Eurooppa yhdentyy – yhdentyykö koulutus?

Europe has constituted a firm entity for centuries since the time of major migrations and right up to the birth of present-day nation states. First and foremost, this firmness has applied to training. The article points out that the integration process of the 1980s is not new for Europe and nor is it something extraordinary. The article also deals with the effects and pressures of the integration process on the structure and content of education in Finland, especially adult education.Eurooppa on muodostanut kiinteän kokonaisuuden useiden satojen vuosien ajan kansainvaellusten jälkeisistä ajoista aina nykyisenmuotoisten kansallisvaltioiden syntyyn saakka. Kiinteys on koskenut myös koulutusta. Artikkelissa osoitetaan, että 1980-luvun integraatioprosessi ei eurooppalaisittain ole uutta eikä mitenkään tavatonta. Artikkelissa pohditaan yhdentymiskehityksen vaikutuksia ja paineita koulutukseen, ennen muuta aikuiskoulutuksen, rakenteeseen ja sisältöön

Nimensä mukaisesti irtiotto

Raimo Mäkinen & Olli Poropudas (toim.) Irtiotto 90-luvun koulutuspolitiikasta : koulutuspoliittinen artikkelikokoelma. (Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja B:67).Turun yliopiston kasvatustieteiden laitos, 2001. 212 s. ISBN 951-29-1907-

Eurooppa-ulottuvuus koulutuksessa

The EC's internal market came into being 1st of January 1993. Referendums have been conducted in member countries on the points of expanding the community's activities to political and military cooperation (Maastricht). Although education is a societal institution of central significance, there are but a few EC directives concerning it. The article looks at the educational harmonising expectations resulting from the pressures to integrate focusing on other societal institutions. The basis for the comments expressed is provided by four memorandums on educational policy produced by the commission; these are assessed within the general cultural and educational framework.Euroopan Yhteisön sisämarkkinat ovat syntyneet vuoden 1993 alussa. Jäsenmaissa on kansanäänestetty toiminnan laajentamisesta poliittiseksi ja sotilaalliseksi yhteistyöksi (Maastricht). Vaikka koulutus on keskeinen yhteiskunnallinen instituutio, EY:llä on vain harvoja sitä sääteleviä direktiivejä. Artikkelissa tarkastellaan muiden yhteiskunnallisten instituutioiden yhdentymispaineista seuraavia koulutuksen harmonisointiodotuksia. Kommentoinnin pohjana käytetään komission tuottamaa neljää koulutuspoliittista muistiota, joiden esityksiä arvioidaan yleisessä kulttuurisessa ja koulutuspoliittisessa viitekehyksessä

Kansainvälinen näkökulma koulutuspolitiikan reunaehtoihin

Artikkelissa käsitellään koulutuksen asemaa kansainvälisestä näkökulmasta tilanteessa, jossa valtiontalouden ongelmat pakottavat päättäjät priorisoimaan yhteiskunnallisia tarpeita. Taloudellisen kasvun hidastuminen on vaikuttanut koulutusmenojen suhteellisena laskuna. Koulutusbudjettien supistumisen yhteydessä on yhä yleisemmin keskusteltu koulutuksen tulosvastuullisuudesta ja laadusta. Epäselvää ja kiistanalaista hyödyllisyyden kriteeriä on käytetty opetussuunnittelun ja koulutuksen laadun mittarina. Tiukka talous näkyy myös koulutuksen yksityistymisenä, koulutuskulujen sälyttämisenä entistä enemmän vanhemmille. Toisaalta yksityistymisessä on kyse koulutusvaihtoehtojen etsimisestä. Kansainvälisesti tarkasteltuna koulutuksen tulevaisuus näyttää karsimisen tulevaisuudelta. Suomalaisella koulutuspolitiikalla on vielä mahdollisuus torjua huolestuttavia tunnusmerkkejä, jos koulutusta halutaan priorisoida ja koulutusjärjestelmää kehittää

Avoin korkeakoulu koulutuksen uudistamissuunnitelmissa

Avoimen korkeakoulun opetukseen etsiytyvien motiivit poikkeavat koulunpenkiltä tulevien motiiveista. He tulevat usein hakemaan arvosanojen ja todistusten sijasta merkityksiä, ratkaisuja ongelmiin, korkeakoulusivistystä sanan alkuperäisessä, itsearvoisessa merkityksessä. Korkeakoulujen tuotekehittely ja organisaatio eivät kuitenkaan ole seuranneet tätä kehitystä, kirjoittaa Reijo Raivola kannanotossaan. Aikuiskoulutukseen vaikuttavat samat muutospaineet kuin koulujärjestelmäänkin lisättynä koulujärjestelmän kehityksen aiheuttamalla paineella. Tällaisina voisi mainita yhteiskunnan nopean poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen muutoksen, jolla tavallisesti on perusteltu ammatillisen täydennys- ja uudelleenkoulutuksen tarvetta. Myös peruskoulutuksen tason nousu nostaa korkea-asteen täydennyskoulutuksen tarvetta

Opetuksen ja tutkimuksen tuloksellisuus

Julkaistu kirjoitus on Reijo Raivolan virkaanastujaispuhe 8.9.1994 hänen ottaessaan vastaan Tampereen yliopiston kasvatustieteen professuurin

Koulutus, kustannus vai investointi? Koulutuksen vaikuttavuus taloustieteellisenä ongelmana

At the back of all economic analytical methods applied to education there is the assumption concerning production function(s). The results obtained from estimating the production functions are as yet unsatisfactory. This has led to a situation in which the concept of production function has been used as some kind of a justification for administrative resource allocation decisions. Commonly used economic assumptions may be applied in the resource allocation of educational functions, e.g. cost-effectiveness. The application of this general equation can, however, easily lead to unfortunate trimming decisions which fail to take into account the special nature of the functions that are being cut down: i.e. the production functions peculiar to the profession. However, if economic theories are joined to educational, psychological and sociological conceptualization, there is a possibility for fresh approaches to the production function of education.Kaikkien koulutuksen taloustieteen analyysimenetelmien taustalla on olettamus tuotantofunktiosta/funktioista. Kasvatuksen tuotantofunktioiden arvioinneista saadut tulokset ovat vielä epätyydyttäviä. Se on johtanut siihen, että tuotantofunktion käsitettä on käytetty jonkinlaisena hallinnollisten resurssointi- ja kohdentamispäätösten oikeuttajana. Koulutustoimintojen resurssointiin saatetaankin käyttää yleisiä taloustieteellisiä perusteluja, kuten kustannus/tehokkuus -ajattelua. Tämän yleisen kaavan soveltaminen saattaa kuitenkin johtaa onnettomiin juustohöyläpäätöksiin, joissa ei ymmärretä supistuvien toimintojen erityisluonnetta, ts. alan erityisiä tuotantofunktioita. Taloustieteen teorioiden yhdistäminen kasvatustieteelliseen, psykologiseen ja sosiologiseen käsitteenmuodostukseen saattaa kuitenkin antaa uusia mahdollisuuksia kasvatuksen tuotantofunktion avaamiseen