Television in Young Childrens Social Relationships

Our aim is to highlight the role played by television in pre-school-aged childrens social relationships. We moreover examine how social relationships are related to childrens capabilities to cope with their television fears.Children aged 5 to 6 (N=309) were interviewed in three Finnish university cities using previously developed interview methods. Parents (N=297) completed four questionnaires covering family background, TV viewing habits, psychiatric well-being and quality and quantity of the childs sleep. Television viewing by pre-school-aged children was quite social in nature, although our qualitative data suggested that television was sometimes also used in asocial ways. Co-viewing within the family was common, whereas peer groups signi? cance in the media reception process was evident after the viewing situation, in childrens games based on television programs. 62% of children reported at least one television fear. However, it seems that the presence of family members may help children to cope with television fears

Media ja lasten hyvinvointi

Televisionkatselu, video- ja tietokonepelit sekä internet muodostavat merkittävän osan lasten arkipäivää. Lähes puolella lapsista on televisio omassa huoneessaan, ja suuri osa lapsista katselee televisiota enimmäkseen yksin. Suuri media-altistus lisää kuitenkin lasten psykososiaalisen oireilun vaaraa, kuten aggressioita ja vaikeuksia käyttäytymisen säätelyssä ja keskittymisessä. Erityisesti mediaväkivallan ajatellaan olevan haitallista lasten hyvinvoinnin kannalta. Vaikka media-altistukseen liitetyt riskit voivat ainakin osittain heijastella myös sosiaalisten riskitekijöiden kumuloitumista, näyttää niillä olevan myös itsenäinen rooli oireita lisäävänä tekijänä. Median haitallisia vaikutuksia voidaan todennäköisesti vähentää vanhemmille suunnatulla ohjeistuksella

Media ja lasten hyvinvointi

Televisionkatselu, video- ja tietokonepelit sekä internet muodostavat merkittävän osan lasten arkipäivää. Lähes puolella lapsista on televisio omassa huoneessaan, ja suuri osa lapsista katselee televisiota enimmäkseen yksin. Suuri media-altistus lisää kuitenkin lasten psykososiaalisen oireilun vaaraa, kuten aggressioita ja vaikeuksia käyttäytymisen säätelyssä ja keskittymisessä. Erityisesti mediaväkivallan ajatellaan olevan haitallista lasten hyvinvoinnin kannalta. Vaikka media-altistukseen liitetyt riskit voivat ainakin osittain heijastella myös sosiaalisten riskitekijöiden kumuloitumista, näyttää niillä olevan myös itsenäinen rooli oireita lisäävänä tekijänä. Median haitallisia vaikutuksia voidaan todennäköisesti vähentää vanhemmille suunnatulla ohjeistuksella

Nurses' perceptions of aids and obstacles to the provision of optimal end of life care in ICU

Contains fulltext : 172380.pdf (publisher's version ) (Open Access

Huumeiden käytön merkitykset internetin keskusteluryhmässä: Diskurssianalyyttinen tapaustutkimus A-klinikkasäätiön Saunafoorumista.

Tutkielmassani kuvaan huumeiden käyttäjien internetissä rakentuvaa kulttuuria keskustelijoiden omista jäsennyksistä lähtien. Aineistona on osa A-klinikkasäätiön internetissä ylläpitämässä Sauna-keskusteluryhmässä kevättalvella 2002 käydystä keskustelusta. Keskustelua analysoimalla selvitän, miten keskustelijat merkityksellistävät omaa ja muiden huumeiden käyttöä. Metodisena lähtökohtanani on diskurssianalyyttinen perinne, jossa kielenkäyttöä ei eroteta sitä ympäröivästä todellisuudesta. Oman tutkielmani kannalta tällainen lähestymistapa tarkoittaa sitä, että huomioni kohdentuu Saunan keskustelussa rakentuviin merkitysjärjestelmiin ja niiden käyttötapoihin. Yksittäisiä ihmisiä motiiveineen ja ajatuksineen en pyri tavoittamaan. Keskustelusta tunnistamieni puhetapojen ja niiden käytön erittelyn avulla kuvaan huumeiden käytölle keskustelun kulussa annettuja moninaisia merkityksiä. Tunnistan tutkimastani Saunan keskustelusta viisi erilaista puhetapaa, joita nimitän kokemuksellisuuden, hallinnan, individualismin, itsen normalisoinnin ja asiantuntijuuden repertuaareiksi. Kokemuksellinen puhe dominoi määrällisesti keskustelua, minkä katson ilmentävän keskusteluun osallistujien elämyshakuisuutta. Keskustelusta löytyy ihanne hallitun huumeiden käyttötavan noudattamisesta. Tämä ihanne ei tosin päde läpi koko keskustelun, sillä kokemuksellisesta repertuaarista myös hetkelliset rajanylitykset hallitsemattoman käytön suuntaan voidaan merkityksellistää positiivisesti. Sen sijaan tilanne, jossa käyttäjä on kokonaan menettänyt tilanteen kontrollin, arvottuu kaikissa puhetavoissa negatiivisesti. Saunassa rakentuvan kulttuurin logiikka onkin tulkintani mukaan hallitussa elämyksellisyydessä. Äärikokemuksia voidaan hakea, mutta kokonaisuudessaan yksilön itsensä kontrolloimalla tavalla.1. JOHDANTO 1 2. KÄSITTEELLINEN TAUSTA 6 2.1 Mitä ovat ’huumeet’? 6 2.2 Erilaisten käyttötapojen määritelmiä 9 2.3 Euroopan huumausainepolitiikan suuntaviivat 11 3. AIEMMAT TUTKIMUKSET JA OMA TUTKIMUSONGELMA 13 3.1 Huumekulttuurien tutkimus 13 3.2 Internetin keskusteluryhmät tutkimuksen kohteena 18 3.3 Tutkimusongelma 20 4. AINEISTO JA SEN ANALYSOINTI 22 4.1 Aineiston kuvailu 22 4.2 Aineiston hankinnan eettisyys 27 4.3 Analysointitapa 29 5. ANALYYSIN TULOKSET 31 5.1 Tulkintarepertuaarien erottamisen perusteet 31 5.1.1 Kokemuksellisuuden repertuaari 33 5.1.2 Hallinnan repertuaari 38 5.1.3 Individualistinen repertuaari 45 5.1.4 Itsen normalisoinnin repertuaari 49 5.1.5 Asiantuntijuuden repertuaari 54 5.2 Tulkintarepertuaarien keskinäiset suhteet 58 5.2.1 Hallinnan ihanne ja vastuu omasta toiminnasta 59 5.2.2 Hallinnan ihanteesta poikkeaminen 63 5.3 Teknologian rooli repertuaarien synnyssä 66 6. YHTEENVETO JA POHDINTAA 71 LÄHTEET 7

Huumeiden käytön merkitykset internetin keskusteluryhmässä: Diskurssianalyyttinen tapaustutkimus A-klinikkasäätiön Saunafoorumista.

Tutkielmassani kuvaan huumeiden käyttäjien internetissä rakentuvaa kulttuuria keskustelijoiden omista jäsennyksistä lähtien. Aineistona on osa A-klinikkasäätiön internetissä ylläpitämässä Sauna-keskusteluryhmässä kevättalvella 2002 käydystä keskustelusta. Keskustelua analysoimalla selvitän, miten keskustelijat merkityksellistävät omaa ja muiden huumeiden käyttöä. Metodisena lähtökohtanani on diskurssianalyyttinen perinne, jossa kielenkäyttöä ei eroteta sitä ympäröivästä todellisuudesta. Oman tutkielmani kannalta tällainen lähestymistapa tarkoittaa sitä, että huomioni kohdentuu Saunan keskustelussa rakentuviin merkitysjärjestelmiin ja niiden käyttötapoihin. Yksittäisiä ihmisiä motiiveineen ja ajatuksineen en pyri tavoittamaan. Keskustelusta tunnistamieni puhetapojen ja niiden käytön erittelyn avulla kuvaan huumeiden käytölle keskustelun kulussa annettuja moninaisia merkityksiä. Tunnistan tutkimastani Saunan keskustelusta viisi erilaista puhetapaa, joita nimitän kokemuksellisuuden, hallinnan, individualismin, itsen normalisoinnin ja asiantuntijuuden repertuaareiksi. Kokemuksellinen puhe dominoi määrällisesti keskustelua, minkä katson ilmentävän keskusteluun osallistujien elämyshakuisuutta. Keskustelusta löytyy ihanne hallitun huumeiden käyttötavan noudattamisesta. Tämä ihanne ei tosin päde läpi koko keskustelun, sillä kokemuksellisesta repertuaarista myös hetkelliset rajanylitykset hallitsemattoman käytön suuntaan voidaan merkityksellistää positiivisesti. Sen sijaan tilanne, jossa käyttäjä on kokonaan menettänyt tilanteen kontrollin, arvottuu kaikissa puhetavoissa negatiivisesti. Saunassa rakentuvan kulttuurin logiikka onkin tulkintani mukaan hallitussa elämyksellisyydessä. Äärikokemuksia voidaan hakea, mutta kokonaisuudessaan yksilön itsensä kontrolloimalla tavalla.1. JOHDANTO 1 2. KÄSITTEELLINEN TAUSTA 6 2.1 Mitä ovat ’huumeet’? 6 2.2 Erilaisten käyttötapojen määritelmiä 9 2.3 Euroopan huumausainepolitiikan suuntaviivat 11 3. AIEMMAT TUTKIMUKSET JA OMA TUTKIMUSONGELMA 13 3.1 Huumekulttuurien tutkimus 13 3.2 Internetin keskusteluryhmät tutkimuksen kohteena 18 3.3 Tutkimusongelma 20 4. AINEISTO JA SEN ANALYSOINTI 22 4.1 Aineiston kuvailu 22 4.2 Aineiston hankinnan eettisyys 27 4.3 Analysointitapa 29 5. ANALYYSIN TULOKSET 31 5.1 Tulkintarepertuaarien erottamisen perusteet 31 5.1.1 Kokemuksellisuuden repertuaari 33 5.1.2 Hallinnan repertuaari 38 5.1.3 Individualistinen repertuaari 45 5.1.4 Itsen normalisoinnin repertuaari 49 5.1.5 Asiantuntijuuden repertuaari 54 5.2 Tulkintarepertuaarien keskinäiset suhteet 58 5.2.1 Hallinnan ihanne ja vastuu omasta toiminnasta 59 5.2.2 Hallinnan ihanteesta poikkeaminen 63 5.3 Teknologian rooli repertuaarien synnyssä 66 6. YHTEENVETO JA POHDINTAA 71 LÄHTEET 7