

Matrix Metalloproteinases-8 and-9 and Tissue Inhibitor of Metalloproteinase-1 in Burn Patients. A Prospective Observational Study

Introduction Matrix metalloproteinases (MMPs) -8 and -9 are released from neutrophils in acute inflammation and may contribute to permeability changes in burn injury. In retrospective studies on sepsis, levels of MMP-8, MMP-9, and tissue inhibitor of metalloproteinase-1 (TIMP-1) differed from those of healthy controls, and TIMP-1 showed an association with outcome. Our objective was to investigate the relationship between these proteins and disease severity and outcome in burn patients. Methods In this prospective, observational, two-center study, we collected plasma samples from admission to day 21 post-burn, and burn blister fluid samples on admission. We compared MMP-8, -9, and TIMP-1 levels between TBSA20% (N = 30) injured patients and healthy controls, and between 90-day survivors and non-survivors. MMP-8, -9, and TIMP-1 levels at 24-48 hours from injury, their maximal levels, and their time-adjusted means were compared between groups. Correlations with clinical parameters and the extent of burn were analyzed. MMP-8, -9, and TIMP-1 levels in burn blister fluids were also studied. Results Plasma MMP-8 and -9 were higher in patients than in healthy controls (P20% groups. MMP-8 and -9 were not associated with clinical severity or outcome measures. TIMP-1 differed significantly between patients and controls (P20% groups (PPeer reviewe

Yksityiset ja luontomielipaikat psyykkisen itsesäätelyn välineinä

Ihmiset käyttävät ympäristöä avukseen säädellessään tunteitaan ja pyrkiessään selviytymään stressaavissa tilanteissa. Hakeutuminen lähiympäristöstä löytyvään mielipaikkaan on yleisesti käytetty psyykkisen itsesäätelyn keino. Suurin osa aikuisten mielipaikoista on luokiteltavissa luontopaikoiksi, mutta myös yksityiset paikat, kuten oma koti tai sen osa, ovat yleisiä mielipaikkoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa lisää tietoa mielipaikoista psyykkisen itsesäätelyn välineinä tutkimalla, millaisiin päätyyppeihin mielipaikkaan hakeutumisen tilanneyhteydet ja mielipaikkakokemukset jakautuvat, minkä tyyppiset tilanteet koetaan tärkeimmiksi syiksi hakeutua mielipaikkaan, minkä tyyppiset kokemukset ovat voimakkaimpia mielipaikoissa, sekä miten erityyppiset mielipaikkaan hakeutumisen tilanneyhteydet ovat yhteydessä erityyppisiin mielipaikkakokemuksiin. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, onko mielipaikkaan hakeutumisen tilanneyhteyksien tärkeydessä, mielipaikassa koettujen kokemusten voimakkuudessa tai näiden välisissä yhteyksissä eroa luontomielipaikkojen ja yksityisten mielipaikkojen välillä. Tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin Tampereen yliopistossa vuosina 2010–2017. Osallistujina oli 296 yliopisto-opiskelijaa, joista suurin osa (86,1 %) oli naisia. Osallistujien keski-ikä oli 25,4 vuotta (vaihteluväli 18–58). Osallistujat täyttivät kyselylomakkeen, jossa heitä pyydettiin kuvailemaan arkipäivän lähiympäristössään sijaitsevaa mielipaikkaansa sekä arvioimaan, miten tärkeitä erilaiset tilanteet yleensä ovat syynä mielipaikkaan hakeutumiselle ja missä määrin erilaiset kokemukset ja tunteet vastaavat heidän mielipaikkakokemuksiaan. Mielipaikkaan hakeutumisen tilanneyhteydet jakautuivat voimakkaiden tunteiden tilanneyhteyksiin, myönteisen mielialan tilanneyhteyksiin ja vetäytymisen tarpeen tilanneyhteyksiin. Näistä vetäytymisen tarve arvioitiin tärkeimmäksi. Mielipaikkakokemukset jakautuivat rauhoittumisen ja ajatusten selkeytymisen kokemuksiin, epävarmuuden ja negatiivisen tunnetilan kokemuksiin sekä paikkaan kuulumisen ja itsearvostuksen kokemuksiin. Voimakkaimmin koettiin paikkaan kuulumisen ja itsearvostuksen kokemuksia. Tilanteiden ja kokemusten välisten yhteyksien tarkastelu osoitti, että mielipaikat toimivat psyykkisen itsesäätelyn välineinä tukemalla tunteiden säätelyä, kokemusten järjestämistä johdonmukaiseksi sisäiseksi järjestelmäksi ja itsetunnon suojaamista sekä mahdollistamalla niin myönteisten kuin kielteistenkin tunteiden tuntemisen. Mielipaikassa tapahtuvan psyykkisen itsesäätelyn mekanismit näyttäisivät olevan erilaisia tilanneyhteydestä riippuen. Yksityiset mielipaikat tukevat tämän tutkimuksen perusteella jopa luontomielipaikkoja tehokkaammin psyykkistä itsesäätelyä erityisesti voimakkaiden tunteiden tilanneyhteyksissä. Lisäksi myönteiset mielipaikkakokemukset olivat ylipäänsä voimakkaampia yksityisissä mielipaikoissa. Yksityisten paikkojen potentiaali olisikin tärkeää huomioida entistä paremmin kartoitettaessa keinoja ihmisten tunteiden säätelyn ja stressinhallinnan tukemiseen. Ympäristöpsykologisessa tutkimuksessa olisi jatkossa tärkeää huomioida luonto/rakennettu ympäristö -jaottelun ohella yksilölliset erot siinä, millaisen ympäristön kukin ihminen kokee mieluisaksi