Rintakehän seinämän syöpäkasvainten poisto- ja korjausleikkaukset

Chest wall resection and reconstruction pose unique surgical challenges given the complex anatomy and important functional role of the chest wall and its protective function for vitally important organs. Yet, a paucity of literature has reported large patient series, likely attributable to the rarity of cases and the challenges posed by this complex surgical procedure. This thesis summarises a retrospective analysis of chest wall resections and reconstructions resulting from malignant disease. Here, the focus lies on the surgical technique, short-term outcomes, survival and quality of life amongst patients. Study I consists of a retrospective review of patients who underwent oncological chest wall resection and reconstruction from 1997 through 2015 in the Department of Plastic Surgery at Töölö Hospital (Helsinki, Finland). The primary indications for resections were breast cancer, soft-tissue sarcoma and bone or chondrosarcoma. Amongst these resections, 53% were full- and 47% were partial-thickness resections, primarily located anterolaterally. Clear histological margins were reached in 82% of the resections. Reconstruction of the chest wall was warranted in 87% of cases and with 48% of cases involving stabilisation with a concurrent soft-tissue flap. The remaining patients underwent either chest wall stabilisation or soft-tissue flap coverage. This coverage most commonly consisted of pedicled or local flaps. Free flaps were necessary in 21% of cases, and no flaps were lost. Amongst 135 patients, 29 (21%) experienced complications. The most common complications included pneumonia and partial flap loss. We observed a 0% mortality rate. With a 4-year median follow-up, the 5-year overall survival rate reached 70%. Study II describes our surgical technique for diaphragm and thoracoabdominal wall reconstruction following oncological resection, focusing here on surgical outcomes. The most common indication for surgery was sarcoma. A thoracoabdominal wall reconstruction was performed using mesh in 14 cases and 7 cases relied on mesh and a flap. A diaphragm reconstruction with a second mesh was warranted in 6 cases. In 15 cases, the diaphragm was reattached using an acceptable tension. Our method of thoracoabdominal wall and diaphragm reconstruction proved safe without abdominal wall hernias or paradoxical chest wall movement. Study III evaluated the short-term outcomes, survival and tumour recurrence following chest wall resection amongst 49 soft-tissue sarcoma patients. Amongst these, 63% were high-grade and 37% were low-grade tumours. Surgery required 19 full- and 30 partial-thickness chest wall resections. The resection margins were wide or marginal in 86% of cases. The chest wall was stabilised and covered with soft tissue in 13 patients, reconstructed with a flap in 11, stabilised in 13and closed primarily in 12. In total, 11 patients experienced complications. During follow-up, local recurrence developed in 8 patients and 9 patients developed metastasis. The 1-, 5- and 10-year survival rates were 93.8%, 76.0% and 71.6%, respectively. Recurrence-free rates were 84.4%, 70.7% and 70.7%, respectively. Positive prognostic factors consisted of being under 50 years old (p = 0.01), a wide margin (p = 0.02) and radical treatment (p = 0.04) consisting of either resection with a wide margin or a marginal resection combined with adjuvant radiotherapy. Patients undergoing nonradical treatment experienced a 3.1-fold reduction in survival compared to patients who underwent radical treatment (95% confidence interval [CI] 0.96–10.12; p = 0.06). Cross-sectional study IV aimed to assess the long-term health-related quality of life (HRQoL) following chest wall reconstruction after oncological resection. In total, 78 patients who underwent surgery between 1997 and 2015 were invited to complete the 15D and Core Quality of Life for Cancer questionnaire (QLQ-C30) HRQoL instruments. Altogether, 55 patients (71%) completed the questionnaires, a median 66 ([IQR] 38–141) months after surgery. Indications for surgery included soft-tissue sarcoma (n = 16), advanced breast cancer (n = 15), bone or chondrosarcoma (n =14) or other tumour (n = 10). Following chest wall resection and reconstruction, the mean 15D score (0.878, standard deviation [SD] ±0.111) was comparable to that amongst the age- and gender-standardised general population (0.891, SD ±0.041). Patients were statistically significantly worse off on the dimensions of ‘breathing’ and ‘usual activities’. The QLQ-C30 cancer-specific HRQoL was 72 (maximum 100) and scores for the QLQ-C30 functional scales ranged from 78 (physical) to 91 (social). Within specific reconstruction subgroups, no statistically significant differences in HRQoL were detected after analyses were adjusted. In conclusion, chest wall resection and reconstruction represents a safe therapeutic modality when accompanied by careful patient selection, appropriate perioperative and postoperative care and selection of the proper surgical technique both in sarcoma and advanced breast cancer patients. Resection with wide margins remains the primary aim for treatment of chest wall soft-tissue sarcoma patients. If wide margins are not achieved, treatment should be combined with adjuvant radiotherapy. In locally advanced breast cancer, surgical chest wall resection and reconstruction play a role in the treatment of these patients. Following chest wall reconstruction after tumour resection, patients’ HRQoL is comparable to that amongst the age- and gender-standardised general population.Syöpäkasvaimen takia tehty rintakehän seinämän poisto- ja korjausleikkaus on haastava kirurginen toimenpide, koska seinämän anatomia on monimutkainen ja sillä on tärkeä toiminnallinen tehtävä hengityksessä ja elinten suojaamisessa. Aiheesta on aiemmin tehty vain muutamia laajoja potilasmääriä sisältäviä tutkimuksia, koska tapaukset ovat harvinaisia ja seinämän poisto kirurgisena toimenpiteenä on erittäin haastava. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli arvioida pahanlaatuisten kasvaimien vuoksi tehtyjen rintakehän seinämän poisto- ja korjausleikkauksien kirurgisia menetelmiä ja niiden tuloksia sekä potilaiden selviytymistä ja elämänlaatua. I osatyössä tutkittiin takautuvasti 135 potilasta, joille oli tehty kasvaimen takia rintakehän seinämän poisto- ja korjausleikkaus Töölön sairaalan plastiikkakirurgian klinikalla vuosina 1997–2015. Pääsyyt leikkauksille olivat rintasyöpä, pehmytkudos- ja luusarkooma. Rintakehän seinämän korjaaminen vaadittiin 118 tapauksessa, joista 48%:ssa tarvittiin luisen rakenteen vahvistaminen ja pehmytkudospuutoksen korjaus kielekkeellä. Osalle potilaista korjaukseksi riitti rintakehän vahvistaminen tai pehmytkudospuutoksen korjaus kielekkeellä. Leikkauksiin ei liittynyt kuolleisuutta eikä kielekkeen menetyksiä. 29 potilaalle tuli leikkauskomplikaatioita. 70% potilaista oli elossa 5 vuoden kuluttua leikkauksesta. II osatyössä kuvattiin yhdistetyn rintakehän, vatsaontelon seinämän ja pallean korjausleikkauksen leikkaustekniikka syöpäkasvaimen poistoleikkauksen jälkeen ja arvioitiin niiden kirurgiset tulokset. Tutkimuksessa oli 21 potilasta, ja yleisin syy leikkauksille oli sarkooma. 14 potilaalla rintakehän ja vatsaontelon seinämä pystyttiin korjaamaan verkolla ja seitsemällä potilaalla korjaus tehtiin verkolla ja kielekkeellä. Kuudelle potilaalle pallean korjaus tehtiin samassa yhteydessä toisella verkolla ja 15 potilaalla pallea oli mahdollista ommella uudelleen alkuperäiseen paikkaan. Toimenpide todettiin tutkimuksessa turvalliseksi eikä sen jälkeen esiintynyt vatsan alueen tyriä tai rintakehän poikkeavaa liikettä. III osatyössä tutkittiin 49 rintakehän seinämän sarkoomapotilaan leikkaustuloksia, taudin uusiutumista ja potilaiden selviytymistä. Vuoden kuluttua potilaista oli elossa 93.8%, 5 vuoden kuluttua 76.0% ja 10 vuoden kuluttua 71.6%. Tautivapaana vuoden jälkeen oli 84.4%, 5 vuoden jälkeen 70.7% ja 10 vuoden jälkeen 70.7%. Ennusteen kannalta suotuisia tekijöitä olivat alle 50 vuoden ikä, laaja leikkausmarginaali ja radikaalihoito. IV osatyössä tutkittiin potilaiden elämänlaatua. 55 potilasta 78:sta vastasi terveyttä ja elämänlaatua arvioiviin kyselylomakkeisiin. Potilaiden elämänlaatuinstrumentin pisteiden keskiarvo oli vertailukelpoinen ikä- ja sukupuolivakioituun väestöön verrattuna. Elämänlaatukysymyksissä potilaat saivat huonommat pisteet “hengitys”- ja ”tavalliset aktiviteetit” -osa-alueista. Yhteenvetona todetaan, että huolellisella potilasvalinnalla, hyvällä suunnittelulla, virheettömällä leikkaustekniikalla ja täsmällisellä leikkauksen aikaisella ja jälkeisellä hoidolla laajakin rintakehän seinämän leikkaustoimenpide on turvallinen. Rintakehän seinämän sarkooman hoidossa tavoitteena on kasvaimen poisto laajallakin marginaalilla, ja jos tätä ei saavuteta, tulisi hoitoa täydentää sädehoidolla. Myös paikallisesti levinneen rintasyövän hoidossa tällä leikkausmenetelmällä on paikkansa. Rintakehän seinämän kasvaimen poisto- ja korjausleikkausten jälkeen potilaiden elämänlaatu on vastaava kuin ikävakioidun vertailuväestön

Painonnostopenkin mallinnus analyyttisesti sekä elementtimenetelmällä

Tässä tapaustutkimuksessa analysoidaan painonnostopenkkiä sekä analyyttisellä menetelmällä, että elementtimenetelmällä. Menetelmien vertailu rajataan staattiseen tapauksen tarkasteluun. Tutkimuksessa keskitytään painonnostopenkkiin ja siihen kuormituksen takia syntyviin muodonmuutoksiin sekä jännityksiin. Vaakaneliörakenneputkiin keskitytään siksi, että kohteena olevasta painonnostopenkistä on olemassa fyysinen versio, ja siinä on havaittu käytön seurauksena taipuma yhdessä sen vaakaneliörakenneputkessa. Tutkimuksen analyyttista menetelmää koskevassa teoriaosuudessa keskitytään staattisiin tasapainoyhtälöihin, putkiin syntyviin taivutusmomentteihin ja vääntömomentteihin sekä putkiin tuleviin taipumiin ja venymiin. Tämän lisäksi keskitytään Von Mises -vertailujännitykseen ja siihen kuinka se saadaan selville edellä mainituista asioista. Elementtimenetelmää koskevassa osuudessa elementtimenetelmää käsitellään yleisellä tasolla. Tutkimusmenetelmä osuudessa selvitetään ensin se, minkälaisen kuormituksen kohteeksi painonnostopenkki joutuu silloin kun sitä käytetään penkkipunnerrukseen. Tämä tehdään selvittämällä ensiksi se kuinka suuri kuormitus painonnostopenkkiin saadaan maksimaalisesti kohdistaa niin, ettei ylitetä valmistajan antamaa ylärajaa. Tämän jälkeen selvitetään se kuinka kyseinen kuormitus jakautuu painonnostopenkkiin sitä käytettäessä. Seuraavaksi luodaan tilanteesta yksi analyyttinen malli ja kaksi elementtimenetelmään perustuvaa mallia. Elementtimenetelmään perustuvat mallit tehdään käyttäen ANSYS®-tietokoneohjelmaa. Tutkimusmenetelmä osuudessa tarkastellaan lisäksi myös eri mallien sisältämiä yksinkertaistuksia sekä sitä minkä takia pystyneliörakenneputkien tarkempi tarkastelu on jätetty pois tutkimuksesta. Tuloksia koskevassa osuudessa esitetään valittujen kohtien siirtymiä sekä Von Mises -vertailujännityksiä. Sen jälkeen verrataan eri mallien antamia tuloksia keskenään ja analysoidaan sitä, mistä tuloksissa olevat eroavaisuudet johtuvat. Tuloksista nähdään, että suurin vertailujännitys tulee siihen neliörakenneputkeen, jossa on havaittu pysyvä muodonmuutos fyysisessä versiossa. Tuloksien mukaan käytetyllä kuormituksella ei kuitenkaan ylitetä rakenneteräksen myötörajaa kyseisessä osassa, joten käytetyllä kuormalla kyseiseen osaan ei synny pysyvää muodonmuutosta. Tuloksista myös nähdään, että eri elementtimenetelmällä saadut tulokset ovat vertailujännityksiltään suurempia kuin analyyttisella menetelmällä saadut, vastaavaa eroa ei ole havaittavissa kuitenkaan siirtymissä. Tutkimuksessa tullaan johtopäätökseen, että eroavaisuudet tuloksissa johtuvat tässä tapauksessa todennäköisesti siitä, että eri menetelmillä on vaikeaa luoda malleja, jotka vastaisivat toisiaan täydellisesti

Reconstruction of the superficial femoral vessels with muscle flap coverage for soft tissue sarcomas of the proximal thigh.

Peer reviewe

Role for formin-like 1-dependent acto-myosin assembly in lipid droplet dynamics and lipid storage

Lipid droplets (LDs) are cellular organelles specialized in triacylglycerol (TG) storage undergoing homotypic clustering and fusion. In non-adipocytic cells with numerous LDs this is balanced by poorly understood droplet dissociation mechanisms. We identify non-muscle myosin IIa (NMIIa/MYH-9) and formin-like 1 (FMNL1) in the LD proteome. NMIIa and actin filaments concentrate around LDs, and form transient foci between dissociating LDs. NMIIa depletion results in decreased LD dissociations, enlarged LDs, decreased hydrolysis and increased storage of TGs. FMNL1 is required for actin assembly on LDs in vitro and for NMIIa recruitment to LDs in cells. We propose a novel acto-myosin structure regulating lipid storage: FMNL1-dependent assembly of myosin II-functionalized actin filaments on LDs facilitates their dissociation, thereby affecting LD surface-to-volume ratio and enzyme accessibility to TGs. In neutrophilic leucocytes from MYH9-related disease patients NMIIa inclusions are accompanied by increased lipid storage in droplets, suggesting that NMIIa dysfunction may contribute to lipid imbalance in man.Peer reviewe

The critical effects of matrices on cultured carcinoma cells : Human tumor-derived matrix promotes cell invasive properties

The interaction between squamous cell carcinoma (SCC) cells and the tumor microenvironment (TME) plays a major role in cancer progression. Therefore, understanding the TME is essential for the development of cancer therapies. We used four (primary and metastatic) head and neck (HN) SCC cell lines and cultured them on top of or within 5 matrices (mouse sarcoma-derived Matrigel (R), rat collagen, human leiomyoma-derived Myogel, human fibronectin and human fibrin). We performed several assays to study the effects of these matrices on the HNSCC behavior, such as proliferation, migration, and invasion, as well as cell morphology, and molecular gene profile. Carcinoma cells exhibited different growth patterns depending on the matrix. While fibrin enhanced the proliferation of all the cell lines, collagen did not. The effects of the matrices on cancer cell migration were cell line dependent. Carcinoma cells in Myogel-collagen invaded faster in scratch wound invasion assay. On the other hand, in the spheroid invasion assay, three out of four cell lines invaded faster in Myogel-fibrin. These matrices significantly affected hundreds of genes and a number of pathways, but the effects were cell line dependent. The matrix type played a major role in HNSCC cell phenotype. The effects of the ECMs were either constant, or cell line dependent. Based on these results, we suggest to select the most suitable matrix, which provides the closest condition to the in vivo TME, in order to get reliable results in in vitro experiments.Peer reviewe

Local relapse of soft tissue sarcoma of the extremities or trunk wall operated on with wide margins without radiation therapy

Background: The quality of surgical margins is the most important factor affecting local control in soft tissue sarcoma (STS). Despite this, there is no universally accepted consensus on the definition of an adequate surgical margin or on which patients should be offered radiation therapy. This study focuses on local control and its prognostic factors in patients with trunk wall and extremity STS. Methods: Adult patients with a final diagnosis of trunk wall or extremity STS referred to a single tertiary referral centre between August 1987 and December 2016 were identified from a prospective institutional database. Patients were treated according to a protocol instituted in 1987. The classification of surgical margins and indications for radiation therapy were based on anatomy and strict definition of surgical margins as metric distance to the resection border. Local treatment was defined as adequate if patients received either surgery with wide margins alone or marginal surgery combined with radiation therapy. Margins were considered wide if the tumour was excised with pathological margins greater than 2.5 cm or with an uninvolved natural anatomical barrier. After treatment, patients were followed up with local imaging and chest X-ray: 5 years for high-grade STS, 10 years for low-grade STS. Results: A total of 812 patients were included with a median follow-up of 5.8 (range 0.5-19.5) years. Forty-four patients had a grade 1 tumour: there were no instances of recurrence in this group thus they were excluded from further analysis. Five-year local control in the 768 patients with grade 2-3 STS was 90.1 per cent in patients receiving adequate local treatment according to the protocol. Altogether, 333 patients (43.4 per cent) were treated with wide surgery alone and their 5-year local control rate was 91.1 per cent. Among patients treated with wide surgery alone, deep location was the only factor adversely associated with local relapse risk in multivariable analysis; 5-year local control was 95.3 per cent in superficial and 88.3 per cent in deep-sited sarcomas (hazards ratio 3.154 (95% c.i. 1.265 to 7.860), P = 0.014). Conclusion: A high local control rate is achievable with surgery alone for a substantial proportion of patients with STS of the extremities or superficial trunk wall.Peer reviewe

Arresten, a Collagen-Derived Angiogenesis Inhibitor, Suppresses Invasion of Squamous Cell Carcinoma

Peer reviewe

Luottotoiminta case yrityksessä

Opinnäytetyössä tutkittiin luottotoimintaa rautakauppaa harjoittavassa case yrityksessä. Tavoite oli selvittää kohdeyrityksen nykyinen tilanne luotolla myynnistä asiakasyrityksille. Miten luotolla myyntiä käytännössä valvotaan ja kuinka riskienhallinta luottotappioiden suhteen tapahtuu. Opinnäytetyö tehtiin tarkoituksena löytää parannuksia case yrityksen luotolla myynnin valvontaa varten. Asiakkaiden luottorajojen ylityksiä sekä luottotappioita pyritään pitämään kontrolloituina, jonka takia opinnäytetyössä tutkittiin yrityksen nykyistä tilannetta sekä pohdittiin mahdollisia kehittämisehdotuksia. Uutta luottopolitiikkaa ei yritykselle lähdetty tekemään, vaan ainoastaan parantamaan jo olemassa olevaa. Kehitysehdotukset tulivat esille käymällä keskusteluja yrityksen henkilökunnan kanssa sekä alan kirjallisuutta hyödyntäen. Asioiden yhdessä läpikäyminen ja selvittäminen selkiinnyttivät asiaa kokonaisuuden kannalta. Tutkimuksessa käytettiin myös tutkijan omia havaintoja opinnäytetyön aikana. Opinnäytetyössä kuvattiin case yrityksen nykyistä tilannetta luottotoiminnallisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa tuotiin esiin, että nykyinen tilanne on melko hyvä ja annettiin muutamia ehdotuksia luotolla myynnin valvonnan sekä luottotappioiden vähentämisen avuksi. Kehittämisehdotuksien toivotaan edesauttavan tulevien luottotappioiden vähentämistä karsimalla turhat luottotappiot.This thesis examines the credit activities of a case company which practices hardware store business. The purpose was to clarify the target company's current status regarding credit policies on selling to customer companies on credit. How is selling on credit supervised and what is the risk management like regarding credit losses. The thesis was made in order to find suggestions for improvement on selling on credit for the case company. Customers exceeding the credit limit and credit losses are things that should be kept under control which is why the thesis examined the company's current status and pondered on possible suggestions for improvement. There was no need for a completely new credit policy for the company, therefore, the purpose was only to improve the already existing one. Suggestions for improvement came out by having conversations with the staff of the company and with the use of the field of literature. Going through things together and sorting out everything made things a lot clearer as a whole. The researchers own observations and findings were also used during the making of the thesis. The current status of the case company from a credit activities point of view was described in the thesis. It was brought up that the current status is fairly good and few helpful suggestions were given on selling on credit and reducing credit losses. It is hoped that the suggestions for improvement will contribute in reducing future credit losses by eliminating unnecessary credit losses