Vastasyntyneiden sairaalasiirrot ja niissä havaitut haittatapahtumat

Lähtökohdat Suomessa hyvin ennenaikaisten (alle 32 raskausviikkoa) ja vaikeasti poikkeavien lasten synnytykset on ­keskitetty yliopistosairaaloihin. Vastasyntyneiden siirto hoitoon toiseen sairaalaan on lähettävän sairaalan vastuulla. Selvitimme Helsingin yliopistollisen keskussairaalan alueen eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin erityisvastuualueen (HUS-Erva) vastasyntyneiden sairaalasiirtojen määriä ja mahdollisia haittatapahtumia. Lisäksi selvitimme ennen siirtoa annettua hoitoa sekä lasten selviytymistä tehohoidon jälkeen. Menetelmät Tiedot kerättiin prospektiivisesti kuljetuksen aikana täytetyillä lomakkeilla 1.2.–31.7.2012. Potilastietoja ­täydennettiin HYKS:n Lasten ja nuorten sairaalan potilastietojärjestelmistä. Tulokset Kaikkiaan vastasyntyneiden siirtokuljetuksia tehtiin 361. Eniten tehtiin paluusiirtoja yliopistosairaalan teho-osastolta omiin sairaaloihin jatkohoitoon, kaikkiaan 228 (63,2 % kuljetuksista). Muista sairaaloista yliopisto­sairaalaan lisätutkimuksiin, toimenpiteisiin tai sairauden vuoksi jatkohoitoon siirrettiin 83 vastasyntynyttä (23,0 % kuljetuksista). HYKS:n Lasten ja nuorten sairaalan vastasyntyneiden ja lasten teho-osastoille siirrettiin 50 vakavasti sairasta vastasyntynyttä (13,8 % kuljetuksista) seitsemästä synnytyssairaalasta. Yleisimmät hätäsiirtojen syyt olivat hengitysvaikeus (26 lasta), rakenteelliset poikkeavuudet kuten palleatyrä tai sydänvika (13 lasta) sekä hapenpuute synnytyksen yhteydessä (11 lasta). Hengityksen tukena oli hengityskonehoito 34 lapsella, nenäylipainehoito 7 lapsella, ja lisähappea happiviiksillä sai 4 lasta. Hätäsiirtojen aikaisia haittatapahtumia raportoitiin 20 siirrossa (40 %), ja niistä kaksi oli henkeä uhkaavia (intubaatioputken ulosluiskahtaminen ja hengityskoneen toimimattomuus). Hätäsiirtoihin osallistui 29 eri lääkäriä ja sama lääkäri osallistui kuljetukseen 1–4 kertaa. Muu kuljetuksiin ­osallistunut henkilöstö vaihtui jokaisessa siirrossa. Kaikissa siirroissa oli yksi tai useampia haittatapahtumia 55 eri siirrossa (15,2 %). Haittatapahtumista 72 % oli merkittäviä. Haitat liittyivät lapsen sairauteen, kuljetuskaappiin ja ambulanssiin. Päätelmät Huonokuntoisen vastasyntyneen syntyminen vähäisen riskin synnytyksiä hoitavassa synnytyssairaalassa on harvinaista. Synnytyssairaaloista tapahtuneisiin siirtoihin osallistui lähes aina eri henkilöstö, joten kokemusta ei juurikaan kertynyt yksilö- tai ryhmätasolle. HUS-Erva-alueella tarvittaisiin lisää koulutusta ja yliopistosairaalaan siirtokuljetuksiin erikoistunut henkilöstö, joka noutaisi vakavasti sairaat vastasyntyneet lähialueen synnytys­sairaaloista.Peer reviewe

Detection of blue under chromatic adaptation: The effects of stimulus size and eccentricity

AbstractWe measured thresholds for the perception of blue under chromatic adaptation to white, green, yellow or red at the eccentricities of 0–70 deg in the temporal visual field of four subjects. We used a series of stimulus sizes at each eccentricity, without a prior assumption of any peripheral size-scaling factor. The CIE 1976 UCS (u′, v′) chromaticity coordinates corresponding to blue perception were subtracted from the chromaticity coordinates of the adaptation field in order to obtain the threshold differences (du′, dv′) in chromaticity coordinates. Spatial scaling factors for the perception of blue were obtained by non-linear regression. (E2 + 5 deg) refers to the eccentricity at which stimulus diameter had to be doubled in order to maintain performance found at the eccentricity of 2.5 deg. E2 for the perception of blue tint varied from 1.2 to 36 deg depending on the state of chromatic adaptation and subject. For the perception of blue tint in yellow three subjects and for the perception of blue tint in red one subject had no spatial scaling factor that would make performance independent of eccentricity. Thus, spatial scaling does not always work

Neural modulation transfer function of the human visual system at various eccentricities

AbstractWe measured r.m.s. contrast sensitivity as a function of retinal illuminance at various spatial frequencies within 3–37 deg of eccentricity in the nasal visual field. In dim light contrast sensitivity increased in proportion to the square root of retinal illuminance obeying the De Vries-Rose law but in bright light contrast sensitivity was independent of luminance following Weber's law. Critical retinal illuminance (Ic) marking the transition between the laws was found to be independent of grating area but proportional to the spatial frequency squared at all eccentricities, in agreement with the Van Nes-Bouman law of foveal vision. In addition, the proportionality constant was found to be independent of eccentricity and similar to that of the fovea. According to our contrast detection model of human vision the modulation transfer function (PMTF) of the neural visual pathways squared is directly proportional to the critical retinal illuminance. On this basis our result means thatPMTF is similar, i.e. equal to spatial frequency across the visual field, thus attenuating low spatial frequencies relatively more than high spatial frequencies. Hence, up to the spatial cut-off frequency determined by the lowest neural sampling density of each retinal location the neural modulation transfer function is independent of visual location

CP-vammaisten nuorten toimintakyvyn muutos monitasokirurgisen toimenpiteen jälkeen

Monitasokirurgisella toimenpiteellä pyritään edistämään CP-vammaisen nuoren toimintakykyä. Toimenpiteen tavoitteena on tasapainottaa kävelyn biomekaniikkaa operoimalla monella tasolla samassa leikkauksessa. Monet CP-vammaiset hyötyvät alaraajoihin kohdistetuista kirurgisista toimenpiteistä, mutta leikkauksen tavoitteet voivat vaihdella paljon riippuen nuoren yleisestä toimintakyvystä. Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa tietoa monitasokirurgisen leikkausprosessin vaikutuksista CP-vammaisten nuorten toimintakykyyn. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kuntoutustavoitteiden ja -prosessin suunnittelussa sekä kehittämisessä. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää kahden CP-vammaisen nuoren kokemuksia toimintakykynsä muutoksesta sekä havainnoida kuinka nuorten kävelykyky on muuttunut monitasokirurgisen toimenpiteen jälkeen. Toimintakykyä tarkastellaan nuorten omana kokemuksena toimintakykynsä muuttumisesta sekä tutkijoiden objektiivisena arviona tutkittavien kävelykyvystä ennen ja jälkeen leikkauksen. Opinnäytetyö on osa laajempaa Potilasohjaus fysioterapiassa -hanketta, jossa tutkitaan toimintakyvyn edistämistä sekä fysioterapeuttista ohjausta, joka koskee lapsia ja nuoria sekä aikuisia. Yhteistyökumppaneita tutkimushankkeessa ovat Laurea-ammattikorkeakoulu, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) sekä Jyväskylän yliopisto. Tutkimukseen osallistui kaksi CP-vammaista nuorta, joille suoritettiin monitasokirurginen toimenpide alaraajoihin. Potilasohjaus fysioterapiassa -hankkeen tutkimusryhmä oli kerännyt tutkimusaineiston, joka koostui video- ja haastattelutallenteista. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja videoaineistoa analysoitiin diskurssianalyysin sekä haastatteluaineistoa aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tulosten perusteella kolme kuukautta leikkauksen jälkeen CP-vammaisten nuorten kävely on muuttunut leikkausprosessin seurauksena siten, että alaraajojen asento on suoristunut ja liikkumisen apuvälineen tarve sekä kävelyyn kuluva aika on lisääntynyt. CP-vammaisten nuorten kokemus omasta toimintakyvystään leikkauksen jälkeen on muuttunut siten, että apuvälineiden tarve on lisääntynyt, kävely on keventynyt ja liikkumiseen kuluu enemmän aikaa.Change in the Functional Ability of Adolescents with Cerebral Palsy after Single-event Multiple Level Surgery Single-event multiple level surgery tries to improve the functional ability of adolescents with cerebral palsy. Orthopaedic surgery aims to balance the biomechanics of gait by operating on multiple levels at the same time. Many adolescents with cerebral palsy benefit from surgical procedures targeted to the lower limbs, however, operative goals may vary a lot depending on the adolescent's overall functional ability. The purpose of this thesis is to produce information on the change in the functional ability of adolescents with cerebral palsy after a single-event multiple level surgery. The results of this study can be used for planning and developing rehabilitation goals and process. The aim of this thesis is to study how two adolescents experience the change of their functional ability after the surgery and assess how their walking ability has changed. Functional ability is examined through the adolescents’ experience of functional change after the surgery as well as the researchers’ objective assessment of the subjects’ walking abilities before and after surgery. The thesis is a part of the Potilasohjaus fysioterapiassa -project (Patient guidance in physiotherapy), which studies the promotion of functional ability as well as physiotherapy guidance for children, adolescents and adults. Research partners for this thesis are Laurea University of Applied Sciences, the Hospital District of Helsinki and Uusimaa (HUS) and the University of Jyväskylä. The study involved two adolescents with cerebral palsy, who had single-event multiple level surgery performed on their lower limbs. The data was collected by another research group in the project and consisted of video material and interview recordings. The study was conducted as a qualitative research and the video material was analysed using discourse analysis and the recorded interview material was interpreted using inductive content analysis. Based on the findings of this study three months after surgery the walking ability has changed in the adolescents with cerebral palsy as a result of orthopaedic surgery and physiotherapy. The alignment of the lower limbs has straightened and the need for assistive devices for walking has augmented and the walking time has increased. Adolescents’ experiences of their own ability to function after surgery has changed so that the need for assistive devices has increased, walking is less strenuous and more time is spent moving

Monopolisoidaanko nimiä? : maantieteellisten merkintöjen suoja Euroopan yhteisössä

Marketing of goods under geographical names has always been common. Aims to prevent abuse have given rise to separate forms of legal protection for geographical indications (GIs) both nationally and internationally. The European Community (EC) has also gradually enacted its own legal regime to protect geographical indications. The legal protection of GIs has traditionally been based on the idea that geographical origin endows a product exclusive qualities and characteristics. In today s world we are able to replicate almost any prod-uct anywhere, including its qualities and characteristics. One would think that this would preclude protec-tion from most geographical names, yet the number of geographical indications seems to be rising. GIs are no longer what they used to be. In the EC it is no longer required that a product is endowed exclusive characteristics by its geographical origin as long as consumers associate the product with a certain geo-graphical origin. This departure from the traditional protection of GIs is based on the premise that a geographical name extends beyond and exists apart from the product and therefore deserves protection itself. The thesis tries to clearly articulate the underlying reasons, justifications, principles and policies behind the protection of GIs in the EC and then scrutinise the scope and shape of the GI system in the light of its own justifications. The essential questions it attempts to aswer are (1) What is the basis and criteria for granting GI rights? (2) What is the scope of protection afforded to GIs? and (3) Are these both justified in the light of the functions and policies underlying granting and protecting of GIs? Despite the differences, the actual functions of GIs are in many ways identical to those of trade marks. Geographical indications have a limited role as source and quality indicators in allowing consumers to make informed and efficient choices in the market place. In the EC this role is undermined by allowing able room and discretion for uses that are arbitrary. Nevertheless, generic GIs are unable to play this role. The traditional basis for justifying legal protection seems implausible in most case. Qualities and charac-teristics are more likely to be related to transportable skill and manufacturing methods than the actual geographical location of production. Geographical indications are also incapable of protecting culture from market-induced changes. Protection against genericness, against any misuse, imitation and evocation as well as against exploiting the reputation of a GI seem to be there to protect the GI itself. Expanding or strengthening the already existing GI protection or using it to protect generic GIs cannot be justified with arguments on terroir or culture. The conclusion of the writer is that GIs themselves merit protection only in extremely rare cases and usually only the source and origin function of GIs should be protected. The approach should not be any different from one taken in trade mark law. GI protection should not be used as a means to mo-nopolise names. At the end of the day, the scope of GI protection is nevertheless a policy issue

Effect of a simulation-based workshop on multidisplinary teamwork of newborn emergencies : An intervention study Medical Education

Peer reviewe

A practical method of measuring the human temporal contrast sensitivity function

One of the more significant indicators of neural age-related loss and disease is reduced temporal processing speed. It would, therefore, be useful to have an accurate and practical device that measures the full range of an individual's temporal processing abilities (characterized as the temporal contrast sensitivity function, TCSF). 70 subjects (15-84 yrs) were tested. A small tabletop device utilizing electronic control of light-emitting diodes (LEDs) was constructed that delivered a 1-degree, 660 nm test (the modulation depth of which could be adjusted directly by the subject) centered within a 10-degree 660 nm surround. The method provided a TCSF that had a shape consistent with past studies (peaking around 8 Hz). Also consistent with past work, the largest age-decline was found at the highest frequencies and for the central fovea (r = 0.47, p<0.0001, ~2 Hz per decade). Psychophysical assessment of temporal vision offers an easy and dynamic measure of central visual function