Il tensore energia-impulso per un fluido perfetto in relatività ristretta e generale

Con questo lavoro si vuole discutere la connessione esistente tra l' equazione di continuità e l'equazione del moto di un fluido perfetto in Relatività Ristretta e Generale. Dapprima forniremo una breve introduzione sulle basi della Relatività Ristretta , introducendo il tensore energia-impulso ed analizzando in maniera specifica tale tensore per un fluido perfetto, ricavandone le equazioni del moto. Forniremo un secondo esempio di tensore Energia-Impulso per la materia incoerente. Conclusa questa argomentazione ci concentreremo sulla Relatività Generale, analizzandone i principi che sono alla base e privilegiando tra questi il Principio di Covarianza Generale come linea guida per le argomentazioni logiche. In maniera analoga a quanto fatto per la Relatività Ristretta riprenderemo la discussione per il tensore energia-impulso per un fluido perfetto dal punto di vista della Relatività Generale , soffermandoci nel caso di equilibrio idrostatico. Sempre nel contesto della Relatività Generale verrà in ultima analisi discusso il concetto di fluido incoerente e moto geodetico. L'ultimo capitolo è dedicato ad una appendice matematica nel quale vengono ricordati alcuni risultati dell'analisi tensoriali utili nel seguire i calcoli effettuati

A higher derivative fermion model

Nel presente elaborato studiamo un modello fermionico libero ed invariante di scala con derivate di ordine elevato. In particolare, controlliamo che la simmetria di scala sia estendibile all'intero gruppo conforme. Essendoci derivate di ordine più alto il modello non è unitario, ma costituisce un nuovo esempio di teoria conforme libera. Nelle prime sezioni riguardiamo la teoria generale del bosone libero, partendo dapprima con modelli semplici con derivate di ordine basso, per poi estenderci a dimensioni arbitrarie e derivate più alte. In questo modo illustriamo la tecnica che ci permette di ottenere un modello conforme da un modello invariante di scala, attraverso l'accoppiamento con la gravità e richiedendo l'ulteriore invarianza di Weyl. Se questo è possibile, il modello originale ammette certamente l'intera simmetria conforme, che emerge come generata dai vettori di Killing conformi. Nel modello scalare l'accoppiamento con la gravità necessita di nuovi termini nell'azione, indispensabili anche la teoria sia appunto invariante di Weyl. La costruzione di questi nuovi termini viene ripetuta per un particolare modello fermionico, con azione contenente l'operatore di Dirac al cubo, per il quale dimostriamo l'invarianza conforme. Tale modello descrive equazioni del moto con derivate al terzo ordine. Dal momento che l'invarianza di Weyl garantisce anche l'invarianza conforme, ci si aspetta che il tensore energia-impulso corrispondente sia a traccia nulla. Per ogni modello introdotto controlliamo sistematicamente che tale condizione sia verifiata, ed in particolar modo per il caso della teoria fermionica con operator di Dirac cubico, che rappresenta il contributo originale di questa tesi

Frequent Attenders of Occupational Health Primary Care and Work Disability

Terveydenhuollon palveluiden suurkuluttajuus on tutkimuksissa yhdistetty huonoon terveyteen ja kroonisiin sairauksiin. Suurkuluttajat tekevät suuren osan perusterveydenhuollon käynneistä sekä tuottavat huomattavan osan terveydenhuollon kuluista. Suurkuluttajuutta on tutkittu laajalti perusterveydenhuollon kentässä ja erityisesti terveyskeskuksissa, mutta työikäisiin ja erityisesti työllisiin keskittyviä tutkimuksia on vähän. Nykyisen tutkimuksen pohjalta on myös liian vähän tietoa suurkuluttajuuden yhteydestä sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen. Työterveyshuollon keskeinen tehtävä on tukea työntekijöiden työkykyä sekä ohjata tarvittaessa kuntoutukseen. Tämän toteuttamiseksi on keskeistä tunnistaa yksilöt, joilla on työkyvyttömyyden uhka. Tällä hetkellä sairauspoissaoloseuranta ja kyselyt ovat pääasiallisia keinoja työkyvyttömyysriskin tunnistamiseen, mutta kuntoutuksen ja muiden työkykyä tukevien toimenpiteiden oikea-aikaisuuden varmistamiseksi, täydentävät ja mahdollisesti varhaisemmat keinot ovat tarpeen. Suurkuluttajuuden yhteys heikkoon terveyteen ja kroonisiin sairauksiin viittaa siihen, että suurkuluttajuus voisi liittyä myös työkyvyttömyyteen. Tämä tutkimus selvittää suurkuluttajuutta työterveyshuollon sairaanhoidon kentässä keskittyen työssä olevaan väestöön. Tutkimus pyrkii kuvaamaan suurkuluttajia työterveyshuollon sairaanhoidossa ja tutkimaan satunnaisten ja pysyvien suurkuluttajien eroja. Tässä tutkimuksessa selvitetään myös suurkuluttajuuden yhteyttä sairauspoissaoloihin ottaen huomioon eri mittaiset ja eri diagnooseilla määrätyt sairauspoissaolot. Lisäksi tutkitaan satunnaisten ja pysyvien suurkuluttajien ja muiden työterveyshuollon sairaanhoitoa käyttävien potilaiden eroja sairauspoissaoloissa. Yksi keskeinen tutkimuskysymys on suurkuluttajien ja muiden käyttäjien työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus ja erot ryhmien välillä. Tutkimuksessa käytettiin aineistona potilaskertomusrekisteriaineistoa ja yhdistettiin sitä eläkerekisteriaineistoon. Tutkimuksessa oli poikittaistutkimusosio sekä pitkittäistutkimuksia. Aineisto käsittää valtakunnallisen työterveyshuollon toimijan potilasrekisteriaineistoa vuosilta 2014 – 2016 ja Eläketurvakeskuksen aineistoa vuosilta 2015 – 2017. Tutkimuksen alkuperäinen tutkimusjoukko koostui yhteensä 78 507 potilaasta, joista tutkimuksesta riippuen poissulkukriteerien jälkeen tutkittiin 31 960 – 66 831 potilasta. Suurkuluttajat määriteltiin ylimmäksi palveluita käyttäneeksi kymmenykseksi ja yhtenä vuonna kriteerin täyttäneet katsottiin satunnaisiksi suurkuluttajiksi ja kaikkina kolmena tutkimusvuonna kymmenykseen kuuluneet pysyviksi suurkuluttajiksi. Ne palveluita käyttäneet potilaat, jotka eivät kuuluneet ylimpään kymmenykseen olivat referenssiryhmä, ei-suurkuluttajat. Potilaskertomusaineistosta saatiin sairauspoissaolot ja niihin liittyvät diagnoosikoodit ja Eläketurvakeskuskelta työkyvyttömyyteen liittyvät eläkepäätökset. Suurkuluttajuus työterveyshuollon sairaanhoidossa todettiin olevan yhteydessä naissukupuoleen sekä työskentelyyn keskisuurilla ja suurilla työnantajilla sekä teollisuudessa tai sosiaali- ja terveysalalla. Yksi viidestä satunnaisesta suurkuluttajasta jatkoi pysyvänä suurkuluttajana. Yhtenä tutkimusvuonna suurkuluttajat tekivät 36% kaikista sairaanhoidon käynneistä. Kaikkien kolmen vuoden käynneistä suurkuluttajat tekivät 40%. Sekä satunnaisilla että pysyvillä suurkuluttajilla oli enemmän ja pidempiä sairauspoissaolojaksoja kuin muilla palveluiden käyttäjillä. Pysyvillä suurkuluttajilla oli kaikkina kolmena tutkimusvuonna toistuvia sairauspoissaoloja ja satunnaisilla suurkuluttajilla oli muita käyttäjiä enemmän sairauspoissaoloja myös sen jälkeen kuin heidän käyntimääränsä olivat vähentyneet. Sekä satunnaisilla että pysyvillä suurkuluttajilla todettiin korostunut yhteys pitkiin, yli 15 päivän mittaisiin sairauspoissaoloihin verrattuna muihin palveluiden käyttäjiin. Suurkuluttajilla – satunnaisilla ja pysyvillä – alkoi myös enemmän työkyvyttömyyseläkkeitä tutkimusaikana. Pysyvistä suurkuluttajista 14.9%, satunnaisista suurkuluttajista 9.6% ja muista kävijöistä 1.6% sai jonkun eläkepäätöksen tutkimusaikana. Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet olivat suurin syy eläköitymiseen kaikilla ryhmillä, mutta suurkuluttajilla tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien osuus oli suurempi kuin muilla kävijöillä. Suurkuluttajat käyttävät myös työterveyshuollon sairaanhoidon kentässä huomattavan osan resursseista ja suurkuluttajuus on yhteydessä lisääntyneisiin sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuteen. Suurkuluttajuus on yksi mahdollinen indikaattori, jota voidaan käyttää niiden potilaiden tunnistamisessa, jotka tarvitsevat palveluiden koordinointia ja kuntoutusta. Käyntitiheyden hyödyntäminen muiden työkyvyttömyysindikaattoreiden kanssa saattaa mahdollistaa työkykyriskien varhaisemman tunnistamisen mahdollistaen oikea-aikaiset toimenpiteet ja seurannan suunnittelun.High consultation frequency in healthcare is associated with ill-health, chronic illnesses and multimorbidity. Frequent attenders (FA) also create a substantial share of primary care’s workload and costs. This phenomenon has been researched widely in the field of general practice, but information is scarce on working-aged patients, not to mention the working population. Additionally, minimal knowledge exists about the association between frequent attendance and sickness absences or disability pensions (DP). Occupational health services (OHS) aim to support work ability and staying in the working life. Identifying individuals at risk of work disability is needed to enable these aims. At the moment, sickness absences and surveys aid in identifying work ability risks but additional and possible earlier measures would be welcome to enable timely actions. The known association between frequent attendance and poor health and chronic illnesses suggests that FAs might also be at risk of disability. This study’s aim was to examine FAs in occupational health (OH) primary care in Finland, focusing on the working population. This study aimed to characterise FAs in this context and examine the differences between occasional and persistent FAs. The present study also looked into sickness absences of different lengths and diagnostic groups leading to sickness absences in different FA-groups compared with other users of OH primary care. This study also aimed to study differences in DPs of different FA groups and compare them to other users of OH primary care. This study combined electronic medical record data and national pensions register data. The study consisted of cross-sectional and longitudinal studies and used routine medical record data (2014–2016) from a nationwide OHS provider in Finland. In total, 78 507 patients constituted the study population before exclusions; after exclusions, the study populations varied between 31 960 – 66 831 patients. FAs were defined across all the studies as the top 10% of patients using services in the study year(s). Patients categorised as FA in one year were considered occasional FA; patients who were FA in all three study years were considered persistent FA. The patients who belonged to the remaining 90% were considered as the reference group, non-FA. Additionally, to sociodemographic and background data, sick-leave episodes and their lengths were collected along with associated diagnostic codes. DP decisions were obtained from the Finnish Centre for Pensions (FCP) from 2015 – 2017 and were linked to the data. Frequent attendance in the context of OH primary care was associated with the female gender, working for medium or large employers and working in the manufacturing industry or human health and social services. One in five occasional FAs continued as persistent FAs for three consecutive years, and in one year, the FAs created 36% of all consultations. FAs created 40% of primary care consultations throughout the study years. Both occasional and persistent FAs had more and longer sick leave (SL) durations than non-FAs through the study years. Persistent FAs had consistently high absence rates, and occasional FAs had elevated absence rates, even 2 years after their frequent attendance period. Both persistent FAs and occasional FAs were associated with long (≥15 days) sickness absences when compared with non- FAs. Occasional and persistent FAs also had more DPs than non-FAs. During follow-up, 14.9% of pFA, 9.6% of 1yFA and 1.6% of non-FA had any of these incidents. Musculoskeletal disorders are the most common reason for illness-based retirement in all groups. However, occasional and persistent FAs had proportionally more DPs based on musculoskeletal disorders than other users of OH primary care and proportionally more than in the whole population as well. FAs spend healthcare resources considerably, and frequent attendance was shown to be a risk for future sickness absence and DPs. Frequency of medical visits is a possible indicator that could be used to identify patients in need of care coordination and rehabilitation. The use of consultation frequency along with other indicators might enable earlier identification of disability risks, thus allowing timely interventions and follow-up planning

Urban food strategies and plans: considerations on the assessment construction

Abstract In a context of growing attention to the issue of feeding the city, this article focuses on the role of the assessments guiding the processes of urban food policy and planning to reach Sustainable Food Security. The starting point is a collection of experiences dealing with some cities that in recent years have launched strategies for developing healthier and more sustainable food systems. Their analysis highlights the innovations in the construction of cognitive frameworks supporting food policies and planning, as well as the difficulties to explore the food phenomenon on the qualitative and quantitative level. Within a current research meant to address the food agenda in Venice, the authors take advantage from the case studies comparison to propose key themes and investigation methods a preliminary assessment of the existing food system. Considering the strong impact of the huge tourist flow that invests the city, daily, the foodservice sector is considered as the main challenging and strategical core-area for boosting impactful changes in the urban food system

PEMODELAN SPATIAL ECONOMETRICS MENGGUNAKAN SPATIAL DURBIN ERROR MODEL PADA DATA IPM DI KALIMANTAN BARAT

Indeks Pembangunan Manusia (IPM) adalah indikator yang harus dipenuhi oleh suatu bangsa supaya bisa dikatakan sebagai bangsa yang maju. IPM dikatakan baik apabila berada dalam kategori tinggi. Apabila nilai IPM pada suatu negara tinggi, sehingga semakin baik juga tingkat pembangunan manusia di negara tersebut. IPM adalah indeks komposit yang dipengaruhi oleh tiga indikator dasar, yakni indikator kesehatan yang diukur melalui Umur Harapan Hidup (UHH), indikator pendidikan yang mewakili Angka Melek Huruf (AMH) dan Rata-rata Lama Sekolah (RLS), sedangkan indikator ekonomi diukur berdasarkan kemampuan daya beli masyarakat. Tujuan dari penelitian ini yaitu memetakan sebaran IPM di Provinsi Kalimantan Barat, serta Memodelkan IPM di Kalimantan Barat menggunakan Spatial Durbin Error Model (SDEM). Berdasarkan hasil pada peta persebaran IPM Kalimantan Barat dapat dilihat bahwa IPM tertinggi sebesar 81,03, sedangkan untuk IPM terendah sebesar 64,79. Kemudian berdasarkan pada hasil pemodelan IPM di Provinsi Kalimantan Barat maka dapat ditarik kesimpulan bahwa dari model Ordinary Least Square (OLS), Spatial Error Model (SEM) dan Spatial Durbin Error Model (SDEM), diperoleh model yang memenuhi semua kriteria evaluasi model spatial econometrics adalah model SDEM. Jadi dapat ditarik kesimpulan bahwa model SDEM adalah model terbaik. Kata Kunci: Indikator, Pemodelan Spasial, Spatial Durbin Error Mode