Processes of long-term work disability and socioeconomic disparities : unwinding the roles of family background, sickness absence, and psychosocial work environment

Due to population ageing and the increasing dependency ratio, maintaining a sufficient workforce has become an important national policy target in Finland. As the population shrinks, prolonging working careers becomes one of the key factors in sustaining a sufficient workforce. Work disability, especially when it is long-term, is one of the main reasons for leaving the labour market early. Previous studies have identified many risk factors associated with long-term work disability, of which one of the most important is low socioeconomic status. However, to date very little research has been conducted on the mechanisms underlying the risk of long-term work disability and the associated socioeconomic disparities. This study examines the process leading to the development of a long-term work disability, and the socioeconomic differences in this process. This dissertation consists of four studies that examine two aspects of long-term work disability: the transition to sickness absence and disability retirement. Further, they examine the socioeconomic disparities that relate to these transitions arising from family background, sickness absence development and psychosocial work environment. The studies use longitudinal register-based datasets on the Finnish or Swedish population over a fifteen years period from 1999–2014, with national representative samples. The first article is based on a 10 % population sample of Finnish residents and uses a discrete-time event history model to examine the association between educational attainment and family background on disability retirement in young adulthood. The second and third articles use a 70 % population sample of Finnish residents linked to data on sickness benefits and disability retirement. These articles use a Cox proportional hazards model to study the role of sickness absence length and diagnosis as predictors of disability retirement in different occupational classes among women and men. The fourth article is based on a full population data of Swedish residents linked with data from labour market surveys and sickness insurance. The article examines the relationship between psychosocial work environment, or more precisely, the occupation-specific job demands and job control in occupations, and the risk of accumulating of sickness absence and disability pension days over time using group-based trajectory analysis and multinomial regression analysis. The results of these articles demonstrate that the risk factors of long-term work disability and the associated socioeconomic disparities are associated with the family background and they are observed at an early phase during the life-course. Low level of education and low levels of parental education and income were associated with young adults’ disability retirement. In particular, young adults whose parents have a tertiary education and who themselves have only a basic education are at a greatest risk of disability retirement. This result indicate that parents with higher education can be more able to assist their offspring in getting help for their work disability. Later in working life, sickness absence is another important factor in which the development of long-term work disability and the associated socioeconomic disparities develop. Long-term unemployed and manual workers have the highest risk of disability retirement, and non-manual employees have the lowest risk. However, the accumulation of sickness absence days increases the risk of disability retirement most strongly among non-manual employees, and the least among manual workers. In particular, long-term sickness absence due to mental and behavioural disorders or musculoskeletal diseases is linked to all-cause disability retirement and disability retirement due to same diagnostic group. Further analysis on the diagnoses revealed that while sickness absence due to respiratory diseases or circulatory diseases were the strongest predictors of disability retirement due to some other diagnostic group. The role of diagnosis in the transition from sickness absence to disability retirement was similar across occupational classes. Analysing the effect of a psychosocial work environment revealed that occupations with low levels of job demands or low job control, and especially with a combination of these, are associated with unfavourable accumulation of sickness absence and disability pension days. Contrarily, occupations with high levels of job demands and job control are associated with low accumulation of sickness absence and disability pension days. To conclude, risks of developing a long-term work disability can be identified at different processes in childhood and in work life. Attention should be paid to prevent work disability at an early stage of life. Especially disadvantaged families should be helped by providing low-threshold services to ensure that health problems leading to work disability are identified as early as possible. Work disability can be prevented by intervening, for example, in the accumulation of sickness absence days and in the work environment. In addition, providing equal access to care, low-threshold services and modifying work environment according to individual’s work ability can help prevent the onset and development of long-term work disability, improve wellbeing at work and prolong working careers. Measures should be tailored according to one’s socioeconomic position, as the development of long-term work disability varies between occupations. Understanding the risk factors associated with longterm work disability not only helps to prevent long-term work disability at the population level, but also helps to target preventive actions more effectively at those who need it, reducing social inequalities in well-being at work and in health.Väestön ikääntymisen ja huoltosuhteen heikentymisen vuoksi riittävän työvoiman ylläpitämisestä on tullut tärkeä tavoite suomalaisessa politiikassa. Väestönkasvun hidastuessa on työurien pidentäminen yksi tärkeimmistä keinoista riittävän työvoiman ylläpitämiseksi. Etenkin pitkittynyt työkyvyttömyys on yksi keskeisimmistä syistä ennenaikaiseen työelämästä poistumiseen. Aikaisemmat tutkimukset ovat tunnistaneet monia pitkittyneeseen työkyvyttömyyteen liittyviä riskitekijöitä, joista yksi tärkeimmistä on matala sosioekonominen asema. Pitkittyneen työkyvyttömyyden riskin ja siihen liittyvien sosioekonomisten erojen taustalla olevia mekanismeja on toistaiseksi tutkittu melko vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää pitkäaikaisen työkyvyttömyyden kehitysprosesseja sekä siinä ilmeneviä sosioekonomisia eroja. Väitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta. Osatutkimukset käsittelevät sairauspäivärahakaudelle ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä sekä niihin liittyviä sosioekonomisia eroja perhetaustan, sairauspäivärahahistorian ja psykososiaalisen työympäristön näkökulmista. Tutkimuksessa käytetään pitkittäisiä rekisteriaineistoja suomalaisesta ja ruotsalaisesta työikäisestä väestöstä ajanjaksolla 1999– 2014. Ensimmäisen artikkelin aineisto pohjautuu 10 % satunnaisotokseen suomalaisista. Artikkelissa tutkitaan diskreetin elinaikamallin avulla perhetaustan ja kouluttautumisen yhteyttä nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Toisessa ja kolmannessa artikkelissa käytetään 70 % satunnaisotosta työikäisistä suomalaisista, yhdistettynä sairauspäiväraha- ja työkyvyttömyystietoihin. Näissä artikkeleissa tarkastellaan Coxin suhteellisten hasardien mallin avulla sairauspäivärahan pituuden ja diagnoosin roolia työkyvyttömyyseläkettä ennustavana tekijänä eri ammattiasemissa olevilla naisilla ja miehillä. Neljännessä artikkelissa käytetään ruotsalaista väestöaineistoa yhdistettynä sairausvakuutustietoihin ja työelämätutkimuksissa kerättyihin aineistoihin. Artikkelissa tutkitaan kehityspolkuanalyysin ja multinominaalisen regressioanalyysin avulla psykososiaalisen työympäristön yhteyttä sairauspäiväraha- ja työkyvyttömyyseläkepäivien kertymiseen pitkällä aikavälillä naisilla ja miehillä. Ensimmäisen artikkelin tulokset osoittavat, että pitkittyneen työkyvyttömyyden riskitekijät ja siihen liittyvän sosioekonomiset erot ovat yhteydessä perhetaustaan ja ne ovat havaittavissa jo varhaisessa elämänvaiheessa. Vanhempien matala koulutus ja matalat tulot, sekä nuoren oma matala koulutus ovat yhteydessä nuoren aikuisen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Erityisesti nuoret aikuiset, joiden vanhemmilla on korkea-asteen koulutus ja itsellään perusasteen koulutus, ovat suurimmassa riskissä siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle. Myöhemmin työelämässä sairauspäivärahakausi on toinen tärkeä nivelvaihe, jossa pitkittyneen työkyvyttömyyden kehitys ja siihen liittyvät sosioekonomiset erot kehittyvät. Pitkäaikaistyöttömillä ja työntekijäammateissa työskentelevillä on korkein ja ylemmillä toimihenkilöillä kaikkein matalin riski siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle. Kertyvät sairauspäivärahapäivät kuitenkin kasvattavat työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskiä kaikkein voimakkaimmin ylemmillä toimihenkilöillä, ja hitaimmin työntekijäammatissa työskentelevillä. Erityisesti pitkittynyt mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden tai tuki- ja liikuntaelinsairauksien perusteella myönnetty sairauspäiväraha on vahvasti yhteydessä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen mistä tahansa tai samasta diagnoosista. Lisäanalyysit osoittavat, että sairauspäiväraha hengityselinten tai verenkiertoelinsairauksien diagnoosilla ennustivat ennen kaikkea työkyvyttömyyseläkettä jollain muulla diagnoosilla. Diagnoosin rooli sairauspäivärahalta työkyvyttömyyseläkkeelle siirryttäessä oli melko samankaltainen eri ammattiryhmissä. Työympäristön näkökulmasta ammatit, joissa on matala työn vaatimustaso ja matala vaikutusmahdollisuuksien taso, tai joissa nämä molemmat yhdistyvät, ovat yhteydessä epäedulliseen sairauspäiväraha- ja työkyvyttömyyseläkepäivien kertymiseen. Näiden matalaan kertymiseen ovat yhteydessä sen sijaan ammatit, joissa työn vaatimus- ja vaikuttamismahdollisuudet ovat korkeita. Yhteenvetona voidaan todeta, että pitkittyneen työkyvyttömyyden riski on tunnistettavissa erilaisissa prosesseissa sekä lapsuudessa, että työelämässä. Työkyvyttömyyden ehkäisemiseen tulisikin kiinnittää huomiota jo varhaisessa elämänvaiheessa. Erityisesti vähäosaisemmille perheille olisi tarjottava matalan kynnyksen palveluita, jotta työkyvyttömyyteen johtaviin terveysongelmiin voitaisiin tarttua mahdollisimman varhain. Pitkittynyttä työkyvyttömyyttä voidaan ehkäistä myös myöhemmin työelämässä puuttumalla esimerkiksi sairauspoissaolopäivien kertymiseen ja psykososiaaliseen työympäristöön. Yhdenvertainen hoitoon pääsy, matalan kynnyksen palvelujen tarjoaminen ja työympäristön muuttaminen yksilöllisen työkyvyn mukaan voi auttaa estämään pitkäaikaisen työkyvyttömyyden syntymistä, parantamaan työhyvinvointia ja pidentämään työuraa. Kaikki nämä toimenpiteet tulisi räätälöidä ammattiryhmän mukaan, sillä pitkäaikaisen työkyvyttömyyden kehitys vaihtelee niiden välillä. Ymmärtämällä pitkittyneeseen työkyvyttömyyteen liittyviä riskitekijöitä voidaan sekä ehkäistä työkyvyttömyyttä väestötasolla, että kohdentaa ennaltaehkäiseviä toimia yhä tehokkaammin niitä tarvitseville, kaventaen työhyvinvointiin ja terveyteen liittyvää sosiaalista eriarvoisuutta

Gynekologisten päiväkirurgisten potilaiden kotihoidon ohjaus

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää kotihoidon ohjauksen sisältö, jonka gynekologiset päiväkirurgiset potilaat saavat Hyvinkään sairaalan B-heräämössä ennen kotiin lähtöä. Keskityimme erityisesti emättimen kautta tehtävän kohdunpoistoleikkauksen, emättimen tai kohdun laskeumaleikkauksen ja TVT-inkontinenssileikkauksen kotihoito-ohjeiden sisältöön. Tavoitteena oli edesauttaa laadukkaan kotihoidon ohjauksen toteutumista gynekologisten päiväkirurgisten potilaiden kohdalla Hyvinkään sairaalassa. Saimme aiheen Hyvinkään sairaalan naistentautien ja synnytysten osaston apulaisosastonhoitaja Anneli Autiolta. Opinnäytetyö tehtiin naistentautien poliklinikan henkilökunnan tarpeisiin. Poliklinikan henkilökunta saa tiedon miten potilasta ohjataan postoperatiivisessa vaiheessa. Potilas saa naistentautien poliklinikalla tietoa ja ohjausta ennen leikkausta tulevaan toimenpiteeseen liittyen. Kotihoidon ohjaukseen käytettävää aikaa säästyy, kun naistentautien poliklinikan hoitohenkilöstö tietää millaista ohjausta potilas saa heräämössä ennen kotiin lähtöä. Tämän tiedon saaminen voi yhtenäistää hoitoketjua ja se voi johtaa potilasturvallisuuden paranemiseen. Käytimme työssä monipuolisesti lähteitä ja ajantasaista tietoa. Käsittelimme yleisimmät gynekologiset leikkaukset ja leikkausmenetelmät sekä gynekologisen päiväkirurgian erityispiirteet ja potilaan hoitopolun kokonaisuudessaan. Hoitotyön ohjaus perustuu muun muassa hoitajan ja potilaan taustatekijöihin, oppimiseen, etiikkaan ja lakiin. Käsittelimme niitä asioita, joista hoitaja rakentaa laadukkaan kotihoidon ohjauksen gynekologiselle päiväkirurgiselle potilaalle. Eri ohjausmenetelmät olivat tärkeässä osassa työssämme, erityisesti yksilöohjaus. Yksilöohjaus soveltuu gynekologiselle potilaalle erinomaisesti, koska ohjauksessa käsitellään intiimejä asioita. Käytimme laadullista tutkimusmenetelmää ja toteutimme teemahaastattelun. Haastattelun teemat olivat gynekologisten päiväkirurgisten potilaiden kotihoidon ohjauksen sisältö, kotihoidon ohjauksen apukeinot- ja haasteet. Haastateltavina oli kolme kokenutta anestesiasairaanhoitajaa Hyvinkään sairaalasta, joilla kaikilla oli yli viiden vuoden kokemus gynekologisten päiväkirurgisten potilaiden kotihoidon ohjauksesta. Haastattelun tuloksista selvisi, että kaikki kolme hoitajaa käyttivät ohjausmenetelmänä potilaille yksilöohjausta, joka perustui naistentautien poliklinikan tekemiin kirjallisiin kotihoito-ohjeisiin. Kaikki hoitajat pitivät näitä ohjeita laadukkaina. Apukeinona ohjauksessa toimi kirjallinen ohje ja hoitajien vankka työkokemus. Kotihoidon ohjauksen haasteita olivat esimerkiksi potilaan pelot, ohjaukseen käytettävän ajan rajallisuus ja ohjausympäristön avoimuudesta johtuva heikko intimiteettisuoja. Kaksi haastatelluista toi ilmi, että yhteistyötä naistentautien poliklinikan ja B-heräämön välillä tulisi kehittää, jotta potilaiden kotihoidon ohjaus toteutuisi sujuvammin. Yhteinen osastotunti ja yhteistyön kehittäminen naistentautien poliklinikan ja B-heräämön henkilökunnan välillä tekisi kotihoidon ohjauksesta yhtenäisempää ja saumattomampaa.The purpose of this thesis was to ascertain the content of the home care guidance that gynecological(GYN) day surgery patients receive in Hyvinkää hospital recovery room B, prior to being discharged home. The specific focus was the home care guidance of patients with the following procedures; vaginal hysterectomy, vaginal or uterine prolapse, and tension-free vaginal tape surgery for stress incontinence. The aim was to contribute to the fulfilment of high quality home care guidance for Hyvinkää hospital’s gynecological day surgery patients. This subject was obtained from Anneli Autio, assistant head nurse of Hyvinkää hospital’s GYN and maternity department. The thesis was carried out to serve the needs of the GYN clinic staff. The clinic staff will receive information on how to guide post-operative patients. Patients receive pre-operative information and guidance relating to their operation at the clinic. The time and resources used for home care guidance are reduced, when the nursing staff of the GYN clinic are aware of the type of guidance to give the patients in the recovery room. The availability of this information could streamline care processes and could lead to improved patient safety. A wide range of sources and references, as well as current information, were used in producing this thesis. The most common gynecological procedures and methods of operation were discussed, as were the specifics of gynecological day surgery, and the patient care pathway as a whole. Patient guidance is based upon, among other things, the patient’s and nurse’s background, learning, ethics, and law. The subjects covered are the basis for high quality home care guidance of gynecological day surgery patients. Different methods of guidance (specifically individual guidance) were an integral part of this thesis. Individual guidance is particularly suited for gynecological patients, as the subject matter is very intimate. Qualitative research was conducted in the form of themed interviews. The interview themes were home care guidance of gynecological day surgery patients, and the resources and challenges of home care guidance. The interviewees were three experiences anesthetist nurses from Hyvinkää hospital, each with over five years’ experience of gynecological day surgery patients’ home care guidance. The results of the interviews revealed that each of the three nurses used individual guidance as the method of guidance, based on written home care guidance instructions by the GYN clinic. All of the nurses interviewed thought that these instructions were of high quality. The resources used by the nurses were the written instructions, and their solid work experience. Challenges related to guidance were, for example, the patients’ fear and anxiety, limited time available for guidance, and limited privacy protection due to the physical environment of the clinic. Two of the interviewees brought forward the need to develop cooperation between the GYN clinic and recovery room B, to enhance the home care guidance of patients. Combined departmental training and development of cooperation between the two departments’ staff would make home care guidance more cohesive and seamless

Hydrogeelien reologiset ja mekaaniset ominaisuudet

Aim of this thesis was to find out if the rheological oscillatory test is suitable to use for use as a measuring method to determine the stiffness of hydrogels. Due to the softness of hydrogels the measurement of the Young’s modulus by compression test is limited, as the softer hydrogels do not maintain their shape. The compression test is suitable measuring method for hydrogels that have higher cross-linker concentrations. Materials that where used in this thesis were gellan gum and hyaluronic acid based hydrogels. In gellan gum hydrogels the cross-linker was spermine or spermidine and in hyaluronic acid hydrogels the cross-linker was polyvinyl alcohol. The total number of samples was 180. The rheological properties were measured by a rheometer. The measuring program that was used was oscillatory test. The amplitude sweep was used to define the linear viscoelastic (LVE) range for hydrogels. From the LVE range, the storage modulus and the loss modulus were determined. The complex shear modulus was then calculated by using the storage and the loss modulus. Additionally, the frequency sweep from LVE range was measured. The stress-strain curves for hydrogels were determined by a compression test. The Young’s modulus was calculated from the slope stress-strain curve. As an observation the oscillatory test proved to be a more accurate measuring method than the compression test. The anisotropy of the sample structure caused variation of results and higher standard deviations. The compression test results were not affected by the anisotropy of the samples. The rheological measuring method turned out to be suitable for measuring the stiffness of the softer hydrogels. For the stronger hydrogels, on the other hand, the results had a high standard deviation. The reason for the high standard deviation is the anisotropy of the sample structure. The rheological moduli for gellan gum hydrogels were lower and the standard deviation higher than for the hyaluronic acid hydrogels. As a conclusion from both measuring methods, the stiffness of the hydrogels became higher when the cross-linker concentration increased. The rheological measurement method was found to be suitable for the softer hydrogels. However, for the hydrogels with the higher cross-linker concentration and the fast gelation time, the rheological measuring method needs further studies

Takaisin menneisyyden maaseudulle : Kulttuuriset ja yhteiskunnalliset piirteet suomalaisten lihayritysten vastuullisuudesta kertovassa mainonnassa

Lihansyönnin oikeutusta kyseenalaistetaan nykypäivänä jatkuvasti julkisessa keskustelussa, ja lihateollisuuden yritykset joutuvat entistä enemmän perustelemaan toimintaansa haitallisten ympäristövaikutusten, eläinten hyvinvoinnin ja erilaisten ruokaskandaalien ansiosta. Tämän vuoksi lihayritykset pyrkivät viestimään eettisestä ja vastuullisesta toiminnastaan vakuuttaakseen kuluttajat toimintansa oikeutuksesta ja tuotteidensa turvallisuudesta. Jotta mainonta olisi tarpeeksi tehokasta, sen on pystyttävä sulautumaan ympäröivään kulttuuriin ja yhteiskuntaan, jolloin se muuttuu uskottavaksi myös kuluttajan silmissä. Tämä tutkimus keskittyy tarkastelemaan, kuinka suomalaisten lihayritysten vastuusta kertova markkinointi ilmentää ympäröivän kulttuurinsa ja yhteiskuntansa piirteitä, ja saavuttaa vakuuttavuutensa niiden avulla. Tutkimuksessa analysoitiin suomalaisten lihayritysten vastuusta kertovaa mainontaa. Aineisto koottiin kolmen suurimman suomalaisen lihayrityksen mainoksista. Näistä valittiin 23 mainosta, jotka viittasivat yrityksen vastuuseen ympäristöä, eläinten hyvinvointia, työhyvinvointia, taloutta, ravitsemusta, tuoteturvallisuutta ja paikallisuutta kohtaan. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa toimi kulttuurinen diskurssianalyysi, jota hyödyntäen mainoksista etsittiin sellaisia kulttuurille ominaisia piirteitä, jotka muodostivat erilaisia kulttuurisia diskursseja aineistossa. Lopuksi kulttuurisia diskursseja verrattiin niiden historialliseen ja kulttuuriseen taustaan, jonka avulla pystyttiin pohtimaan kulttuuristen diskurssien muodostumiseen vaikuttaneita tekijöitä. Analysoimalla aineistoa kulttuurisen diskurssianalyysin avulla, suomalaisten lihayritysten vastuusta kertovista mainoksista pystyttiin erottelemaan viisi erilaista kulttuurista diskurssia, jotka näkyivät vallitsevina koko aineistossa. Lihayritysten vastuusta kertovaa mainontaa määrittävät maaseutumaisuuden, luonnonläheisyyden, suomalaisuuden, luotettavuuden ja yhteisöllisyyden diskurssit. Tarkasteltaessa mainoksia ympäröivää yhteiskunnallista ja kulttuurista taustaa, pystyttiin erittelemään sellaisia tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet kaikkien aineistosta löytyneiden kulttuuristen diskurssien muodostumiseen. Lihayritysten vastuullista mainontaa määrittävien kulttuuristen diskurssien perusteella voidaan huomata, että lihateollisuuden yritysten vastuullinen mainonta nojaa vahvasti suomalaisesta kulttuurista ja historiasta nouseviin tekijöihin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yritykset ovat onnistuneet mainoksillaan vetoamaan kulttuuriseen kohdeyleisöönsä, sillä aineistosta eritellyille diskursseille on löydettävissä selkeitä yhteyksiä niitä ympäröivään kulttuuriin ja historiaan, joista ne saavuttavat vakuuttavuutensa. Perustelut näiden diskurssien muodostumiselle usein myös limittyvät toisiinsa, ja esimerkiksi luotettavuuden, kotimaisuuden ja luonnonläheisyyden diskurssien voidaan nähdä perustelevan lihan turvallisuutta, mikä on yksi tärkeimpiä tekijöitä elintarvikkeita koskevissa kulutuspäätöksissä. Tutkimuksessa eriteltyjen kulttuuristen diskurssien perusteella voidaan sanoa, että lihayritykset rakentavat kuluttajille suunnattua mainontaansa edelleen sellaisille kulttuurisille ja yhteiskunnallisille merkityksille, jotka pohjautuvat pitkälti entisaikojen ajatukseen maaseutuelämästä ja lihatuotannosta osana sitä

Myynnin tukimateriaalien kehittäminen business to business – markkinoinnissa, Case yritys: Sorvaamo Niemenmaa Oy

Tämän toiminnallisen opinnäytetyön aiheena oli valmistaa ylöjärveläiselle metallialan yritykselle uudet ja nykyaikaiset markkinointimateriaalit. Konkreettisina tuotoksina valmistuivat esite ja powerpoint-esitys suomen- ja englanninkielellä. Näiden lisäksi yritykselle avattiin muutama sosiaalisen median kanava, Facebook ja LinkedIn. Työn tavoitteena oli luoda sellaiset materiaalit, jota he pystyvät jokapäiväisessä työssään käyttämään hyödyksi asiakastapaamisissa sekä uusasiakashankinnassa. Toimeksiantajayritys on yli 50 vuotta vanha perheyritys, Sorvaamo Niemenmaa Oy. He tuottavat laadukkaita ja vaativia koneistettavia osia erikokoisille teollisuusalojen yrityksille. Asiakkaiden asettamat korkeat laatuvaatimukset haastavat heidät kehittämään toimintaansa jatkuvasti. Nykyaikaiset valmistusmenetelmät, moderni konekanta ja vahva ammattitaito takaavat heidän asiakkaillensa parhaan mahdollisen laadun. Työn teoriaosuudessa käsiteltiin asiakkuuden syntymistä ja asiakkuuden hallintaa. Lisäksi teoriaosuudessa käsiteltiin markkinointiviestintää ja tarkemmin pureuduttiin muun muassa henkilökohtaiseen myyntityöhön sekä sosiaaliseen mediaan. Kirjallisuudesta on myös haettu teoreettista pohjaa konkreettisiin myynnin tukimateriaaleihin. Työn teoriaosassa ei otettu kantaa visuaaliseen ja graafiseen puoleen, sillä teorian painopiste pidettiin materiaalien sisällön informaation rakentamisessa ja informaation tavoitteissa. Pyrin vahvasti tuomaan esille sitä, mitä materiaalien laatimisella tavoitellaan. Tarkoitus oli luoda sellaista materiaalia, joka synnyttää luottamusta asiakkaassa. Prosessiosuudessa käsiteltiin materiaalien laatimista ja siinä onnistumista. Kaiken kaikkiaan materiaalista luotiin yrityksen imagoon ja tarpeeseen sopiva aineisto. Materiaalit otettiin niiden valmistuttua aktiiviseen käyttöön uuden asiakashankintaprojektin alkaessa.The purpose of this functional thesis was to prepare new and modern marketing material for metal company from Ylöjärvi. Concrete outputs were brochure and PowerPoint presentation in Finnish and in English. In addition, the company opened a few social media channels, such as Facebook and LinkedIn. The goal was to create material that they can use in their daily work for the benefit of client meetings, as well as acquiring new customers. Client company is more than 50-year-old family-owned company, Sorvaamo Niemenmaa Oy. They produce high quality and demanding machined parts for different size industrial companies. High quality requirements set out by their customers challenge them to improve their operations every day. Up-to-date production, modern machinery and strong expertise guarantee to their customers the best quality. The theory part covered customer relationship creation and customer relation management. In addition, the theory part covered marketing communication, personal sales and social media. From literature is also presented theoretical base for concrete sales support materials. The theoretical part did not take a stand on the visual and graphical side as the focus was on the creation of the content of the material, information and information targets. I tried to emphasize what was the target in the creation of the material. The intention was to create material, which generate trust in the customer relationship. The process part dealt with the making out the material as well as the success in it. All in all it was created a material which matched the image and the need of the company. As soon as the material was ready it was taken into use in obtaining one new customer

Leivän jonottajat yhteiskunnan ja tutkimuksen laidalla

Murusia hyvinvointivaltion pohjalla : leipäjonot, koettu hyvinvointi ja huono-osaisuus / Maria Ohisalo. Kuopio : University of Eastern Finland, 2017. Tampere : Juvenes Print, Suomen yliopistopaino Oy