Tulevaisuuskatsaus eräiden maiden alueidenkäytön suunnittelujärjestelmiin

Tulevaisuuskatsaus tarkastelee lakitekstien ja tutkimuskirjallisuuden nojalla kahdeksan eurooppalaisen maan suunnittelujärjestelmiä: Englanti, Hollanti, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Skotlanti ja Tanska. Raporttia varten on tehty myös kansainvälisen asiantuntijakysely. Katsauksen tarkoituksena on muodostaa käsitys näiden Suomen kannalta relevanttien Euroopan maiden suunnittelujärjestelmien kehityksestä, lähitulevaisuuden muutoksista ja tunnistetuista muutostarpeista. Katsaus hahmottaa ja vertailee muutosten suuntaa näissä maissa ja nostaa esille olennaisimmat kiinnostavat opit Suomen kannalta. Tavoitteena on tukea meneillään olevaa maankäyttö- ja rakennuslain uudistusta ja Suomen suunnittelujärjestelmän kehitystyötä. Maakuvauksissa on pyritty vertailtavuuteen, vaikkakaan suunnittelukulttuuriltaan ja juridiselta perinteeltään erilaisia maita ei ole mahdollista puristaa yhteen muottiin. Kaikista maista on nostettu esille 1) hallinnan tehtävä, rakenne ja ohjaustasot, 2) aikajana lainsäädännön viimeaikaisista muutoksista, 3) kaavoitus-menettelyn nykytilanne, 4) tunnistetut suunnittelujärjestelmän ja säädösten uudistustarpeet, 5) keskeiset muutostekijät ja 6) yhteenveto Suomen kannalta. Ranskan suunnittelujärjestelmästä ja sen muutoksesta on kirjoitettu muita maita perusteellisemmin, koska Ranskan järjestelmä on kiinnostava mutta Suomessa suhteellisen huonosti tunnettu. Tulevaisuuskatsauksen yhteenvedossa pohditaan sitä, missä Suomi on ja voisi olla edelläkävijä maankäytön suunnittelussa ja sen sääntelyssä. Näitä mahdollisuuksia on erityisesti kaupunkiseutujen tunnistamisessa suunnittelujärjestelmän toimijoina, kaavoituksen asiakaslähtöisyydessä ja digitalisaatiossa sekä ilmastonmuutokseen varautumisen ja sen hillinnän ymmärtämisessä maankäytön ja kaupunkiprosessien ajurina. Ilmastokysymyksen sosiaalinen ulottuvuus on syytä hahmottaa osana suunnittelupolitiikkaa

Ideoita kaavoituksen sisällön uudistamiseen – Kaavojen merkintöjen ja määräysten kehittäminen (KAMMI-hanke)

Kaavojen merkintöjen ja määräysten kehittämiseen liittyvä hanke (KAMMI-hanke) lähti liikkeelle tarpeesta kehittää kaavojen sisältöä eri tasoilla toimintaympäristön muutokset ja tulevaisuuden tarpeet paremmin huomioon ottavaksi. Työn tuloksena on laadittu suosituksia kaavajärjestelmän kehittämisestä suhteessa keskeisiksi tunnistettuihin ohjaamistarpeisiin sekä kaavatietohallinnan eurooppalaisiin yhtenäistämisen tavoitteisiin (Inspire-direktiivi). Raportti on jäsennelty osakokonaisuuksiin, joiden kautta lopussa olevia johtopäätöksiä perustellaan. Alussa on esitetty katsaus suomalaisen kaavajärjestelmän historiaan ja nykytilaan. Hankkeen keskeisen osan muodostavat ns. heräteteemat, joiden kautta pyrittiin löytämään kaavamerkintöjen ja taustalla olevan järjestelmän keskeiset muutostarpeet ja määrittämään kaavoituksen ydintehtäviä tulevaisuudessa. Heräteteemojen käsittelyn yhteydessä käytyjä pohdintoja peilattiin koko kaavajärjestelmän ja kaavoituksen sisällön kehittämiseen. Hankkeessa nähtiin perustelluksi laatia myös näkemys ja ideoita kaavoituksen uudistamiseen merkintöjen ja määräysten kehittämisen näkökulmasta. Lopuksi hankkeessa kehitettiin erilaisia merkintätyyppejä sekä yleispiirteisempään että yksityiskohtaisempaan alueidenkäytön ohjaukseen kuntatasolla. Työ on kytkeytynyt kiinteästi käynnistyneeseen maankäyttö- ja rakennuslain uudistamiseen ja se tuo oman näkökulmansa alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän uudistamista koskevaan keskusteluu

Muutoksen epistemologia ja resilientit tilalliset strategiat : maankäytön ja suunnittelun mukautumis- ja muuntautumiskykyä tarkastelemassa

Referee-artikkel

Pieni ja keskisuuri urbanismi kaupunkikehittämisen voimavarana

Urbanisation is a strong megatrend that is usually connected to big cities. This trend easily overshadows the more subtle side of urbanisation that shapes small towns and cities. Although small-scale urban transformation is not the primary issue in research agendas, it opens up important aspects into the qualitative change of urban communities. Immigration, digitalization, and bio-economy are popular examples of the drivers for urban transformation. They will change urban life, economy, space and structures in ways we are not very well aware. It is also possible that strong urban growth triggers a counter movement with aspirations to secure, clean and quiet urban settings. Usually these kinds of qualities are sought after in smaller urban communities. For being able to create specific development principles for small and middle-sized towns and cities, we need to redefine the concept of “urbanism”. The target area of our study is the South-Ostrobothnia region in Finland and its urban development.     Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen vahva megatrendi, joka liitetään ilmiönä useimmiten suurkaupunkeihin. Helposti unohtuu urbanisaation hennompi prosessi, joka muokkaa pienempiä kaupunkeja ja yhdyskuntia sekä näitä ympäröivää maaseutua. Vaikka tämän tyyppinen muutos ei ole määrällisesti tarkasteltuna yhtä kiinnostava, se avaa tärkeitä näkökulmia yhdyskuntien laadulliseen muutokseen ja sen hallintaan. Maahanmuutto, digitalisaatio ja biotalous ovat esimerkkejä vahvistuvista muutosajureista. Ne tulevat muokkaamaan kaupunkielämää, -taloutta, -tilaa ja -rakennetta tavoilla, joita tunnemme toistaiseksi huonosti. On myös mahdollista, että keskittyminen suurille kaupunkiseuduille laukaisee vastaliikkeen, jossa arvostetaan puhtautta, hiljaisuutta ja turvallisuutta. Tällaisia laatuja haetaan yleensä pienemmistä yhdyskunnista. Jotta pienille ja keskisuurille kaupungeille löydetään niille ominaiset kehittämisperiaatteet, tarvitaan ”urbanismin” käsitteen laajentamista. Tutkimuksen kohdealueena on Etelä-Pohjanmaa, jonka kaupunkikehittämistä tarkastellaan tästä näkökulmasta.   &nbsp

Oikean kokoinen kaupunki? : Paikkaperustaisuuden sosiotekninen verkostoluenta

Our study stems from the ongoing public discourse on urbanisation, especially as it pertains to growing and declining regions. Regional development and policies reflect narratives that are based on different value judgements. The growth narrative, which justifies centralising regional policies, has gained an almost paradigmatic standing. On the other hand, the place-based narrative, presently on the rise in academic and political forums, draws attention to local geographies and institutions as development potentials for regions and municipalities of all sizes. The study looks at both of these two narratives, with a focus on the latter. We briefly analyse recent research and policy papers with an aim to find answers to our main question: What kind of conceptual means do we need to interpret and implement place-based regional strategies? On this basis, we introduce a model of multilevel socio-technical networks for dealing with regional and urban development that is complex and uneven

Oikean kokoinen kaupunki?

publishedVersionNon peer reviewe

Resurssitehokkuuden käsite ja toimintatapojen kansainvälinen benchmarking : Whole-hankkeen osaraportti 1

publishedVersio