Regional P stocks in soil and in animal manure as compared to P requirement of plants in Finland : Baltic Forum for Innovative Technologies for Sustainable Manure Management. WP4 Standardisation of manure types with focus on phosphorus

Fosfori on välttämätön kasvinravinne, jonka saatavuus riippuu mm. maan helppoliukoisen fosforin pitoisuudesta ja fosforilannoituksesta. Fosforilannoitus ja maan helppoliukoinen fosfori vaikuttavat myös fosforin huuhtoutumisriskiin. Fosforihuuhtoumien minimoimiseksi fosforilannoitus tulisi tarkentaa kasvien tarpeen mukaiseksi. Tässä tutkimuksessa selvitettiin alueellinen fosforilannoitustarve pyrittäessä 95 %:iin maksimisadosta ja huomioiden maassa olevat fosforireservit (viljavuusuuttoinen fosfori) sekä kunnassa muodostuva lantafosforin määrä. Peltolohkojen viljavuusanalyysitiedot koostuivat viljelijöiden vuosina 2005-2009 ottamista ja viljavuuslaboratorioiden analysoimista maanäytteistä (1 008 302 maanäytettä). Kuntakohtaiset eläinmäärät toimittivat Tilastokeskus (TIKE), Suomen Hippos ry, Saga Furs Oyj ja Kopenhagen Fur. Eläinten lannan sisältämä fosforimäärä arvioitiin perustuen MTT:n ruokintakokeisiin. Suomalaisten peltolohkojen keskimääräinen fosforiluku oli 13,0 mg l-1. Maalajeittain ryhmiteltynä vastaavat fosforiluvut savimailla, karkeammilla kivennäismailla ja orgaanisilla mailla olivat 12,3, 13,9 ja 9,8 mg l-1. Noin puolessa analysoiduista maanäytteistä (49 %) fosforin saatavuus ei ollut kasvin kasvua rajoittava tekijä, toisin sanoen näillä mailla ei ole fosforilannoitusvastetta viljaa tai nurmea viljeltäessä. Maalajeittain tarkasteltuna vastaavat osuudet savimaille, karkeammille kivennäismaille ja orgaanisille maille olivat 69, 47 ja 14 %. Manner-Suomen ELY-keskuksista Varsinais-Suomen alueella on eniten peltolohkoja (73 %), missä fosfori-lannoituksella ei saada satovastetta. Ahvenanmaalla vastaava osuus on 76 %. Kotieläinlannan sisältämä fosforimäärä oli 17,5 milj. kg vuonna 2011, koostuen pääasiassa naudan- (9,8 milj. kg), sian- (3,6), turkiseläin- (1,8) ja kananlannasta (1,5). Suurin osa lantafosforista (42 %) muodostui Pohjanmaalla. Lantafosforia riittäisi viljellylle peltopinta-alalle tasaisesti levitettynä 8,8 kg ha-1, kun koko lannoitustarve on 8,6 kg ha-1. Lantafosforin lisäksi väkilannoitefosforia käytettiin 5,6 kg ha-1 vuonna 2011. Koska peltojen fosforiluvulla on merkittävä vaikutus fosforin huuhtoutumispotentiaaliin, olisi fosforilannoitus säädettävä kasvien tarpeen mukaiseksi. Näin voitaisiin aikaa myöten alentaa maan fosforilukuja ja vähentää fosforin huuhtoutumista. Tällä hetkellä lantafosforilla voitaisiinkin korvata väkilannoitefosforin käyttö kokonaan. Tämä vaatii kuitenkin lantafosforin kuljettamista kauemmaksi lannan syntysijoilta, mikä ei nykyisillä tekniikoilla ja hintasuhteilla ole taloudellisesti kannattavaa. Myös ympäristölainsäädäntö sallii nykymuotoisen fosforin käytön.201

Suomen peltojen maalajit, multavuus ja fosforipitoisuus : Vuodet 1996–2000 ja 2005–2009

Julkaisuun on koottu tietoja Suomen peltomaiden muokkauskerroksen lajitekoostumuksesta (maalajista), orgaanisen aineksen määrästä (multavuudesta), happamuudesta ja maan viljavuusfosforipitoisuudesta vuosilta 1996–2000 (noin 880 000 maanäytettä) ja 2005–2009 (noin miljoona näytettä). Maanäytteet ovat viljelijöiden tai maatalousneuvojien ottamia osana vapaaehtoista maatalouden ympäristökorvausta. Aiemmissa yhteenvedoissa tiedot on esitetty jakaumien keskilukuina ja varsinaiset jakaumat vain kuvina ilman jaottelua maalajien mukaan. Tässä julkaisussa tiedot on raportoitu maalajiryhmittäin koko valtakunnan, ELY-keskusten ja yksittäisten kuntien tasolla. Kuntatason tietoja on mahdollista koota esimerkiksi vesistöjen valuma-alueita kattaviksi tietueiksi. Fosfori on tärkeä kasvinravinne ja samalla kriittinen maatalouden vesistövaikutusten kannalta. Raportin liitetaulukoissa esitetään maan viljavuusfosforin keskiarvot, mediaanit ja jakaumat. Fosforilukujen jakaumat esitetetään tiiviisti summajakaumina, joista voidaan palauttaa alkuperäisten jakaumien muodot. Palautetut jakaumat vastaavat alkuperäisiä jakaumia sitä paremmin, mitä suurempaan tulosjoukkoon tiedot perustuvat. Summaries based on large data sets on soil test phosphorus (STP) concentrations, soil types, organic matter contents and pH of Finnish agricultural soils have been earlier published at intervals, and they cover data analysed from 1955 to 1985. This report is another publication in this tradition and it covers two more recent 5-yr periods, 1996–2000 and 2005–2009. Data for our report were obtained from commercial soil testing laboratories, and includes results of about 880,000 soil samples for the period 1996–2000, and about one million samples for the period 2005–2009. The Finnish Agri-Environmental Programme (FAEP), in effect since 1995, stipulates farmers to sample their fields every 5 years in a commercial soil testing laboratory. Hence, data of the two reported 5-yr periods should, by and large, include data from the same field population. Commitment to the FAEP has been high ever since the Programmes were launched; FEAP regulations cover over 90% of the farms and about 95% of the agricultural land in the country. Agricultural land in Finland comprises of about 2.3 million hectares, so one sample in our dataset would on average correspond to about 2.5 hectare field area. In the earlier statistics, STP were reported as means and median values, distributions were only shown in figures, and the STP distributions of different soil types were not separable. In this report, we tabulate STP distributions according to soil types as cumulative frequencies. These can be backtransformed to original distributions with one STP unit resolution; the larger are the number of data and the narrower it’s distribution over the STP scale, the better back-transformed distributions correspond to the original ones. Data are made available for different scales: the whole country, administrative regions, and individual municipalities. The municipality level data allows building subsets according to river or lake catchment borders, as example.201

Puhdistamolietteiden sisältämien haitta-aineiden aiheuttamat riskit lannoitekäytössä

Yhdyskuntien jätevesien puhdistuksen yhteydessä syntyy vuosittain noin miljoona tonnia puhdistamolietettä. Puhdistamolietteestä valmistetaan käsittelemällä stabiilia lannoitevalmistetta, jonka tulee täyttää lainsäädännössä asetetut laatukriteerit. Puhdistamoliete sisältää ravinteita ja orgaanista ainesta, joita hyödynnetään maataloudessa ja viherrakentamisessa. Lannoitekäyttö on kuitenkin ollut vastatuulessa monien viljanostajien kiellettyä puhdistamolietteen käytön sopimusviljelijöidensä pelloilla. Jätevesien mukana puhdistamoille päätyy haitallisia yhdisteitä ja taudinaiheuttajia, joista osa voi siirtyä kiinteään aineeseen eli puhdistamolietteeseen. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että puhdistamolietepohjaisten lannoitteiden tai maanparannusaineiden mukana peltoihin ja viheralueille päätyy erilaisia yhdisteitä ja eliöitä, jotka voivat liian suurissa pitoisuuksissa aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai ihmisille. Epävarmuutta on ollut siitä, miten nämä aineet ja eliöt vaikuttavat erityisesti ravinnontuotannon turvallisuuteen. Tähän raporttiin on koottu tietoa lietteiden haitta-aineista sekä taudinaiheuttajamikrobeista ja niiden aiheuttamista riskeistä ihmisten ja ympäristön terveydelle. Tarkasteltuja haitta-aineita olivat haitalliset metallit, orgaaniset haitta-aineet ja mikromuovit. Taudinaiheuttajamikrobeista tarkasteltiin suolistosta peräisin olevien bakteerien, virusten ja alkueläinten lisäksi ihmisille infektioita aiheuttavia ympäristöbakteereita. Haitallisena vaikutuksena tarkasteltiin lisäksi mikrobien välittämää antibioottiresistenssiä. Tavoitteena oli tunnistaa ne aineet, aineryhmät, taudinaiheuttajat tai muut mikrobit, jonka suhteen voisimme Suomessa sanoa riskitason olevan alhainen. Toisaalta pyrkimyksenä oli myös tunnistaa ne aineet, aineryhmät, taudinaiheuttajat tai muut mikrobit, joiden suhteen riskitasot ovat koholla tai tutkimustuloksia riskien tarkempaan arviointiin tarvitaan lisää. Haitallisten metallien, orgaanisten haitta-aineiden tai suolistobakteereiden osalta arvioitiin, että Suomen olosuhteissa riskit ihmiselle juomaveden tai ravinnon kautta ovat vähäiset, kun puhdistamolietteiden käsittely on ollut asianmukaista. Ilmateitse tartuttavien ja erilaisissa lietemateriaaleissa esiintyvien legionellabakteerien tilanteesta esimerkiksi kuluttajille myytävissä multamateriaaleissa tulisi Suomessa saada tarkempaa tietoa. Taudinaiheuttajista myös virusten ja itiöivien bakteerien, kuten noroviruksen ja C. difficile-bakteerin esiintyvyys puhdistamolietetuotteissa sekä hygienisointimenetelmien tehokkuus niihin tulisi arvioida. Mikromuovien ja antibioottiresistenssin osalta tutkimuksia on vielä niin vähän, että niiden roolista riskien aiheuttajina ihmisten tai ympäristön terveydelle tarvitaan lisää tietoa. Näiden osalta on kuitenkin muistettava, että myös muut lähteet ovat merkityksellisiä sekä mikromuovien että antibioottiresistenssin osalta. Mikromuovien merkittävin lähde ympäristössä on kirjallisuuden mukaan liikenne. Antibioottiresistenssin leviämisessä taas kotieläintalouden antibioottien käyttö on merkittävässä roolissa. Ympäristön terveydelle näyttäisivät potentiaalisimmin aiheuttavan riskiä tietyt orgaaniset haittaaineet. Erityisesti viherrakentamisen kautta maaperän ja pohjaveden eliöt voivat altistua varsin korkeille haitta-ainepitoisuuksille. Orgaanisista haitta-aineista perfluorattu yhdiste PFOS, palonestoaine TBBPA ja antibiootit norfloksasiini, ofloksasiini ja siprofloksasiini olivat aineita, joiden arvioitiin aiheuttavan tutkituista aineista suurimman riskin ympäristön eliöille. Nämä aineet ovat maaperässä pysy- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 58/2018 4 viä ja kulkeutuvat hitaasti levityspaikastaan syvemmälle maaperään tai pintavalunnan mukana. Erityisesti näiden aineiden osalta tulisi saada lisää tietoa niiden käyttäytymisestä maaperässä ja toksisuudesta eliöille, jotta riskinarvioita voitaisiin tarkentaa. On selvää, että puhdistamolietepohjaisissa lannoitevalmisteissa esiintyy haitallisia metalleja, orgaanisia haitta-aineita, taudinaiheuttajia ja mikromuoveja ja että niillä on roolinsa antibioottiresistenssin synnyssä ja leviämisessä. Toisaalta on muistettava, että samoja aineita tavataan myös muista orgaanisista lannoitevalmisteista ja jopa mineraalilannoitteista. Jatkossa tulisi tarkemmin verrata eri lannoitevalmisteiden aiheuttamia riskejä ympäristön ja ihmisen terveydelle.201

Kasviperäiset pyrolyysituotteet lietelannan ravinnearvon turvaajina (PYSTI) – lainsäädäntöselvitys

201

Bioavailability of phosphorus in granulated and pyrolyzed broiler manure

Production of organic fertilizers from poultry manure may compromise availability of phosphorus (P) to plants. This study examined the effects of granulation, feather meal addition, and pyrolysis on bioavailability of P in broiler manure in a pot experiment with ryegrass and assessed whether P availability is enhanced by inoculating arbuscular mycorrhizal fungi (AMF) into soil. Granulated broiler manure gave similar plant yield and P uptake to superphosphate. Feather meal addition had a minor negative effect on P availability, whereas pyrolysis lowered the fertilization effect of broiler manure. The yield-based mineral-P equivalences were 120%, 85% and 75% during the first harvest, and 100%, 75% and 45% during one growing season for granulated unamended, granulated amended with feather meal and pyrolyzed broiler manure. Soil inoculation with AMF did not enhance P availability. Granulated poultry manure is suitable as a P fertilizer for annual crops with comparable bioavailability to mineral fertilizer P, whereas pyrolyzed poultry manure is suitable as a slow-release or storage P fertilizer in slightly acidic soils. Knowledge on P bioavailability in organic fertilizers produced with different technologies can be used for optimizing fertilization, minimizing build-up of soil P and its adverse environmental effects. (C) 2021 The Author(s). Published by Elsevier B.V.Peer reviewe

Puhdistamolietteiden sisältämien haitta-aineiden aiheuttamat riskit lannoitekäytössä

Yhdyskuntien jätevesien puhdistuksen yhteydessä syntyy vuosittain noin miljoona tonnia puhdistamolietettä. Puhdistamolietteestä valmistetaan käsittelemällä stabiilia lannoitevalmistetta, jonka tulee täyttää lainsäädännössä asetetut laatukriteerit. Puhdistamoliete sisältää ravinteita ja orgaanista ainesta, joita hyödynnetään maataloudessa ja viherrakentamisessa. Lannoitekäyttö on kuitenkin ollut vastatuulessa monien viljanostajien kiellettyä puhdistamolietteen käytön sopimusviljelijöidensä pelloilla. Jätevesien mukana puhdistamoille päätyy haitallisia yhdisteitä ja taudinaiheuttajia, joista osa voi siirtyä kiinteään aineeseen eli puhdistamolietteeseen. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että puhdistamolietepohjaisten lannoitteiden tai maanparannusaineiden mukana peltoihin ja viheralueille päätyy erilaisia yhdisteitä ja eliöitä, jotka voivat liian suurissa pitoisuuksissa aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai ihmisille. Epävarmuutta on ollut siitä, miten nämä aineet ja eliöt vaikuttavat erityisesti ravinnontuotannon turvallisuuteen. Tähän raporttiin on koottu tietoa lietteiden haitta-aineista sekä taudinaiheuttajamikrobeista ja niiden aiheuttamista riskeistä ihmisten ja ympäristön terveydelle. Tarkasteltuja haitta-aineita olivat haitalliset metallit, orgaaniset haitta-aineet ja mikromuovit. Taudinaiheuttajamikrobeista tarkasteltiin suolistosta peräisin olevien bakteerien, virusten ja alkueläinten lisäksi ihmisille infektioita aiheuttavia ympäristöbakteereita. Haitallisena vaikutuksena tarkasteltiin lisäksi mikrobien välittämää antibioottiresistenssiä. Tavoitteena oli tunnistaa ne aineet, aineryhmät, taudinaiheuttajat tai muut mikrobit, jonka suhteen voisimme Suomessa sanoa riskitason olevan alhainen. Toisaalta pyrkimyksenä oli myös tunnistaa ne aineet, aineryhmät, taudinaiheuttajat tai muut mikrobit, joiden suhteen riskitasot ovat koholla tai tutkimustuloksia riskien tarkempaan arviointiin tarvitaan lisää. Haitallisten metallien, orgaanisten haitta-aineiden tai suolistobakteereiden osalta arvioitiin, että Suomen olosuhteissa riskit ihmiselle juomaveden tai ravinnon kautta ovat vähäiset, kun puhdistamolietteiden käsittely on ollut asianmukaista. Ilmateitse tartuttavien ja erilaisissa lietemateriaaleissa esiintyvien legionellabakteerien tilanteesta esimerkiksi kuluttajille myytävissä multamateriaaleissa tulisi Suomessa saada tarkempaa tietoa. Taudinaiheuttajista myös virusten ja itiöivien bakteerien, kuten noroviruksen ja C. difficile-bakteerin esiintyvyys puhdistamolietetuotteissa sekä hygienisointimenetelmien tehokkuus niihin tulisi arvioida. Mikromuovien ja antibioottiresistenssin osalta tutkimuksia on vielä niin vähän, että niiden roolista riskien aiheuttajina ihmisten tai ympäristön terveydelle tarvitaan lisää tietoa. Näiden osalta on kuitenkin muistettava, että myös muut lähteet ovat merkityksellisiä sekä mikromuovien että antibioottiresistenssin osalta. Mikromuovien merkittävin lähde ympäristössä on kirjallisuuden mukaan liikenne. Antibioottiresistenssin leviämisessä taas kotieläintalouden antibioottien käyttö on merkittävässä roolissa. Ympäristön terveydelle näyttäisivät potentiaalisimmin aiheuttavan riskiä tietyt orgaaniset haittaaineet. Erityisesti viherrakentamisen kautta maaperän ja pohjaveden eliöt voivat altistua varsin korkeille haitta-ainepitoisuuksille. Orgaanisista haitta-aineista perfluorattu yhdiste PFOS, palonestoaine TBBPA ja antibiootit norfloksasiini, ofloksasiini ja siprofloksasiini olivat aineita, joiden arvioitiin aiheuttavan tutkituista aineista suurimman riskin ympäristön eliöille. Nämä aineet ovat maaperässä pysy- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 58/2018 4 viä ja kulkeutuvat hitaasti levityspaikastaan syvemmälle maaperään tai pintavalunnan mukana. Erityisesti näiden aineiden osalta tulisi saada lisää tietoa niiden käyttäytymisestä maaperässä ja toksisuudesta eliöille, jotta riskinarvioita voitaisiin tarkentaa. On selvää, että puhdistamolietepohjaisissa lannoitevalmisteissa esiintyy haitallisia metalleja, orgaanisia haitta-aineita, taudinaiheuttajia ja mikromuoveja ja että niillä on roolinsa antibioottiresistenssin synnyssä ja leviämisessä. Toisaalta on muistettava, että samoja aineita tavataan myös muista orgaanisista lannoitevalmisteista ja jopa mineraalilannoitteista. Jatkossa tulisi tarkemmin verrata eri lannoitevalmisteiden aiheuttamia riskejä ympäristön ja ihmisen terveydelle.201

Pyrolyysi turkiseläinten lannan käsittelymenetelmänä : TURKISTEHO-hankkeen osaraportti

Turkiseläinten kasvatus on Suomessa keskittynyt Pohjanmaan maakuntiin, joissa on paljon muutakin kotieläintaloutta. Alueella muodostuu lantafosforia yli kasvintuotannon tarpeen, ja sen kuljettamiseksi alueelta lantaa tulisi prosessoida väkevämmiksi lannoitevalmisteiksi. Yksi keino voisi olla pyrolyysi, jossa lantaa kuumennetaan (350–700 °C) vähähappisissa tai hapettomissa oloissa. Tällöin osa lannan eloperäisestä aineesta hajoaa muodostaen kiinteää hiilijaetta, haihtuvia kaasuja ja nesteitä. Hiilijakeen massa ja tilavuus ovat tällöin huomattavasti alkuperäistä lantaa pienemmät ja fosforipitoisuus korkeampi. Osana TURKISTEHO-hanketta tutkittiin pyrolyysiä yhtenä turkiseläinten lannan prosessointimenetelmänä ja arvioitiin hiilijakeen soveltuvuutta lannoitevalmisteeksi, pyrolyysikaasun ja -nesteen energiamäärää sekä nesteen soveltuvuutta biokaasulaitoksen syötteeksi. Lisäksi kartoitettiin toimintaan liittyvän lainsäädännön nykytilanne. Varjotalojen alta kerättyä, esikuivattua ja homogenisoitua ketun- ja minkinlantaa pyrolysoitiin laboratoriolaitteistolla kahdessa eri lämpötilassa (340 ja 470 °C). Eri tavoin käsiteltyjen lantojen (tuoreet, kuivatut ja hiilijakeet) ominaisuuksia lannoitevalmisteina (mm. ravinteet, fosforin liukoisuus) tutkittiin laboratorioanalyysein. Lisäksi fosforin käyttökelpoisuutta kasville selvitettiin astiakokeella (koekasvina raiheinä, verrokkina superfosfaatti). Pyrolyysikaasusta mitattiin kaasun pääkomponentit, joiden mukaan arvioitiin kaasun energiasisältö (alempi lämpöarvo). Pyrolyysinesteistä määritettiin alempi lämpöarvo ja metaanintuottopotentiaali laboratoriokokein. Ketun- ja minkinlanta soveltuvat esikuivattuina pyrolysoitaviksi. Pyrolyysilämpötilan nousu vaikuttaa muodostuvien jakeiden ominaisuuksiin ja määriin. Esimerkiksi fosforin pitoisuus hiilijakeessa kasvaa lämpötilan noustessa, mutta typpeä siirtyy enemmän kaasu- ja nestejakeisiin. Typpeä haihtuu myös esikuivauksessa. Hiilijakeiden fosforipitoisuudet olivat korkeita (64–96 g/kg kuiva-aineessa), minkä lisäksi ne sisälsivät myös sivu- ja hivenravinteita. Typpitoisuudet olivat alhaiset (3–6 % kuiva-aineessa), ja haitallisten metallien pitoisuudet alittivat kansallisen lainsäädännön raja-arvot. Fosforin liukoisuus heikkeni tuoreeseen lantaan verrattuna, mutta oli minkinlannan hiilijakeilla käyttökelpoisuudeltaan lähellä superfosfaattifosforin sekä tuoreen ja kuivatun lannan käyttökelpoisuutta. Ketunlannan pyrolyysi heikensi fosforin käyttökelpoisuutta suhteessa superfosfaattifosforiin. Pyrolyysikaasun ja –nesteiden polttaminen voisi tuottaa lannan esikuivaukseen tarvittavan energian. Pyrolyysinesteet voisivat soveltua myös lisäsyötteeksi biokaasun tuotantoon ainakin vähäisenä osana syöteseosta. Pyrolyysinesteen eri faasien erottelu voisi tehostaa nesteen hyötykäyttöä. Tulokset vaativat tuekseen lisätutkimusta mm. typen talteenoton mahdollisuuksista, nesteiden energiahyödyntämisestä ja hiilijakeen fosforin käyttökelpoisuudesta. Käytännön mittakaavan laitteistolla tehdyt kokeet antaisivat lisätietoa mm. prosessin hyötysuhteista ja energian tarpeesta sekä pyrolyysinesteen hyödynnettävyydestä. Myös lannan pyrolyysiin ja siinä syntyvien eri jakeiden hyödyntämiseen liittyvä lainsäädäntö on osittain vielä tarkentumatta.202

Towards a breakthrough in nutrient recycling : State-of-the-art and recommendations for developing policy instruments in Finland

The report has been complemented on 11.9.2018This report describes the state-of-the-art in phosphorus and nitrogen recycling in Finland and looks at basic data on the volumes and geographical distribution of biomasses and their nutrients. Based on this data, the report makes proposals for measures aiming to promote nutrient recycling. This report was prepared collaboratively by experts at the institutions making up the Finnish Partnership for Research on Natural Resources and the Environment (LYNET) to underpin a national action plan on nutrient recycling. Of all sectors in Finland, agriculture is the largest user and recycler of phosphorus and nitrogen. Different biomasses contain an annual total of approximately 26,000 t of recyclable phosphorus, which exceeds the fertilisation needs of grasslands and cereal crops in the entire area of Finland. The volume of nitrogen contained in biomasses is approximately 95,000 t. Still, approx. 11,000 t of phosphorus and 152,000 t of nitrogen are annually used in Finland as conventional inorganic fertilisers. There is a regional imbalance between manure production and crop nutrient requirements. The breakthrough in nutrient recycling means increased implementation of manure processing, thus making manure nutrients easier to transport and reducing the use of conventional inorganic fertilisers. At minimum 20% of the entire volume of manure generated in Finland will require advanced processing to enable long-distance transport of the manure phosphorus to areas in need of it. This requires separation of water. The highest demand for advanced processing is experienced in the regions of Ostrobothnia (approx. 60% at minimum), South Ostrobothnia and Satakunta (approx. 30 %) and Southwest Finland (13%). In the agricultural sector, fertilisation is currently guided by a wide array of different policy instruments, which make up an incoherent and unstructured whole. The instruments cause considerable amounts of regulatory burden, but appear to do little to promote sustainable nutrient recycling. This report proposes a total reform of the policy instruments to boost the recycling of nutrients. All legal standards related to fertilisation should be merged into a single statute, for example by developing the Nitrate Decree. At the same time, the current policy that controls nutrient use via the EU agri-environmental scheme should be abandoned, and the role of the environmental permit for livestock installations and its relationship with general regulatory instruments be clarified. A field plot specific nutrient database should be created to support guidance. The knowledge base of nutrient recycling should be developed by creating and maintaining a comprehensive data system on the quantities, properties and locations of nutrient-rich biomasses and ashes and their current processing methods. The report also proposes setting regional processing targets for livestock manure. Key objectives should include reducing excessive fertilisation in crop production. The goal of normative guidance should be nutrient use according to the crop needs.201

Assessment of risks related to increasing heavy metal limits for fertilizers in Finland

Higher limits of metals than currently allowed in Finland are suggested in the proposal for EU regulations. In this report, the effects of increased load of Cd, Hg, Ni, Pb, Cr and As into agricultural soils of Finland are assessed. Mass balance calculations for 100-year scenarios of metal inputs were performed to spring wheat rotation. Cd balances were also calculated for grassland, potato and carrot. Concentration in soil water, annual leaching and erosion, concentration and annual uptake in yield, soil concentration and annual balance are reported. In addition, the effect of increased cereal metal concentrations on the total dietary exposure of Finnish children was calculated. In 100-year time scale, the current metal inputs would lead to a negative (As, Cr and Ni) or at most slightly positive balance (Cd, Pb, Hg), whereas the current maximum level and that of the EU proposal generate positive balances. The inputs allowed in the EU proposal would lead to the following increases in environmental loading and metal concentrations in crops from the level of current realization: As over 13 %, Cr 2 %, Pb 30 %, Hg 64 %, Ni 5.5% and Cd 17–44 % depending on the crop rotation. The increase in total dietary exposure of 3-year-old Finnish children at the age group median level would be 2–5 % for As, 12–13 % for Cd, 9 % for Pb and at least 2 % for Hg. The Finnish environment is vulnerable to metal pollution and any increase in the environmental loading would be negative. Particularly for Cd there is no margin of safety. For the Finnish population, the dietary increases would be harmful as for As, Cd, Ni and Pb even the current exposure levels should be reduce

Assessment of risks related to increasing heavy metal limits for fertilizers in Finland

Higher limits of metals than currently allowed in Finland are suggested in the proposal for EU regulations. In this report, the effects of increased load of Cd, Hg, Ni, Pb, Cr and As into agricultural soils of Finland are assessed. Mass balance calculations for 100-year scenarios of metal inputs were performed to spring wheat rotation. Cd balances were also calculated for grassland, potato and carrot. Concentration in soil water, annual leaching and erosion, concentration and annual uptake in yield, soil concentration and annual balance are reported. In addition, the effect of increased cereal metal concentrations on the total dietary exposure of Finnish children was calculated. In 100-year time scale, the current metal inputs would lead to a negative (As, Cr and Ni) or at most slightly positive balance (Cd, Pb, Hg), whereas the current maximum level and that of the EU proposal generate positive balances. The inputs allowed in the EU proposal would lead to the following increases in environmental loading and metal concentrations in crops from the level of current realization: As over 13 %, Cr 2 %, Pb 30 %, Hg 64 %, Ni 5.5% and Cd 17–44 % depending on the crop rotation. The increase in total dietary exposure of 3-year-old Finnish children at the age group median level would be 2–5 % for As, 12–13 % for Cd, 9 % for Pb and at least 2 % for Hg. The Finnish environment is vulnerable to metal pollution and any increase in the environmental loading would be negative. Particularly for Cd there is no margin of safety. For the Finnish population, the dietary increases would be harmful as for As, Cd, Ni and Pb even the current exposure levels should be reduce