Viesti viisaasti sisäilmaongelmista

Lääkäri kohtaa sisäilmaongelmia vastaanotollaan, mutta myös asiantuntijana työpaikoilla, kouluissa ja -päiväkodeissa. Viestintä on olennainen osa sisäilmaongelmien hallintaa ja ratkaisemista. Lääkärin on hyvä pitäytyä viestinnässä omalla asiantuntemusalueellaan ja välttää ottamasta kantaa -rakennuksen kuntoon, ilmanvaihdon toimivuuteen tai sisäilman laadun mittauksiin. Hyvä viestintä ei ole pelkästään tiedon jakamista, vaan vastavuoroista tietojen, näkemysten ja kokemusten vaihtamista. Sisäilmaongelmissa viestinnän tavoitteena on ennen kaikkea luotettavan tiedon lisääminen ja luottamuksen rakentaminen. Viesti kannattaa muotoilla ratkaisukeskeisesti

Sairaaloiden kunto ja ilmanvaihto. Selvityshenkilön raportti

Sosiaali- ja terveysministeriö toteutti selvityksen, jonka tavoitteena oli arvioida sairaalarakennusten kunnon, ilmanvaihdon toimivuuden ja sisäilman laadun vaikutusta työntekijöiden ja potilaiden terveyteen, selvittää kosteusvaurioiden yleisyys, keskeisimmät ongelmien aiheuttajat ja mikrobeille altistumisen laajuus, määrittää sairaalahenkilöstön sisäilmaan liittyvien työperäisten sairauksien yleisyys ja laatia toimenpideohjeet keskeisimpien ongelmien korjaamiseksi. Selvityksessä tutkittiin kymmenen keskussairaalaa tarkemmin: henkilöstölle jaettiin sisäilmastokysely ja sairaalarakennusten kunto ja ilmanvaihdon toimivuus arvioitiin. Kyselyyn vastasi 3811 työntekijää. Eniten jatkuvaa työympäristöhaittaa koettiin kuivasta ilmasta (46% vastanneista), tunkkaisesta ilmasta (40%), melusta (30%), vedosta (27%) ja hajuista (26%). Työympäristöön liittyvistä viikoittaisista oireista eniten esiintyi nenän ärsytystä (25% vastanneista), käsien ärsytystä (24%), silmien ärsytystä (23%), väsymystä (21%) ja kurkun ärsytystä (17%). Välitöntä korjaustarvetta arvioitiin olevan 15 % kaikista sairaaloiden tiloista. Eniten välitöntä korjaustarvetta esiintyi vuodeosastoissa (24%). Lisäselvitystarvetta oli 22 %:ssa tiloista. Eniten lisäselvitystarvetta esiintyi toimenpide- ja vuodeosastoissa (23-28 %). Eniten välittömään korjaustarpeeseen johtaneita syitä oli kosteissa tiloissa. Kun tämän selvityksen rakennus- ja IV-teknisten töiden kustannuksia yleistetään koko maan keskussairaaloiden kokonaispinta-alaan, patoutuneen korjaustarpeen kokonaiskustannusten saadaan keskimäärin 373 M€. Yleisimpiä ilmanvaihdon ongelmia oli ohjeistuksen puute. Suunnittelua koskeva ohjeistus tulisi saada viipymättä käyttöön. Järjestelmien suunnittelu ja toteutus vaihteli sairaaloissa tasoltaan paljon. Yleinen ongelma sisätiloissa oli tilojen riittämätön ilmanvaihto. Kesäkuukausina tilojen ahtaus, suuret potilasmäärät ja fyysisesti raskas työ yhdistettynä kuumuuteen edellyttää jäähdytystä. Muita valituksen kohteita olivat vetohaitat, kohdepoistojen puuttuminen tai kehittymättömyys, lämpö- ja epäpuhtauskuormat sisätiloihin sekä ulkoilman epäpuhtaudet, joista merkittävä osa tuli avoimista ikkunoista. Osassa tiloista oli huonosti hallitut sisäiset painesuhteet, mikä johtaa epäpuhtauksien leviämiseen. Kosteuden hallinta oli puutteellista erityisesti pesutiloissa. Puhdistuksen vaikeudet tulivat esiin IV-järjestelmien puuteiden ja sairaalan toimintojen vuoksi. Ulkoiset kosteushaitat, esimerkiksi lumi, oli useassa kohteessa ongelmana. IV-järjestelmien liian tiukka mitoitus haittasi tilojen muunneltavuutta. Usein vastassa oli laitteiden tekniset ongelmat: puhaltimien moottorit vioittuivat toistuvasti, mikä johtui järjestelmien epäluotettavuudesta. Vuosina 1996-2002 ilmoitettiin Suomessa yhteensä 108 sairaalatyöhön liittynyttä ja rakennuksen kosteusvauriohomeista aiheutunutta ammattitautia. Eniten ammattitauteja oli ilmoitettu Keski-Suomen sairaanhoitopiiristä, jossa oli todettu kaksi kolmasosaa kaikista ilmoitetuista ammattitaudeista tänä ajanjaksona. Suurimmat ryhmät ilmoitetuista ammattitaudeista olivat ammattinuha (58) ja –astma (34). Keski-Suomen ammattitaudeista valtaosa oli ammattinuhia. Uusien ammattitautien kasautuminen Keski-Suomeen ajoittui erityisesti vuosiin 1997-1999, jolloin vuosittain ilmoitettiin 15-20 uutta ammattitautia ja jota ennen ja jälkeen tapauksia oli vain yksittäisiä. Suuri määrä ammattitauteja Jyväskylän ympäristössä johtunee aktiivisesta tapauksien tutkimisesta pikemminkin kuin siitä, että sairaalat siellä olisivat erityisen ongelmallisia. Selvityksen perusteella sairaaloiden rakennuksissa ja ilmanvaihtojärjestelmissä on ilmeinen tarve peruskorjaukseen ja ajanmukaistamiseen. Tätä varten pitää käynnistää valtakunnallinen ohjelma. Kosteusvauriohomeille altistuneiden sairauksien tutkimuskäytännöt tulee yhdenmukaistaa. Tätä varten tulee perustaa asiantuntijaryhm

Participative Facility Planning for Obstetrical and Neonatal Care Processes: Beginning of Life Process

Peer reviewe

Ravintoloita koskevan tupakkalain toteutuminen Suomessa. Selvityshenkilön raportti

Selvityksen tavoitteena oli arvioida ravintola-asiakkaiden ja työntekijöiden altistuminen tupakansavulle ravintoloissa, tutkia tupakkalain toteutumisen mahdollisia esteitä ja etsiä keinoja ongelmien poistamiseksi sekä tehdä ehdotus toimiksi, joilla tupakansavulle altistumista ravintoloissa voidaan nykyisestä vähentää tai se kokonaan estää. Selvitys perustuu eri tahojen kuulemiseen (esim. Suomen Hotelli ja Ravintola liitto, Palvelualojen ammattiliitto PAM, työsuojelupiirien edustajat ja Tuotevalvontakeskus) ja valtakunnallisen seurantatutkimuksen ja tupakansavun pitoisuusmittausten tulosten koontiin ja analysointiin. Valtakunnallisen kyselyn altistuminen tupakansavulle ravintolatyössä on vähentynyt hyvin hitaasti: kaikkien vastanneiden osalta vuosina 1999-2003 tupakansavulle altistumattomien määrä nousi 34%:sta 41%:iin ja samaan aikaan yli 4 tuntia eli puolet työvuorostaan tupakansavulle altistuvien määrä laski 46%:sta 31%:iin. Tarjoilijoilla altistumattomien määrä nousi 15%:sta 18%:iin ja yli 4 tuntia altistuneiden määrä laski 73%:sta 49%:iin. Baarimestareilla vastaavat luvut olivat 5%:sta 3%:iin ja 93%:sta 78%:iin. Tupakansavun pitoisuusmittauksissa vuosina 1999-2004 kaikkien mukana olleiden ravintoloiden (n=20) tupakansavun määrä nikotiinilla mitattuna väheni aluksi tasosta 14μg/m³ tasolle 8,9 μg/m³, mutta nousi vuoden 2003-04 mittausten mukaan takaisin tasolle 11μg/m³. Ruokaravintoloissa pitoisuudet ovat olleet koko seurannan ajan matalia (1,3-0,6 μg/m³). Korkeimmat pitoisuudet mitattiin yökerhoista ja pubeista, joissa seurannan aikana pitoisuudet putosivat tasolta 24-20 μg/m³ tasolle 11-16 μg/m³. Baaritiskien alueella lain edellyttämää savuttomuutta ei ole saavutettu, vaan tupakansavun pitoisuus on ollut korkea koko seurannan ajan 14-8,4 μg/m. Savuttomiksi merkittyjen alueiden nikotiinipitoisuus on vaihdellut tasolla 4,3-3,5μg/m³. Käytössä olevat ilmanvaihtotekniset ratkaisut eivät yksin riitä estämään samassa tilassa tapahtuvan tupakoinnin aiheuttaman savun leviämistä. Eri ravintolatyypit ovat hyvin eriarvoisessa asemassa tupakansavulle altistumisessa. Irlanti ja Norja ovat kieltäneet kokonaan tupakoinnin ravintoloissa. Ruotsissa kielletään 1.6.2005 alkaen tupakointi ravintoloiden anniskelutiloissa, mutta se voidaan sallia, mikäli ravintolassa on erillinen tupakointitila, johon ei ole tarjoilua. Viron Eduskunta käsittelee parhaillaan uutta tupakkalakia, joka kieltää tupakoinnin ravintolassa, ellei siellä ole erillistä tupakkatilaa. Myös New Yorkissa ja Kaliforniassa on tupakointi kokonaan kielletty ravintoloissa. Valtakunnallisten selvitysten perusteella voidaan todeta, että Suomen ravintoloita koskeva tupakkalaki ei toimi toivotulla tavalla. Ilmanvaihtotekniset ratkaisut eivät yk sin riitä estämään tupakansavun leviämistä sisätiloissa, ellei mukana ole myös rakenteellisia ratkaisuja. Selvityksen perusteella ehdotan, että tupakointi kielletään kaikissa ravintoloissa (myös alle 50 m2) tai tupakointi kielletään, mutta ravintoloitsija voi kuitenkin sallia tupakoinnin, mikäli tupakointia varten on osoitettavissa erillinen tupakointitila, jonne ei ole tarjoilua. Tämäkin vaihtoehto koskee alle 50 m2 ravintoloita sekä baaritiskejä ja pelitiloja. Näillä vaihtoehdoilla turvataan se, että työntekijät eivät altistu työssään syöpävaaraa aiheuttavalle tupakansavulle. Samalla suojataan asiakkaat vastentahtoiselta altistumiselta ympäristön tupakansavull

Tupakoinnin vieroitus työterveyshuollossa

Luento kumppanuusseminaarissa 21.10.201

Rakennuksen sisäilma ja kosteusvaurio : miten paljon vaaraa terveydelle?

Lääkärin yksi keskeinen tehtävä sisäilmasto-ongelmissa on arvioida sisäilman laadun terveydellistä merkitystä rakennuksen käyttäjien ja joskus myös yksittäisen potilaan kannalta. Sisäilmasto-ongelmia arvioitaessa korostuvat kosteusvauriot, koska niihin liittyy lisääntynyt astmariski. On kuitenkin tärkeää huomioida kaikki altisteet ja muut tilanteeseen vaikuttavat tekijät. Terveysvaaran arvioinnin edellytyksenä on perusteellinen, rakennusteknisiin ja tarvittaessa muihin selvityksiin perustuva altistumisen kartoitus. Kosteusvaurioissa yksittäisillä mikrobimittauksilla ei ole juurikaan käyttöarvoa ilman kokonaistilanteen selvittämistä. Sisäilman terveydellisen merkityksen arviointiin tarvitaan yhteisesti sovittuja pelisääntöjä rationaalisen toiminnan ja rakennuksen käyttäjien tasavertaisen kohtelun takaamiseksi