Kolmas kori kumossa : Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous ja Neuvostoliiton ihmisoikeuskannat 1975-1990

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Pro gradu -tutkielmani liittyy 1970-luvun puolivälissä käynnistyneeseen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokoukseen. Etykin seurantakokouksissa hallitsevaksi teemaksi nousi kädenvääntö ihmisoikeuksista: sosialistimaiden ja läntisten demokratioiden edustajat syyttivät toisiaan kansainvälisen oikeuden virheellisestä tulkinnasta ja ihmisoikeuksien loukkauksista. 1980-luvun puolivälissä Neuvostoliitto kuitenkin muutti linjaansa ja hyväksyi nopeasti vanhan kiistakumppaninsa arvot. Tutkimukseni pyrkii vastaamaan kysymykseen, miksi Neuvostoliiton ihmisoikeuskäsitys ja -politiikka muuttui 1980-luvun puolivälin jälkeen ja mikä oli Etykin rooli tässä muutoksessa. Tutkielmani liittyy aiempaan keskusteluun normien ja identiteetin vaikutuksesta valtioiden politiikkaan. Sidon tutkimusaiheeni sen teoreettiseen ja käsitehistorialliseen kehykseen: selvitän aluksi sosialistisen oikeudellisen ja poliittisen ajattelun kehitystä ihmisoikeusasioissa ja tarkastelen sen jälkeen Neuvostoliiton ja Eykin välistä ihmisoikeuskeskustelua vuosina 1975-1990. Neuvostoliiton julkaisemien kirjojen ja lehtiartikkeleiden avulla tarkastelen neuvostohallinnon virallisia perusteluita toiminnalleen. Politiikan perusteluiden muutos viestittää laajemmin valtioidentiteetin ja normien muutoksesta. Lokakuun vallankumouksen jälkeen neuvostovaltiosta uskottiin tulevan uusi, humaani ja ihmisten tasa-arvoon perustuva yhteiskunta. Todellisuus ei kuitenkaan koskaan vastannut uljaita iskulauseita. Liennytyksen aikana idän ja lännen yhteistyö tiivistyi. Etykistä muodostui kansainvälisen ihmisoikeuskamppailun pääareena. Vuoden 1975 jälkeen Neuvostoliiton sisäinen dissidenttiliike voimistui, mihin neuvostojohto vastasi koventuneella repressiolla. 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa Neuvostoliiton julkinen kuva muuttui yhä synkemmäksi. Ihmisoikeuskysymyksen kansainvälistymisen myötä sen oli yhä vaikeampaa pitää kiinni identiteetistään edistyksellisenä ja humaanina valtiona. Vuoden 1985 jälkeisinä vuosina poliittinen johto omaksui läntiset ihmisoikeusnormit viralliseen retoriikkaansa ja muutti politiikkaansa radikaalisti. Neuvostojohto halusi liittää maansa demokraattisten ja sivistyneiden valtioiden yhteisöön. Vaikka arvot muuttuivat, nimikkeet pysyivät samoina: niin 1970-luvulla kuin 1990-luvun alussa Neuvostoliitto julisti edustavansa humanismia, tasa-arvoa ja vapautta. Syyt identiteetin kyseenalaistukseen ja politiikan muutokseen löytyvät ennen kaikkea Neuvostoliiton sisäisestä kehityksestä ja valtiososialismin perinpohjaisesta rapautumisesta - maan talous oli syvässä kriisissä ja neuvostojärjestelmän rakenteelliset ongelmat olivat kasvaneet kohtuuttomiksi. Etyk-prosessi ja länsimaiden painostus ihmisoikeusasioissa selittävät kuitenkin osaltaan sitä, miksi muutos tapahtui sillä tavalla kun se tapahtui - siis miksi yksilö asetettiin 1980-luvun puolivälin jälkeisten uudistusten keskiöön

Form but not the function?' Dilemmas of European human rights and democracy promotion in Russia.

The Organisation for Security and Cooperation in Europe (OSCE), the Council of Europe (CoE) and the European Union (EU) are all outspoken about their goal to see Russia developing into a democratic state that respects human rights. This thesis explores cooperation on human rights and democratisation between these organisations and Russia: how the organisations promote European norms in Russia, how the cooperation has developed over the years, and what kind of impact the interaction has had - first of all, on Russia but secondarily also on European norms and on European organisations - and why. These questions are examined through three empirical case studies on different sets of norms that the OSCE, CoE and the EU actively promote in Russia: the institution of a human rights ombudsman, the abolition of the death penalty and free and fair elections. European documents clearly define these norms, and Russia has explicitly declared its commitment to implement them. The thesis advances both the theoretical discussion on the interplay between international cooperation and domestic change, and our practical knowledge on how the policies of these organisations have influenced developments in Russia. As regards theory, the thesis argues that the theoretical democratisation and socialisation models reflect the universalistic optimism of the post-Cold War era. Developments in Russia do not support this optimism. Basing analysis on the three empirical cases, it is suggested that instead of viewing socialisation as a one-way transference of norms, greater attention should be accorded to the interaction that takes place between the actors, and that the clear-cut stages of development inherent in the socialisation and democratisation models do not always grasp the essence of the change and may, in fact, restrict our analysis. Policy-wise, it is argued that the European human rights and democratisation strategies towards Russia have by and large failed because they are based on similarly over-optimistic expectations, typical of the Zeitgeist of the post-Cold War years. The thesis warns that if an exception is granted to Russia with regard to once-agreed norms, the normative base for European cooperation will be weakened. In the long run, this could have a negative impact on the legitimacy of the European organisations

Rysslands föränderliga roll i Finlands närområden

Raportissa tarkastellaan Venäjän ulkopolitiikan muutosta ja arvioidaan tämän muutoksen vaikutuksia Suomen kannalta. Venäjän epävirallisille valtaverkostoille perustuva hallintojärjestelmä ja maan ulkopolitiikka ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Venäjän ulkopolitiikan tavoitteet ovat jo pitkään olleet samoja, mutta viime vuosina keinot niiden saavuttamiseksi ovat muuttuneet aggressiivisemmiksi. Tämän muutoksen taustalla ovat pitkälti maan sisäiset tekijät, kuten raaka-aineriippuvuus, talouden rakenteelliset ongelmat sekä oikeusvaltion puutteet. Näiden tekijöiden kärjistyminen, samanaikaisesti kun Venäjän kyky ulkoiseen sotilaalliseen, taloudelliseen ja informaatiovaikuttamiseen on kohonnut, on johtanut muuttuneeseen ulkopoliittiseen käyttäytymiseen. Raportti tarkastelee erityisesti Venäjän muuttuneen toiminnan vaikutuksia Suomen lähialueilla energiapolitiikassa, arktisessa politiikassa sekä Itämeren turvallisuusympäristössä. Energiapolitiikassa on havaittavissa riippuvuussuhteita luova geoekonominen toimintamalli, arktisella alueella turvallisuusnäkökohdat ovat saaneet yhä suuremman painoarvon Venäjän toimissa, ja Itämeren turvallisuusympäristössä on tapahtunut riskipotentiaalin aktivoitumista. Raportin lopussa listataan Venäjän muuttuneesta toiminnasta koituvat keskeiset riskit ja annetaan Suomelle näihin riskeihin varautumiseksi käytännönläheisiä toimenpidesuosituksia. Sisäisesti arvaamattoman ja kansainvälisesti jännitteitä tuottavan Venäjän naapurissa Suomen on tärkeintä panostaa oman yhteiskuntansa kriisinsietokykyyn sekä kansainväliseen yhteistyöhö

Pohjois-Eurooppa Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikassa

Raportissa tarkastellaan muutosta Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Pohjois-Euroopassa 2010-luvulta vuoden 2021 loppuun. Analyysi kohdennetaan Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan Pohjois-Eurooppaa koskeviin käsitteisiin, Venäjän laajempaan toimintalogiikkaan ja Venäjän ulkoministeriön Pohjoismaita koskevaan strategiseen viestintään. Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikka Pohjois-Euroopassa heijastelee sen yleisiä ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita. Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisen ajattelun taustalla on käsitys maailmasta suurvaltojen välisenä nollasummapelin mukaisena kamppailuna. Raportissa eritellään Venäjän viestinnästä kaksi päinvastaista mallia kahdenvälisille suhteille: ’hyvä naapuri’ ja ’epäystävällinen maa’. Mallien tarkoituksena on kuvata Venäjän strategiset intressit pragmaattiseksi yhteistyöksi, vaikka kyseessä on ensisijaisesti Pohjoismaiden velvollisuus huomioida Venäjän edut toiminnassaan ja pidättäytyä puolustusyhteistyöstä läntisten toimijoiden kanssa. Samanaikaisesti Venäjä pyrkii häivyttämään omasta toiminnastaan johtuvan turvallisuusuhkan naapureilleen. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on vienyt pohjan ”hyvän naapuruuden” mallin mukaisesti rakennetulta viestinnältä. Nykyisessä tilanteessa Venäjä määrittelee demokraattiset ja kansainvälistä oikeutta puolustavat Pohjoismaat epäystävällisiksi valtioiksi.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Russia’s technological policy and knowhow in a competitive global context

The global science and technology (S&T) landscape is increasingly embedded in the intensifying great power competition. Significant global attention has been paid to the dynamics between China and the United States while Russia's notable S&T knowhow has been largely absent from the conversation. The ongoing war in Ukraine emphasizes the importance of S&T capabilities for Russia's power projection ability and its great power aspirations. This report examines Russia’s current S&T knowhow and the trajectory of its technological edge. In addition, the report examines and evaluates the effectiveness of Russia’s science, technology and innovation policies and strategies. Furthermore, the report analyses Russia’s technological development in the context of its geopolitical implications, particularly with regards to the future of great power competition. The analysis of the future trajectories is based on Delphi -based foresight. Finally, the report highlights key implications for Europe and, in particular, Finland.This publication is part of the implementation of the Government Plan for Analysis, Assessment and Research. (tietokayttoon.fi) The content is the responsibility of the producers of the information and does not necessarily represent the view of the Government

Russia of Challenges

In 2007 the Ministry of Defence conducted the research project Stable Russia – an evaluation of the security situation in Finland’s neighbourhood. The goal of the project was to paint an all-round picture of the factors affecting stability in Russia as well as possible destabilizing developments which could alter the security situation close to the Finnish borders. The project comprehensively tapped into Finnish Russia-expertise. This publication is based on the reports written for that project