Esi- ja alkuopettajien yhteistyö : kasvattajayhteisöt esi- ja alkuopetuksen rajapinnalla

Opettajilta vaaditaan koko ajan enemmän yhteistyötä erilaisten tahojen kanssa, minkä vuoksi yhteistyön toimivuuden tarkastelu on ajankohtaista ja tärkeää. Lisäksi suunnitelmallinen nivelvaiheiden yhteistyö helpottaa lasten siirtymistä esikoulusta ensimmäiselle luokalle. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää esi- ja alkuopettajien näkökulmasta, millaista on yhteistyö samassa rakennuksessa toimivien esi- ja alkuopettajien välillä. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin etsimään vastauksia siihen, millaiset tekijät edistävät tai haittaavat esi- ja alkuopettajien yhteistyötä sekä millaisia etuja tai haasteita tämä yhteistyö tuo kasvattajille. Tavoitteena oli löytää mahdollisia ongelmakohtia esi- ja alkuopettajien yhteistyössä sekä etsiä keinoja, joilla selvittää nämä ongelmat. Tutkimuksessa esi- ja alkuopettajien yhteistä toimintaa kuvailtiin erityisesti kuuden yhteisön tunnuspiirteen avulla. Lisäksi kasvattajien yhteistyön tilaa arvioitiin yhteistyön ja vuorovaikutuksen rakentumisen mallin pohjalta. Aineisto tutkimukseen hankittiin avoimella kyselylomakkeella 25 esi- ja alkuopettajalta, jotka toimivat tutkimushetkellä viidessä eri yksikössä Pirkanmaan alueella. Esi- ja alkuopettajien yhteistyötä pyrittiin kuvailemaan kasvattajayhteisön rakentumisen näkökulmasta teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Yhteistyötä edistäviä ja haittaavia tekijöitä sekä esi- ja alkuopetuksen tuomia hyötyjä ja haasteita kasvattajalle selvitettiin tutkimuksessa aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa selvisi esi- ja alkuopettajien yhteistyön olevan eri vaiheissa eri yksiköissä ja yhteistyön toteutuksen vaihtelevan yksikkökohtaisesti. Esi- ja alkuopettajien yhteistyötä edisti erityisesti kasvattajien yhteiset tavoitteet, yhteistyön tarkoituksenmukainen suunnittelu ja toteutus, sekä yhteisen toiminnan arviointi ja kehittäminen. Yhteistyötä haittaavat tekijät taas liittyivät erityisesti erilaisuuteen yksilöiden ja esi- ja alkuopetuksen rakenteiden välillä, kasvattajien asenteisiin sekä yhteistyön toteuttamiseen annettuihin ja käytettyihin resursseihin. Esi- ja alkuopettajat näkivät yhteistyön etuina oppilaisiin, henkilökohtaiseen kasvuun ja jaettuun opettajuuteen liittyviä tekijöitä. Yhteistyön tuottamina esteinä opetustyölle koettiin sen viemät resurssit

Lastenkulttuuripoliittinen ohjelma : Barnkulturpolitiskt program

Opetusministeriö vastaa osana valtioneuvostoa koulutus-, tiede-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan kehittämisestä ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Kulttuuripolitiikalla luodaan ja vahvistetaan valmiuksia yksilön ja yhteisön henkisen pääoman ja hyvinvoinnin, taiteellisen toiminnan ja kulttuuriperinnön ylläpitämiseen ja kasvattamiseen. Kulttuuripolitiikan tehtävä on luoda suotuisat toimintaedellytykset kulttuurin ja taiteen kentän toimijoille, turvata kansalaisille tasavertaiset mahdollisuudet monipuolisiin ja laadukkaisiin kulttuuripalveluihin ja taide-elämyksiin sekä edistää kansallista ja kansainvälistä verkostoitumista. Lastenkulttuurin edistäminen on nostettu ministeriössä yhdeksi painopisteeksi tuleville vuosille. Tämän opetusministeriön lastenkulttuuripoliittisen ohjelman tavoitteena on antaa suuntaa lastenkulttuurin edistämiselle vuosina 2003–2007. Lähtökohtana on laaja lastenkulttuurin käsite, mutta ohjelman toimenpide-ehdotukset painottuvat taide- ja kulttuuripalveluiden alueelle. Lasten oman, leikkiin tai kerrontaan perustuvan itse luodun kulttuurin edistäminen nähdään taide- ja kulttuuripalveluiden rinnalla yhtä tärkeänä, vaikka sitä suoraan tukevia toimenpide-ehdotuksia ei ohjelmassa esitetäkään. Ajatuksena kuitenkin on, että kaikki toimenpide-ehdotukset tukevat ja vahvistavat lasten mahdollisuuksia myös itse luoda kulttuuria. Lastenkulttuuri on vakiinnuttanut asemansa maamme kulttuuripolitiikan käsitteenä 1970-luvulta lähtien. Valtion taidehallinnossa lastenkulttuurin edistämisellä on ollut oma määrärahansa parin vuosikymmenen ajan ja Taiteen keskustoimikunnan yhteydessä erityinen lastenkulttuurijaosto vuodesta 1987. Opetusministeriössä lapsia ja nuoria koskevia taiteeseen ja kulttuuriin liittyviä asioita hoidetaan ministeriön eri yksiköissä. Taide- ja kulttuuriperintöyksikkö ottaa huomioon lastenkulttuurin mm. taide- ja kulttuurilaitosten, järjestöjen ja taiteenalojen rahoituksessa ja viestintäkulttuuriyksikössä hoidetaan esimerkiksi kirjastoja ja elokuvaa koskevia asioita. Liikuntayksikön painopisteenä on lasten ja nuorten liikunnan tukeminen. Tätä toimintaa edistetään painottamalla lasten ja nuorten liikuntaa tulosperusteisessa valtionavustusten myöntämisessä. Lisäksi liikuntayksikkö käynnisti vuonna 1999 erityisen lasten ja nuorten liikuntaohjelman, jonka avulla tuetaan vuosittain yli 35 000 ensisijaisesti 1.–2.-luokkalaisen liikunnallisia iltapäiviä. Ohjelman avulla pyritään luomaan myös uusia ei-kilpailupainotteisia liikunnan harrastamismahdollisuuksia lapsille. Edelleen lasten ja nuorten liikuntaa tuetaan liikuntapaikkarakentamiseen myönnettävien valtionavustusten avulla. Nuorisoyksikkö edistää lastenkulttuuria tukemalla nuorten harrastuspohjaista kulttuuritoimintaa mistä mm. nuorisosirkustoiminta ja Nuori Kulttuuri1-toiminta ovat hyviä esimerkkejä. Myös koululaisten iltapäivätoimintaa tuetaan lääninhallitusten kautta. Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto vastaa mm. lasten iltapäivätoimintaan, esiopetukseen, yleissivistävään taidekasvatukseen, taiteen perusopetukseen ja taiteen alan ammatilliseen koulutukseen liittyvistä tehtävistä. Vuoden 2003 alusta koulutus- ja tiedepolitiikan osasto yhdessä kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osaston kanssa ryhtyivät toteuttamaan Luovuus ja kulttuuri -kärkihanketta laatimansa luovuus ja kulttuurikasvatusstrategian pohjalta. Lastenkulttuuripoliittisen ohjelman taustamateriaalina on ollut Taiteen keskustoimikunnan ehdotus lastenkulttuuripoliittiseksi ohjelmaksi ”Kulttuuri kasvaa lapsissa” ja sen pohjalta saapuneet lausunnot. Ohjelma noudattaa myös valtioneuvoston periaatepäätöstä taide- ja taitelijapolitiikasta. Lisäksi ohjelma ottaa huomioon opetusministeriön koko toimialalta viime vuosina valmistuneet muut ohjelmat ja selvitykset niiltä osin, kuin ne koskevat lapsia ja nuoria. Lähtökohtana on, että lastenkulttuuripoliittinen ohjelma ja ministeriön kaikki muut lapsia ja nuoria koskevat taiteeseen ja kulttuuriin liittyvät ohjelmat ja strategiat tukevat toisiaan toimenpiteiden toteuttamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa. Täten lastenkulttuuripoliittinen ohjelma koskee ministeriön koko toimialaa. Tämä ohjelma pitää sisällään luonteeltaan eri tasoisia toimenpide-ehdotuksia ja ne koskevat laajaa toimijakenttää. Opetusministeriö pyrkii omalta osaltaan toteuttamaan sille asetetut haasteet lastenkulttuurin edistämiseksi kunakin vuonna käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Tällä hetkellä kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osaston vuosittaisesta määrärahasta käytetään lastenkulttuurin edistämiseen noin 10–20 prosenttia. Kirjastotoiminnan osalta kunnissa lasten ja nuorten palveluihin käytetty prosenttiosuus on suurempi. Ohjelmassa esitettyjen ministeriötä koskevien toimenpiteiden toteuttaminen tapahtuu toisaalta kohdentamalla jo olemassa olevaa määrärahaa uudella tavalla, mutta sen lisäksi tarvitaan myös lisämääräraha, joka kaudella 2003–2007 on noin 15 miljoonaa euroa. Muita toimijoita, kuten esimerkiksi kuntia, järjestöjä ja taidelaitoksia, koskevien toimenpide-ehdotusten luonne on lähinnä ohjaava

An experimental study using a sexual strategies explanation to reduce homophobia toward gay men among lay people and healthcare professionals in China

IntroductionHomophobic discrimination and stigmatization, especially from healthcare professionals, are important stressors for gay men. Homophobia may be partly rooted in seeing some gay men having casual sex and many sexual partners as a signal of mental problems. Sexual Strategies Theory (SST) suggests that such sexual behavior is a result of different sexual strategies men and women tend to adopt and is unrelated to sexual orientation per se. This study aimed to investigate (1) the effectiveness of providing an SST explanation for gay men’s sexual behavior in reducing homophobia among both lay persons and healthcare professionals; (2) differences in homophobia between healthcare professionals and lay people and also between medical and non-medical professionals.MethodsThe main analyses included 492 heterosexual participants recruited online via Chinese social media and sample services in 2021. Of these, 227 were healthcare professionals (128 medical, 99 non-medical) and 265 were lay people. The participants were randomly assigned into an experimental group given the SST explanation (n = 126), an active control group given a Minority Stress (MS) explanation (n = 184), and a control group (n = 182). After the manipulation, homophobia, knowledge about homosexuality, professional homophobic attitude, gay affirmative practice, and contact with gay men were assessed.ResultsThe results of factor analysis suggested dividing homophobia into Oppressing Homophobia (Oppressing HP) describing believing that gay men should have fewer rights and Pathologizing Homophobia (Pathologizing HP) describing believing that the sexual behavior of gay men is a signal of mental problem. Importantly, the SST explanation reduced Pathologizing HP while the MS explanation reduced Oppressing HP. Healthcare professionals reported more Oppressing HP than lay people, and medical professionals conducted less gay affirmative practice than non-medical professionals.ConclusionAn SST explanation can potentially reduce some aspects of homophobia among both healthcare professionals and lay people. Also, worryingly, Chinese healthcare professionals, especially medical professionals, reported more homophobia than lay individuals

Association of physical fitness with health-related quality of life in Finnish young men

Abstract Background Currently, there is insufficient evidence available regarding the relationship between level of physical fitness and health-related quality of life (HRQoL) in younger adults. Therefore, the aim of the present study was to investigate the impact of measured cardiovascular and musculoskeletal physical fitness level on HRQoL in Finnish young men. Methods In a cross-sectional study, we collected data regarding the physical fitness index, including aerobic endurance and muscle fitness, leisure-time physical activity (LTPA), body composition, health, and HRQoL (RAND 36) for 727 men [mean (SD) age 25 (5) years]. Associations between HRQoL and the explanatory parameters were analyzed using the logistic regression analysis model. Results Of the 727 participants who took part in the study, 45% were in the poor category of the physical fitness, while 37% and 18% were in the satisfactory and good fitness categories, respectively. A higher frequency of LTPA was associated with higher fitness (p < 0.001). Better HRQoL in terms of general health, physical functioning, mental health, and vitality were associated with better physical fitness. When the HRQoL of the study participants were compared with that of the age- and gender-weighted Finnish general population, both the good and satisfactory fitness groups had higher HRQoL in all areas other than bodily pain. In a regression analysis, higher LTPA was associated with three dimensions of HRQoL, higher physical fitness with two, and lower number of morbidities with all dimensions, while the effect of age was contradictory. Conclusions Our study of Finnish young men indicates that higher physical fitness and leisure-time physical activity level promotes certain dimensions of HRQoL, while morbidities impair them all. The results highlight the importance of health related physical fitness while promoting HRQoL.peerReviewe

Opposition to Inbreeding Between Close Kin Reflects Inclusive Fitness Costs

Due to the intense selection pressure against inbreeding, humans are expected to possess psychological adaptations that regulate mate choice and avoid inbreeding. From a gene’s-eye perspective, there is little difference in the evolutionary costs between situations where an individual him/herself is participating in inbreeding and inbreeding among other close relatives. The difference is merely quantitative, as fitness can be compromised via both routes. The question is whether humans are sensitive to the direct as well as indirect costs of inbreeding. Using responses from a large population-based sample (27,364 responses from 2,353 participants), we found that human motivations to avoid inbreeding closely track the theoretical costs of inbreeding as predicted by inclusive fitness theory. Participants were asked to select in a forced choice paradigm, which of two acts of inbreeding with actual family members they would want to avoid most. We found that the estimated fitness costs explained 83.6% of participant choices. Importantly, fitness costs explained choices also when the self was not involved. We conclude that humans intuit the indirect fitness costs of mating decisions made by close family members and that psychological inbreeding avoidance mechanisms extend beyond self-regulation

Linking serial homicide - : towards an ecologically valid application

Purpose Crime linkage analysis (CLA) can be applied in the police investigation-phase to sift through a database to find behaviorally similar cases to the one under investigation and in the trial-phase to try to prove that the perpetrator of two or more offences is the same, by showing similarity and distinctiveness in the offences. Lately, research has moved toward more naturalistic settings, analyzing data sets that are as similar to actual crime databases as possible. One such step has been to include one-off offences in the data sets, but this has not yet been done with homicide. The purpose of this paper is to investigate how linking accuracy of serial homicide is affected as a function of added hard-to-solve one-off offences. Design/methodology/approach A sample (N = 117-1160) of Italian serial homicides (n = 116) and hard-to-solve one-off homicides (n = 1-1044, simulated from 45 cases) was analyzed using a Bayesian approach to identify series membership, and a case by case comparison of similarity using Jaccard's coefficient. Linking accuracy was evaluated using receiver operating characteristics and by examining the sensitivity and specificity of the model. Findings After an initial dip in linking accuracy (as measured by the AUC), the accuracy increased as more one-offs were added to the data. While adding one-offs made it easier to identify correct series (increased sensitivity), there was an increase in false positives (decreased specificity) in the linkage decisions. When rank ordering cases according to similarity, linkage accuracy was affected negatively as a function of added non-serial cases. Practical implications While using a more natural data set, in terms of adding a significant portion of non-serial homicides into the mix, does introduce error into the linkage decision, the authors conclude that taken overall, the findings still support the validity of CLA in practice. Originality/value This is the first crime linkage study on homicide to investigate how linking accuracy is affected as a function of non-serial cases being introduced into the data.Peer reviewe

High-Intensity Functional Training Induces Superior Training Adaptations Compared With Traditional Military Physical Training

This study examined the effectiveness of concurrent strength and endurance training with an emphasis on high-intensity functional training (HIFT) during military service. Voluntary male conscripts (aged 18-28 years) were placed in either an experimental (EXP: n = 50-66) or a control (CON: n = 50-67) group. The training for the EXP group included HIFT using body mass, sandbags, and kettlebells. The CON group trained according to the current practice. Physical performance and body composition were assessed at baseline (PRE), at week 10 (MID), and after (POST) the 19-week training period. Significance was set at p < 0.05. The total distance covered in a 12-minute running test increased in both groups, but the change in EXP was superior to the change in CON (11.6%, ES: 0.79 vs. 5.7%, ES: 0.33; p = 0.027). Maximal strength and power characteristics increased in EXP (3.1-5.0%), whereas no improvements were observed in CON. Conscripts with the highest initial fitness showed no improvements in physical performance in either group. Body mass and waist circumference decreased in EXP, whereas CON showed an increase in muscle mass. These findings suggest that HIFT is an effective and time-efficient approach to improve soldiers' aerobic fitness during military service. For the optimal development of strength, the training equipment used may not have provided sufficient and progressive loading to yield considerable strength adaptations. More focus should be placed on sufficient intensity and volume in both strength and endurance training, especially for the most fit soldiers