Voivatko kansalaiset vaikuttaa biotekniikan kehitykseen Suomessa?

Kansalaisten osallistumisesta on tullut keskeinen trendi monien länsimaiden tiede- ja teknologiapolitiikassa. Esimerkiksi Britanniassa se on tunnistettu yhdeksi tiede- ja teknologiapolitiikan keskeiseksi kehitysalueeksi. Tanskassa ja Hollannissa on pitkä traditio niin sanotun osallistuvan teknologian arvioinnin harjoittamisessa. Kiinnostus kokeilla, kehittää ja evaluoida erilaisia metodeja, kuten kansalaispaneeleja, konsensuskonferensseja, kuulemiskäytäntöjä ja internetpohjaisia konsultaatiomenettelyjä on kansainvälisesti suurta

Expansion of expertise in the governance of science and technology

Asiantuntijuuden laajentuminen tieteen ja teknologian hallinnassa Väitöskirja keskittyy asiantuntijuuden laajentumiseen tieteen ja teknologian hallinnassa. Ilmiöllä tarkoitetaan länsimaisissa yhteiskunnissa viime vuosikymmeninä tapahtunutta uusien toimijoiden mukaan tuloa tieteen ja teknologian sovelluksia koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon. Koulutustason nousu ja uusien instituutioiden muodostuminen ovat antaneet aiempaa useammille toimijoille ja kansalaisryhmille mahdollisuuden osallistua ja kriittisesti arvioida asioita, jotka aikaisemmin kuuluivat vain teknologian kehittäjien ja asiantuntijoiden vastuulle. Moderni bioteknologia on esimerkki alasta, jolla nämä ilmiöt ovat Suomessakin olleet viime vuosina keskeisessä roolissa. Tutkimuksellisesti asiantuntemuksen laajentuminen on kiinnostava ilmiö sekä yleisteoreettisesti että käytännölliseltä kannalta. Vaikka laajentumisen prosessi on tulkittavissa jo joidenkin olemassa olevien teoriakehysten avulla, samalla se tarjoaa kiinnostavia mahdollisuuksia näiden kehysten uudistamiseen. On esimerkiksi kiinnostavaa, miten ja millä ehdoin asiantuntemuksen laajeneminen tapahtuu erilaisilla tiede- ja teknologiapäätöksenteon areenoilla ja eri kehitysvaiheissa olevissa yhteiskunnissa. Käytännölliseltä kannalta on ilmeistä, että asiantuntemuksen hallitsematon laajeneminen voi aiheuttaa haittaa sekä tieteen ja teknologian kehittämisen tehokkuudelle että niille osallistumaan joutuville tahoille, jotka eivät hyödy osallisuudestaan tai joille ei tarjoudu mahdollisuutta tai joilla ei ole edes kiinnostusta vaikuttaa kyseessä olevaan kehittämiseen. Tämän vuoksi asiantuntijuuden laajentumisen pohtiminen on myös käytännölliseltä kannalta tarpeellista. Väitöskirjan keskeinen argumentti on, että vaikka asiantuntemuksen laajentumiseen vaikuttavia tekijöitä on nostettu esiin aiemmissa tutkimuksissa, ilmiö nähdään edelleen liian riippumattomana kontekstistaan. Tällä tarkoitetaan sitä kenttää, jolla asiantuntijuuden laajentuminen tapahtuu. Tämän kontekstin kuvaamiseksi väitöskirjassa esitellään politiikka-areenan käsite. Yhdistämällä kaksi dikotomista ulottuvuutta, (toimijalähtöinen: vakaa/polarisoitunut ja institutionaalinen: hierarkkinen/osallistuva) tarkasteltavaksi tuodaan neljä erityyppistä politiikka-areenaa. Kehystä rakennetaan ja testaan teoreettisen, metodologisen ja empiirisen triangulaation avulla. Keskeinen havainto on, että kukin areenatyyppi suosii tietynlaista asiantuntijuutta sekä sen laajentamiseen liittyviä asetelmia ja konflikteja. Väitöskirjassa luodaan areenavaikutuksen (arena effect) käsite kuvaamaan erityyppisten areenoiden vaikutusta asiantuntijuuden laajentumiseen. Väitöskirja on tyypiltään artikkeliväitöskirja, jossa neljä julkaistua tieteellistä artikkelia sidotaan yhteen erillisen laajan johdantoluvun avulla. Johdantoluvussa kehitetään teoriaa asiantuntijuuden laajentumisesta ja kommentoidaan viimeaikaista keskustelua asiantuntijuuden normatiivisesta teoriasta (normative theory of expertise). Väitöskirjan neljä artikkelia luovat lisäksi uutta tietoa erityiskysymyksistä, jotka liittyvät kansalaisten osallistumiseen, riskien ennakkoarviointiin, ennakointitoimintaan ja tutkijakoulutukseen

D6.2 Consortium, Steering Committee, and Advisory Panel Meetings Minutes : Public Engagement Innovations for Horizon 2020

PE2020 project.PE2020 will identify, analyse and refine innovative public engagement (PE) tools and instruments for dynamic governance in the field of Science in Society (SiS). PE2020 analyses the PE tools and instruments through a systemic and contextual perspective, and contributes to the potential and transferability of new governance innovations. PE2020 will create new knowledge of the status quo and trends in the field of public engagement in science, refine innovative PE tools and instruments and propose new ones.The project will do this by (1) further developing a conceptual model that provides a systemic perspective of the dynamics of public and stakeholder engagement; (2) creating an updated inventory of current and prospective European PE innovations; (3) context-tailoring and piloting best practice PE processes related to the grand challenges of the Horizon 2020 and (4) developing an accessible net-based PE design toolkit that helps identify, evaluate and successfully transfer innovative PE practices among European countries. New tools and instruments for public and societal engagement are necessary to boost the quality, capacity and legitimacy of European STI governance and to solve the looming problems related to the grand societal challenges of the Horizon 2020. In order to ensure practical relevance, the project will work through intensive co-operation between researchers and science policy actors. PE2020 will expand the capacity of European and national science policy actors to integrate better societal engagement by providing an easy access to new PE tools and instruments, to be included in the requirements and implementation of research in Horizon 2020 and beyond

Understanding the Emerging Fourth Sector and Its Governance Implications

Peer reviewe

Understanding the Emerging Fourth Sector and Its Governance Implications

The fourth sector has traditionally been described as encompassing families, households, neighbours, and friends, however, competing definitions have recently begun to emerge. Three different strands can be observed in the fourth-sector literature. The first strand centres on the notion of one-to-one aid. The second strand centres on self-organizing civic activism. The third strand focuses on hybrid organizations. In this paper we will analyse the main commonalities and differences in the understanding of the fourth sector. Our conclusion is that despite differences, there is enough ‘family resemblance’ between the three different streams of fourth-sector discussion to warrant a synthetic reflection of the governance issues related to this novel phenomenon. As a result of that analysis, we distinguish five specific governance issues that are related to 1) the ability of the public sector to work upon shared values, 2) the empowering nature of self-organizing, 3) the need for new operational rules under the ‘sharing economy’, 4) the transitory but structuration-oriented nature of fourth-sector processes and 5) the notion that fourth-sector involvement does not necessarily improve the quality of participation.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Learning through online participation : A longitudinal analysis of participatory budgeting using Big Data indicators

Local authorities increasingly employ digital platforms to facilitate public engagement in participatory budgeting processes. This creates opportunities for and challenges in synthesizing citizens’ voices online in an iterated cycle, requiring a systematic tool to monitor democratic quality and produce formative feedback. In this paper, we demonstrate how cases of online deliberation can be compared longitudinally by using six Big Data-based, automated indicators of deliberative quality. Longitudinal comparison is a way of setting a reference point that helps practitioners, designers, and researchers of participatory processes to interpret analytics and evaluative findings in a meaningful way. By comparing the two rounds of OmaStadi, we found that the levels of participation remain low but that the continuity and responsiveness of online deliberation developed positively.Peer reviewe