Lääketieteen tohtoritutkimusprojektissani tutkin fyysisen aktiivisuuden ja kunnon vaikutuksia syöpäilmaantuvuuteen. Erityisinä mielenkiinnon aiheinani olivat paksu- ja peräsuolen sekä eturauhasen syövät. Tutkimuskokonaisuus perustui kahteen suomalaiseen kohorttiaineistoon: vuonna 1958 syntyneisiin miehiin (noin 32,000 miestä) ja huippu-urheilijoihin (noin 2,400 miestä) ja kahteen pohjoismaiseen tapaus-verrokkitutkimukseen. Näistä yhdessä tutkittiin paksu- ja peräsuolen syöpää (miehillä todettiin syöpiä tutkimusaikana yhteensä noin 145,000 ja naisilla noin 146,000) ja toisessa eturauhassyöpää (syöpiä todettiin tutkimusaikana yhteensä noin 240,000). Tapaukset ja verrokit poimittiin Nordic Occupational Cancer (NOCCA) tutkimuksen tietokannasta.
Vuonna 1958 syntyneiden miesten kohorttitukimusta varten kerättiin tietoja heidän varusmiespalvelunsa ajalta. Tämän jälkeen heille haettiin syöpäilmaantuvuusstiedot vuoden 2014 loppuun asti. Miehillä, jotka olivat ylipainoisia tai lihavia varusmiespalveluksen aikana, oli hieman suurentunut riski sairastua syöpään. Tämä riski ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä (kerroinsuhde, OR 1.08, 95 prosentin luottamusväli, 95% CI: 0.89-1.30). Hyvässä tai erinomaisessa fyysisessä kunnossa varusmiespalveluksen aikana olleilla riski sairastua syöpään myöhemmällä iällä oli merkitsevästi alentunut (OR 0.82, 95% CI: 0.71-0.95). Normaalipainoisten, mutta huonossa fyysisessä kunnossa olleiden miesten syöpäriski (kaikki syövät) oli suurentunut (OR 1.18, 95% CI: 1.01-1.38) verrattuna normaalipainoisiin ja hyvässä kunnossa olleisiin miehiin. Niillä miehillä, jotka olivat ylipainoisia ja huonossa fyysisessä kunnossa oli vielä tätäkin korkeampi riski sairastua syöpään (OR 1.30, 95% CI: 1.01-1.69). Kun nämä tulokset vakioitiin tupakoinnin, alkoholinkäytön ja palveluskelpoisuusluokan suhteen, tulokset eivät enää olleet tilastollisesti merkitseviä. Tutkimuskohortti on vielä suhteellisen nuori, ja pidempi seuranta on tarpeen, jotta tuloksista voidaan tehdä tarkempia päätelmiä.
Suomalaisten huippu-urheilijoiden kohorttiin kuuluvien 2448 miehen syöpäilmaantuvuutta seurattiin vuodesta 1986 vuoteen 2010. Kokonaissyöpäilmaantuvuus oli huippu-urheilijoilla alhaisempi kuin perusväestöllä, vakioitu ilmaantuvuussuhde (SIR) oli 0.89 (95% CI: 0.81-0.97). Keskimatkanjuoksijoilla oli matalin syöpäilmaantuvuus (SIR 0.51, 95% CI: 0.22-1.01). Hyvin matala syöpäriski todettiin myös pitkänmatkanjuoksijoilla (SIR 0.57, 95% CI: 0.35-0.88) ja hyppääjillä (SIR 0.60, 95% CI: 0.37-0.92). Keuhkosyövän vakioitu ilmaantuvuussuhde urheilijoilla oli 0.40 (95% CI: 0.27-0.55). Alhaisempi riski voi johtua terveistä elämäntavoista, erityisesti huippu-urheilijoiden vähäisemmästä tupakoinnista sekä hyvästä fyysisestä kunnosta.
Kahdessa tapaus-verrokkitutkimuksessa tutkittiin yhteyttä koetun fyysisen työn kuormittavuuden (PPWL) ja paksu- ja peräsuolen syövän sekä eturauhassyövän ilmaantuvuuden välillä. Jokaiselle syöpään sairastuneelle henkilölle valittiin viisi kaltaistettua verrokkia. Tutkittavat jaettiin eri ryhmiin työn kuormittavuuden perusteella, ja syöpäilmaantuvuutta verrattiin ryhmään, jolla ei ollut merkittävää koettua fyysistä rasitusta työssä.
Työn fyysinen kuormittavuus suojasi paksu- ja peräsuolen syöviltä eniten niitä miehiä, jotka kuuluivat työn koetussa rasittavuudessa ylimpään kymmeneen prosenttiin (OR 0.74, 95% CI: 0.72-0.77) verrattuna ryhmään jolla ei ollut työssä fyysistä rasitusta. Naisten osalta todettu suojavaikutus oli pienempi (OR 0.87, 95% CI: 0.81-0.95).
Miehillä, jotka kuuluivat työn rasittavuudessa ylimpään kymmeneen prosenttiin, todettiin laskevan paksunsuolen alueella selkeästi vähemmän syöpiä kuin verrokkiryhmällä, kerroinsuhde oli 0.61 (95% CI: 0.54-0.69). Naisilla suurin suojavaikutus todettiin poikittaisen paksunsuolen alueella (OR 0.83, 95% CI: 0.67-1.03). Peräsuolisyövän kerroinsuhde miehille, jotka kuuluivat kuormittavuusarvion ylimpään kymmeneen prosenttiin, oli 0.87 (95% CI: 0.85-0.90) ja naisille 0.93 (95% CI: 0.83-1.04). Naisten syöpäesiintyvyydelle saadut tutkimustulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Muiden tekijöiden mukaan ottaminen monimuuttuja-analyyseihin ei muuttanut kerroinsuhdetta merkittävästi.
Paksusuolensyövän ilmaantuvuus ja vähäisemmässä määrin myös peräsuolisyövän ilmaantuvuus on matalin ammateissa, jotka ovat fyysisesti raskaimpia. Tämä yhteys näkyy miehissä naisia selkeämmin. Suurin suojavaikutus todettiin miehillä laskevan paksunsuolen alueella.
Miehillä, joilla oli työhön kuuluvaa fyysistä rasitusta, oli pienempi riski sairastua eturauhassyöpään kuin miehillä, joilla ei ollut koettua fyysistä rasitusta työssä. Eturauhassyövän riskitiheyssuhteet matalimmasta korkeimpaan työn kuormittavuuden perusteella jaettujen ryhmien välillä olivat 0.90 (95% CI: 0.89-0.91) matalan altistuksen, 0.88 (95% CI: 0.87-0.89) keskisuuren altistuksen ja 0.93 (95% CI: 0.92-0.95) suuren altistuksen ryhmille. Tilastollisesti merkittävää yhteyttä työn kuormittavuustason ja eturauhassyövän ilmaantuvuuden välillä ei todettu. Sosiaaliluokan mukaanotto analyyseihin ei merkittävästi muuttanut tuloksia. Tulokset olivat samanlaiset ennen PSA-mittausten yleistymistä 1990-luvulla ja niiden aikana 1990-luvun alun jälkeen.In my PhD-dissertation research project I have studied the effects of physical activity and physical condition to the incidence of cancer with main emphasis on colorectal cancer (CRC) and prostate cancer (PCA) in men. There were two Finnish cohorts studied - the first one was the men born in 1958 (approximately 32,000 men) and the other one was a cohort of former elite male athletes (approximately 2,400 men). In addition there were two case-control studies, one for CRC (there were approximately 145,000 cases of colorectal cancer in men and 146,000 cases in women) and one for PCA (240,000 cancer cases were diagnosed during the study period). These case-control studies were embedded in the Nordic Occupational Cancer (NOCCA) study cohort.
In the cohort of men born in 1958 the data were collected from the time of their military service. The cancer cases of these men were collected from the Finnish Cancer Registry (FCR) until the end of 2014. Those men that were overweight or obese during the time of their military service had an increased, but statistically not significant, risk of cancer. Hazard Ratio (HR) was 1.08, 95% confidence interval (CI): 0.89-1.30. Men in good or excellent physical condition (PC) during military service had significantly reduced cancer risk later in life (HR 0.82, 95% CI: 0.71-0.95). Men of normal weight but in poor physical condition had an increased risk of all cancers combined (HR 1.18, 95% CI: 1.01-1.38) when compared to the men who were of normal weight and in good physical condition. Similarly those men that were overweight and in poor physical condition had even more increased risk of cancer (HR 1.30, 95% CI: 1.01-1.69). After adjusting these results for smoking, alcohol consumption and service class these associations decreased and became statistically insignificant. Men in this cohort are still relatively young and therefore a longer follow-up is needed for further conclusions on their cancer risk.
A Finnish cohort of 2448 elite male athletes and their 1712 referents was followed-up for cancer incidence from 1986 to 2010 through the Finnish Cancer Registry. The overall cancer incidence was lower in athletes than in the general population, standardized incidence ratio (SIR) was 0.89 (95% CI: 0.81-0.97). Middle-distance runners had the lowest cancer incidence (SIR 0.51, 95% CI: 0.22-1.01). A particularly low cancer incidence was detected also among long-distance runners (SIR 0.57, 95% CI: 0.35-0.88) and jumpers (SIR 0.60, 95% CI: 0.37-0.92). The SIR of lung cancer among athletes was 0.40 (95% CI: 0.27-0.55). The lower risk can be attributed to lifestyle factors, especially less frequent smoking among the athletes and their better PC.
In the two case-control studies the associations between perceived physical workload (PPWL) at work and CRC and PCA were studied. Five population controls were selected for each cancer patient. Individuals were stratified to reference and different pre-determined groups based on their PPWL. PPWL showed a bigger protective effect on colon cancer for men (odds ratio [OR] was 0.74 in the highest PPWL decile when compared with the lowest PPWL category, 95% CI: 0.72-0.77) than for women (OR 0.87, 95% CI: 0.81-0.95), with a significant trend for different levels of PPWL for both males and females. The OR of cancer in the descending colon for the highest PPWL decile of males was 0.61 (95% CI: 0.54-0.69). For females, the protective effect was most notable in the transversal part of the colon (OR 0.83, 95% CI: 0.67-1.03). None of the results in this study for cancer incidence for females were statistically significant. The OR for rectal cancer in the highest PPWL decile for males was 0.87 (95% CI: 0.85-0.90) and for females 0.93 (95% CI: 0.83-1.04). Inclusion of further agents in multivariate (MV) analyses did not alter the ORs for PPWL.
The incidence of colon cancer and, to a lesser extent, rectal cancer was lowest in professions with the highest PPWL. The association is stronger in males than in females. The biggest protective effect appears to be in the descending colon in males.
The hazard ratios for PCA from the lowest to highest cumulative PPWL levels were 0.90 (95% CI: 0.89-0.91), 0.88 (95% CI: 0.87-0.89) and 0.93 (95% CI: 0.92-0.95) and all these results were statistically significant. There was no statistically significant dose response effect of the level of PPWL on PCA incidence. Inclusion of socioeconomic status (SES) in the model did not substantially change the result. The results were similar before Prostate Specific Antigen (PSA) testing and during the years of PSA testing in these countries. Individuals with physical strain at work had a lower risk of invasive PCA when compared to individuals without physical strain at work
