Eight-year post-trial follow-up of health care and long-term care costs of tele-based health coaching

Objective To evaluate the long-term effect of telephone health coaching on health care and long-term care (LTC) costs in type 2 diabetes (T2D) and coronary artery disease (CAD) patients. Data Sources/Study Setting Randomized controlled trial (RCT) data were linked to Finnish national health and social care registries and electronic health records (EHR). Post-trial eight-year economic evaluation was conducted. Study Design A total of 1,535 patients (>= 45 years) were randomized to the intervention (n = 1034) and control groups (n = 501). The intervention group received monthly telephone health coaching for 12 months. Usual health care and LTC were provided for both groups. Principal Findings Intention-to-treat analysis showed no significant change in total health and long-term care costs (intervention effect euro1248 [3 percent relative reduction], CI -6347 to 2217) in the intervention compared to the control group. There were also no significant changes among subgroups of patients with T2D or CAD. Conclusions Health coaching had a nonsignificant effect on health care and long-term care costs in the 8-year follow-up among patients with T2D or CAD. More research is needed to study, which patient groups, at which state of the disease trajectory of T2D and cardiovascular disease, would best benefit from health coaching.Peer reviewe

Eight-year post-trial follow-up of morbidity and mortality of telephone health coaching

Publisher Copyright: © 2021, The Author(s).Background: Health coaching is a patient-centred approach to supporting self-management for the chronic conditions. However, long-term evidence of effectiveness of health coaching remains scarce. The object of this study was to evaluate the long-term effect of telephone health coaching (THC) on mortality and morbidity among people with type 2 diabetes (T2D), coronary artery disease (CAD) and congestive heart failure (CHF). Methods: 1535 T2D, CAD and CHF patients with unmet treatment targets were randomly allocated into an intervention group (n = 1034) and control group (n = 501). Intervention group received monthly individual strength-based, autonomy supportive THC sessions (average 30 min) for behavior change with a specially trained nurse for 12 months additional to usual health care. Control group received usual health care services. The primary outcome was a composite of death from cardiovascular causes or non-fatal stroke or non-fatal myocardial infarction (AMI) or unstable angina pectoris (UAP) during a follow-up of 8 years Three other composite endpoints with distinct combinations of fatal and non-fatal cardiovascular events and death from any cause were used as secondary outcomes. Other outcomes followed were the most relevant components of the composite endpoints. Randomized controlled trial (RCT) data was linked to Finnish national health and social care registries and electronic health records (EHR). Post-trial eight-year evaluation was conducted using intention-to-treat (ITT) and per-protocol (PP) analysis. Results: The composite primary outcome event rate per 100 person years was lower in the intervention group (3.45) than in control group (3.88) in ITT -analysis, but the difference was not statistically significant (hazard ratio in the intervention group 0.87; 95% CI, 0.71 to 1.07; P = 0.19). In the subgroup (T2D, CAD/CHF) analysis, there were no statistically significant effects. The secondary PP-analysis showed statistically significant benefits for those who participated in the study. Conclusions: No statistically significant effect of health coaching on mortality and morbidity was found in intention to treat analysis. The per protocol results suggest, however, that the intervention may be effective among patients who are willing and able to participate in health coaching. More research is needed to identify patients most likely to benefit from low-intensity health coaching. Trial registration: NCT00552903 (registration date: the 1st of November 2007, updated the 3rd of February 2009).Peer reviewe

Sote-ammattilaisten monialainen yhteistyö : Paljon palveluja tarvitsevat asiakkaat etusijalle

Non peer reviewe

First-principles simulation of intrinsic collision cascades in KCl and NaCl to test interatomic potentials at energies between 5 and 350 eV

Theoretical interatomic potentials for KCl and NaCl are tested at energies 5–350 eV against experimental data from intrinsic collision cascades. The collisional scattering of Cl with Cl, K, and Na atoms was observed from Doppler-shifted γ rays depopulating an excited state in recoiling Cl36 produced through the thermal neutron capture Cl35(n,γ)36Cl. The collisional scattering was simulated with molecular dynamics. Interatomic potentials from the present Iab initioP atomic cluster calculations are proposed for the Cl-Cl, Cl-K, and Cl-Na interactions in KCl and NaCl.Peer reviewe

Current Care Guidelines on cardiovascular risk factors− a study carried out among health care professionals

Valtimotautiriskin hoidon kehittämisessä työvälineinä voivat olla näihin riskitekijöihin liittyvät, näyttöön perustuvat, Käypä hoito –suositukset (KH-suositukset). Tutkimme päijäthämäläisten terveydenhuollon ammattilaisten asenteita KH-suosituksia kohtaan sekä valtimotautiriskiin liittyvien KH-suositusten ilmoitettua tunnettuutta ja käyttöä. Tutkimme myös ammattilaisten asenteita elintapasairauksien eri hoitomuotoihin. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselytutkimuksella ennen ja jälkeen kolmevuotisen KH-suositusten jalkautushankkeen. Valtimotautiriskiin liittyvistä KH-suosituksista keskiöön nostettiin niissä yhteinen elintapamuutoksen osio. Päijäthämäläiset lääkärit ja hoitajat luottavat KH-suosituksiin ja näkevät ne mahdollisuutena työnsä kehittämiseen. Hoitosuositusten suuri määrä koetaan kuitenkin haasteellisena. Lääkärit ilmoittivat tuntevansa hyvin valtimotautiriskiin liittyvät lääkekeskeiset KH-suositukset ja käyttävänsä niitä usein. Ne suositukset, joissa hoito on aina käyttäytymisen muutos, tunnettiin huonosti ja käyttö oli vähäistä sekä lääkäreiden että hoitajien keskuudessa. Elintapamuutoksen vaikuttava tukeminen nähdään keskeisenä kaikkien valtimotautiriskitekijöiden hoidossa, mutta sen toteutus koettiin haasteelliseksi ja siihen kaivattiin lisää taitoja. Jalkautusinterventioon liittyvään koulutukseen osallistuivat pääasiassa hoitajat, ja heidän kohdallaan nähtiinkin valtimotautiriskeihin liittyviin KH-suosituksiin tutustumisen ja niiden käytön lisääntyminen. Myös koulutukseen osallistumisen ja hoitosuositusten käytön välillä voitiin hoitajien osalta todeta yhteys. Sekä perusterveydenhuollon hoitajien henkilökohtainen että heidän organisaatioiden valmius ottaa hoitosuosituksia käyttöön lisääntyi hankkeen aikana ja se todettiin paremmaksi kuin erikoissairaanhoidon hoitajien. Yhteenvetona voidaan todeta, että kolmevuotisen KH-suositus jalkautushankkeen aikana tapahtui valtimotautiriskiin liittyvien KH-suositusten kohdalla positiivisia muutoksia sekä yksilö että organisaatiotasolla. Valtimotautiriskitekijöiden hoidon kehittäminen vaatii kuitenkin enemmän kuin mitä hankkeessa toteutettiin. Jotta elintapaohjaus toteutuisi perusterveydenhuollossa näyttöön perustuvilla menetelmillä, tarvitaan kehittämistä ja muutoksia sekä KH-suositusten että terveydenhuollon toimintamallien osalta. KH-suositukset ovat yksi kehittämisen työväline. Ne tulee liittää laajempaan kehittämisen kulttuuriin ja rakenteisiin, joissa myös vaikuttavuuden arviointi on keskeistä.A tool that can be used for reducing the risk factors which can lead to cardiovascular diseases and the development of their treatment includes the evidence based Current Care Guidelines (Käypä hoito in Finnish). This study examined the attitudes of the health care professionals in the Päijät-Häme region towards the Current Care Guidelines, as well as the familiarity and reported use of the guidelines on the cardiovascular risk factors. The study also investigated the attitudes of health care professionals towards the different treatment methods of lifestyle diseases. The study material was collected with a questionnaire survey before and after the three-year implementation period of the Current Care Guidelines. Of the guidelines dealing with cardiovascular risk factors the main focus was laid on the section related to lifestyle modifications, which encompass all these guidelines. Doctors and nurses in the Päijät-Häme region have trust in the Current Care Guidelines and regard them as an opportunity for developing their work. The large number of the recommendations is, however, considered a challenge. The doctors stated to be familiar with the medicine centered Current Care Guidelines on cardiovascular risk factors and said that they use them often. They were less familiar with the guidelines involving a behavioural change; their use was scarce among both doctors and nurses. The support of lifestyle modifications is considered crucial in the treatment of all cardiovascular risk factors, but the implementation of the support was found challenging, and more information and skills were considered necessary. The training on the implementation intervention was mainly attended by nurses. It was noted that familiarity with the Current Care Guidelines for cardiovascular risk factors and their use in practice increased among the nurses who participated in the training. It can be stated that there is a clear connection between the attendance of the training and the use of the Current Care guidelines among nurses. Primary health care nurses’ personal readiness and the preparedness of the organizations that they worked for to put the guidelines into practice increased during the project, and it was deemed better than that of nurses working in specialized health care. As a summary it can be concluded that during the three-year implementation period of the Current Care Guidelines many positive changes took place as a result both at the individual and organizational level in the use of the guidelines related to cardiovascular risk factors. The development of the treatment of cardiovascular risks requires, however, more actions than the ones carried out during the project. In order to implement evidence based lifestyle modifications within the primary health care sector further development and changes are needed as far as the Current Care Guidelines and the action models used in health care are concerned. One developmental tool includes the Current Care Guidelines. They need to be connected to a larger context involving developmental methods and structures, which also place central focus on the assessment of effectiveness

Current Care Guidelines on cardiovascular risk factors− a study carried out among health care professionals

Valtimotautiriskin hoidon kehittämisessä työvälineinä voivat olla näihin riskitekijöihin liittyvät, näyttöön perustuvat, Käypä hoito –suositukset (KH-suositukset). Tutkimme päijäthämäläisten terveydenhuollon ammattilaisten asenteita KH-suosituksia kohtaan sekä valtimotautiriskiin liittyvien KH-suositusten ilmoitettua tunnettuutta ja käyttöä. Tutkimme myös ammattilaisten asenteita elintapasairauksien eri hoitomuotoihin. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselytutkimuksella ennen ja jälkeen kolmevuotisen KH-suositusten jalkautushankkeen. Valtimotautiriskiin liittyvistä KH-suosituksista keskiöön nostettiin niissä yhteinen elintapamuutoksen osio. Päijäthämäläiset lääkärit ja hoitajat luottavat KH-suosituksiin ja näkevät ne mahdollisuutena työnsä kehittämiseen. Hoitosuositusten suuri määrä koetaan kuitenkin haasteellisena. Lääkärit ilmoittivat tuntevansa hyvin valtimotautiriskiin liittyvät lääkekeskeiset KH-suositukset ja käyttävänsä niitä usein. Ne suositukset, joissa hoito on aina käyttäytymisen muutos, tunnettiin huonosti ja käyttö oli vähäistä sekä lääkäreiden että hoitajien keskuudessa. Elintapamuutoksen vaikuttava tukeminen nähdään keskeisenä kaikkien valtimotautiriskitekijöiden hoidossa, mutta sen toteutus koettiin haasteelliseksi ja siihen kaivattiin lisää taitoja. Jalkautusinterventioon liittyvään koulutukseen osallistuivat pääasiassa hoitajat, ja heidän kohdallaan nähtiinkin valtimotautiriskeihin liittyviin KH-suosituksiin tutustumisen ja niiden käytön lisääntyminen. Myös koulutukseen osallistumisen ja hoitosuositusten käytön välillä voitiin hoitajien osalta todeta yhteys. Sekä perusterveydenhuollon hoitajien henkilökohtainen että heidän organisaatioiden valmius ottaa hoitosuosituksia käyttöön lisääntyi hankkeen aikana ja se todettiin paremmaksi kuin erikoissairaanhoidon hoitajien. Yhteenvetona voidaan todeta, että kolmevuotisen KH-suositus jalkautushankkeen aikana tapahtui valtimotautiriskiin liittyvien KH-suositusten kohdalla positiivisia muutoksia sekä yksilö että organisaatiotasolla. Valtimotautiriskitekijöiden hoidon kehittäminen vaatii kuitenkin enemmän kuin mitä hankkeessa toteutettiin. Jotta elintapaohjaus toteutuisi perusterveydenhuollossa näyttöön perustuvilla menetelmillä, tarvitaan kehittämistä ja muutoksia sekä KH-suositusten että terveydenhuollon toimintamallien osalta. KH-suositukset ovat yksi kehittämisen työväline. Ne tulee liittää laajempaan kehittämisen kulttuuriin ja rakenteisiin, joissa myös vaikuttavuuden arviointi on keskeistä.A tool that can be used for reducing the risk factors which can lead to cardiovascular diseases and the development of their treatment includes the evidence based Current Care Guidelines (Käypä hoito in Finnish). This study examined the attitudes of the health care professionals in the Päijät-Häme region towards the Current Care Guidelines, as well as the familiarity and reported use of the guidelines on the cardiovascular risk factors. The study also investigated the attitudes of health care professionals towards the different treatment methods of lifestyle diseases. The study material was collected with a questionnaire survey before and after the three-year implementation period of the Current Care Guidelines. Of the guidelines dealing with cardiovascular risk factors the main focus was laid on the section related to lifestyle modifications, which encompass all these guidelines. Doctors and nurses in the Päijät-Häme region have trust in the Current Care Guidelines and regard them as an opportunity for developing their work. The large number of the recommendations is, however, considered a challenge. The doctors stated to be familiar with the medicine centered Current Care Guidelines on cardiovascular risk factors and said that they use them often. They were less familiar with the guidelines involving a behavioural change; their use was scarce among both doctors and nurses. The support of lifestyle modifications is considered crucial in the treatment of all cardiovascular risk factors, but the implementation of the support was found challenging, and more information and skills were considered necessary. The training on the implementation intervention was mainly attended by nurses. It was noted that familiarity with the Current Care Guidelines for cardiovascular risk factors and their use in practice increased among the nurses who participated in the training. It can be stated that there is a clear connection between the attendance of the training and the use of the Current Care guidelines among nurses. Primary health care nurses’ personal readiness and the preparedness of the organizations that they worked for to put the guidelines into practice increased during the project, and it was deemed better than that of nurses working in specialized health care. As a summary it can be concluded that during the three-year implementation period of the Current Care Guidelines many positive changes took place as a result both at the individual and organizational level in the use of the guidelines related to cardiovascular risk factors. The development of the treatment of cardiovascular risks requires, however, more actions than the ones carried out during the project. In order to implement evidence based lifestyle modifications within the primary health care sector further development and changes are needed as far as the Current Care Guidelines and the action models used in health care are concerned. One developmental tool includes the Current Care Guidelines. They need to be connected to a larger context involving developmental methods and structures, which also place central focus on the assessment of effectiveness

Hoitosuunnitelma yhteiseksi työkaluksi pitkäaikaissairauksien avohoitoon

VertaisarvioituHoitosuunnitelma antaa potilaalle mahdollisuuden osallistua hoidon suunnitteluun. Se parantaa pitkäaikais¬sairauksien hoitotuloksia. Hoitosuunnitelmassa luodaan selkeä kuva siitä, mitä hoidoilla yhteisesti tavoitellaan ja miten. Se on oiva väline omahoidon tehostamiseen ja elämäntapamuutosten tukemiseen. Kaikille pitkäaikaissairaille suunnitelma ei ole välttämätön, mutta on tärkeää tunnistaa sitä eniten tarvitsevat. Heille tulee varata riittävästi aikaa hoitosuunnitelmakeskusteluihin.Peer reviewe