From borders to interfaces : Modularizing specialized outpatient services

Background and aims: In healthcare, both the need to increase patient-centered care and customization, and simultaneously reduce costs has been recognized. Mass customization and its key means, modularization, are operations management models that are suggested to have potential to tackle this conundrum by enabling simultaneous standardization and customization of services. However, more knowledge of the applicability of modularization and mass customization is needed. This thesis focuses on modularization of hospital healthcare delivery. It aims to identify enablers, constraints, and outcomes related to the modularization of healthcare services focusing on specialized healthcare from the perspective of hematology care, and to identify patient preferences related to day hospital service delivery and number of treating nurses in a hematology and oncology care context. Data and methods: Both mixed methods and data were used in the study. Data were gathered from the Helsinki University Hospital´s (HUS) Comprehensive Cancer Center, Meilahti Triangle Hospital´s day hospital, and hospital-wide databases. Quantitative data including service usage, bed count, and personnel resource information from the hematology unit and Meilahti Triangle Hospital were obtained between 2009-2010 and 2013-2014. Semi-structured interviews (n=16) of personnel members of the oncology and hematology units and the Meilahti Triangle Hospital´s day hospital were conducted. In addition, unstructured interviews of key hematology personnel members were conducted. A questionnaire survey to oncology and hematology patients was carried out. Field visits were organized. In addition, treatment instructions from both the hematology and oncology unit and scheduling instructions of the independent day hospital (Meilahti Triangle Hospital´s day hospital) were analyzed. Reference data on changes in hematology care were obtained from Oulu University Hospital (Oulu). Results: Six enablers and two constraints affecting the modularization of hospital care were identified. The findings indicate that healthcare characteristics such as the requirement to treat all, information asymmetry, professional autonomy, hierarchy, and fragmented service delivery may challenge modularization. However, by applying design activities that support modularization, these challenges may be overcome. Modularization may have both positive and challenging outcomes to healthcare service delivery. The findings indicate that modularization may be an applicable method to support the change from inpatient- to outpatient-focused care in a hospital context. In addition, modularization may streamline service production and communication, and increase replaceability among personnel. However, modularization may not increase customization or patient involvement in care delivery design and might restrict communication. Both patient groups, oncology patients treated in a traditional specialty-specific day hospital with named nurses, and hematology patients treated in a multispecialty modularized day hospital without named nurses, were satisfied with their day hospital care. Oncology patients preferred named nurses and a maximum of three treating nurses in day hospital care more often than hematology patients. In addition, the number of treating day hospital nurses and annual visits affected preferences. Conclusions: The findings indicate that modularization may be an applicable method to support the change from inpatient- to outpatient-focused care in a hospital context. However, organizations need to balance the requirement of customization versus standardization in order to increase the success and applicability of the operating model. This is important as modularization may not increase customization or patient involvement in care delivery design and might restrict communication. The findings indicate that when applied to the care of right patient groups, patients may be satisfied with modularized care. However, this study indicates that not all patient groups may be in favor of modularization, especially if it means that patients would not have a named nurse in outpatient care. In addition, healthcare characteristics should be taken into account, as they may constrain modularization and affect the outcomes of modularized services. As not all outcomes are merely positive, organizations should carefully consider in which situations modularization could enhance service production. Altogether, more research is needed to understand when and in what situations modularization is applicable and most likely successful in developing healthcare service delivery.Väitöskirjan tavoitteena oli tunnistaa erikoissairaanhoidon modularisointiin liittyviä mahdollistajia, rajoitteita sekä seurauksia. Lisäksi tavoitteena oli tunnistaa ja selvittää potilaiden näkemyksiä liittyen modularisoitujen päiväsairaalatoimintojen tuottamiseen ja hoitavien hoitajien määrään päiväsairaalassa. Tutkimuksessa käytettiin sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä. Tutkimuksen aineisto kerättiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HUS) Syöpäkeskuksesta, Meilahden kolmiosairaalan päiväsairaalasta ja HUS:n yleisistä tietojärjestelmistä. Kvantitatiivinen aineisto kerättiin HUS:n Syöpäkeskuksen hematologian yksiköstä ja Meilahden kolmiosairaalan päiväsairaalasta ajalta 2009-2010 ja 2013-2014 ja aineisto sisälsi seuraavia tietoja: käyntitiedot, sänkyjen määrä ja henkilöstön määrä. Tutkimuksessa haastateltiin 16 henkilöstön jäsentä Syöpäkeskuksesta (onkologia ja hematologia) tai Kolmiosairaalan päiväsairaalasta; lisäksi toteutettiin tutkimusta tukevia yksilöhaastatteluita. Onkologian ja hematologian potilaiden näkemyksiä ja kokemuksia liittyen päiväsairaalatoimintaan selvitettiin kyselyn avulla. Kyselyä varten suoritettiin viisi esihaastattelua potilaille. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin apuna hoito- ja aikataulutusohjeita sekä toteutettiin kenttävierailut yksiköihin. Syöpäkeskuksen hematologian potilaita hoidetaan Kolmiosairaalan päiväsairaalassa, joka on modularisoitu ja jossa ei ole omahoitajia. Onkologian potilaita hoidetaan Syöpäkeskuksen Syöpäklinikan päiväsairaalassa ja potilailla on omahoitaja päiväsairaalahoitojen ajan. Vertailuaineisto kerättiin Oulun yliopistollisen sairaalan (Oulu) hematologian yksiköstä. Tutkimuksessa tunnistettiin kuusi mahdollistajaa ja kaksi rajoittajaa liittyen sairaalahoidon modularisointiin. Vaikka terveydenhuollon erityispiirteet voivat haastaa modularisaation, sitä tukevilla toimintamalleilla voidaan kuitenkin selättää kyseiset haasteet. Modularisaatio voi sekä tukea että haastaa terveydenhuollon palvelutuotantoa. Toimintamalli voi tukea siirtymistä vuodeosastohoidosta kohti avohoitopainotteista hoitoa. Lisäksi modularisaatio voi virtaviivaistaa tiedonsiirtoa ja palvelutuotantoa ja tukea henkilöstön korvattavuutta. Toimintamallin käyttöönotto ei kuitenkaan välttämättä lisää potilaiden osallistumista eikä palveluotannon räätälöintiä ja se voi rajoittaa epävirallista tiedonsiirtoa. Potilaat voivat olla tyytyväisiä modulaarisesti järjestettyyn päiväsairaalahoitoon. Potilaskyselyissä hematologian potilaat toivoivat onkologian potilaita harvemmin, että heillä olisi omahoitaja tai maksimissaan kolme hoitavaa hoitajaa päiväsairaalassa. Lisäksi päiväsairaalakäyntien ja hoitavien hoitajien lukumäärä vaikutti toiveisiin. Tutkimus osoittaa, että modularisaatio voi tukea siirtymistä kohti avopainotteista hoitoa. Terveydenhuollon organisaatioiden tulee kuitenkin arvioida räätälöinnin ja standardoinnin tasapainoa omassa palvelutuotannossaan, jotta toimintamallia voidaan tuloksellisesti hyödyntää. Potilaiden näkemyksiä ja preferenssejä toimintamallista tulee selvittää, sillä eri potilasryhmien näkemys modularisaation käytöstä voi vaihdella. Organisaatioiden on myös huomioitava terveydenhuollon erikoispiirteet, sillä ne voivat vaikuttaa modularisaation soveltuvuuteen ja tuloksiin organisaatiossa. Jatkotutkimuksia tarvitaan, jotta voidaan ymmärtää milloin ja mihin tilanteisiin modularisaatio terveydenhuollossa soveltuu

Kuin Legoilla rakentaisi - modularisaatio sotessa

VertaisarvioituModularisaatio tarkoittaa palvelukokonaisuuksien jakamista alakokonaisuuksiin, joita voidaan saumattomasti yhdistää standardoitujen yhdyspintojen avulla. Yhdyspinnat tukevat tiedon siirtymistä. Moduulit voivat olla eri tuottajien palveluja, joista räätälöidään kokonaisuus.Peer reviewe

Perspectives of mass customisation and modularisation in health service delivery : a scoping review

Mass customisation and modularisation are considered means to enhance patient-centredness and control increasing healthcare expenditures. The purpose of this study is to identify existing knowledge regarding the application of mass customisation and modularisation in healthcare delivery while focusing specifically on outcomes. A scoping review was conducted with various combinations of search terms using Scopus. Nearly 2,000 studies were identified of which 18 met inclusion criteria. Patient experience, customisation, and the economic impact on service delivery were analysed. Mass customisation and modularisation may be applicable in healthcare. The model may increase patient satisfaction. However, more knowledge of the outcomes of mass customisation is needed. As the number of studies in this area is limited, more empirical mixed methods research on the implementation and outcomes of mass customisation is needed to understand the expected benefits and to determine the possible effects on patient satisfaction and financial implications.Peer reviewe

Comparing modular and personal service delivery in specialised outpatient care : A survey of haematology and oncology patient preferences

Background Oncology and haematology are shifting from inpatient to outpatient care, requiring new care delivery models. This study compares preferences of oncology patients treated by named nurses in a traditional specialty-focused day hospital and haematology patients treated without named nurses in a modularised day hospital. Methods Questionnaires to explore patient preferences on number of treating nurses and named nurses, and satisfaction in day hospital care were distributed to 300 haematology and 410 oncology patients. Binomial logistic regressions were performed to study how background variables influenced preferences for having (i) a named nurse or (ii) maximum three treating nurses in the day hospital. Results In 2016, 156 (52%) haematology and 289 (70%) oncology surveys were completed and returned. Both groups were satisfied with day hospital care. Haematology patients preferred named nurses less often than oncology patients (odds ratio (OR) = 0.09, p <0.0005). Haematology patients were less likely to prefer a maximum of three treating nurses (OR = 0.12, p <0.0005). Conclusion This study suggests that patients can be satisfied with outpatient care with or without named nurses. However, as several factors affect patient satisfaction and experience, more in-depth research is needed to understand how modularisation and patient preferences may be linked.Peer reviewe

Context independent reductions in external processing during self-generated episodic social cognition

Ongoing cognition supports behavioral flexibility by facilitating behavior in the moment, and through the consideration of future actions. These different modes of cognition are hypothesized to vary with the correlation between brain activity and external input, since evoked responses are reduced when cognition switches to topics unrelated to the current task. This study examined whether these reduced evoked responses change as a conse-quence of the task environment in which the experience emerges. We combined electro-encephalography (EEG) recording with multidimensional experience sampling (MDES) to assess the electrophysiological correlates of ongoing thought in task contexts which vary on their need to maintain continuous representations of task information for satisfactory performance. We focused on an event-related potential (ERP) known as the parietal P3 that had a greater amplitude in our tasks relying on greater external attention. A principal component analysis (PCA) of the MDES data revealed four patterns of ongoing thought: off-task episodic social cognition, deliberate on-task thought, imagery, and emotion. Partici-pants reported more off-task episodic social cognition and mental imagery under low external demands and more deliberate on-task thought under high external task demands. Importantly, the occurrence of off-task episodic social cognition was linked to similar re-ductions in the amplitude of the P3 regardless of external task. These data suggest the amplitude of the P3 may often be a general feature of external task-related content and suggest attentional decoupling from sensory inputs are necessary for certain types of perceptually-decoupled, self-generated thoughts.Peer reviewe

Valinnanvapaus SOTE-uudistuksessa

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) asetti 13.1.2016 asiantuntijaryhmän (sote-asiantuntijaryhmä), jonka tehtävänä on tukea ja antaa asiantuntemustaan ja näkemyksiään sosiaali- jaa terveydenhuollon uudistuksen valmisteluryhmille. STM pyysi 9.11.2017 asiantuntijaryhmän jäseniltä kirjallista arviota 3.11.2017 päivätystä hallituksen esitysluonnoksesta laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa (valinnanvapauslaki). Valtaosa sote-asiantuntijaryhmän jäsenistä päätti jättää saman sisältöisen lausunnon, jossa tuodaan esiin valinnanvapauslakiesityksen keskeiset haasteet sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan kannalta. Vaikka lausunnon kohteena ollutta esitysluonnosta on lausuntojen perusteella korjattu, on esityksessä edelleen useita asiantuntijalausunnoissa kuvattuja ongelmia. Tässä artikkelissa julkaistaan lausuntojen sisältö. Terveyserojen ja sosiaalisten hyvinvointierojen kaventamiselle on selvä tarve. Valinnanvapauslain riskinä on, etteivät resurssit kohdennu palveluita eniten tarvitseville ja erot sosiaaliryhmien välillä jopa lisääntyvät. Valinnanvapaus voi parantaa niiden sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevien henkilöiden asemaa, joiden toimintakyky on riittävä järjestelmän tuomien mahdollisuuksien hahmottamiseksi. Valinnanvapaus ei kuitenkaan toteudu sosiaali- ja terveydenhuollon integraation kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Valinnanvapauslaki loisi asiakkaan kannalta monimutkaisen palveluiden järjestelmän, jossa palveluketjut (ainakin useampia palveluita tarvitsevilla) katkeavat. Valinnanvapauslaki voi parantaa perustason terveyspalvelujen saatavuutta, mutta alueellisesti vaikutukset voivat olla erilaisia ja jossain jopa palvelujen saatavuutta huonontavia. Ehdotettu malli edellyttää lisäksi laajaa ja resursseja vaativaa palveluohjauksen organisoimista, koska palvelujen tarjoajan ja palvelujen käyttäjän välillä on tiedollinen epäsuhta, mikä helposti johtaa epätarkoituksenmukaisten taikka kustannusvaikutuksiltaan huonojen palvelujen valintaan. Kokonaisuutena uudistuksen tuloksena syntyvä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä on vaikeasti ohjattava. Suomalaiset kokemukset sopimusohjauksesta eivät tue oletusta ohjausmallin tehokkuudesta kustannusten hillinnässä. Taloudellisesti kestävän tuotantotavan hakemiseen maakunnissa tuleekin menemään useita vuosia. Merkittävät siirrot henkilöstöresursseissa yksityisen ja julkisen tuotannon välillä uudistuksen alussa voivat lisäksi vaarantaa keskeisten toimintojen (kuten päivystys) järjestämisen. Maakuntien ja tuottajien rahoituskorvaukset tulisi suunnitella sellaiseksi, että ne kannustavat tarjoamaan palveluita niitä eniten tarvitseville. Korvausperusteilla on myös vaikutusta siihen, mille hoito- tai maantieteellisille alueille tuottajat sijoittuvat.Non peer reviewe

HeMoHes - Parantavat ja modulaariset terveydenhuollon tilat

Terveyspalveluiden tarjonta muuttuu ammattilais- ja tuottajalähtöisestä kohti yksilöä tukevan ja parantavan ympäristön luomista lähelle asiakasta. Samalla monimutkaisia hoitoja keskitetään entistä suurempiin sairaalakeskuksiin. Hoitoympäristöjen ja tilojen suunnittelussa ja rakentamisessa ei ole riittävästi huomioitu henkilöstön näkemyksiä eikä joustoa näiden palveluita keskittävien ja hajauttavien tekijöiden välillä. Keskeinen ongelma ovat vanhanaikaiset ja joustamattomat tilaratkaisut. Investoinnit ovat monimutkaisia, kalliita, aikaa vieviä ja paikallisilla voimilla suunniteltuja ja rakennettuja vaikka terveydenhuolto pohjimmiltaan on samanlaista globaalisti. Projektin lähtökohtana oli selvittää moduuliratkaisujen mahdollisuuksia terveydenhuollon palveluiden paikkariippumattomampaan ja joustavampaan tuottamiseen. Modulaarisuuden avulla tilainvestoinnit voidaan osittaa kokonaisuuksiin, joiden suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa niihin erikoistuneet kansainväliset toimijat ja toimijaverkostot. Hankkeessa tunnistettiin useita eri malleja modulaarisuuden hyödyntämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon tilainvestoinneissa. Keskeistä on ensin tunnistaa ja määrittää hankkeen ja tilojen keskeiset tavoitteet, joihin innovatiivisilla suunnittelu- ja toteutusratkaisuilla pyritään. Tämän jälkeen voidaan päättää valittua tavoitetta edistävä modulaarisuutta hyödyntävä ratkaisutyyppi ja sitä tukevat menetelmät ja prosessit. Tutkimuksen mukaan modulaarisuudella voidaan tähdätä moniin eri tavoitteisiin, kuten tilojen muuntojoustavuuteen ja päivitettävyyteen, nopeaan aikatauluun, hyvään käytettävyyteen tai korkeaan rakentamisen laatuun. Näistä tavoitteista mm. sairaalahankkeissa keskeinen muuntojoustavuus ja nopea aikataulu jakautuvat edelleen tarkempiin tavoitteisiin, joihin tulee soveltaa erityyppisiä modulaarisia ratkaisuja

Modularizing health services: capabilities and applicability - a comparative study of two specialties in a Finnish university hospital

The objective of this thesis is to analyze the relation of standardization and customization and the capabilities related to health service modularization. This study aims to 1) identify key elements of service production and delivery that are essential to modularization of health services and 2) to conceptualize in which areas of health care modularization is applicable. A literature review of current health care modularity literature was conducted to develop a thorough understanding of current knowledge related to health care modularity capabilities. These findings were used to develop a preliminary framework of capabilities in health care modularization. Additionally a comparative qualitative case study of two specialties in a Finnish university hospital was conducted: the other modularized suborganization acting as the positive case, and the other one as the non-modularized negative case. The case study was conducted to further understand the required capabilities of health care modularization and to identify challenges related to modularization and consisted of 16 semi-structured interviews, document analysis and field visits. The findings of both the literature review and case study were used to develop a framework related to the capabilities needed in health care modularization. The main findings of the literature review and case study were the following: ownership, clear planning, execution and scheduling rules, communication rules, and task division are crucial in modularizing a health service production. Additionally challenges related to modularization were identified: traditional hierarchies, loss of ownership, loss of informal communication, and the challenge of carrying out R&D in between standard services, may impede and challenge modularity. Finally, the findings were used to conceptualize the applicability of modularity and mass customization to health care and a typology positioning the application of these operational models was created. The typology demonstrates how mass customization and modularity may have potential in developing a large proportion of health services. This study has its limitations. First, I may not have identified all current health care modularity studies and thus may not have identified all known capabilities related to health care modularization. Second, the case study was conducted in a Finnish university hospital carrying out highly specialize care. Thus, more empirical research is needed to validate the findings of this thesis related to the capabilities and challenges of modularization and the applicability of mass customization and modularization in health care. Additionally more empirical research is needed to gain deeper insight of the outcomes of modularizatio

Cost-effectiveness of digital wound care education in a healthcare organization

Advantages of digitalization are understood, but implementation to healthcare is slow. Cost savings and quality improvements are needed in healthcare. Continuous education of healthcare professionals is essential for quality, and digital education (DE) enables that cost-efficiently. The aim was to evaluate the cost-effectiveness of a DE for wound care by comparing it to lecture education (LE). DE enabled a slightly better learning outcome than LE. However, combination resulted in superior outcome. DE provided best cost-effectiveness.Peer reviewe

Tyytyväisyys hoidon aikaiseen tietoon ja tukeen : kyselytutkimus syöpä- ja veritautien potilaille

Tiivistelmä Lähtökohdat: Potilaan tuen- ja tiedonsaanti on keskeistä pitkäaikaisten sairauksienhoidossa. Syöpää sairastavat ovat pääasiassa tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Tutkimuksessa selvitettiin eräiden taustamuuttujien vaikutusta potilaan kokemukseen saadusta tuesta ja tiedosta sekä mistä potilas haluaisi tietoa ja tukea saada. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, onko vastauksissa eroja erilaisten sairauksien välillä. Menetelmät: Hoitotyytyväisyyttä kartoittava kysely jaettiin 710 syöpätautien ja veritautien potilaalle. 487 (69%) palautti kyselyn. Analysoimme tuen ja informaation saannin riittävyyttä sekä tuen ja tiedon lähteen mieluisuutta. Tuen ja informaation saannin riittävyyttä arvioitiin lineaarisella logistisella regressioanalyysillä ja tuen ja tiedon lähteen mieluisuutta arvioitiin graafisesti. Sairausryhmäkohtaisia eroja tutkittiin Fisherin tarkalla testillä. Tulokset: Naiset olivat merkittävästi useammin tyytymättömiä saatuun tukeen ja tietoon (OR: 0,34). Lisäksi eri sairausryhmien välillä oli merkitseviä eroja vastauksissa. Muut taustamuuttujat, kuten ikäryhmä ja hoitajien tai lääkärien määrä, eivät vaikuttaneet merkitsevästi potilaiden vastauksiin. Potilaat raportoivat lääkärin tärkeimmäksi (90% potilaista) ja hoitajan toiseksi tärkeimmäksi tuen ja tiedon lähteeksi (78% potilaista). Loput vastaukset jakautuivat tasaisemmin vastausvaihtoehtojen kesken. Päätelmät: Potilaat kokevat pääsääntöisesti saavansa tarpeeksi tukea ja tietoa. Huolimatta sähköisten palvelujen kehityksestä, inhimillinen kontakti hoidon aikana koetaan edelleen tärkeäksi. Tutkimuksen mukaan on mahdollista, että potilaat voivat kokea saavansa riittävästi tukea ja tietoa, vaikka kohtaisi hoitonsa kuluessa useita ammattilaisia. Potilaan kokemukseen saadusta tuesta ja tiedosta vaikuttaa potilaan sairastama sairaus