Milloin otan lapselta keuhkokuvan?

Keuhkokuvaus on yleisin lapsille tehty röntgentutkimus. Sen yleisimmät aiheet ovat vaikean keuhkokuumeen diagnostiikka, keuhkokuumeen komplikaatioiden tutkiminen, astman perusselvittelyt muiden sairauksien toteamiseksi tai poissulkemiseksi sekä vierasesineaspiraatiot silloin, kun kliininen epäily ei suoraan johda bronkoskopiaan. Avohoidossa lasten keuhkokuume diagnosoidaan kliinisten oireiden ja löydösten perusteella, mutta sairaalahoitoa vaativissa tapauksissa keuhkokuumeen diagnoosi varmistetaan keuhkokuvalla. Keuhkojen kuvantaminen on ainoa luotettava tapa selvittää keuhkokuumeen komplikaatiot ja niiden vakavuus. Keuhkokuvan kontrolloiminen keuhkokuumeen jälkeen on aiheellista vain erityistapauksissa

European Society of Paediatric Radiology Computed Tomography and Dose Task Force : European guidelines on diagnostic reference levels for paediatric imaging

The recent European Council Directive 2013/59/EURATOM requires the establishment of diagnostic reference levels (DRLs) to optimise radiation dose in diagnostic and interventional radiology procedures. At the time this directive was enacted, just a few European countries had already set paediatric DRLs and many of these were outdated. For this reason, the European Commission launched a project addressing European Guidelines on Diagnostic Reference Levels for Paediatric Imaging that was awarded to a consortium led by the European Society of Radiology with the collaboration of the European Society of Paediatric Radiology and other European stakeholders involved in the radiation protection of children. The main aims of this project were to establish European DRLs to be used by countries without their own national paediatric DRLs and to provide a consistent method to establish new DRLs in the future. These European guidelines have been very recently endorsed by the European Commission and published in issue N degrees 185 of the Radiation Protection series. The purpose of this article is to introduce these guidelines to the wide community of paediatric radiologists.Peer reviewe

Milloin kannattaa aloittaa kaikututkimuksella?

Vertaisarvioitu.• Kaikukuvaus eli ultraäänitutkimus on usein ensisijainen kuvantamis¬ menetelmä lapsia tutkittaessa. • Näkyvyys on yleensä parempi kuin aikuisia tutkittaessa, eikä diagnoosiin pääsemiseksi välttämättä tarvita muita kuvantamismenetelmiä. • Lasten ultraäänidiagnostiikassa tarvitaan tietämystä eri kehitysvaiheissa ilmenevistä tyypillisistä sairauksista ja normaalilöydöksistä.Peer reviewe

Sikiön magneettikuvaus

Teema : Magneettikuvaus. English summar

Viral shedding, and distribution of cytomegalovirus glycoprotein H (UL75), glycoprotein B (UL55), and glycoprotein N (UL73) genotypes in congenital cytomegalovirus infection

Background Children with congenital CMV infection (cCMV) shed virus in urine and saliva for prolonged periods of time. Outcome of cCMV varies from asymptomatic infection with no sequelae in most cases, to severe longterm morbidity. The factors associated with asymptomatic cCMV are not well defined. We evaluated the viral shedding in a cohort of infants with cCMV identified on newborn screening. In addition, we describe the distribution of viral genotypes in our cohort of asymptomatic infants and previous cohorts of cCMV children in the literature. Methods Study population consisted of 40 children with cCMV identified in screening of 19,868 infants, a prevalence of 2/1000. The viral shedding was evaluated at 3 and 18 months of age by real-time CMV-PCR of saliva and plasma, and CMV culture of urine. CMV positive saliva samples were analyzed for genotypes for CMV envelope glycoproteins gB (UL55), and gH (UL75) by genotype specific real-time PCR, and gN (UL73) by cloning and sequencing Results At 3 months age 40/40 saliva and urine samples, and 19/40 plasma samples were positive for CMV. At 18 months age all urine samples tested (33/33), 9/37 of saliva samples, and 2/34 plasma samples were positive for CMV. The genotype distribution did not differ from the published data Conclusions The urinary virus shedding is more persistent than salivary shedding in children with cCMV. The genotype distribution was similar to previous literature and does not explain the low disease burden of cCMV in our population.Peer reviewe

Milloin kannattaa aloittaa kaikututkimuksella?

Kaikukuvaus eli ultraäänitutkimus on usein ensisijainen kuvantamismenetelmä lapsia tutkittaessa.Näkyvyys on yleensä parempi kuin aikuisia tutkittaessa, eikä diagnoosiin pääsemiseksi välttämättä tarvita muita kuvantamismenetelmiä.Lasten ultraäänidiagnostiikassa tarvitaan tietämystä eri kehitysvaiheissa ilmenevistä tyypillisistä sairauksista ja normaalilöydöksistä.</p

Alahengitystieinfektiot (lapset)

Käypä hoito -suositus, tiivistelm

Milloin otan lapselta keuhkokuvan?

Keuhkokuvaus on yleisin lapsille tehty röntgentutkimus. Sen yleisimmät aiheet ovat vaikean keuhkokuumeen diagnostiikka, keuhkokuumeen komplikaatioiden tutkiminen, astman perusselvittelyt muiden sairauksien toteamiseksi tai poissulkemiseksi sekä vierasesineaspiraatiot silloin, kun kliininen epäily ei suoraan johda bronkoskopiaan. Avohoidossa lasten keuhkokuume diagnosoidaan kliinisten oireiden ja löydösten perusteella, mutta sairaalahoitoa vaativissa tapauksissa keuhkokuumeen diagnoosi varmistetaan keuhkokuvalla. Keuhkojen kuvantaminen on ainoa luotettava tapa selvittää keuhkokuumeen komplikaatiot ja niiden vakavuus. Keuhkokuvan kontrolloiminen keuhkokuumeen jälkeen on aiheellista vain erityistapauksissa

Fetal radiation dose in computed tomography

Raskaana olevien röntgenkuvauksia pyritään välttämään, mutta joskus kuvaus on pakko tehdä. Silloin sikiön säteilyaltistuksen ja siitä aiheutuvan riskin arviointi on tarpeen. Annostaso on korkein vatsan alueen tietokonetomografiassa (TT). Tässä tutkimuksessa sikiön säteilyaltistusta arvioitiin yleisimmissä raskauden ajan TT-kuvausindikaatioissa vartalon alueella (trauma, vatsan ja lantion alue sekä keuhkoverisuonten varjoainekuvaus). Laitteen annosnäytön antaman TT-annosindeksin ja sikiöannoksen yhteys selvitettiin mittaamalla annosta naista jäljittelevän potilasvastineen sisällä neljässä eri raskausvaiheessa. Annosautomatiikka piti sikiön annostason lähes vakiona eri raskausvaiheissa, kun säteilykeila kohdistui vatsan alueelle. Traumaprotokollassa annokset vaihtelivat välillä 4.4–4.9 mGy ja vatsan ja lantion alueen protokollassa välillä 2.1–2.4 mGy. Keuhkoverisuonten varjoainekuvausprotokollassa keskimääräinen sikiöannos kasvoi eksponentiaalisesti välillä 0.01–0.09 mGy, kun sikiön etäisyys kuvausalueen päättymisreunasta pieneni. Traumaprotokollassa TT-annosindeksiin suhteutettu keskimääräinen sikiöannos raskausvaiheen funktiona vaihteli välillä 0.80-0.97. Vatsan ja lantion alueen protokollassa vastaava suhteellinen sikiöannos vaihteli välillä 0.57-0.79 ja keuhkoverisuonten varjoainekuvasprotokollassa välillä 0.01-0.05. Johtopäätöksenä todettiin, että laitteen näyttämää TT-annosindeksiä voi käyttää yläarviona sikiöannokselle, kun sikiö on säteilykeilassa. Jos sikiö ei ole säteilykeilassa, sikiöannoksen arvioinnissa pitää huomioida myös sikiön etäisyys kuvausalueesta