Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Pro gradu -tutkielmani liittyy 1970-luvun puolivälissä käynnistyneeseen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokoukseen. Etykin seurantakokouksissa hallitsevaksi teemaksi nousi kädenvääntö ihmisoikeuksista: sosialistimaiden ja läntisten demokratioiden edustajat syyttivät toisiaan kansainvälisen oikeuden virheellisestä tulkinnasta ja ihmisoikeuksien loukkauksista. 1980-luvun puolivälissä Neuvostoliitto kuitenkin muutti linjaansa ja hyväksyi nopeasti vanhan kiistakumppaninsa arvot. Tutkimukseni pyrkii vastaamaan kysymykseen, miksi Neuvostoliiton ihmisoikeuskäsitys ja -politiikka muuttui 1980-luvun puolivälin jälkeen ja mikä oli Etykin rooli tässä muutoksessa. Tutkielmani liittyy aiempaan keskusteluun normien ja identiteetin vaikutuksesta valtioiden politiikkaan. Sidon tutkimusaiheeni sen teoreettiseen ja käsitehistorialliseen kehykseen: selvitän aluksi sosialistisen oikeudellisen ja poliittisen ajattelun kehitystä ihmisoikeusasioissa ja tarkastelen sen jälkeen Neuvostoliiton ja Eykin välistä ihmisoikeuskeskustelua vuosina 1975-1990. Neuvostoliiton julkaisemien kirjojen ja lehtiartikkeleiden avulla tarkastelen neuvostohallinnon virallisia perusteluita toiminnalleen. Politiikan perusteluiden muutos viestittää laajemmin valtioidentiteetin ja normien muutoksesta. Lokakuun vallankumouksen jälkeen neuvostovaltiosta uskottiin tulevan uusi, humaani ja ihmisten tasa-arvoon perustuva yhteiskunta. Todellisuus ei kuitenkaan koskaan vastannut uljaita iskulauseita. Liennytyksen aikana idän ja lännen yhteistyö tiivistyi. Etykistä muodostui kansainvälisen ihmisoikeuskamppailun pääareena. Vuoden 1975 jälkeen Neuvostoliiton sisäinen dissidenttiliike voimistui, mihin neuvostojohto vastasi koventuneella repressiolla. 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa Neuvostoliiton julkinen kuva muuttui yhä synkemmäksi. Ihmisoikeuskysymyksen kansainvälistymisen myötä sen oli yhä vaikeampaa pitää kiinni identiteetistään edistyksellisenä ja humaanina valtiona. Vuoden 1985 jälkeisinä vuosina poliittinen johto omaksui läntiset ihmisoikeusnormit viralliseen retoriikkaansa ja muutti politiikkaansa radikaalisti. Neuvostojohto halusi liittää maansa demokraattisten ja sivistyneiden valtioiden yhteisöön. Vaikka arvot muuttuivat, nimikkeet pysyivät samoina: niin 1970-luvulla kuin 1990-luvun alussa Neuvostoliitto julisti edustavansa humanismia, tasa-arvoa ja vapautta. Syyt identiteetin kyseenalaistukseen ja politiikan muutokseen löytyvät ennen kaikkea Neuvostoliiton sisäisestä kehityksestä ja valtiososialismin perinpohjaisesta rapautumisesta - maan talous oli syvässä kriisissä ja neuvostojärjestelmän rakenteelliset ongelmat olivat kasvaneet kohtuuttomiksi. Etyk-prosessi ja länsimaiden painostus ihmisoikeusasioissa selittävät kuitenkin osaltaan sitä, miksi muutos tapahtui sillä tavalla kun se tapahtui - siis miksi yksilö asetettiin 1980-luvun puolivälin jälkeisten uudistusten keskiöön
