The Relationship and Benefits of Aligning Communication Management and Information System Management : Case: Tietokeskus Oy

Internal communication management has been rising in popularity in the communication management domain in recent years. Organizations have started seeing employees as one of the most important stakeholders to communicate effectively. In the modern business landscape, most managers find themselves conducting internal communications through some kind of communication technology, and in most cases through many at the same time. Virtual teams are becoming commonplace in organizations and have created the need for channels and networks through which communications can be done fast and easily. Even if virtual teams are not used, communication technology usage for internal communications brings many benefits. The goals of this research are to identify the relationship between communication management and information system management practices and to identify the drivers of internal communication success and use them in creating an effective internal communication strategy. Qualitative case study research was conducted using the Gioia-method. The research data for this thesis was gathered by conducting semi-structured interviews within the case organization. Ten interviews were conducted with participants from every business unit within the case organization to obtain as much diversity of answers as possible. These interviews helped in understanding what are the drivers of effective internal communications and what are the allignment points between communication management and information system management. Additionally, a questionaire was held within the case organization, which helped in understanding the case organization’s internal communication satisfaction. In addition a literature review was gathered from the subjects of communication management and information system management. From the communication management literature, an internal communication matrix was selected as the theoretical backbone for understanding organizations’ internal communication aspects. Furthermore, from information system management literature, information technology system management is used as the framework for how the management of organizations’ IT systems is conducted. The found research results were shown in two distinct data structures about: the key alignment points between communication management and information system management as well as the drivers of effective internal communication strategy. These data structures were created by first open-coding the gathered interview data to create 1st-order codes. From these codes 2nd-order categories were created, and ultimately three aggregate dimensions for both data structures were found. The research found alignment points between communication management and information system management, which were: enhanced communication, change management, and crisis management. Furthermore, an internal communication strategy framework is created through which organizations can create a more effective internal communication strategy.Sisäisen viestinnän hallinta on viime vuosina kasvattanut suosiotaan viestinnän hallinnan alalla. Organisaatiot ovat alkaneet pitää työntekijöitä yhtenä tärkeimmistä sidosryhmistä, joille on viestittävä tehokkaasti. Nykyaikaisessa yritysmaailmassa useimmat johtajat toteuttavat sisäistä viestintää jonkin viestintäteknologian avulla, ja useimmiten useiden eri viestintäteknologioiden avulla samanaikaisesti. Virtuaalitiimit ovat yleistymässä organisaatioissa, ja ne ovat luoneet tarpeen kanaville ja verkostoille, joiden kautta viestintä voidaan hoitaa nopeasti ja helposti. Vaikka virtuaalitiimejä ei käytettäisikään, viestintäteknologian käyttö sisäisessä viestinnässä tuo monia etuja. Tämän tutkimuksen tavoitteina on selvittää viestinnän hallinnan ja tietojärjestelmien hallinta käytäntöjen välinen suhde sekä tunnistaa sisäisen viestinnän onnistumisen ajurit ja käyttää niitä tehokkaan sisäisen viestintästrategian luomisessa. Laadullinen case-tutkimus toteutettiin Gioia-menetelmää käyttäen. Tämän tutkielman tutkimusaineisto kerättiin tekemällä puolistrukturoituja haastatteluja case-organisaatiossa. Kymmenen haastattelua suoritettiin, ja osallistujia oli kaikista case-organisaation liiketoimintayksiköistä, jotta saataisiin mahdollisimman monipuolisia vastauksia. Haastattelut auttoivat ymmärtämään, mitkä ovat tehokkaan sisäisen viestinnän taustatekijät ja mitkä ovat kommunikaation hallinnan ja tietojärjestelmien hallinnan liittymäkohdat. Lisäksi case-organisaatiossa järjestettiin kysely, joka auttoi ymmärtämään case-organisaation sisäisen viestinnän tyytyväisyyttä. Lisäksi kerättiin kirjallisuuskatsaus kommunikaatio hallinnan ja tietojärjestelmien hallinnan aiheista. Kommunikaatio hallinnan koskevasta kirjallisuudesta valittiin sisäisen viestinnän matriisi teoreettiseksi selkärangaksi organisaatioiden sisäisen kommunikaation näkökohtien ymmärtämiseksi. Lisäksi tietojärjestelmien hallintaa käsittelevästä kirjallisuudesta käytetään information technology system management:ia viitekehyksenä sille, miten organisaatioiden tietoteknisten järjestelmien hallintaa toteutetaan. Löydetyt tutkimustulokset esiteltiin kahdessa eri rakennemallissa, jotka koskivat seuraavia asioita: viestinnän johtamisen ja tietojärjestelmien johtamisen väliset keskeiset yhteensovittamispisteet sekä tehokkaan sisäisen kommunikaatiostrategian ajurit. Nämä tietorakenteet luotiin avoimesti koodaamalla kerätty haastatteluaineisto ensin 1. asteen käsitteiden luomiseksi. Näistä käsitteistä luotiin 2. asteen teemat, ja lopulta molemmille tietorakenteille löydettiin kolme kokonaisdimensiota. Tutkimuksessa löydettiin kommunikaatio hallinnan ja tietojärjestelmien hallinnan välisiä yhtymäkohtia, jotka olivat: tehostettu viestintä, muutos hallinta ja kriisinhallinta. Lisäksi voitiin luoda sisäisen kommunikaation strategian viitekehys, jonka avulla organisaatiot voivat luoda tehokkaamman sisäisen kommunikaatiostrategian

Päijät-Hämeen luonnon monimuotoisuuden tilan seurantaohjelma 2006–2008 Loppuraportti

Päijät-Hämeen luonnon monimuotoisuuden tilan seurantaohjelma (Päijät-Hämeen Lumos) 2006–2008 oli EU:n aluekehitysrahaston, valtion ja yhdeksän Päijät-Hämeen kunnan rahoittama yhteishanke. Päätavoitteena oli kuntakohtaisten monimuotoisuuden seurantaohjelmaehdotusten laatiminen hankekuntiin sekä Lahden kaupunkikasviston päivittämiseen liittyvä maastokartoitustyö. Seurantaohjelmaehdotuksia varten koottiin kuntien arvokkaita luontoalueita koskeva monimuotoisuustieto eri lähteistä mahdollisimman kattavasti ja arvioitiin tietojen ajantasaisuus ja käyttökelpoisuus seurantaa ajatellen. Tämän jälkeen valittiin yhdessä kuntien kanssa arvokohteet nykytilan selvitystä varten. Kartoituskohteiksi valittiin pääsääntöisesti sellaisia kohteita, joiden tiedot olivat vanhentuneita (vähintään 10 vuotta vanhoja) tai puutteellisia. Maastokartoitus toteutettiin kesällä 2006. Nykytilan selvityskohteina olivat erityisesti pienvedet sekä kallio- ja harjukohteet ja niissä tapahtuneet muutokset edellisiin kartoituksiin verrattuna. Lisäksi kartoitettiin uusiakin kohteita mm. kaavoituksen pohja-aineistoiksi sekä taajamien lähiluontokohteiksi ja koulujen opetuskäyttöä varten. Kartoitusten yhteydessä arvioitiin myös kohteiden mahdollinen hoitotarve ja -keinot sekä hoidon kiireellisyys monimuotoisuuden kannalta. Seurantaohjelmaehdotukset laadittiin sekä olemassa olevien tietojen että nykytilaselvitysten pohjalta. Myös seurantaväli ja seurannan tekijä (esimerkiksi kunta tai ympäristökeskus) kirjattiin ehdotukseen. Seurantaohjelmaehdotukset eivät sisälly tähän raporttiin vaan ne on lähetetty suoraan kuntiin. Toisena osakokonaisuutena oli Lahden kaupunkikasviston kartoitus, joka toteutettiin kesinä 2007–2008. Jokaiselta kaupungin 170 neliökilometriruudulta kartoitettiin kaikki kasvilajit ja arvioitiin jokaisella ruudulla esiintyvän kasvilajin runsaus 1–5 asteikolla. Lahdesta löytyi kaikkiaan 727 kasvilajia, jossa ovat mukana myös kulttuuritulokaslajit. Kasvistokartoitusaineistosta kootaan myöhemmin verkossa toimiva versio ja mahdollisesti myös julkaisu

Yleiset harjoitteet kroonisen epäspesifin alaselkäkivun fysioterapiassa : systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Alaselkäkipu on yleinen vaiva, joka aiheuttaa suurimman osan työkyvyttömyyseläkkeistä ja sairauspoissaoloista. Kroonisista selkäkivuista jopa 85 % on epäspesifistä kipua, jonka aiheuttajaa ei tiedetä. Tutkimukset osoittavat, että fysioterapiaharjoitteet ovat tehokas hoitomuoto vähentämään kyseistä kipua. Tästä huolimatta ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, mikä fysioterapian harjoitusmuoto on johdonmukaisesti muita vaikuttavampi. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, onko yleisillä harjoitteilla vaikutusta kroonisen epäspesifin alaselkäkivun fysioterapiassa. Kiinnostuksen kohteena oli myös se, ovatko yleisillä harjoitteilla saadut vaikutukset pysyviä pidemmässä seurannassa. Teoriaosuudessa käsitellään alaselän anatomiaa ja stabiliteettia, kroonista epäspesifiä alaselkäkipua sekä sen hoitomuotona käytettävää terapeuttista harjoittelua. Teoriaosuuden tarkoituksena on antaa pohjaa tutkimuksissa käytetyille harjoitusmuodoille ja niiden vaikutusmekanismeille. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus sisältää kymmenen tutkimusta, joiden analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan yleiset harjoitteet näyttäisivät olevan vaikuttava hoitomuoto kroonisen epäspesifin alaselkäkivun fysioterapiassa. Tulokset ovat kuitenkin verrattavissa spesifeihin harjoitusmuotoihin varsinkin pidemmällä aikavälillä. Lyhyeämmässä seurannassa spesifit harjoitusmuodot ovat mahdollisesti jopa tehokkaampia kivunlievittäjiä. Harjoitusmuodosta riippumatta kuntoutujan aktiivisella roolilla on positiivisia vaikutuksia psyykeen. Passiiviset hoidot, kuten sähköakupunktio, voivat vähentää kipua, mutta niillä ei ole vaikutusta psyykkisiin tekijöihin, kuten pelkokäyttäytymiseen

Kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman mallirunko

Kalastuslaki velvoittaa maamme 118 kalatalousaluetta laatimaan vuoden 2020 loppuun mennessä ehdotuksen aluettaan koskevaksi kalavarojen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi (KHS). Suunnitelman hyväksyy elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus. Tämä käyttö- ja hoitosuunnitelman (KHS) mallirunko on laadittu kalatalousalueiden KHS-ehdotusten valmistelun apuvälineeksi. Ensisijainen ohjenuora ehdotuksen laadinnassa on kalastuslaki, joka määrittelee käyttö- ja hoitosuunnitelman sisällön ja sen laadinnassa huomioon otettavat seikat. Mallirunko on tutkijoiden näkemys siitä, miten kalastuslain käyttö- ja hoitosuunnitelmalta edellyttämät asiat on suunnitelmassa tarkoituksenmukaista järjestää ja käsitellä. Sen noudattaminen on vapaaehtoista. Mallirunkoa laadittaessa perustana oli kalastuslain 36 §:n yhdeksänkohtainen luettelo käyttö- ja hoitosuunnitelmassa käsiteltävistä asioista. Tätä perusrunkoa järjestettiin ja täydennettiin niin, että se tukee paremmin käytön ja hoidon tavoitteellista, nk. ohjauspyörämallin mukaista suunnittelua ja toteutusta. Kyseinen suunnittelumalli on esitelty Luonnonvarakeskuksen julkaisemassa opaskirjoissa Kalavarojen käyttö ja hoito ja Nyttjande och vård av fiskresurserna. Moniin kalatalousalueisiin kuuluu olosuhteiltaan erilaisia osa-alueita, joiden osalta tavoitteet ja toimenpiteet voi olla tarpeen määritellä erikseen. Tämän vuoksi runkoon sisällytettiin mahdollisuus tehdä suunnitelman ydinosat osa-alueittain. Järkeviä osa-alueita voisivat kalatalousalueen sijainnin ja olosuhteiden mukaan olla esimerkiksi (1) keskusjärvi (merellä rannikko), (2) virtaavat vedet ja (3) pienet järvet. Kuhunkin mallirungon otsikkoon liitettiin ohjeteksti, jossa kuvataan mitä asioita ja millä tavoin kyseisen otsikon alla olisi hyvä käsitellä. Ohjeet perustuvat pääasiassa edellä mainittujen opaskirjojen teksteihin ja kalastuslain perusteluihin (HE 192/2014, Hallituksen esitys eduskunnalle kalastuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi). Työn aikana mallirungon luonnosversioista ja laadinnan periaatteista saatiin kommentteja maa- ja metsätalousministeriöltä, ELY -keskuksilta, Kalatalouden keskusliitolta ja Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestöltä. Runkoluonnosta esiteltiin myös suomen- ja ruotsinkielisillä kalastusaluepäivillä ja kalatalouden alueellisissa yhteistyöryhmissä. Mallirungon valmistelun kustansivat yhdessä maa- ja metsätalousministeriö ja Luonnonvarakeskus. Mallirungon valmistuttua sen toimivuutta kokeiltiin käytännössä laatimalla sen pohjalta ehdotus Porvoon - Sipoon kalatalousalueen merialueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi (Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus, 53/2019). Kokeilun perusteella mallirunkoon tehtiin vielä joitakin muutoksia ja lisäyksiä.201