Radium-223 dichloride treatment in metastatic castration-resistant prostate cancer in Finland : A real-world evidence multicenter study

Background Radium-233 dichloride is an alpha emitter that specifically targets bone metastases in prostate cancer. Results of a previously reported phase III randomized trial showed survival benefit for radium-223 compared to best supportive care in castration-resistant prostate cancer (CRPC) with bone metastases. However, real-world data are also needed with wider inclusion criteria. Methods We report results of a retrospective multicenter study including all patients with metastatic CRPC treated with radium-223 in all five university hospitals in Finland since the introduction of the treatment. We identified 160 patients who had received radium-223 in Finland in 2014-2019. Results The median overall survival (OS) was 13.8 months (range 0.5-57 months), and the median real-world progression-free survival (rwPFS) was 4.9 months (range 0.5-29.8 months). Alkaline phosphatase (ALP) values within the normal range before and during the radium-223 treatment or the reduction of elevated ALP to normal range during treatment were associated with better OS when compared to elevated ALP values before and during treatment (p = 100 mu g/L) before radium-223 treatment was associated with poor OS compared to low PSA level (Peer reviewe

Metabolic trajectories in childhood and adolescence : Effects on risk for schizophrenia

Abnormal glucose and lipid metabolism is common in antipsychotic-naive first-episode patients with schizophrenia, but it is unclear whether these changes can already be seen in premorbid or prodromal period, before the first psychotic episode. We examined insulin, total cholesterol, low-density lipoprotein (LDL) cholesterol, high-density lipoprotein (HDL) cholesterol, and triglyceride trajectories in children and adolescents (9–18 years old), who were later diagnosed with schizophrenia, any non-affective psychosis (NAP) or affective disorder (AD). The study population consisted of a general population-based cohort “The Cardiovascular Risk in Young Finns Study”, started in 1980 (n = 3596). Psychiatric diagnoses were derived from the Health Care Register up to the year 2018. Multivariate statistical analysis indicated no significant differences in insulin or lipid levels in children and adolescents who later developed schizophrenia (n = 41) compared to the cohort control group (n = 3202). In addition, no changes in these parameters were seen in the NAP (n = 74) or AD (n = 156) groups compared to the controls, but lower triglyceride levels in childhood/adolescence associated with earlier diagnosis of psychotic disorder in the NAP group. Taken together, our results do not support any gross-level insulin or lipid changes during childhood and adolescence in individuals with later diagnosis of schizophrenia-spectrum disorder. Since changes in glucose and lipid metabolism can be observed in neuroleptic-naive patients with schizophrenia, we hypothesize that the more marked metabolic changes develop during the prodrome closer to the onset of the first psychotic episode. The findings have relevance for studies on developmental hypotheses of schizophrenia.publishedVersionPeer reviewe

Metabolic trajectories in childhood and adolescence: Effects on risk for schizophrenia

Abnormal glucose and lipid metabolism is common in antipsychotic-naive first-episode patients with schizophrenia, but it is unclear whether these changes can already be seen in premorbid or prodromal period, before the first psychotic episode. We examined insulin, total cholesterol, low-density lipoprotein (LDL) cholesterol, high-density lipoprotein (HDL) cholesterol, and triglyceride trajectories in children and adolescents (9-18 years old), who were later diagnosed with schizophrenia, any non-affective psychosis (NAP) or affective disorder (AD). The study population consisted of a general population-based cohort "The Cardiovascular Risk in Young Finns Study", started in 1980 (n=3596). Psychiatric diagnoses were derived from the Health Care Register up to the year 2018. Multivariate statistical analysis indicated no significant differences in insulin or lipid levels in children and adolescents who later developed schizophrenia (n=41) compared to the cohort control group (n=3202). In addition, no changes in these parameters were seen in the NAP (n=74) or AD (n=156) groups compared to the controls, but lower triglyceride levels in childhood/adolescence associated with earlier diagnosis of psychotic disorder in the NAP group. Taken together, our results do not support any gross-level insulin or lipid changes during childhood and adolescence in individuals with later diagnosis of schizophrenia-spectrum disorder. Since changes in glucose and lipid metabolism can be observed in neuroleptic-naive patients with schizophrenia, we hypothesize that the more marked metabolic changes develop during the prodrome closer to the onset of the first psychotic episode. The findings have relevance for studies on developmental hypotheses of schizophrenia.</p

Effects of childhood and adolescence physical activity patterns on psychosis risk—a general population cohort study

Schizophrenia spectrum disorders are associated with high morbidity and mortality in somatic diseases. The risk factors of this excess mortality include, e.g., obesity, dietary factors, and physical inactivity, especially after the onset of psychosis, but there are limited early developmental data on these factors in individuals who later develop psychosis. A population-based cohort study “Cardiovascular Risk of Young Finns” started in 1980 with 3596 children and adolescents from six different age groups (3, 6, 9, 12, 15, and 18 years). Cardiovascular health parameters, including questionnaire of physical activity before first hospitalization (≤18 years), were studied in 1980, 1983, and 1986. All psychiatric diagnoses of the participants were derived from the Finnish Hospital Discharge Register up to the year 2012. We identified diagnostic groups of non-affective psychosis (n = 68, including a schizophrenia subgroup, n = 41), personality disorders (n = 43), affective disorders (n = 111), and substance-related disorders (n = 49), based on Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fourth Edition (DSM-IV). Groups were compared with controls with no psychiatric diagnoses (n = 3325). Sex, age, body mass index, birth weight, non-preterm birth, and mother’s mental disorders were included in the statistical model. Low physical activity in childhood and adolescence (9–18 years) independently predicted later development of non-affective psychosis. Lower physical activity index (relative risk 1.26 [1.1–1.5]), lower level of common activity during leisure time (relative risk 1.71 [1.2–2.5]), and non-participation in sports competitions (relative risk 2.58 [1.3–5.3]) were associated with a higher risk for later non-affective psychosis (expressed as increase in relative risk per physical activity unit). The findings were even stronger for schizophrenia, but no such link was observed for other diagnoses. The cause of low physical activity in premorbid/prodromal phase is likely to be multifactorial, including deviant motor and cognitive development. The results provide a rationale for including exercise and physical activity interventions as a part of psychosis prevention programs.</p

Fyysinen aktiivisuus ja syöpäilmaantuvuus, erityisesti kolorektaali- ja eturauhassyöpä miehillä

Lääketieteen tohtoritutkimusprojektissani tutkin fyysisen aktiivisuuden ja kunnon vaikutuksia syöpäilmaantuvuuteen. Erityisinä mielenkiinnon aiheinani olivat paksu- ja peräsuolen sekä eturauhasen syövät. Tutkimuskokonaisuus perustui kahteen suomalaiseen kohorttiaineistoon: vuonna 1958 syntyneisiin miehiin (noin 32,000 miestä) ja huippu-urheilijoihin (noin 2,400 miestä) ja kahteen pohjoismaiseen tapaus-verrokkitutkimukseen. Näistä yhdessä tutkittiin paksu- ja peräsuolen syöpää (miehillä todettiin syöpiä tutkimusaikana yhteensä noin 145,000 ja naisilla noin 146,000) ja toisessa eturauhassyöpää (syöpiä todettiin tutkimusaikana yhteensä noin 240,000). Tapaukset ja verrokit poimittiin Nordic Occupational Cancer (NOCCA) tutkimuksen tietokannasta. Vuonna 1958 syntyneiden miesten kohorttitukimusta varten kerättiin tietoja heidän varusmiespalvelunsa ajalta. Tämän jälkeen heille haettiin syöpäilmaantuvuusstiedot vuoden 2014 loppuun asti. Miehillä, jotka olivat ylipainoisia tai lihavia varusmiespalveluksen aikana, oli hieman suurentunut riski sairastua syöpään. Tämä riski ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä (kerroinsuhde, OR 1.08, 95 prosentin luottamusväli, 95% CI: 0.89-1.30). Hyvässä tai erinomaisessa fyysisessä kunnossa varusmiespalveluksen aikana olleilla riski sairastua syöpään myöhemmällä iällä oli merkitsevästi alentunut (OR 0.82, 95% CI: 0.71-0.95). Normaalipainoisten, mutta huonossa fyysisessä kunnossa olleiden miesten syöpäriski (kaikki syövät) oli suurentunut (OR 1.18, 95% CI: 1.01-1.38) verrattuna normaalipainoisiin ja hyvässä kunnossa olleisiin miehiin. Niillä miehillä, jotka olivat ylipainoisia ja huonossa fyysisessä kunnossa oli vielä tätäkin korkeampi riski sairastua syöpään (OR 1.30, 95% CI: 1.01-1.69). Kun nämä tulokset vakioitiin tupakoinnin, alkoholinkäytön ja palveluskelpoisuusluokan suhteen, tulokset eivät enää olleet tilastollisesti merkitseviä. Tutkimuskohortti on vielä suhteellisen nuori, ja pidempi seuranta on tarpeen, jotta tuloksista voidaan tehdä tarkempia päätelmiä. Suomalaisten huippu-urheilijoiden kohorttiin kuuluvien 2448 miehen syöpäilmaantuvuutta seurattiin vuodesta 1986 vuoteen 2010. Kokonaissyöpäilmaantuvuus oli huippu-urheilijoilla alhaisempi kuin perusväestöllä, vakioitu ilmaantuvuussuhde (SIR) oli 0.89 (95% CI: 0.81-0.97). Keskimatkanjuoksijoilla oli matalin syöpäilmaantuvuus (SIR 0.51, 95% CI: 0.22-1.01). Hyvin matala syöpäriski todettiin myös pitkänmatkanjuoksijoilla (SIR 0.57, 95% CI: 0.35-0.88) ja hyppääjillä (SIR 0.60, 95% CI: 0.37-0.92). Keuhkosyövän vakioitu ilmaantuvuussuhde urheilijoilla oli 0.40 (95% CI: 0.27-0.55). Alhaisempi riski voi johtua terveistä elämäntavoista, erityisesti huippu-urheilijoiden vähäisemmästä tupakoinnista sekä hyvästä fyysisestä kunnosta. Kahdessa tapaus-verrokkitutkimuksessa tutkittiin yhteyttä koetun fyysisen työn kuormittavuuden (PPWL) ja paksu- ja peräsuolen syövän sekä eturauhassyövän ilmaantuvuuden välillä. Jokaiselle syöpään sairastuneelle henkilölle valittiin viisi kaltaistettua verrokkia. Tutkittavat jaettiin eri ryhmiin työn kuormittavuuden perusteella, ja syöpäilmaantuvuutta verrattiin ryhmään, jolla ei ollut merkittävää koettua fyysistä rasitusta työssä. Työn fyysinen kuormittavuus suojasi paksu- ja peräsuolen syöviltä eniten niitä miehiä, jotka kuuluivat työn koetussa rasittavuudessa ylimpään kymmeneen prosenttiin (OR 0.74, 95% CI: 0.72-0.77) verrattuna ryhmään jolla ei ollut työssä fyysistä rasitusta. Naisten osalta todettu suojavaikutus oli pienempi (OR 0.87, 95% CI: 0.81-0.95). Miehillä, jotka kuuluivat työn rasittavuudessa ylimpään kymmeneen prosenttiin, todettiin laskevan paksunsuolen alueella selkeästi vähemmän syöpiä kuin verrokkiryhmällä, kerroinsuhde oli 0.61 (95% CI: 0.54-0.69). Naisilla suurin suojavaikutus todettiin poikittaisen paksunsuolen alueella (OR 0.83, 95% CI: 0.67-1.03). Peräsuolisyövän kerroinsuhde miehille, jotka kuuluivat kuormittavuusarvion ylimpään kymmeneen prosenttiin, oli 0.87 (95% CI: 0.85-0.90) ja naisille 0.93 (95% CI: 0.83-1.04). Naisten syöpäesiintyvyydelle saadut tutkimustulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Muiden tekijöiden mukaan ottaminen monimuuttuja-analyyseihin ei muuttanut kerroinsuhdetta merkittävästi. Paksusuolensyövän ilmaantuvuus ja vähäisemmässä määrin myös peräsuolisyövän ilmaantuvuus on matalin ammateissa, jotka ovat fyysisesti raskaimpia. Tämä yhteys näkyy miehissä naisia selkeämmin. Suurin suojavaikutus todettiin miehillä laskevan paksunsuolen alueella. Miehillä, joilla oli työhön kuuluvaa fyysistä rasitusta, oli pienempi riski sairastua eturauhassyöpään kuin miehillä, joilla ei ollut koettua fyysistä rasitusta työssä. Eturauhassyövän riskitiheyssuhteet matalimmasta korkeimpaan työn kuormittavuuden perusteella jaettujen ryhmien välillä olivat 0.90 (95% CI: 0.89-0.91) matalan altistuksen, 0.88 (95% CI: 0.87-0.89) keskisuuren altistuksen ja 0.93 (95% CI: 0.92-0.95) suuren altistuksen ryhmille. Tilastollisesti merkittävää yhteyttä työn kuormittavuustason ja eturauhassyövän ilmaantuvuuden välillä ei todettu. Sosiaaliluokan mukaanotto analyyseihin ei merkittävästi muuttanut tuloksia. Tulokset olivat samanlaiset ennen PSA-mittausten yleistymistä 1990-luvulla ja niiden aikana 1990-luvun alun jälkeen.In my PhD-dissertation research project I have studied the effects of physical activity and physical condition to the incidence of cancer with main emphasis on colorectal cancer (CRC) and prostate cancer (PCA) in men. There were two Finnish cohorts studied - the first one was the men born in 1958 (approximately 32,000 men) and the other one was a cohort of former elite male athletes (approximately 2,400 men). In addition there were two case-control studies, one for CRC (there were approximately 145,000 cases of colorectal cancer in men and 146,000 cases in women) and one for PCA (240,000 cancer cases were diagnosed during the study period). These case-control studies were embedded in the Nordic Occupational Cancer (NOCCA) study cohort. In the cohort of men born in 1958 the data were collected from the time of their military service. The cancer cases of these men were collected from the Finnish Cancer Registry (FCR) until the end of 2014. Those men that were overweight or obese during the time of their military service had an increased, but statistically not significant, risk of cancer. Hazard Ratio (HR) was 1.08, 95% confidence interval (CI): 0.89-1.30. Men in good or excellent physical condition (PC) during military service had significantly reduced cancer risk later in life (HR 0.82, 95% CI: 0.71-0.95). Men of normal weight but in poor physical condition had an increased risk of all cancers combined (HR 1.18, 95% CI: 1.01-1.38) when compared to the men who were of normal weight and in good physical condition. Similarly those men that were overweight and in poor physical condition had even more increased risk of cancer (HR 1.30, 95% CI: 1.01-1.69). After adjusting these results for smoking, alcohol consumption and service class these associations decreased and became statistically insignificant. Men in this cohort are still relatively young and therefore a longer follow-up is needed for further conclusions on their cancer risk. A Finnish cohort of 2448 elite male athletes and their 1712 referents was followed-up for cancer incidence from 1986 to 2010 through the Finnish Cancer Registry. The overall cancer incidence was lower in athletes than in the general population, standardized incidence ratio (SIR) was 0.89 (95% CI: 0.81-0.97). Middle-distance runners had the lowest cancer incidence (SIR 0.51, 95% CI: 0.22-1.01). A particularly low cancer incidence was detected also among long-distance runners (SIR 0.57, 95% CI: 0.35-0.88) and jumpers (SIR 0.60, 95% CI: 0.37-0.92). The SIR of lung cancer among athletes was 0.40 (95% CI: 0.27-0.55). The lower risk can be attributed to lifestyle factors, especially less frequent smoking among the athletes and their better PC. In the two case-control studies the associations between perceived physical workload (PPWL) at work and CRC and PCA were studied. Five population controls were selected for each cancer patient. Individuals were stratified to reference and different pre-determined groups based on their PPWL. PPWL showed a bigger protective effect on colon cancer for men (odds ratio [OR] was 0.74 in the highest PPWL decile when compared with the lowest PPWL category, 95% CI: 0.72-0.77) than for women (OR 0.87, 95% CI: 0.81-0.95), with a significant trend for different levels of PPWL for both males and females. The OR of cancer in the descending colon for the highest PPWL decile of males was 0.61 (95% CI: 0.54-0.69). For females, the protective effect was most notable in the transversal part of the colon (OR 0.83, 95% CI: 0.67-1.03). None of the results in this study for cancer incidence for females were statistically significant. The OR for rectal cancer in the highest PPWL decile for males was 0.87 (95% CI: 0.85-0.90) and for females 0.93 (95% CI: 0.83-1.04). Inclusion of further agents in multivariate (MV) analyses did not alter the ORs for PPWL. The incidence of colon cancer and, to a lesser extent, rectal cancer was lowest in professions with the highest PPWL. The association is stronger in males than in females. The biggest protective effect appears to be in the descending colon in males. The hazard ratios for PCA from the lowest to highest cumulative PPWL levels were 0.90 (95% CI: 0.89-0.91), 0.88 (95% CI: 0.87-0.89) and 0.93 (95% CI: 0.92-0.95) and all these results were statistically significant. There was no statistically significant dose response effect of the level of PPWL on PCA incidence. Inclusion of socioeconomic status (SES) in the model did not substantially change the result. The results were similar before Prostate Specific Antigen (PSA) testing and during the years of PSA testing in these countries. Individuals with physical strain at work had a lower risk of invasive PCA when compared to individuals without physical strain at work

Fyysinen aktiivisuus ja syöpäilmaantuvuus, erityisesti kolorektaali- ja eturauhassyöpä miehillä

Lääketieteen tohtoritutkimusprojektissani tutkin fyysisen aktiivisuuden ja kunnon vaikutuksia syöpäilmaantuvuuteen. Erityisinä mielenkiinnon aiheinani olivat paksu- ja peräsuolen sekä eturauhasen syövät. Tutkimuskokonaisuus perustui kahteen suomalaiseen kohorttiaineistoon: vuonna 1958 syntyneisiin miehiin (noin 32,000 miestä) ja huippu-urheilijoihin (noin 2,400 miestä) ja kahteen pohjoismaiseen tapaus-verrokkitutkimukseen. Näistä yhdessä tutkittiin paksu- ja peräsuolen syöpää (miehillä todettiin syöpiä tutkimusaikana yhteensä noin 145,000 ja naisilla noin 146,000) ja toisessa eturauhassyöpää (syöpiä todettiin tutkimusaikana yhteensä noin 240,000). Tapaukset ja verrokit poimittiin Nordic Occupational Cancer (NOCCA) tutkimuksen tietokannasta. Vuonna 1958 syntyneiden miesten kohorttitukimusta varten kerättiin tietoja heidän varusmiespalvelunsa ajalta. Tämän jälkeen heille haettiin syöpäilmaantuvuusstiedot vuoden 2014 loppuun asti. Miehillä, jotka olivat ylipainoisia tai lihavia varusmiespalveluksen aikana, oli hieman suurentunut riski sairastua syöpään. Tämä riski ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä (kerroinsuhde, OR 1.08, 95 prosentin luottamusväli, 95% CI: 0.89-1.30). Hyvässä tai erinomaisessa fyysisessä kunnossa varusmiespalveluksen aikana olleilla riski sairastua syöpään myöhemmällä iällä oli merkitsevästi alentunut (OR 0.82, 95% CI: 0.71-0.95). Normaalipainoisten, mutta huonossa fyysisessä kunnossa olleiden miesten syöpäriski (kaikki syövät) oli suurentunut (OR 1.18, 95% CI: 1.01-1.38) verrattuna normaalipainoisiin ja hyvässä kunnossa olleisiin miehiin. Niillä miehillä, jotka olivat ylipainoisia ja huonossa fyysisessä kunnossa oli vielä tätäkin korkeampi riski sairastua syöpään (OR 1.30, 95% CI: 1.01-1.69). Kun nämä tulokset vakioitiin tupakoinnin, alkoholinkäytön ja palveluskelpoisuusluokan suhteen, tulokset eivät enää olleet tilastollisesti merkitseviä. Tutkimuskohortti on vielä suhteellisen nuori, ja pidempi seuranta on tarpeen, jotta tuloksista voidaan tehdä tarkempia päätelmiä. Suomalaisten huippu-urheilijoiden kohorttiin kuuluvien 2448 miehen syöpäilmaantuvuutta seurattiin vuodesta 1986 vuoteen 2010. Kokonaissyöpäilmaantuvuus oli huippu-urheilijoilla alhaisempi kuin perusväestöllä, vakioitu ilmaantuvuussuhde (SIR) oli 0.89 (95% CI: 0.81-0.97). Keskimatkanjuoksijoilla oli matalin syöpäilmaantuvuus (SIR 0.51, 95% CI: 0.22-1.01). Hyvin matala syöpäriski todettiin myös pitkänmatkanjuoksijoilla (SIR 0.57, 95% CI: 0.35-0.88) ja hyppääjillä (SIR 0.60, 95% CI: 0.37-0.92). Keuhkosyövän vakioitu ilmaantuvuussuhde urheilijoilla oli 0.40 (95% CI: 0.27-0.55). Alhaisempi riski voi johtua terveistä elämäntavoista, erityisesti huippu-urheilijoiden vähäisemmästä tupakoinnista sekä hyvästä fyysisestä kunnosta. Kahdessa tapaus-verrokkitutkimuksessa tutkittiin yhteyttä koetun fyysisen työn kuormittavuuden (PPWL) ja paksu- ja peräsuolen syövän sekä eturauhassyövän ilmaantuvuuden välillä. Jokaiselle syöpään sairastuneelle henkilölle valittiin viisi kaltaistettua verrokkia. Tutkittavat jaettiin eri ryhmiin työn kuormittavuuden perusteella, ja syöpäilmaantuvuutta verrattiin ryhmään, jolla ei ollut merkittävää koettua fyysistä rasitusta työssä. Työn fyysinen kuormittavuus suojasi paksu- ja peräsuolen syöviltä eniten niitä miehiä, jotka kuuluivat työn koetussa rasittavuudessa ylimpään kymmeneen prosenttiin (OR 0.74, 95% CI: 0.72-0.77) verrattuna ryhmään jolla ei ollut työssä fyysistä rasitusta. Naisten osalta todettu suojavaikutus oli pienempi (OR 0.87, 95% CI: 0.81-0.95). Miehillä, jotka kuuluivat työn rasittavuudessa ylimpään kymmeneen prosenttiin, todettiin laskevan paksunsuolen alueella selkeästi vähemmän syöpiä kuin verrokkiryhmällä, kerroinsuhde oli 0.61 (95% CI: 0.54-0.69). Naisilla suurin suojavaikutus todettiin poikittaisen paksunsuolen alueella (OR 0.83, 95% CI: 0.67-1.03). Peräsuolisyövän kerroinsuhde miehille, jotka kuuluivat kuormittavuusarvion ylimpään kymmeneen prosenttiin, oli 0.87 (95% CI: 0.85-0.90) ja naisille 0.93 (95% CI: 0.83-1.04). Naisten syöpäesiintyvyydelle saadut tutkimustulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Muiden tekijöiden mukaan ottaminen monimuuttuja-analyyseihin ei muuttanut kerroinsuhdetta merkittävästi. Paksusuolensyövän ilmaantuvuus ja vähäisemmässä määrin myös peräsuolisyövän ilmaantuvuus on matalin ammateissa, jotka ovat fyysisesti raskaimpia. Tämä yhteys näkyy miehissä naisia selkeämmin. Suurin suojavaikutus todettiin miehillä laskevan paksunsuolen alueella. Miehillä, joilla oli työhön kuuluvaa fyysistä rasitusta, oli pienempi riski sairastua eturauhassyöpään kuin miehillä, joilla ei ollut koettua fyysistä rasitusta työssä. Eturauhassyövän riskitiheyssuhteet matalimmasta korkeimpaan työn kuormittavuuden perusteella jaettujen ryhmien välillä olivat 0.90 (95% CI: 0.89-0.91) matalan altistuksen, 0.88 (95% CI: 0.87-0.89) keskisuuren altistuksen ja 0.93 (95% CI: 0.92-0.95) suuren altistuksen ryhmille. Tilastollisesti merkittävää yhteyttä työn kuormittavuustason ja eturauhassyövän ilmaantuvuuden välillä ei todettu. Sosiaaliluokan mukaanotto analyyseihin ei merkittävästi muuttanut tuloksia. Tulokset olivat samanlaiset ennen PSA-mittausten yleistymistä 1990-luvulla ja niiden aikana 1990-luvun alun jälkeen.In my PhD-dissertation research project I have studied the effects of physical activity and physical condition to the incidence of cancer with main emphasis on colorectal cancer (CRC) and prostate cancer (PCA) in men. There were two Finnish cohorts studied - the first one was the men born in 1958 (approximately 32,000 men) and the other one was a cohort of former elite male athletes (approximately 2,400 men). In addition there were two case-control studies, one for CRC (there were approximately 145,000 cases of colorectal cancer in men and 146,000 cases in women) and one for PCA (240,000 cancer cases were diagnosed during the study period). These case-control studies were embedded in the Nordic Occupational Cancer (NOCCA) study cohort. In the cohort of men born in 1958 the data were collected from the time of their military service. The cancer cases of these men were collected from the Finnish Cancer Registry (FCR) until the end of 2014. Those men that were overweight or obese during the time of their military service had an increased, but statistically not significant, risk of cancer. Hazard Ratio (HR) was 1.08, 95% confidence interval (CI): 0.89-1.30. Men in good or excellent physical condition (PC) during military service had significantly reduced cancer risk later in life (HR 0.82, 95% CI: 0.71-0.95). Men of normal weight but in poor physical condition had an increased risk of all cancers combined (HR 1.18, 95% CI: 1.01-1.38) when compared to the men who were of normal weight and in good physical condition. Similarly those men that were overweight and in poor physical condition had even more increased risk of cancer (HR 1.30, 95% CI: 1.01-1.69). After adjusting these results for smoking, alcohol consumption and service class these associations decreased and became statistically insignificant. Men in this cohort are still relatively young and therefore a longer follow-up is needed for further conclusions on their cancer risk. A Finnish cohort of 2448 elite male athletes and their 1712 referents was followed-up for cancer incidence from 1986 to 2010 through the Finnish Cancer Registry. The overall cancer incidence was lower in athletes than in the general population, standardized incidence ratio (SIR) was 0.89 (95% CI: 0.81-0.97). Middle-distance runners had the lowest cancer incidence (SIR 0.51, 95% CI: 0.22-1.01). A particularly low cancer incidence was detected also among long-distance runners (SIR 0.57, 95% CI: 0.35-0.88) and jumpers (SIR 0.60, 95% CI: 0.37-0.92). The SIR of lung cancer among athletes was 0.40 (95% CI: 0.27-0.55). The lower risk can be attributed to lifestyle factors, especially less frequent smoking among the athletes and their better PC. In the two case-control studies the associations between perceived physical workload (PPWL) at work and CRC and PCA were studied. Five population controls were selected for each cancer patient. Individuals were stratified to reference and different pre-determined groups based on their PPWL. PPWL showed a bigger protective effect on colon cancer for men (odds ratio [OR] was 0.74 in the highest PPWL decile when compared with the lowest PPWL category, 95% CI: 0.72-0.77) than for women (OR 0.87, 95% CI: 0.81-0.95), with a significant trend for different levels of PPWL for both males and females. The OR of cancer in the descending colon for the highest PPWL decile of males was 0.61 (95% CI: 0.54-0.69). For females, the protective effect was most notable in the transversal part of the colon (OR 0.83, 95% CI: 0.67-1.03). None of the results in this study for cancer incidence for females were statistically significant. The OR for rectal cancer in the highest PPWL decile for males was 0.87 (95% CI: 0.85-0.90) and for females 0.93 (95% CI: 0.83-1.04). Inclusion of further agents in multivariate (MV) analyses did not alter the ORs for PPWL. The incidence of colon cancer and, to a lesser extent, rectal cancer was lowest in professions with the highest PPWL. The association is stronger in males than in females. The biggest protective effect appears to be in the descending colon in males. The hazard ratios for PCA from the lowest to highest cumulative PPWL levels were 0.90 (95% CI: 0.89-0.91), 0.88 (95% CI: 0.87-0.89) and 0.93 (95% CI: 0.92-0.95) and all these results were statistically significant. There was no statistically significant dose response effect of the level of PPWL on PCA incidence. Inclusion of socioeconomic status (SES) in the model did not substantially change the result. The results were similar before Prostate Specific Antigen (PSA) testing and during the years of PSA testing in these countries. Individuals with physical strain at work had a lower risk of invasive PCA when compared to individuals without physical strain at work

Benzene exposure at workplace and risk of colorectal cancer in four Nordic countries

Objective: The aim of this case-control study was to assess the effect of occupational benzene exposure on the risk of colorectal cancer, including its subtypes. Methods: The study included 181,709 colon cancer and 109,227 rectal cancer cases diagnosed between 1961 and 2005 in Finland, Iceland, Norway and Sweden. Cases were identified from the Nordic Occupational Cancer Study (NOCCA) cohort. Five controls per case were selected from the same cohort, matched for country, birth year, and sex. Occupational benzene exposure for each study participant was estimated by linking their job titles to country specific job-exposure matrices. Odds ratios (OR) and 95% confidence intervals (CI) were calculated by using conditional logistic regression models. The results were adjusted for physical strain at work, formaldehyde, ionizing radiation and wood dust. Results: Increased risk was observed for all colorectal cancer (OR = 1.12, 95% CI 1.05-1.18) for the high decile of cumulative benzene exposure, indicating a statistically significant dose-response relationship. This excess risk was mainly seen in ascending colon (OR = 1.27, 95% CI 1.13-1.43), and transversal colon (OR = 1.21, 95% CI 1.01-1.41). The ORs in the highest exposure category were markedly higher in women than in men in all subsites of colon and rectum. Conclusion: This study showed an association between workplace benzene exposure and colorectal cancer. The risk was restricted to ascending and transversal colon, and was the strongest among women.Peer reviewe

Perceived physical strain at work and incidence of prostate cancer - A case-control study in Sweden and Finland

The evidence that prostate cancer is associated to physical inactivity is inconsistent. We studied the association of perceived physical workload (PPWL) at work and incidence of prostate cancer in a case-control setting. We used data from the Nordic Occupational Cancer study from Finland and Sweden. Five population controls were selected for each prostate cancer patient, matched on age and country. We had 239,835 cases and 1,199,175 controls in our study. For each case and control we estimated cumulative PPWL based on probability, level and duration of PPWL using the NOCCA Job Exposure Matrix. We then stratified individuals as having no exposure (reference category), low physical activity (below 50th percentile of the exposed), moderate exposure (50th-90th percentile) and high exposure (90th percentile and higher). The hazard ratios for prostate cancer from the lowest to highest cumulative PPWL levels were 0.90 (95% confidence interval 0.89-0.91), 0.88 (0.87-0.89) and 0.93 (0.92-0.95). There was no statistically significant dose response effect of PPWL on prostate cancer incidence. Inclusion of socioeconomic status in the model did not substantially change the result. The results were similar before Prostate Specific Antigen (PSA) testing and during the years of PSA testing in these countries. In summary, individuals with physical strain at work had a lower risk of invasive prostate cancer as compared to individuals without physical strain at work