Ranking Significant Discrepancies in Clinical Reports

Medical errors are a major public health concern and a leading cause of death worldwide. Many healthcare centers and hospitals use reporting systems where medical practitioners write a preliminary medical report and the report is later reviewed, revised, and finalized by a more experienced physician. The revisions range from stylistic to corrections of critical errors or misinterpretations of the case. Due to the large quantity of reports written daily, it is often difficult to manually and thoroughly review all the finalized reports to find such errors and learn from them. To address this challenge, we propose a novel ranking approach, consisting of textual and ontological overlaps between the preliminary and final versions of reports. The approach learns to rank the reports based on the degree of discrepancy between the versions. This allows medical practitioners to easily identify and learn from the reports in which their interpretation most substantially differed from that of the attending physician (who finalized the report). This is a crucial step towards uncovering potential errors and helping medical practitioners to learn from such errors, thus improving patient-care in the long run. We evaluate our model on a dataset of radiology reports and show that our approach outperforms both previously-proposed approaches and more recent language models by 4.5% to 15.4%.Comment: ECIR 2020 (short

Risk management and safety coordination in railway projects

Rakennusala on yksi vaarallisimmista teollisuudenaloista. Rakennuttajan toiminnalla on merkittävä vaikutus rakennustyömaan turvallisuuteen. Turvallisuuteen voidaan vaikuttaa myös hyvin toteutetulla riskienhallinnalla. Työssä toteutettiin kirjallisuustutkimuksen avulla yhtenäinen esitys siitä, kuinka riskienhallintaa ja turvallisuuskoordinointia tulisi julkisissa rautatiehankkeissa toteuttaa. Julkisten ratahankkeiden tilaajana toimivalla Liikennevirastolla on lukuisia aiheeseen liittyviä ohjeita, joista kokonaiskuvan saaminen voi olla haastavaa. Rautatiehankkeen kokonaisvaltainen riskienhallinta voidaan jakaa edelleen esimerkiksi hankkeen vaiheen mukaisesti hankeriskienhallintaan, suunnitteluvaiheen riskienhallintaan, rakentamisen aikaiseen riskienhallintaan sekä käytön aikaisten riskien niin kutsuttuun YTM-riskienhallintaan. Riskienhallinnan osa-alueet risteävät toisiaan ja niitä toteutetaan osittain samanaikaisesti. Tämän vuoksi riskienhallinnan suunnitelmallisuus on tärkeää. Turvallisuuskoordinaattori on rakennustyön turvallisuusasetuksen mukainen tehtävä, jossa toimiva henkilö vastaa rakennuttajan työturvallisuusvelvoitteista. Rautatiehankkeessa turvallisuuskoordinaattorin vastuisiin kuuluu lisäksi liikenneturvallisuuteen ja riskienhallintaan liittyviä tehtäviä. Tutkimuksessa haastateltiin alan asiantuntijoita, joiden kokemusten perusteella kartoitettiin kuinka riskienhallintaa ja turvallisuuskoordinointia käytännössä toteutetaan. Lisäksi haastatteluiden avulla tunnistettiin haasteita ja epäkohtia, joihin esitetään ratkaisuita. Ratkaisuina syntyi yhteensä 14 ehdotusta sekä yksi malliasiakirja. Ehdotuksista tärkeimmät koskevat riskienhallinnan parempaa suunnittelua sekä riskienhallinnan ja turvallisuuskoordinoinnin parissa työskentelevien koulutusta.Construction industry is one of the most dangerous industries. Owner’s acts have a significant impact on construction site safety. Well executed risk management also has an impact on construction site safety. The Finnish Transportation Authority has multiple directives on risk management and safety coordination, which makes it challenging to reach an overall picture on those subjects. This thesis constructs a uniform presentation of how risk management and safety coordination should be executed in public railway projects. The complete risk management process of a railway project can be divided based on the project phase. These phases may for example be project risks, planning risks, construction risks and operation phase risks (CSM). The fields of risk management cross each other and they are executed partly at the same time. That makes the planning of risk management process important. Safety coordinator is a role defined in the government decree on safety of construction. Safety coordinator is responsible for owner’s occupational safety obligations. In railway projects, safety coordinator is additionally responsible for some duties regarding railway safety and risk management. Interviews with railway industry professionals were used to gather information of how risk management and safety coordination are put into practice and what kind of challenges or drawbacks these practices have. All together 14 solutions and one model document were proposed to meet these challenges. The most important proposals cover better planning of the risk management process and training for those who work with risk management and safety coordination

Modernistinen ravintolakulttuuri : The Fat Duck ja elBulli uudenlaisen ruoan kehittäjinä 1995–2011

Tässä tutkielmassa selvitän millainen muutosprosessi johti uuden ravintolakulttuurin, modernismin kehittymiseen 1990-lopulta lähtien. Tämä prosessi alkoi muutamissa edelläkävijäravintoloissa, joista tunnetuimpia ja tärkeimpiä ovat espanjalainen elBulli ja isobritannialainen The Fat Duck. Näissä ravintoloissa otettiin 1990- ja 2000-lukujen aikana käyttöön suuri määrä uutta ruoanvalmistusteknologiaa ja kehitettiin uusia tekniikoita, jotka levisivät myös laajemmalle ravintolamaailmaan. Tämän ulkoisen muutoksen lisäksi myös elBullin ja The Fat Duckin ajattelutavat ja metodit muuttuivat, ja ravintolat sekä tieteistyivät että taiteistuivat. Tämä ajattelun muutos eteni rinnakkain ruoanvalmistuksen muutoksen kanssa, ja kumpikin näistä tekijöistä vaikutti toisen kehitykseen. Pääaineistoni on elBullin ja The Fat Duckin julkaisemat kirjat, joissa käsitellään sekä ravintoloiden ruokaa että kehitystä. Vaikka modernistinen ravintolakulttuuri on vain yksi ravintolaparadigma kaikkien ravintoloiden joukossa, sillä on ollut merkittävä rooli kansainvälisessä ravintolamaailmassa koko 2000-luvun ajan. Modernistinen ravintolakulttuuri määrittyy jonakin uudenlaisena verrattuna aikaisempaan. Tämä näkyy erityisen selvästi tutkimieni ravintoloiden ruoassa. Modernismin tärkeimpiä tyylipiirteitä ovat uusien teknologioiden, tekniikoiden ja raaka-aineiden käyttö, ravintoloiden sisäinen tieteistyminen ja yhteistyö tutkijoiden kanssa, uudelleen henkiin herännyt keskustelu ruokakulttuurin ja taiteen suhteesta sekä pyrkimys jatkuvaan innovatiivisuuteen ja uuden luomiseen. Vaikka kaikki nämä piirteet ovat tärkeitä modernismin kannalta, yksikään niistä ei ole välttämätön sen kannalta voidaanko yksittäistä ravintolaa pitää modernistisena vai ei. Modernismi, kuten kaikki ravintolaparadigmat, kehittyy historiallisen ja evolutiivisen prosessin kautta. Uusissakin ravintoloissa säilyy aina piirteitä aiemmasta ravintolakulttuurista eikä kaikkea vanhaa edes haluta hylätä. Silti modernistisen ravintolakulttuurin muutos voi olla nopeaa ja luonteeltaan kiihtyvää, kuten monet muut yhteiskunnalliset kehitysprosessit. Analyysini pohjana ovat elBullin ja The Fat Duckin annokset ja reseptit. Niistä etenen tekijöihin, jotka ovat vaikuttaneet ruoan kehittymiseen. Näitä tekijöitä ovat sekä konkreettiset valmistusmenetelmät ja -teknologiat että niiden takana vaikuttavat ajatusrakenteet. Kaikki annokset ja reseptit muodostuvat saman rakenteellisen mallin mukaan, johon kuuluu ruoanvalmistusteknologiat, -tekniikat ja raaka-aineet. Nämä osat ovat välttämättömiä kaikkien reseptien olemassaololle. Tämän luokittelun kautta on mahdollista käsitellä annosten yksittäisiä osia ja tutkia niiden kehittymistä laajemmassa kontekstissa.Siirretty Doriast

Tilaturvallisuusjärjestelmät sähkösuunnittelussa

Tämä opinnäytetyö käsittelee tilaturvallisuusjärjestelmien, erityisesti murtoilmaisu- ja kameravalvontajärjestelmien suunnitteluprosessia. Työn tavoitteena on tarjota käytännönläheinen tietopaketti ja suunnitteluohjeita, jotka mahdollistavat kustannustehokkaan ja toteutuskelpoisen suunnittelun. Työ pohjautuu tekijän yli 14 vuoden kokemukseen turvaurakoinnista ja perustuu havaintoihin, joissa suunnitelmat ovat usein puutteellisia, ylimitoitettuja tai pahimmassa tapauksessa jopa toteutuskelvottomia. Nämä suunnitteluvirheet aiheuttavat toteutusvaiheessa viivästyksiä, sekä lisäkustannuksia. Opinnäytetyössä kuvataan tilaturvallisuusjärjestelmien perusperiaatteet, lainsäädäntövaatimukset ja suunnitteluprosessin eri vaiheet. Murtoilmaisu- ja kameravalvontajärjestelmien osalta käsitellään muun muassa riskienarviointia, kaapelointia, sekä komponenttien valintaa ja sijoittelua. Työssä kiinnitetään erityisesti huomiota järjestelmien käytännön toteutukseen ja kaapelointien yhteensopivuutta eri valmistajien järjestelmissä. Opinnäytetyön tilaaja on Suomen Turvasuojaus Oy, jossa tekijä toimii yrittäjänä. Opinnäytetyö ei sisällä todellisia luottamuksellisia suunnitelmia vaan esimerkkeinä ja havainnekuvina on käytetty kuvitteellista Padelhallin pohjakuvaa, johon esimerkit on laadittu

Utilization of serverless-architecture in software project

Ohjelmistoprojektissa yksi tärkeimmistä asioista on valita sopiva arkkitehtuuri rakennettavan järjestelmän pohjaksi. Vääränlainen arkkitehtuuri nostaa kehityksen kustannuksia niin projektin kehitysvaiheessa ennen julkaisua, kuin järjestelmän tuotantojulkaisun jälkeisen jatkokehityksen ja ylläpidon kustannuksia. Serverless-arkkitehtuurissa järjestelmä tai sen osa koostuu pilvipalvelussa ajettavista tilattomista funktioista, joita kutsutaan kun niitä tarvitaan. Funktio, tai joukko funktioita, ajetaan pilvipalvelun tarjoajan ympäristössä, jolle ohjelmistokehittäjän ei tarvitse tehdä monimutkaista konfigurointia. Tällaisen funktion kustannukset koostuvat tavallisesti siitä kuinka usein funktio kutsutaan, kuinka kauan sen ajaminen kestää ja kuinka tehokas laskentayksikkö on konfiguroitu funktiota käyttöön. Tässä diplomityössä serverless-arkkitehtuuria käsitellään Amazon Web Services Lambda -palvelun avulla ja käytännön esimerkkinä muutetaan pieni verkkosovellus nimeltään Afterwork-alert hyödyntämään serverless-palveluita. Työn puitteissa myös tutustutaan asiantuntijoiden haastatteluiden tasolla Gofore Oy:n toteuttamiin laajempiin ohjelmistoprojekteihin, joissa hyödynnetään serverless-palveluita. Afterwork-alert-sovelluksen muutosprojektin ja haastattelujen perusteella voidaan todeta serverless-palveluiden olevan hyödyllinen lisä laajojen tietojärjestelmien arkkitehtuurissa. Pienemmissä tietojärjestelmissä tai sovelluksissa serverless-arkkitehtuuri voi toimia jopa ainoana sovellettava arkkitehtuurina.One of the most important things in a software project is to choose an appropriate software architecture to depend on. Wrong choise of architecture may increase development costs before and after production release, and also result in large maintanance costs of the software system. When using a serverless architecture, the system or part of the system is composed of stateless functions that are executed in cloud environment, and only called when needed. Function, or a group of function, are executed in cloud environment of service provider. Software developer does not have to do any complicated configuration for that environment. Costs of serverless functions usually consists of how often the function is called, how long does the execution take and how high computational performance is needed for the function. In this master's thesis serverless architecture is explored with Amazon Web Services Lambdas, and by refactoring a small integration application, called Afterwork-alert, to utilize serverless architecture. Thesis also goes through interviews with two software professionals from Gofore Oy to get to know how serverless services are used in large scale software projects. Based on the refactoring project of the Afterwork-alert application and professional interviews, one can state that serverless services are beneficial as a part of the architecture of a large scale information system. For a small scale systems or projects serverless architecture can even be only applied architecture

Onko puhelinkoppi koru? : nykykoru taiteen kentällä

Nykykoru (englannin kielellä contemporary jewellery) on korutaidetta, joka poikkeaa perinteisestä korusta. Se on kansainvälinen ilmiö, jota on tutkittu ja määritelty vain vähän. Nimityksensä puolesta se rinnastetaan nykytaiteeseen. Olennaisina piirteinä on pidetty uudenlaisten materiaalien, tekniikoiden ja aiheiden käyttämistä sekä perinteisestä korusta poikkeavia tapoja lähestyä kehollisuutta ja korumaisuutta. Tutkimus käsittelee sitä, millainen nykykoru on ja miten se sijoittuu taiteen kentälle siitä tuotettujen puheiden perusteella sekä millaisten doksien ja kamppailujen kohteena nykykoru on. Doksa on Pierre Bourdieun käyttämä käsite, jolla kuvataan itsestäänselvyyksiä tai hyväksyttyinä totuuksina pidettyjä asioita. Tutkimusaineisto koostuu yleisö- ja korutaiteilijahaastatteluista, yleisökyselystä, media-aineistosta ja korualan kirjallisuudesta. Suuri osa tutkimusaineistosta on koottu Lappeenrannassa vuonna 2006 pidetyssä kansainvälisessä KORU2 -näyttelyssä. Haastattelut on tehty teemahaastatteluina. Tutkimusaineiston kirjallisuus muodostuu kotimaisesta ja kansainvälisestä kirjallisuudesta. Tutkimusaineisto on analysoitu käyttäen soveltaen kahta menetelmää: ensin grounded theorya ja sen jälkeen diskurssianalyysia. Kuva-aineistoa on analysoitu visuaalisen kulttuurin näkökulmasta soveltaen perinteisiä ja uudenlaisia kuvan analysointitapoja. Tutkimuksen teoreettisena runkona on ollut Pierre Bourdieun kenttäteoria. Tutkimuksessani tuli esiin neljä erilaista diskurssia, joilla muovataan käsityksiä nykykorusta ilmiönä. Nämä diskurssit on nimetty Bourdieun uskontometaforan mukaisesti uudeksi ja vanhaksi fundamentalistidiskurssiksi, perinteenkannattajadiskurssiksi ja uudistajadiskurssiksi. Nimiensä mukaisesti diskursseissa halutaan säilyttää kentän vallitseva tilanne, ortodoksa, tai tarjotaan tilalle muuttumista, heterodoksaa. Diskurssit määrittelevät nykykorun olemusta ja sen rajoja sekä asettavat sen taiteen kentälle. Uusia ja vanhoja fundamentalistipuheita yhdistävä tekijä on vahva usko oman asian oikeutukseen, jolloin puheissa määritellään tiukkoja rajoja. Perinteenkannattajien puheessa korua tarkastellaan historiasta käsin ja muuttumisen halutaan tapahtuvan perinteen ehdoilla. Uudistajien puheessa korun muuttuminen toisenlaiseksi asettuu hyväksytyksi realiteetiksi, mutta korun rajoja ei määritellä. Korualalla on käynnissä kamppailuja näiden diskurssien kesken. Kamppailut kulminoituvat käsityksiin korun olemuksen olennaisista piirteistä. Korun doksia ovat tutkimukseni mukaan suhtautuminen kehollisuuteen, kauneus, sukupuolittuneisuus, korumaisuus, koristaminen, tekniikat ja materiaalit sekä korun tekemisen lähtökohdat. Diskurssien suhde näihin doksiin vaihtelee, jolloin esimerkiksi kauneus on epämielenkiintoinen asia uudistajille ja uusille fundamentalisteille, mutta sen sijaan se on ehdoton korun olemuksen osa perinteenkannattajille ja vanhoille fundamentalisteille. Doksat ovat merkittäviä perinteisen korun ja nykykorun erottajia. Nykykoru ei tutkimuksessani näyttäydy selkeärajaisena, homogeenisena ilmiönä, vaan pikemminkin se näyttää olevan jatkuvassa muutoksen tilassa. Siinä korostuvat kansainvälisyys ja näkymättömyys taiteen kentällä. Se haastaa perinteistä korutaidetta sallimalla ripustettavien korujen lisäksi korun olemisen objekteina, valokuvina tai tilataiteena. Nykykorun tekemisen lähtökohdat ovat taiteellisessa tekemisessä, joten sen käyttämät materiaalit ja tekniikat valitaan idean pohjalta, toisin kuin perinteistä korua tehtäessä. Taiteen kentän kamppailuissa nykykoru ei ole tasavertainen nykytaiteen kanssa. Näin on siitäkin huolimatta, että nykykorun ja nykytaiteen toimintakäytännöt ovat melko samanlaisia ja nykykorun ja kehotaiteen yhtymäkohtia on paljon. Nykykoru on huomattavasti marginaalisempi ilmiönä kuin nykytaide, joten sen infrastruktuuri on ohut. Tutkimukseni osoittaa nykykorun olevan ehdolla osaksi nykytaidetta, mutta nykykoru jää taiteen ja muotoilun väliin. Tämä johtuu korun historiasta, traditiosta ja markkinoinnista, jotka ovat muokanneet korusta syntyneitä käsityksiä. Korua ei nähdä taiteena sen käytettävyyden ja koristavuuden takia, vaan koru nähdään koristavana käyttöesineenä. Samanlaisessa tilanteessa nykykorun kanssa ovat keramiikka ja nykytekstiilitaide. Nykykoru kamppailee perinteisen korun kanssa kyseenalaistaen perinteisen korun doksia tai käsitellen niitä toisin. Doksia ovat suhde kauneuteen ja siihen liittyvät käsitykset samalla tavalla kuin käsitykset kehollisuudesta, koristautumisesta, materiaaleista ja aiheista. Bourdieun kenttäteorian mukaisesti nykykoru heterodoksan edustajana tulee murtamaan taiteen kentän ortodoksaa ja toimintakulttuuria.Contemporary jewellery is jewellery art which differentiates from traditional jewellery. It is an international phenomenon which has so far been insufficiently researched and defined, and which is by definition contrasted with contemporary art as a whole. The essential characteristics of contemporary jewellery are generally considered to include the usage of new materials, techniques and subject matter, as well as the utilization of new ways to approach the corporeal and jewellery-like aspects of jewellery. This research examines what contemporary jewellery is and how it places in the field of the art, based on the discussion it has generated and by the doxas and struggles that contemporary jewellery faces. A doxa is a term used by Pierre Bourdieu to describe things which are self-evidently or generally agreed to be true. The research material consists of interviews of exhibition audience and jewellery artists, questionnaires, media materials and various literature in the field of jewellery. Much of the material was assembled in the international KORU2 exhibition in Lappeenranta in 2006. The interviews were conducted as theme interviews. The research literature includes both Finnish and international material. The material was analysed using two methods: first using grounded theory, and subsequently through discourse analysis. The pictorial material has been analysed from the point of view of visual culture, applying both traditional as well more new methods of image analysis. The theoretical basis of the study has been Pierre Bourdieu’s field theory. In my research I uncovered four different types of discourse that are useful in shaping views of contemporary jewellery. These discourses are named, in accordance with Bourdieu’s metaphor as religion, new fundamentalist discourse, old fundamentalist discourse, discourse of upholding tradition and discourse of renewing. In accordance with their names, these forms of discourse seek to either maintain the orthodoxa, the current ruling situation in the field, or to offer heterodoxa, the change. These various discourses define the essence and boundaries of contemporary jewellery and locate its position on the field of art. The combining factor with the two fundamentalist discourses is the strong belief in the justifications of one’s own position, which presents itself as tight boundaries. In the discourse of upholding tradition, jewellery is generally viewed from a historical perspective, and change is expected to happen under the terms presented by tradition. In the discourse of renewal, the changing of jewellery becomes an accepted reality, but the boundaries of what jewellery is are not defined. These discourses currently struggle with each other in the jewellery sector. These struggles culminate in varying conceptions concerning the essential features which create a piece of jewellery. The doxas associated with jewellery, according to my study, include the corporeal aspects of jewellery, beauty, gender, jewellery-likeness, decorative aspects, techniques and materials, and the fundamentals of jewellery making. Relations between discourses and these doxas vary: for example, beauty is generally an uninteresting issue for renewers and new fundamentalists, but an absolute essential part for upholders and old fundametalists. Doxas are vital in differentiating traditional and contemporary jewellery. In this research, contemporary jewellery does not manifest as a precise, homogeneous phenomenon, but rather as something in a constant state of metamorphosis. The study emphasizes the international, yet invisible presence of contemporary jewellery in the art field. It challenges traditional jewellery by allowing not only hangable pieces, but allowing the piece to exist as an object, a photo, or as spatial art. The basics of creating contemporary jewellery exist in the creative process, so the materials and techniques are chosen based on the idea at hand, unlike with traditional jewellery design. In the internal struggle within the field, contemporary jewellery is not on equal ground with contemporary art as a whole. This is despite the relative similarities in practices between contemporary jewellery and contemporary art, as well as similarities which link body art with contemporary jewellery. Contemporary jewellery is a remarkably marginal phenomenon compared to contemporary art and it’s infrastructure is weak. My study shows that contemporary jewellery is up for a part in contemporary art as a whole, but is nonetheless stuck as an in-between of art and design. This is due to the history, traditions and marketing of jewellery, all of which have sculpted general conceptions of jewellery. Because of it’s practical essence and decorative aspects, jewellery is not seen as an art form, but as decorative pieces of everyday objects. Caught in a similar situation are ceramics and contemporary textile art. Contemporary jewellery battles the traditional jewellery by questioning the existing doxas or reusing them. These include the relation to and views concerning beauty, corporeality, decoration, materials and subjects. According to Bourdieu’s field theory, contemporary jewellery as a representative of the heterodoxy will change the orthodoxa and the action mechanisms of the art field

Cost Assessment Modelling of Treatments for Highly Active Relapsing Multiple Sclerosis

Introduction Cost assessment modelling (CAM) of treatments in highly active relapsing multiple sclerosis was conducted. Methods The CAM was developed using the R programming language. The PICOSTEPS health technology assessment framework was applied in the CAM. Modelled patients were 280 adults with highly active relapsing multiple sclerosis eligible for disease-modifying treatment. Intervention was cladribine tablets, a new and reimbursed oral treatment for highly active relapsing multiple sclerosis in Finland. Comparators included fingolimod, the most used oral reimbursed treatment for the highly active disease, and natalizumab, the most used intravenous treatment, and a treatment mix (80% use fingolimod, 20% use natalizumab) in Finland. Outcomes presented expected annual and cumulative drug-associated costs in the overall population and per patient. Setting was modelled public specialist care in Finland. Time was set to 4 years, without discounting. Effects covered expected drug-associated costs (screening, acquisition, administration, monitoring, adverse events, travelling, productivity). Perspective was a limited societal perspective. Sensitivity analyses regarding all PICOSTEPS components were conducted. Results Cladribine tablets were projected to be cost saving in comparison to fingolimod, natalizumab and treatment mix. The respective modelled savings were euro4,598,742, euro16,249,701 and euro6,928,934 in the overall population, and euro16,424, euro58,035 and euro24,746 per patient, respectively, during the 4 years. The most important cost driver was drug costs, representing 96.3%, 96.0% and 83.4% of modelled costs associated with cladribine tablets, fingolimod and natalizumab, respectively. Cladribine tablets sustained their affordability in the sensitivity analyses. From the perspective of health care payer, cladribine tablets' savings were projected to be euro4,514,509, euro15,145,366 and euro6,640,680 in the overall population, and euro16,123, euro54,091 and euro23,717 per patient in comparison to fingolimod, natalizumab and treatment mix, respectively. Conclusion Based on the CAM, cladribine tablets were projected to robustly save modelled drug-associated costs in comparison to fingolimod, natalizumab and their mix in Finland.Peer reviewe