Building trust in AI Systems

Artificial Intelligence has integrated as a part of humans’ daily life while at the same time the AI-enabled services and applications are widely considered distrustful. Because the majority of the users are not expert in Machine Learning, not to mention Deep learning, it is important to create trustworthy AI services that understand humans but also explains themselves in an easily understandable way. This type of approach to Artificial Intelligence is called Explainable Hu- man-Centered thinking and it has been discovered as a solution for the distrust problem between human-AI interaction. This research is a qualitative study of User-Experience of different AI-based applications and services that are used in daily life activities such as navigation or checking grammar mistakes. The goal is to find UX elements that affect to user’s trust-perception of the service or application and create a united list of these elements based on previous literature. This list can be used for designing better, explainable, and human-centered AI, but it also fulfills its purpose by gathering together and validating research of the field. The results showed that even in the most strongly trusted services and applications, users can notice problems such as privacy issues or missing explainability. However, many of the commonly used services pro- vide added value for its user and they are relatively better than the other similar services. Based on the results, this study discusses also critically whether implementing HAI is only a UX-de- sign problem but rather a part of sharing knowledge of trustworthy AI and not accepting non- transparent functions and data usage.Tekoäly on integroitunut osaksi ihmisten jokapäiväistää elämää, mutta yleisesti tekoälyperustaisia palveluja ja sovelluksia ei pidetä luotettavina. T ämän lisäksi välillä palveluja tai sovelluksia käyttäessä on mahdotonta todentaa, onko käyttäjä kosketuksissa ihmisen vai koneen kanssa ja mihinkä käyttäjän saama informaatio, kuten ohjeet tai ehdotukset, perustuvat. Koska tämän tyyppinen käyttäjäkokemus lisää epäluottamusta ihmisen ja tietokoneen kanssakäymisessä ja koska suurin osa käyttäjistä ei ole koneoppimisen asiantuntijoita, on tärkeää luoda luotettavia tekoälypalveluja, jotka ymmärtävät ihmisiä ja selittävät omaa toimintaansa helposti ymmärrettävällä tavalla. Tämän tyyppistä lähestymistapaa tekoälyyn kutsutaan selittäväksi ihmiskeskiseksi (explainable human-centered) ajatteluksi ja sitä on pidetty ratkaisuna nimenomaiseen ihmisen ja tekoälyn välisen epäluottamuksen ongelmaan. Tämä kvalitatiivinen tutkimus tarkastelee käyttäjäkokemusta erilaisissa tekoälypohjaisista sovelluksista ja palveluista, joita käytetään jokapäiväisessä elämässä, kuten navigoinnissa tai esimerkiksi kieliasun tai kielioppivirheiden tarkastuksessa. Tavoitteena on löytää UX-elementit, jotka vaikuttavat käyttäjän kokemukseen luottamuksesta käyttäessään palvelua tai sovellusta, ja luoda yhtenäinen luettelo näistä elementeistä aiemman kirjallisuuden perusteella. Tätä luetteloa voidaan käyttää apuna ihmiskeskeisessä tekoälysuunnittelussa, mutta se täyttää tarkoituksensa myös kokoamalla yhteen ja validoimalla alan aiempaa tutkimusta nimenomaan tekoälyperusteisista sovelluksiin liittyen. Kirjallisuuskatsaus esittelee tutkimuksen keskeiset käsitteet, kuten tekoälyn, luottamuksen ja käyttäjäkokemuksen. Lisäksi tässä osiossa kerätään yhteen tärkeimmät edellisissä tutkimuksissa jo identifioidut UX-elementit, jotka vaikuttavat käyttäjän kokemaan luottamukseen muun muassa web-suunnittelussa. Itse tutkimus jakaantuu kolmeen vaiheeseen, jossa ensimmäisenä tekoälyperustaiset sovellukset listataan perustuen alan kirjallisuuden tyyppimääritelmiin sekä käyttäjämäärä arvioiden mukaan. Toisessa vaiheessa, valitut sovellukset ja palvelut listattiin luotetuimmasta epäluotettavimpaan perustuen lyhyeen kyselytutkimukseen. Viimeiseksi syvähaastattelu, perustuen kriittisten tapahtumien tekniikkaan, suoritettiin kyselyyn vastanneille. Avoimilla kysymyksillä kartoitettiin tietoja tapahtumasta, jossa käyttäjä tunsi luottamusta tai epäluottamusta käyttäessään valittua tekoälyperusteistasovellusta tai palvelua. Tulokset analysoitiin teemoittamalla havaitut UX elementit, jotka lisäävät luottamusta tai vähentävät epäluottamusta ja vertaamalla niitä listaan alan edellisistä havainnoista luottamukseen liittyen. Tuloksena saatiin tutkimuksen tavoitteen mukainen lista, jossa on validoitu kirjallisuuden havaintoja, että lisätty uusia havaintoja luottamukseen vaikuttavista UX- elementeistä perustuen tehtyihin käyttäjähaastatteluihin. Kaiken kaikkiaan tämän tutkimuksen tärkeimmät havainnot vahvistivat luettelon tärkeistä UX- elementeistä, jotka on otettava huomioon luotaessa käyttäjien ja tekoälyjärjestelmien välistä luottamusta, mutta samalla vain luotettavien palvelujen suunnittelu ei riitä. Yksi tutkimuksen johtopäätös onkin, että kyselyn osallistujat käyttivät näitä palveluja, vaikka monet olivat huolissaan esimerkiksi omasta yksityisyydestään tai järjestelmän epämääräisestä datakäytöstä. Näin ollen nämä tulokset osoittavat, että käyttäjät hyväksyivät nämä käytännöt, koska sovelluksen tai palvelun käyttäminen toi suhteellista etua muihin palveluihin verrattuna tai merkittävää lisäarvoa käyttäjän jokapäiväiseen elämään. Näiden tulosten perusteella, tässä tutkimuksessa keskustellaan myös kriittisesti siitä, onko HAI:n (Human Centered Artificial intelligence) eli ihmiskeskeisen tekoälyn käyttöönotto vain UX-suunnittelun ongelma, vaan pikemminkin osa koulutusta ja tiedon jakamista luotettavasta tekoälystä jolloin käyttäjät eivät hyväksy läpinäkymättömiä toimintoja tai tietojen väärinkäyttöä, vaan vaativat luotettavia ja avoimia käytäntöjä, jotka selitetään heille erilaisten käyttöliittymäelementtien kautta

Musiikki mielikuvien välittäjänä mainonnassa : case: Valio

Siirretty Doriast

Song of the Goat Theatre : puolalaisen Song of the Goat Theatren harjoittelun tavat ja estetiikka

Pro gradu tutkielmani käsittelee puolalaista Song of the Goat teatteria ja sen näyttämöllistä estetiikkaa sekä harjoittelun tapoja. Tutkimusaineistoni pohjaa teatterin kesällä 2014 järjestämiin näyttelijäntyön maisterikursseihin. Tutkimuksen näkökulma on fenomenologisessa lähestymistavassa ja tutkimusmateriaalina toimivat omat työpajamuistiinpanoni. Tässä tutkielmassa tarkastelen esiintyjän ruumista Grotowskilaisessa viitekehyksessä. Kiinnitän tutkimuksen teatteriantropologi Diana Taylorin ajatukseen tieteellisestä tutkimuksesta, joka keskittyy ruumiilliseen ilmaisuun, ja joka siten välittää yhteiskunnallista tietoa, identiteettiä ja muistia. Tutkimuksessa esitellään Song of the Goat Theatren näyttelijäntyön tekniikkaa, jossa tärkeänä metodina toimii näyttelijäntyön koordinaation tekniikka. Tähän metodiin pureudutaan ruumiillisen käsitteistön kautta. Tutkimuksessa Song of the Goat Theatre kiinnitetään postdraamalliseen teatteritraditioon, jonka keskiössä on näyttelijän ruumis. Ruumista tarkastellaan Helenä Erkkilän ruumiinkuvan käsitteen kautta, Diana Taylorin repertuaarin käsitteen kautta sekä vertauttamalla Song of the Goat Theatren näyttämöllistä ruumiskuvaa ohjaaja-dramaturgi Pauliina Hulkon, liikunnanfilosofi Timo Klemolan sekä puhetekniikan ja ääni-ilmaisun yliopiston lehtori Tiina Syrjän ajatuksiin näyttelijän ruumiillisuudesta. Tutkielman lopuksi tarkastellaan lyhyesti Song of the Goat Theatren esitystä Songs of Lear. Tutkimuksessa todettiin, että Song of the Goat Theatren työskentelyssä nousee esille ruumis vaistojen, aistien, energiavirtauksien, viettien ja emootioiden kohtaamispaikkana. Työskentelyssä elementteinä esille nousivat spontaani synestesia ja esiintyjän energian vapauttaminen eri näyttämöllisten koordinaatioharjoitteiden myötä. Teatterin näyttämöteoksissa nousee esitysten musiikillistaminen näyttämöllisen estetiikan keskiöön. Estetiikassa voidaan puhua myös teatterin henkistymisestä, joka tuo keskiöön esiintyjän ruumiin ja luopuu lineaarisesta dramaturgiakäsityksestä sekä psykologisesta ja roolikeskeisestä lähestymistavasta teatteritaiteeseen

Matkustuspelko ja matkapahoinvointi kissalla

Matkapahoinvointi ja matkustuspelko ovat yleisiä hyvinvointiongelmia kissoilla ja yksi merkittävimmistä kissojen hoitoonpääsyn esteistä. Kissoista alle puolet käytetään säännöllisesti eläinlääkärillä, koirista suurin osa. Kissan matkustusongelmia hoidetaan harvoin, ja moni omistaja pitää eläinlääketieteellisen hoidon puutetta pienempänä pahana kuin matkustamisen aiheuttamaa stressiä. Työ on kirjallisuuskatsaus, joka kuvaa kissan matkapahoinvoinnin ja matkustuspelon synnyn sekä lääkehoidon ja käytösterapian. Se osoittaa, ettei kissan matkapahoinvoinnin nykyisellä hoidolla ole vahvaa tieteellistä pohjaa: yleisimmin käytetty lääkeaine, maropitantti, ei ole tehokas hoito pahoinvointiin ylipäätään. Tutkielman perusteella kissan matkapahoinvoinnin hoitoon ei ole riittävän hyvää lääkevalmistetta. Matkapahoinvoinnista kärsivä kissa saattaa hyötyä ahdistusta lievittävästä buspironista, joka voi suuremmilla annoksilla vähentää pahoinvointia. Matkustuspelosta kärsivälle kissalle sopivia lääkevalmisteita ovat anksiolyytit kuten alpratsolaami, buspironi tai tratsodoni. Työ kuvaa kissan lääkinnälliset erityispiirteet eläinlääkärin lääkevalinnan sekä teollisuuden lääkekehityksen tueksi. Oraalisista valmistemuodoista helpoin ja tarkin annosteltava on liuos, joskin omistajat suosivat tabletteja niiden tuttuuden takia. Kissalääkkeissä on kysyntää pienelle, hyvänmakuiselle tabletille, jonka voisi tarvittaessa murskata ja liuottaa veteen. Hankalasti lääkittäville kissoille ensisijainen valmistemuoto on liuos

A unified comprehensive school : A case study on the views of teachers, pupils and guardians

The aim of this study is to introduce how basic education works in Finland with the new comprehensive school form, in which all pupils from grades 1 9 study in the same school building. The school is specially designed and constructed for this purpose. The view point of this research is school pedagogy. This study describes the development of normal institutional school guidance towards the newest school form with a focus on the vertical and coherence development in the Finnish school system. The study examines experiences of unified comprehensive school practice from the view point of teachers, pupils and guardians. It investigates the diverse diversity of opinions between teachers, pupils and guardians and what things should be considered in the future when new schools like this are built. The research involved a case study of a new unified comprehensive school built in a capital region of Finland in 2006. The research data were collected in five different phases between 2005 and 2010. The data consist of answers from 275 guardians, 871 pupils and 64 teachers. The study used mixed methods, and the data were collected with Quest-MM according to closed and open questions. The qualitative data were analysed with the content analysis. The quantitative material was analysed by using the Kruskall-Wallis test and cross tables. According to the results, the teachers, pupils and guardians showed significant statistical differences in their opinions about the school. Altogether 83 % of the guardians and 71 % of pupils were satisfied with the unified comprehensive school. In fact, 70 % of the guardians and 60 % of the pupils wanted to see the construction of more unified comprehensive schools. The guardians focused on the safety of their own child in the school. They appreciated that in the new school form, their child did not have to change schools between grades 6 and 7, a transition that the parents usually found to be undesirable. The students tended to highlight the informal elements, such as friendship, the school environment and school rules; they also showed marked age-related differences in their views. The teens thought that the unified comprehensive school was suited mainly for the younger primary school pupils. The teachers were the most critical of the new school form; 53 % of them were satisfied with it, and only 29 % wanted to see more of them. The teachers considered the matter primarily from the point of view of their own work. They thought the unified comprehensive school was a rich working environment, but disliked it as an organization. According to the teachers, the unified comprehensive schools are built too large to function effectively. The action of a large school organization must be divided, so that the risk of the parts is to divide such action too much. Horizontal coherence did not work. Also, the guardians, like the teachers were skeptical of the number of pupils in the unified comprehensive school. According the guardians, large size of the school units reduced the safety of the pupils. The result show that one can see the need to reduce the size of the unified comprehensive school for the benefit of the pupils and teachers. Additionally, school ergonomics, school culture and pedagogy also deserve careful consideration. The school must to realise that pupils studying between the ages of 6 and 16 have different needs. The unified comprehensive school seems to require more resources or help from outside of the school in establishing their pedagogy and school culture from the beginning. ________________________________________ Keywords: basic education, comprehensive school, unified comprehensive school, school pedagogyVuoden 1999 perusopetuslain uudistus poisti hallinnollisen rajan ala- ja yläasteen väliltä. Peruskoulun jakautuminen ala- ja yläasteeseen päättyi. Muutoksen tarkoitus oli vähintään lisätä kuudennen ja seitsemännen vuosiluokan välistä yhteistyötä eri koulujen välillä. Tavoite oli oppilaan koulupolun eheyttäminen. Kuitenkin muutos mahdollisti samalla kokonaan uudenlaisten koulujen syntymisen. Yhteen koulurakennukseen voitiin sijoittaa kaikki oppivelvollisuusikäiset oppilaat, kun hallinnollinen raja ei enää ollut sen esteenä. Tämän tapaustutkimuksen tarkoitus on kuvata tällaisen uuden peruskoulun toimintaa ja selvittää millainen pedagogisesti yhtenäinen peruskoulu opettajien, oppilaiden ja huoltajien näkemysten mukaan on. Pedagogisesti yhtenäisellä peruskoululla tarkoitetaan tässä tapaustutkimuksessa juuri uusinta peruskoulumuotoa, joka on käytännössä hallinnollisesti yhtenäisen peruskoulun äärimuoto. Pedagogisesti yhtenäinen peruskoulu on suunniteltu kattamaan yhtä aikaa koko oppivelvollisuusajan opetus. Kaikki peruskoulun vuosiluokat opiskelevat tehtävää varten suunnitellussa ja rakennetussa yhteisessä koulurakennuksessa, yhdessä toimipisteessä. Koululla on yhteinen hallinto ja opettajakunta. Kansankielellä uudesta koulumuodosta puhutaan yleensä vain yhtenäiskouluna. Tulosten mukaan niin opettajat, oppilaat kuin huoltajat tarkastelivat koulua omasta näkökulmastaan. Huoltajat ja oppilaat suhtautuivat pedagogisesti yhtenäiseen peruskouluun positiivisesti. Opettajat sen sijaan suhtautuvat siihen kaikkein kriittisimmin. Opettajat tarkastelivat tällöin koulua oman työnsä näkökulmasta. Vaikka pedagogisesti yhtenäinen peruskoulu oli opettajien mielestä työympäristönä monipuolinen ja rikas, he näkivät sen samalla rakenteeltaan raskaaksi. Pedagogisesti yhtenäiset peruskoulut rakennetaan opettajien mielestä liian suuriksi, jotta ne voisivat toimia järkevästi. Suuren kouluorganisaation toimintaa pitää osittaa, jolloin riskinä on osien eriytyminen liikaa. Oppilaiden näkökulmassa korostuivat koulun informaaliset tekijät, kuten ystävyyssuhteet, kouluympäristö ja koulun säännöt. Oppilaiden suhtautumisessa oli havaittavissa ikäryhmäkohtaisia eroja. Huoltajat suhtautuvat pedagogisesti yhtenäisiin peruskouluihin vastaajaryhmistä positiivisimmin. Huoltajien mielestä uudistus tuki ja rauhoitti oppilaiden koulunkäyntiä. Vastaajien yhteisenä huolenaiheena oli koulun yksikkökoko. Pedagogisesti yhtenäiset peruskoulut rakennetaan usein suuriksi kokonaisuuksiksi. Huolena on tällöin ison koulun toiminnan organisointi ja oppilaiden sekä opettajien hyvinvointi. Tässä tapaustutkimuksessa opettajien, oppilaiden ja huoltajien huoli kouluyksikön koosta kasvoi tutkimuksen edetessä ja koulun oppilasmäärän kasvaessa. Tutkimuksen alkuvaiheessa, vuonna 2007 oppilaita oli tapauskoulussa noin 400. Viimeisessä aineistonkeruuvaiheessa keväällä 2010 oppilaita oli noin 600, jolloin vastaajat kokivat sen jo liian suureksi yksiköksi. Tämä tapaustutkimus antaa viitteitä siitä, että olisi ehkä tarpeen selvittää enemmän koulun koon vaikutuksia oppilaiden ja opettajien hyvinvointiin. Muita tutkimuksen huomioita ovat, että koulutilojen rakentamisessa pitäisi huomioida entistä enemmän sen oppilaiden, 6-16-vuotiaiden lasten ja nuorten fyysiseen kokoeroon ja psyykkisen kehityksen eri ikävaiheisiin liittyvät tarpeet. Lisäksi pedagogisesti yhtenäinen peruskoulu näyttäisi tarvitsevan alkuvaiheessa ulkopuolista ohjausta ja tukea voidakseen saada toimintansa onnistumaan. Koulun toimintakulttuurin rakentaminen, ala- ja yläasteen, luokan- ja aineenopetuksen käytäntöjen yhteensovittaminen vaikuttaa vievän aikaa. Tapauskoulussa viisi vuotta kestäneen tutkimuksen aikana ja vielä sen jälkeen koulun toimintakulttuurin rakentaminen vaikutti olevan yhä kesken

Stable isotope composition of mineral proxies as a record of fluid evolution in fractured bedrock, the Olkiluoto site, Finland

Fluid evolution in fractured bedrock at the Olkiluoto site in Finland was investigated by examining the stable oxygen and carbon isotope composition of secondary calcite and sulfur isotope composition of secondary sulfide minerals. The study site, located on the western coast of Finland, is the planned site for the geological disposal of spent nuclear fuel. Therefore, hydrogeochemical conditions in the deep bedrock are of special interest. The aim of this study was to characterize the latest fracture fillings and use the isotope composition of these fillings as a proxy of past geochemical conditions. In addition to traditional stable isotope analyses, sulfur and carbon isotope variations in the samples were analysed in situ using secondary ion mass spectrometry (SIMS). The results demonstrated a high variability in isotopic composition of mineral grains within a few tens of micrometers. The study material consists of drill core sections hosting fracture infills, obtained from water conducting fractures in hydrologically active zones in the bedrock. Fracture filling calcites were grouped into five groups according to calcite morphology, mineral associations and their relative position in the fracture sequence. The latest fracture fillings were identified from the surfaces of open fractures as clear, platy or euhedral fillings (Group 1) which occasionally contained minor amount of silicate inclusions (Group 2). Massive, older calcite fillings were separated into three groups (Groups 3-5) representing high temperature fluid circulation. Group 3 fillings preceded the late-stage calcite fillings and are interpreted to be associated with a Paleozoic (541-252 Ma) thermal event. Group 5 and Group 4 fillings represent the earliest hydrothermal events in the bedrock, likely related to the rapakivi granite and diabase intrusions of Mesoproterozoic (1600-1000 Ma) age. A characteristic feature of the late-stage fillings (Group 1, 2) is small-scale variations in stable isotope compositions, indicating the influence of microbial processes on groundwater conditions. Furthermore, a comparison with the groundwater data showed that the late-stage fillings are generally not in isotopic equilibrium with the current groundwaters. Based on the results obtained in this work, the following characteristics of the paleogroundwaters representing Group 1-2 mineralizations can be identified: Transitions between geochemically distinct environments can be identified in the shallow bedrock, at depths < 100 m. The upper ca. 30 m were characterized by bacterial sulfate reduction (BSR) and depths < 54 m characterized by methanogenetic activity. A narrow zone existed at the depths of ~34-54 m, where BSR was accompanied by minor methanotrophic activity. After the precipitation of calcite in Groups 1-2, the methanic environment in the depth range of ~60-300 m has been replaced by sulfidic conditions. Changes to this environment were most likely associated with the infiltration events related to deglaciation events and glacioisostatic land movements, which have occurred repeatedly during the Quaternary period (< 2.58 Ma).Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Suomen länsirannikolla sijaitsevan Olkiluodon saaren kalliopohjavesien geokemiallista kehitystä. Tutkimuskohteelle on rakenteilla ydinjätteiden loppusijoitustilat, joihin on suunniteltu sijoitettavan nyt käytössä olevien ydinvoimalaitosten polttoaineesta muodostuva jäte. Nyt tehty tutkimus antaa arvokasta lisätietoa alueen syvien kalliopohjavesien kehityksestä, jonka perusteella voidaan paremmin ennakoida kallioperän olosuhteiden muutoksia myös tulevaisuudessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin muinaisten kalliopohjavesien geokemiallista kehitystä käyttäen hyväksi kallion rakojen pinnoille kiteytyneiden kalsiitin ja sulfidimineraalien stabiilien happi-, hiili- ja rikki-isotooppien suhteita. Stabiilien isotooppien määräsuhteiden vaihtelu mineraaleissa on seurausta niistä olosuhteista, jotka vallitsivat mineraalien kiteytyessä. Isotooppikoostumusten vaihtelun perusteella on mahdollista tunnistaa esimerkiksi pohjaveden liuenneiden ainesten lähteitä ja niissä tapahtuneita muutoksia, sekä erilaisia biogeokemiallisia prosesseja. Tämän lähtökohdan pohjalta tutkimuksessa keskityttiin karakterisoimaan rakopintojen viimeisimmät kiteymät ja käyttäen hyväksi niiden isotooppisuhteiden vaihteluita rakentamaan kuva muinaisesta matalien lämpötilojen pohjavesiympäristöstä. Tutkimuksessa havaittiin rakopintojen viimeisten mineralisaatioiden koostuvan pienistä kalsiitti ja pyriittikiteymistä. Ne ovat osittain kiteytyneet uudelleen aktivoituneisiin rakovyöhykkeisiin, joissa on ennestään ollut massiivisia, hydrotermiseen kiertoon liittyviä raontäytteitä. Tutkimuksessa havaittiin, että myöhäisimmät rakomineralisaatiot eivät ole kiteytyneet nykyisistä kalliopohjavesistä, vaan edustavat aiempaa pohjavesien kiertoa kallioperän raoissa. Myöhäisimpien rakomineralisaatioiden erityispiirre on niiden stabiilien hiili- ja rikki-isotooppikoostumusten voimakas vaihtelu. Tämä vaihtelu on osoitus biogeenisesta toiminnasta, jota on karakterisoinut mikrobien välittämä sulfaatin pelkistys, metaanin tuotto ja pienissä määrin myös metaanin anaerobinen hapetus. Muutos sulfaattia pelkistävästä ympäristöstä metaania tuottavaan on tapahtunut noin 50-60 metrin syvyydellä, mutta merkkejä sulfaatin pelkistyksestä on havaittu vielä 111 metrin syvyydellä. Tulokset osoittavat, että pohjaveden ja sen kuljettamien aineiden kierto kallioperässä on ollut monimutkainen prosessi, joka on pitkälti riippuvainen maan pinnalta kallioperään suotautuvien vesien alkuperästä ja koostumuksesta. Yleisesti voidaan sanoa että mineraaliaineksesta saatu informaation osoittaa biogeenisten prosessien merkityksen kalliopohjavesien olosuhteiden muokkaajina, ja että nämä prosessit ovat aktiivisia erityisesti kallion pintaosiss

Non-transferrin-bound iron in hematopoietic stem cell transplantation

Hematopoietic stem cell transplantation (HSCT) is an intensive treatment often complicated by organ injuries. Non-transferrin-bound iron (NTBI), as an inducer of free oxygen radicals, is a potential factor in the pathogenesis of these complications. We studied the appearance and timing of NTBI in transplant patients and the possibility to prevent the occurrence of NTBI by binding it with apotransferrin administration. We showed that NTBI appears regularly during the peritransplantation period in HSCT, both in allogeneic and autologous transplantation. We could demonstrate, for the first time, the exact timing and duration of the changes in transferrin saturation and the appearance and the length of the presence of NTBI. We could also show and confirm the 80% saturation of transferrin to be a reliable threshold for NTBI. In allogeneic HSCT fully saturated transferrin and the appearance of NTBI was observed by day -4 before HSCT (day 0). NTBI was detectable on average for 14 days. In autologous HSCT a similar steep rise was found in the transferrin saturation. The mean time for the first to the last NTBI-positive samples was 6.1 days, the intensity of the conditioning seemed to have an effect on the appearance of NTBI. The disappearance or marked reduction of the NTBI positive samples coincided with the recovery of the bone marrow function. Our studies indicate that the presence of NTBI is largely due to reduced utilization of iron by erythropoiesis and the reduction of serum transferrin levels caused by the transplantation process. As NTBI might contribute to the complications of HSCT, we assessed the possibility to bind NTBI during the peritransplant period with apotransferrin infusions. With a single apotransferrin dose given on day +3 NTBI disappeared from the sera of all the six patients, but reappeared 12-24 hours later. Twenty patients were given repeated doses of apotransferrin at three dose levels. The daily loading doses were given at the start of conditioning, followed by maintenance doses every other day given until day +7 to day +13. Five of the eight patients given the highest dose were NTBI negative through the study period. With lower doses there was a nonsignificant trend towards fewer days with demonstrable NTBI. Our in vitro study demonstrating the toxic effect of NTBI on hematopoietic progenitors and the beneficial effect of binding NTBI with apotransferrin on colony growth supports the possibility that binding of NTBI with exogenous apotransferrin may turn out to be clinically useful. Our studies showed that the appearance of NTBI could be prevented or reduced by apotransferrin. However, the clinical utility of apotransferrin administration and the effects on transplantation outcomes remain to be investigated in further studies.Kantasolujensiirto on yleensä pahanlaatuisten veritautien hoitoon käytetty hyvin intensiivinen hoitomuoto, johon usein liittyy solu- ja kudosvaurioita. Näiden vaurioiden mahdollisena osatekijänä voi olla kuljettajavalkuaiseensa transferriiniin sitoutumaton rauta. Tämä n.s. vapaa rauta laukaisee kudostuhoa aiheuttavien vapaiden happiradikaalien muodostumisen. Tutkimuksissamme halusimme selvittää transferriinin rautakyllästeisyyden muutosten ja vapaan raudan esiintymisen tarkkaa ajoitusta, sekä mahdollisuutta estää vapaan raudan ilmaantumista antamalla potilaille transferriinia infuusiona. Osoitimme, että vapaata rautaa oli todettavissa säännöllisesti kantasolujensiirron yhteydessä. Kuvasimme ensimmäisinä vapaan raudan esiintymisen ja transferriinin rautakyllästeisyyden muutosten tarkan ajoituksen ja keston. Osoitimme myös että transferiinin 80%:n rautakyllästeisyys on luotettava kynnysarvo vapaan raudan ilmaantumiselle. Tutkimustemme perusteella voidaan päätellä, että vapaan raudan ilmaantuminen johtuu suureksi osaksi kantasolujensiirron esihoidon aiheuttamasta luuytimen punasolutuotannon lakkaamisesta ja sen seurauksena raudan hyväksikäytön taukoamisesta, osasyynä on myös esihoidon aiheuttama transferriinitason lasku. Koska vapaan raudan katsotaan voivan olla osatekijänä kantasolujensiirron komplikaatioissa, selvitimme mahdollisuutta sitoa vapaa rauta transferiini-infuusioilla kantasolujensiirron yhteydessä. Tutkimuksessamme osoitimme, että vapaan raudan ilmaantumista voitiin vähentää ja osin kokonaan estää transferriinia antamalla. Soluviljelytutkimuksessamme osoitimme, että viljelyyn lisätty vapaa rauta esti sekä punasoluesiasteiden että granulosyyttimakrofagivalkosolujen esiasteiden pesäkemuodostusta. Vapaan raudan sitominen transferriinilla poisti estovaikutuksen. Totesimme tutkimuksissamme kantasolujensiirtojen yhteydessä ilmenevän vapaata rautaa, joka voi olla osasyy siirtojen yhteydessä ilmeneviin komplikaatioihin. Vapaan raudan esiintyminen voitiin osittain tai kokonaan estää laskimonsisäisillä transferriini-infuusioilla. Transferriinihoidon vaikutukset kantasolujensiirtojen tuloksiin on syytä selvittää kliinisissä hoitotutkimuksissa

Kodinturvanaisista Lotta Svärdiin Ahvenanmaalla 1939–1944

Itsehallinnollisella Ahvenanmaalla oli pitkä historia demilitarisoituna alueena. Saarimaakunnalle ei saanut perustaa suojeluskuntia, jotka olivat aseistautuneita maanpuolustusjärjestöjä. Ahvenanmaalaiset olivat sitoutuneita neutraaliuteen ja itsehallintoon, ja he olivat lähes yksimielisesti vastustaneet Suomen ja Ruotsin suunnitelmia saariryhmän linnoittamiseksi 1930-luvulla. Talvisota loi kuitenkin tilanteen, jossa Ahvenanmaa oli uhattuna, jolloin myös ahvenanmaalaiset osallistuivat vapaaehtoisina maanpuolustukseen ja sitä avustavaan työhön. Tavoitteena on valaista ahvenanmaalaisten naisten tekemää avustustyötä talvi- ja jatkosodan aikana 1939–1944 ja sitä ympäristöä, jossa he tätä työtä tekivät. Sodan alettua Ahvenanmaalle perustettiin kodinturvajoukkoja ja näitä avustamaan järjestäytyi kodinturvanaisosastoja. Käytännössä ne tekivät samaa työtä kuin suojeluskunnat ja lotat sillä erotuksella, että niitä ei saanut käyttää saariryhmän ulkopuolella, ja joukot oli hajotettava sodan loputtua. Välirauhan myös rakennetut linnoitukset purettiin. Jatkosodan alettua Ahvenanmaalle perustettiin omat Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -piirit. Aiheesta ei ole tehty aikaisempaa tutkimusta. Erik Tudeerin artikkeli Ålands hemvärn kertoo talvisodan kodinturvastajoukoista, mutta se ei kosketa jatkosodan aikaa. Kodinturvanaisista hän kirjoittaa vain lyhyesti. Tutkielman pääaineiston muodostavat Kansallisarkiston Lotta Svärd -kokoelma ja tutkielmaa varten haastateltiin kahta ahvenanmaalaista lottatyttöä. Pia Olssonin lottatutkimukset ovat tärkeässä osassa suhteuttaessa Ahvenanmaan lottia valtakunnalliseen kontekstiin. Mikrohistoriallinen näkökulma näkyy tutkielmassa haastattelujen ja säilyneiden kirjeiden kautta. Ne tuovat esiin ahvenanmaalaisten naisten työtä ja kokemuksia sotien aikana. Mukana olleet naiset pitivät huolta lastenkodista ja tekivät myös muuta huoltotyötä puolustusvoimien auttamisen lisäksi. Lottia oli myös komennuksilla sekä Ahvenanmaalla että itärintamalla. Tutkielmassa käy ilmi jatkuva jännite saarivaltakunnan asemassa Suomen ja Ruotsin välisenä alueena, joka koki olevansa ruotsalainen, mutta oli osa Suomea. Myös muissa Pohjoismaissa perustettiin lottiin verrattavia järjestöjä, ja jopa Ahvenanmaan lottapiirin puheenjohtaja oli syntyjään ruotsalainen. Lottalu-paus sitoi silti isänmaan eli Suomen palvelukseen. Vaikka kodinturvanaiset ja lotat näennäisesti tekivät samaa työtä, oli näiden kahden ero monille ahvenanmaalaisille hyvin merkittävä. Osallistuminen suojeluskuntiin ja lottiin jäi noin puolet pienemmäksi kuin talvisodan aikaisiin kodinturvajoukkoihin ja -naisiin. Julius Sundblomin hallitsema mielipideilmasto ja enemmistö ahvenanmaalaisista vastusti lottatoimintaa suojeluskuntien sotilaallisen luonteen takia, joka näkyi etenkin sotilaspoikatoiminnassa. Toinen osa ahvenanmaalaisia sen sijaan näki lottajärjestön luonnollisena jatkumona kodinturvanaisille

Biogenic processes in crystalline bedrock fractures indicated by carbon isotope signatures of secondary calcite

Peer reviewe

Tapahtuma-alan toimialamääritys ja yhteydet kaupunkikehittämiseen

Tapahtuma-alan liikevaihto Suomessa vuonna 2019 oli 2,35 miljardia euroa. Ala työllistää vakituisesti noin 20 000 henkilöä ja tilapäisesti 120 000–175 000. Tapahtuma-ala on 2000-luvun ajan kasvussa ollut työvoimaintensiivinen ala, joka kärsi vuosina 2020–2022 suuresti koronapandemian vuoksi asetetuista kokoontumisrajoituksista. Pandemia nosti esille kolme alan kehityksen kannalta keskeistä ongelmaa: tapahtuma-alaa ei ole tunnistettu elinkeinona, alaa ei ole kokonaisuutena määritelty ja alan yrityksiä ei tunnisteta tilastoinnissa. Tällöin alan yhteiskunnallista vaikuttavuutta ei myöskään ole voitu systemaattisesti tunnistaa. Tämä selvitys käsittelee näitä teemoja. Tapahtuma-alan kehitys ammattimaiseksi toimialaksi alkaa 1990-luvulta. Alan toiminta perustuu pienten ja keskisuurten yritysten muodostamaan verkostomaiseen ekosysteemiin. Alan toimintarakenteet, joissa korostuu yksinyrittäjien merkittävä määrä, epätyypilliset työsuhteet ja sesonkiluonteisuus ovat muovautuneet tarpeesta sopeutua muuttuvissa olosuhteissa. Yhteiskunnan toimijoista kaupungit ovat nopeimmin tunnistaneet tapahtuma-alan merkityksen. Kaupunkien välillä kuitenkin on eroja siinä, miten ne tunnistavat ja mittaavat tapahtumien vaikutuksia talouteen, imagoon ja identiteettiin sekä hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden kokemuksiin. Kaupungit myös hyödyntävät eritasoisesti tapahtumia näiden tavoitteiden saavuttamiseen. Tulevaisuuden kehityskohteita ovat alan vaikuttavuuden tunnistaminen, kasvun esteiden poistaminen sekä alan tilastoinnin ja tiedonkeruun parantaminen