PET-measurable reduction in innate immune cell activation in PPMS brain after rituximab treatment

A 48-year-old woman with primary progressive multiple sclerosis (PPMS) was started on rituximab shortly after diagnosis. She underwent serial PET-imaging at an 18-month interval using [11C]PK11195, a first generation 18-kDa translocator protein ligand targeting activated brain microglia and macrophages, before and after rituximab. I participated in the study as an assistant, and I handled the first processing of the MRI images. The case report is meant to be published in Multiple sclerosis journal in 2021. Rituximab is a monoclonal antibody, that identifies CD20-molecule on the surface of B lymphocytes. Rituximab causes apoptosis in all the cells it binds to. B-cell activation is linked to MS pathogenesis and it has been shown in studies that decreased B-cell levels correlate with better outcome clinically and radiologically in RRMS- and young PPMS patients. Rituximab does not have an official indication for treating MS, but later developed Ocrelizumab works very similarly to it and got an indication in 2018 in the European markets. The patient remained clinically stable during a five-year follow-up, and a decrease in radioligand binding was noted in brain areas relevant to progressive MS pathology, such as perilesional white matter area and thalamus. The finding implicates that efficient and early B-cell therapy may lead to reduced microglial activation in PPMS, which may slow down later disease progression. The case report opens new vistas for designing future therapeutic studies that use the evaluation of microglial activation as an imaging outcome measure in MS. The study is also in line with previous studies that have shown the predictive value of TSPO-PET imaging compared to conventional MRI

Tuulivoimaprojektien kustannustehokkuuden optimointi

This thesis studied the cost optimization of wind power plant projects through both a literary study as well as computer software simulations and modelling, in order to both find the most crucial components in a wind power plant project. That knowledge was then directly applied in preparing future bids for the upcoming wind energy auction in Finland. The components identified as the most crucial in terms of the cost optimization of wind power plants were power purchase agreement size and duration, the production of the turbines, pricing forecasts, total losses, turbine and service costs, grid connection, weight and foundation, balance costs, land rent and debt interest among other, less significant, factors. The bid was then optimized based on the previous information.Tämä diplomityö tutki tuulivoimaloiden ja tuulivoimaprojektien kustannustehokkuuden optimointia sekä kirjallisuus- että tietokoneohjelmistotutkimuksen avulla. Työn tarkoituksena oli tunnistaa kriittisimmät komponentit tuulivoimaprojektien kustannuksissa, jonka jälkeen tuota tietoa käytettiin suoraan tulevaan Suomessa järjestettävään tuulivoimahuutokauppaan valmistautumisessa. Työn tunnistamiin kriittisimpiin komponentteihin tuulivoimalaprojektien osalta kuuluivat niin ennustukset sähkön hinnasta, sähkönhankintasopimuksen suuruus ja kesto, tuulimyllyjen tuotanto, tuulimyllyjen häviöt, tuulimyllyn hinnan ja huollon kustannukset, verkkoon liittyminen, paino ja perustukset, verkon säätökustannukset, maan vuokraus, velan korko sekä muita, vähemmän merkittäviä kustannuksia. Tämän jälkeen tarjoushuuto tulevan huutokaupan osalta optimoitiin edellisen tiedon pohjalta

Measuring of noise and wearing of quiet surfaces

When using surfaces with special qualities, there is a need for tools to assess these qualities. Two methods, SPB (Statistical Pass-by) and CPX (Close Proximity), have been used for testing the noise properties of the surfaces in the other countries. Both of these methods had to be modified to suit the Finnish environment. SPBmod-method adheres to the ISO-standard quite closely. It was decided that heavy vehicles are not included in the test, as stipulated in the standard. The normalisation speeds used are 60, 80 and 100 km/h which are not the same as in the standard. There is only a draft standard for the CPX-method. In this standard it is suggested that four different tyres representing different vehicle types should be used. In Finland the method was modified so that measurements are done with one slick tyre (ASTM E 524). This method is called CPXmod. In this research it was recommended that SPBmod-method should be used. Noise levels of the different products can be expressed by comparing them to the virtual references. Virtual reference is an average of several SPBmod-results of different SMA 16 surfaces of different ages. Virtual references are: 60 km/h, 76 dB; 80 km/h, 80 dB; 100 km/h, 83.5 dB. According to the standard, measurements can be taken when the air temperature is 5-30 °C. It was noticed that in Finland there is a seasonal variation in the results. The variation is smaller during the summer months. That is why it was suggested that in Finland the measurements should be taken during June, July and August. Standard also suggests that results should temperature corrected to the reference temperature (20 °C). There is also no common understanding at the moment about the formula of the temperature correction. That is why it is suggested that the measurements should be taken as close to the reference temperature as possible. Measurements should be taken after the first winter. Because of studded tyres the wearing of surfaces has been a problem in Finland. With the "normal" asphalt surfaces a commonly used method is the Prall method. It was found out that this test does not predict almost at all the wearing of quiet surfaces. One problem was that the test was too "rough" for the core samples and they got broken during the test. The Prall test was modified a little to keep the samples whole but the result was the same. It did not predict the wearing measured from the roads. The only way to evaluate the wearing of the quiet surfaces is to compare the profilometer results with the results of the "normal" asphalt products on the same road. Based on the test roads it seems that during the HILJA-project contractors have succeeded in developing surfaces which have good noise reducing qualities (even over 6 dB less noise than the virtual reference) and do not wear more than the normally used asphalt surfaces on the same roads. The enquiries show that there is still need and willingness to use these surfaces in future.reviewe

Uskon työtoverit : paavi Benedictus XVI Fides-lehdessä vuosina 2005-2013

Pro gradussani selvitin, mitä roomalaiskatolisen kirkon Helsingin hiippakunnan hiippakuntalehti Fidesissä kirjoitettiin paavi Benedictus XVI:sta hänen pontifikaattinsa aikana 2005–2013. Tutkin, mitä ja miten Fides kirjoitti Suomen katolilaisille paavista ja niistä kansainvälisistä asioista, jotka sivusivat paavi Benedictus XVI:ta ja maailmanlaajuista katolista kirkkoa. Painotus on Fidesissä eniten palstatilaa saaneissa aiheissa. Tutkielmassani jaoin paavia koskevat kirjoitukset temaattisiin kokonaisuuksiin. Niistä nousivat esiin paavin valinta ja ero, lasten ja nuorten hyväksikäyttötapausten selvittely, Regensburgin puheen aiheuttamat reaktiot islamilaisessa maailmassa, Richard Williamsonin ja lefevbristipiispojen tapauksen selvittely sekä Pyhän istuimen suhteet Kiinan kansantasavaltaan ja Kiinan kahtiajakautuneeseen katolilaisuuteen. Näiden lisäksi paavin ekumeeniset pyrkimykset – ennen kaikkea tapaamiset Bartolomeos I:n kanssa – nousivat kirjoituksista esille. Myös suhde Anglikaaniseen kirkkoon sai toistuvasti palstatilaa. Sen sijaan kiinnostus protestanttisiin kirkkoihin oli vähäisempää. Vapautuksen teologiasta paavi varoitti poikkeuksellisen jyrkästi. Benedictus XVI:n kannanotot seksuaalikysymyksiin eivät tuoneet kirkon oppiin Fidesin mukaan mitään uutta. Juha Ahosniemen Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien uutisointia tutkivassa pro gradussa kondomilausuntona ja Vatileaksina tunnetut kohuotsikot eivät juurikaan ylittäneet Fidesin uutiskynnystä. Harvahkon ilmestymisaikataulun ja uskonnollisen luonteensa takia Fidestä ei voi pitää uutislehtenä, vaan se kertoi katolisen näkökulman paavia sivuaviin tapahtumiin. Pontifikaatin käännekohtien kuvaamisen asemesta Fides vahvisti paavin tapaamisten ja puheiden kautta kirkon oppia. Paavin hengellinen ja eettinen rooli korostuivat, harvemmin poliittinen. Fidesin tapa kirjoittaa Benedictus XVI:sta oli maltillinen, aina paavin lausuntoja ja tekoja ymmärtävä sekä tiedottava. Sekulaarilehdistössä kohua aiheuttaneista aiheista Fides teki tarvittaessa selkoa Suomen katolilaisille taustoineen ja kirkon auktoriteetteihin tukeutuen. Näin esimerkiksi hyväksikäyttötapausten, Regensburgin puheen, Maailman valo -kirjasta syntyneiden epäselvien tulkintojen ja Richard Williamsonin holokaustipuheiden selvittelyssä

Fosfori ja typpi kasviplanktonin kasvua rajoittavina ravinteina Vanajavedellä : alueellinen ja ajallinen vaihtelu

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mikä on rehevöityneen Vanajaveden kasviplanktonin kasvua rajoittava ravinne ja onko siinä alueellista ja vuodenaikaista vaihtelua. Työssä arvioitiin myös Paroisten jätevedenpuhdistamon vaikutusta vesistön ravinnepitoisuuksiin ja rajoittavaan ravinteeseen. Tutkimusmenetelmiä vertailemalla selvitettiin, soveltuuko luonnon leväyhteisöllä toteutetut minimiravinnekokeet ja kasviplanktonin vasteen mittaaminen fluoresenssina rajoittavan ravinteen määrittämiseen. Fluoresenssituloksia verrattiin minimiravinnekokeen a-klorofyllipitoisuuksiin ja kirjallisuuden ravinne- eli N:P-suhteisiin. Suomen pintavesien on oltava EU:n vesipuitedirektiivin mukaisesti vähintään hyvässä ekologisessa tilassa vuoteen 2027 mennessä. Kasviplanktonin kasvua rajoittava ravinne haluttiin selvittää, sillä minimiravinteen tietäminen edesauttaa tehokkaiden kunnostustoimenpiteiden suunnittelua ja toteuttamista. Vanajanreitti on ekologiselta tilaltaan välttävä ja Vanajanselkä tyydyttävä. Viidestä tutkimuspisteestä kolme sijaitsi Vanajanreitillä ja kaksi Vanajanselällä. Kasviplanktonin kasvua rajoittavan ravinteen selvittämiseksi tehtiin kasvatuskokeet marras-, maalis-, touko-, heinä- ja elokuussa otetuista näytevesistä. Laboratoriossa tehdyissä kokeissa valaistus ja lämpötila säädettiin jokaisen kasvatuksen ajaksi muistuttamaan sen hetkisiä luonnonolosuhteita. Näytevesistä poistettiin eläinplankton suodattamalla vedet 50 μm planktonhaavin läpi. Käsittelyjä oli neljä: kontrolli ilman ravinnelisäystä, typpilisäys, fosforilisäys ja typpi+fosforilisäys. Kasviplanktonin vaste eri käsittelyihin mitattiin kasvatusten aikana säännöllisin väliajoin fluoresenssina käyttäen fluorometrisensoria ja kasvatusten lopuksi analysoitiin lisäksi a-klorofyllipitoisuus laboratoriossa. Ennen jokaista kasvatusta myös näytepisteiden ravinnepitoisuudet määritettiin. Tutkimuksen aikana havaittiin alueellisia ja ajallisia muutoksia rajoittavassa ravinteessa ja ravinnepitoisuuksissa. Nämä muutokset selittyvät vuodenaikojen vaihtumisella, ravinnekuormituksella jätevedenpuhdistamolta sekä denitrifikaatiolla Vanajanselällä. Minimiravinnekokeissa mitattujen fluoresenssilukemien ja a-klorofyllipitoisuuksien mukaan fosfori rajoitti kasviplanktonin kasvua Vanajanreitillä ja Vanajanselällä ympäri vuoden. Elokuussa kaikilla näytepisteillä fosforin lisäksi myös typpi oli rajoittava ravinne, eli havaittiin yhteisrajoittavuutta. Yhteisrajoittavuustilanteissa joko ei havaittu toissijaisesti rajoittavaa ravinnetta tai se oli fosfori. Vain kerran, elokuussa pisteellä ennen jätevedenpuhdistamoa havaittiin yhteisrajoitteisuustilanne, jossa typpi oli toissijaisesti rajoittava ravinne. Pelkkä typpi ei ollut yksinään kasviplanktonin kasvua rajoittava ravinne yhdenkään kasvatuksen aikana. Ravinnepitoisuudet olivat keskimäärin korkeammat Vanajanreitillä kuin Vanajanselällä. Ravinnesuhteiden perusteella määritetty rajoittava ravinne antoi samansuuntaisia tuloksia kuin kasvatuskokeet. Kasvatuskokeet kuitenkin antoivat rajoittavasta ravinteesta tarkemman kuvan kuin N:P-suhteet, jotka ovat useiden eri järvien keskiarvo eivätkä siten välttämättä sovellu tarkan järvikohtaisen tiedon saamiseen rajoittavasta ravinteesta. Kasvatusten a-klorofyllimääritykset antoivat varmistuksen siitä, että fluoresenssi oli luotettava tapa mitata kasviplanktonin vastetta ravinnelisäyksiin. Fluoresenssimittari, joka mittaa a-klorofyllin lisäksi myös syanobakteereille tyypillisen yhteytyspigmentin, fykosyaniinin fluoresenssia olisi vielä entuudestaan parantanut kasvatuskokeiden tarkkuutta. Koska tulosten perusteella Vanajavesi on selvästi fosforirajoitteinen ja vesistössä esiintyy säännöllisesti typensidontaan kykeneviä syanobakteerilajeja, vain fosforikuormituksen vähentäminen oletettavasti hillitsee kasviplanktonin kasvua. Paroisten puhdistamon fosforinpoistoteho on jo erinomainen. Vanajaveden fosforikuormasta suurin osa on peräisin maataloudesta ja näiden päästöjen merkittävä vähentäminen on edellytys sille, että Vanajanreitti ja Vanajanselkä saadaan hyvään ekologiseen tilaan vuoteen 2027 mennessä.In this study, the goal was to determine which nutrient, phosphorus or nitrogen, limits the phytoplankton growth at the Vanajavesi freshwater site. The aims were to detect spatial and temporal changes and find out if the wastewater treatment plant (hereafter, WWTP) located by the study site affects the nutrient concentrations and the limiting nutrient. The reliability of determining limiting nutrient by bioassays and measuring the phytoplankton response to different treatments as fluorescence was also evaluated. The study was conducted because knowledge of nutrient limitation is essential when allocating resources to reduce nutrient loading and planning other remediation practices in eutrophicated waterbodies. According to the EU Water Framework Directive, all waterbodies in the EU must be in a good ecological status by the year 2027. This goal is yet to be achieved in Vanajavesi; the ecological status of the river Vanajanreitti is poor and that of lake Vanajanselkä is moderate. The samples for bioassays were taken from five different locations. Three sampling sites were in the river and two by the lake. Based on the direction which the water flows, one of the sampling sites was before the outlet from the WWTP and the rest after it. The bioassays were carried out with the water and natural phytoplankton community taken from the study site. The experiment was conducted five times: in November, March, May, July and August. The temperature and light conditions in the incubation room were set to mimic those in Vanajavesi at each given time. Part of the preparations was to filter out the zooplankton using 50 μm plankton net. There were four different treatments: control without nutrient additions, nitrogen addition, phosphorus addition and nitrogen and phosphorus additions. Fluorescence from the 2 litre incubation bottles was measured every 1-3 days during each experiment. Chlorophyll a was determined in laboratory before and after the experiments. Nutrient concentrations were also determined before each experiment. Small seasonal and temporal changes were observed in the nutrient concentrations and the limiting nutrient. These changes were most likely due to changing seasons, effluent from the WWTP and denitrification at lake Vanajanselkä. Phosphorus limited phytoplankton growth year around at all places. At the end of the summer also nitrogen was limiting. In July co-limitation was detected in all sampling sites. In situations of co-limitation there was either no secondary limiting nutrient, or it was phosphorus. Only once, in August at the sampling point before the outlet from the WWTP, was the secondary limiting nutrient nitrogen. On average the nutrient concentrations were higher in the river than in the lake. Chlorophyll a concentrations and some nutrient concentrations were higher after the WWTP. However, no significant negative impact due to WWTP could be detected, especially at lake Vanajanselkä and the WWTP did not result in a change from phosphorus limitation to nitrogen limitation. Bioassays and the phytoplankton yield measured with a fluorometer was a reliable way of determining the limiting nutrient. Chlorophyll a concentrations verified the fluorescence results. The probe used in this study measured only the fluorescence of chlorophyll a. Even more accurate result of the phytoplankton biomass would have been obtained with a probe that measures also the fluorescence of phycocyanin, the photosynthetic pigment in cyanobacteria, because cyanobacteria has less chlorophyll a than other phytoplankton groups. As Vanajavesi is phosphorus limited or co-limited by phosphorus and nitrogen year around, reductions in phosphorus loading will likely improve the water quality. The main source of phosphorus to Vanajavesi is the nutrient loading from agricultural practises on the drainage basin. Efficient management of this diffuse loading will cause the phytoplankton biomass, especially the biomass of harmful cyanobacteria, to decrease. Nitrogen-fixing cyanobacteria is not dependent on the nitrogen concentrations in the water column, but the concentration of phosphorus. Significantly reducing the phosphorus loading is a prerequisite for the Vanajanreitti and Vanajavesi to be in a good ecological status by the year 2027

Incidence trends of adult malignant brain tumors in Finland, 1990–2016

Background: Several studies have reported increased incidence trends of malignant gliomas in the late 1900s with a plateau in the 2000s, but also some recent increases have been reported. The purpose of our study was to analyze incidence trends of malignant gliomas in Finland by morphology and tumor location. Material and methods: Data on 4730 malignant glioma patients were obtained from case notifications to the nationwide, population-based Finnish Cancer Registry (FCR), and less detailed data on 3590 patients up to 2016. Age-standardized incidence rates (ASR) and average annual percent changes (APCs) in the incidence rates were calculated by histological subtype and tumor location. Results: The incidence rate of gliomas was 7.7/100,000 in 1990–2006 and 7.3 in 2007–2016. The incidence of all gliomas combined was stable during both study periods, with no departure from linearity. In an analysis by age group, increasing incidence was found only for ages 80 years and older (1990–2006). During both study periods, incidence rates were increasing in glioblastoma and decreasing in unspecified brain tumors. In 1990–2006, rates were also increasing for anaplastic oligodendroglioma, oligoastrocytoma and unspecified malignant glioma, while decreasing for astrocytoma. As for tumor location, incidence in 1990–2006 was increasing for frontal lobe and brainstem tumors, as well as those with an unspecified location, but decreasing for the parietal lobes, cerebrum and ventricles. Conclusions: No increasing incidence trend was observed for malignant gliomas overall. An increasing incidence trend of malignant gliomas was found in the oldest age group during 1990–2006.</p

EU State Aid Regulation & Incentives for Forest Biodiversity Conservation: Study of the Constraints

Ecosystems provide society with necessary and irreplaceable services. Ecosystem services are the beneficial outcomes, for the natural environment or people, which result from ecosystem functions. These benefits arise from the regulating, supporting, provisioning and cultural services that biodiversity and ecosystems supply.2 Together, these services provide critical life support functions, contributing to human health, well-being and economic growth.3 Biodiversity4 is essential for these services to stay in balance. Due to the increasing exploitation of natural resources and the resulting loss of species and ecosystem richness, nature conservation has become one of the most important sectors of environmental policy. Legislation, financing, economic control, and different combinations of these are essential measures in environmental protection. In the past years the use of new instruments, especially the incentive-based mechanisms, has increased remarkably. Binding regulatory measures are the longest-established environmental policy option in the world. They set the baseline for minimum norms of protection typically including development restrictions, control of damaging activities, creation of protected areas and protection of certain habitat types and species. However, these “command and control” tools have limitations. They can generate strong opposition among the affected groups, take time to draft and adopt and be expensive and difficult to monitor, particularly if they go against general social norms about the use and conservation of nature. Because of their constraining and de-motivating character, purely restrictive regulatory measures neither provide a basis for active conservation of land nor encourage public participation or encourage innovation. They can even inadvertently discourage people from practising good stewardship. For example, many private landowners shudder at the thought of having an endangered species occupy their land, because they fear the government will limit their ability to use the land. In extreme cases, landowners might consider removing the endangered species to avoid the associated complications.5 Incentive measures, on the other hand, are designed to modify behaviour by encouraging private individuals, organisations and business to participate actively in conservation. Even the Convention on Biological Diversity (CBD) recognises their importance6.7 Positive incentives to motivate stakeholders can be economic (direct payments, tax reliefs) or non-economic (recognition, awards for outstanding performance, reputation). Disincentives internalize the costs of damage to biological resources to discourage activities that harm biodiversity.8 The economic incentive measures are required to internalise the full costs of biodiversity loss in the activities that lead to this loss, and to provide the necessary information, support and incentives to sustainably use or conserve biological diversity.9 Forests are among Europe’s most precious renewable resources. They are also of particular importance to European and global nature conservation by providing habitats for many rare plants, fungi, mosses and lichens.10 The role of forests varies from one Member State to another and the forest policy falls within the sphere of competence of the Member States. As Finland is one of the most forested countries in the EU with 20 million hectares of forest11, this study analyses the incentives for forest biodiversity conservation particularly from the Finnish perspective

Onko tämä taidetta? Taidekritiikki ja Tom palaa kotiin! -näyttelyn vastaanotto mediassa

Tutkielmassa tarkastellaan Tom of Finlandin alias Touko Laaksosen töitä esittelevän Tom palaa kotiin! -näyttelyn vastaanottoa mediassa. Näyttely oli osa Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 ohjelmistoa. Tom of Finlandin homoeroottisia töitä esittelevä näyttely herätti mediassa runsaasti huomiota ja näyttelyn soveltumista kulttuuripääkaupunkivuoden viralliseen ohjelmistoon arvosteltiin vilkkaasti lehdissä ja verkossa. Negatiivista kritiikkiä aiheuttivat erityisesti töiden eroottisuus sekä näyttelytilan avoimuus kulttuurikeskus Logomossa. Tutkielman teoriaosassa tarkastellaan perinteisen taidekritiikin nykytilaa sekä pohditaan sen suhdetta päivälehdissä julkaistaviin kulttuuriuutisiin. Lisäksi teoriaosassa pohditaan sosiaalisen median vaikutusta taiteesta käytävään keskusteluun sekä keskustelun diskurssikäytäntöjä. Analyysiosassa Tom of Finlandin näyttelyn saamaa julkisuutta lähestytään teoriaosassa esitettyjen huomioiden valossa. Tarkastelun kohteena on näyttelyn mediavastaanotto: tarkemmin ottaen sanoma- ja aikakausilehdissä julkaistut taidekritiikit ja -arviot sekä verkossa julkaistut mielipiteet ja uutiskommentit. Tom palaa kotiin! -näyttelyä koskevissa lehtikritiikeissä ja verkkokommenteissa painotettiin toistuvasti näyttelyn homoeroottista luonnetta. Varsinkin lehdissä julkaistuissa taidekritiikeissä keskityttiin itse taiteen analysoinnin sijaan taiteilijan biografiaan ja kulttuurihistorialliseen merkitykseen sekä tapahtuman yleiseen kuvailuun. Tutkimuksen päähypoteesi onkin, että perinteinen taidekritiikki on nykyisin varsin kritiikitöntä. Tutkimuksessa osoitetaan tapausesimerkin avulla, miten taiteesta nykyisin mediassa puhutaan.Siirretty Doriast

Incidence of myelodysplastic syndromes in Finland 1997-2016

Myelodysplastic syndromes (MDS) are a diverse group of clonal hematopoietic stem cell diseases that may progress to acute myeloid leukemia. Here, we present incidence of myelodysplastic syndromes based on a nationwide, registry-based study. A total of 1906 MDS cases were reported to the Finnish Cancer Registry during 1997-2016. We analysed the age-standardized incidence rates using the new European standard population, incidence trend and changes in trend by sex, age group and calendar year using Poisson regression and joinpoint regression. The average age-standardized incidence rate was 3.92 per 100,000 person-years. The incidence of MDS increased in a linear-quadratic fashion across 10-year age groups and was higher among men (5.43 versus 3.14 per 100,000). The incidence trend increased during the first 15 years followed by a decline towards the end of the study period. A similar trend was found in subgroups by sex and age. Our results show a similar or slightly higher MDS incidence in Finland as in other Western countries, with an increasing trend, but some decrease in the end. The increasing incidence may reflect improved reporting and coding, or there could be a genuine increase in MDS over time.Peer reviewe