Varhaiserityisopettajien käsityksiä lapsen kielen ja kommunikaation kehityksen haasteiden tunnistamisesta ja AAC-menetelmien käytöstä kielen ja kommunikaation kehityksen tukena päiväkodissa

Tiivistelmä. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa selvitämme varhaiserityisopettajien käsityksiä lasten kielen ja kommunikaation kehityksen haasteiden tunnistamisesta ja AAC-menetelmien käytöstä lapsen kielen ja kommunikaation kehityksen tukena päiväkodissa. Lisäksi tarkastelemme tutkimuksessamme varhaiserityisopettajien käsityksiä AAC-menetelmien käyttöä edistävistä tekijöistä päiväkodissa. AAC-menetelmillä (eng. augmentative and alternative communication) tarkoitetaan puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä. Yleisimpiä päiväkodeissa käytettäviä AAC-menetelmiä ovat tutkimuksemme ja kokemuksemme mukaan erilaiset kuvat ja tukiviittomat. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelemme lapsen kielen ja kommunikaation kehitystä, sen eri vaiheita sekä lapsen kielen ja kommunikaation kehityksen haasteita. Avaamme myös, miten lapsen kielen ja kommunikaation kehityksen haasteita tunnistetaan ja tuetaan varhaiskasvatuksessa. Lisäksi tarkastelemme eri AAC-menetelmiä ja niiden käyttöä puhetta tukevina ja korvaavina kommunikaatiomenetelminä. Toteutimme tutkimuksemme laadullisena, fenomenografisena tutkimuksena kesän 2015 ja kevään 2016 välisenä aikana. Tutkimme teemahaastattelun avulla viiden varhaiserityisopettajan käsityksiä tutkimusaiheestamme. Aineiston analyysin toteutimme nelivaiheisen fenomenografisen analyysitavan mukaisesti. Analyysiprosessia ja tutkimustuloksiamme olemme kuvanneet kuvioin ja taulukoin analyysiprosessin läpinäkyvyyden ja luotettavuuden lisäämiseksi. Tutkimustuloksistamme ilmenee, että tärkeintä lapsen kielen ja kommunikaation kehityksen haasteiden tunnistamisessa on päiväkotiryhmien kasvattajien tekemät havainnoinnit päiväkodin arjessa. Erilaisten arviointimenetelmien avulla varhaiserityisopettajat tarkentavat kasvattajien tekemiä havaintoja lapsen kielen kehityksen mahdollisista haasteista. Päiväkotiryhmien kasvattajilla tarkoitamme tässä tutkimuksessa lastentarhanopettajia ja lastenhoitajia. AAC-menetelmiä käytetään lapsen kielen ja kommunikaation kehityksen tukena päiväkodissa monin eri tavoin. Kielen ja kommunikaation kehitystä tuetaan tukemalla lapsen puheen tuottamista monipuolistamalla ja rikastuttamalla lapsen kerrontaa kuvien avulla. AAC-menetelmillä tuetaan lapsen kielen ja kommunikaation kehitystä tukemalla lapsen arjen sujumista esimerkiksi jäsentämällä lapsen päivää päiväjärjestyskuvilla. Kielen ja kommunikaation kehitystä tuetaan esimerkiksi tukemalla lapsen käsitteiden oppimista esimerkiksi käyttämällä kuvia ja viittomia lapsen muistin ja keskittymisen visuaalisena tukena. AAC-menetelmien käyttöä päiväkodissa puolestaan edistää tutkimuksemme mukaan AAC-menetelmien helppo saatavuus, varhaiserityisopettajien antama tuki kasvattajille ja kasvattajien asenteeseen ja tietoisuuteen vaikuttaminen sekä yhteistyön tekeminen kasvattajien, varhaiserityisopettajien, vanhempien sekä puheterapeuttien kanssa AAC-menetelmien käyttöönotossa. Tutkimuksemme tulokset eivät ole laajalti yleistettävissä, vaan niiden tarkoituksena on kuvata viiden varhaiserityisopettajan käsitysten samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia tutkittavasta ilmiöstä. Tutkimuksemme palvelee erityisesti varhaiserityisopettajia ja päiväkodin kasvattajia, jotka haluavat lisää tietoa lapsen kielen ja kommunikaation kehityksestä ja haasteiden tunnistamisen keinoista päiväkodeissa. Lisäksi tutkimuksemme antaa tietoa AAC-menetelmien käyttötavoista ja mahdollisuuksista lapsen kielen ja kommunikaation kehityksen tukemiseksi päiväkodissa

Decreasing trend in the incidence of serious pneumonias in Finnish children with juvenile idiopathic arthritis

OBJECTIVES: Children with juvenile idiopathic arthritis (JIA) may be predisposed to serious pneumonia due to modern disease-modifying anti-rheumatic treatment. In this nationwide retrospective study with clinical data, we describe the pneumonia episodes among children with JIA. METHODS: Patients under 18 years of age with JIA and pneumonia during 1998-2014 were identified in the National Hospital Discharge Register in Finland. Each individual patient record was reviewed, and detailed data on patients with JIA and pneumonia were retrieved, recorded, and analyzed. If the patient was hospitalized or received intravenous antibiotics, the pneumonia was considered serious. RESULTS: There were 157 episodes of pneumonia among 140 children with JIA; 111 episodes (71%) were serious (80% in 1998-2006 and 66% in 2007-2014). The mean age of the patients was 9 years. Forty-eight percent had active JIA and 46% had comorbidities. Disease-modifying anti-rheumatic drugs (DMARD) were used at the time of 135 episodes (86%): methotrexate (MTX) by 62% and biologic DMARDs (bDMARD) by 30%. There was no significant difference in the use of bDMARDs, MTX and glucocorticoids between the patient groups with serious and non-serious pneumonia episodes. During six of the episodes, intensive care was needed. Two patients (1.3%) died, the remaining ones recovered fully. CONCLUSIONS: Although the incidence of pneumonia and the use of immunosuppressive treatment among children with JIA increased from 1998 to 2014, the proportion of serious pneumonias in these patients decreased. There was no significant difference in the use of anti-rheumatic medication between patients with serious and non-serious pneumonia.Key Points• The incidence of serious pneumonias decreased from 1998 to 2014 among children with juvenile idiopathic arthritis (JIA).• There was no significant difference in the use of the disease-modifying anti-rheumatic medication between JIA patients with serious and non-serious pneumonias.• Active JIA, comorbidities, and combination medication were associated with nearly half of the pneumonias.Peer reviewe

Effect of remdesivir post hospitalization for COVID-19 infection from the randomized SOLIDARITY Finland trial

We report the first long-term follow-up of a randomized trial (NCT04978259) addressing the effects of remdesivir on recovery (primary outcome) and other patient-important outcomes one year after hospitalization resulting from COVID-19. Of the 208 patients recruited from 11 Finnish hospitals, 198 survived, of whom 181 (92%) completed follow-up. At one year, self-reported recovery occurred in 85% in remdesivir and 86% in standard of care (SoC) (RR 0.94, 95% CI 0.47-1.90). We infer no convincing difference between remdesivir and SoC in quality of life or symptom outcomes (p > 0.05). Of the 21 potential long-COVID symptoms, patients reported moderate/major bother from fatigue (26%), joint pain (22%), and problems with memory (19%) and attention/concentration (18%). In conclusion, after a one-year follow-up of hospitalized patients, one in six reported they had not recovered well from COVID-19. Our results provide no convincing evidence of remdesivir benefit, but wide confidence intervals included possible benefit and harm.Peer reviewe