Prehospital pathways of occipital stroke patients with mainly visual symptoms

ObjectivesOccipital ischemic strokes typically cause homonymous visual field defects, for which means of rehabilitation are limited. Intravenous thrombolysis is increasingly and successfully used for their acute treatment. However, recognition of strokes presenting with mainly visual field defects is challenging for both patients and healthcare professionals. We studied prehospital pathways of occipital stroke patients with mainly visual symptoms to define obstacles in their early recognition. Materials & methodsThis observational, retrospective, registry-based study comprises occipital stroke patients with isolated visual symptoms treated at the neurological emergency department of Helsinki University Central Hospital in 2010-2015. We analyzed their prehospital pathways, including time from symptom onset to admission at the neurological emergency department (ODT), the number of points of care, the percentage of patients with ODT4.5hours, and factors associated with delay. ResultsAmong 245 patients, only 20.8% arrived within 4.5hours and 6.5% received IV thrombolysis. Delayed arrival was most often due to patients' late contact to health care. Of the patients, 27.3% arrived through at least two points of care, and differential diagnostics to ophthalmologic disorders proved particularly challenging. ODT4.5hours was associated with EMS utilization, direct arrival, and atrial fibrillation; a visit at an ophthalmologist and initial misdiagnosis were associated with ODT>4.5hours. After multivariable analysis, only direct arrival predicted ODT4.5hours. ConclusionsOccipital stroke patients with visual symptoms contact health care late, are inadequately recognized, and present with complex prehospital pathways. Consequently, they are often ineligible for IV thrombolysis. This presents a missed opportunity for preventing permanent visual field defects.Peer reviewe

Using auxiliary data to rationalize smartphone-based pre-harvest forest mensuration

Accurate mensuration of forest stands for pre-harvest planning will pose high costs if carried out by a professional forester as an on-site evaluation. The costs could be reduced if a person with limited mensuration expertise could collect the required data using a smartphone-based system such as TRESTIMA (R) Forest Inventory System. Without prior information, the field sample with sufficient number of measurement points over the whole stand should be selected, so that the entire variation will be covered. We present and test a rational framework based on selecting the sampling locations according to auxiliary data. As auxiliary variables, we use various spatial data sources indicating forests' structural or spectral variation, as well as previously predicted inventory variables. We construct two variants of sampling schemes based on the local pivotal method, weighted by the auxiliary data, and compare the results to simple random sampling (SRS) with corresponding sample sizes. According to our findings, the benefits of auxiliary data depend on the considered stand, species and timber assortment. The use of auxiliary data leads generally to improved results and up to three times higher efficiency (i.e. lower variance) as compared with SRS. We conclude that the framework of applying auxiliary data has high capabilities in rationalizing the sampling efforts with little drawbacks, consequently providing potential to improve the results with similar sample size and possibility to use of non-specialists for the pre-harvest inventory.Peer reviewe

Effect of cluster configuration and auxiliary variables on the efficiency of local pivotal method for national forest inventory

201

Eight years of sub-micrometre organic aerosol composition data from the boreal forest characterized using a machine-learning approach

The Station for Measuring Ecosystem-Atmosphere Relations (SMEAR) II, located within the boreal forest of Finland, is a unique station in the world due to the wide range of long-term measurements tracking the Earth-atmosphere interface. In this study, we characterize the composition of organic aerosol (OA) at SMEAR II by quantifying its driving constituents. We utilize a multi-year data set of OA mass spectra measured in situ with an Aerosol Chemical Speciation Monitor (ACSM) at the station. To our knowledge, this mass spectral time series is the longest of its kind published to date. Similarly to other previously reported efforts in OA source apportionment from multi-seasonal or multi-annual data sets, we approached the OA characterization challenge through positive matrix factorization (PMF) using a rolling window approach. However, the existing methods for extracting minor OA components were found to be insufficient for our rather remote site. To overcome this issue, we tested a new statistical analysis framework. This included unsupervised feature extraction and classification stages to explore a large number of unconstrained PMF runs conducted on the measured OA mass spectra. Anchored by these results, we finally constructed a relaxed chemical mass balance (CMB) run that resolved different OA components from our observations. The presented combination of statistical tools provided a data-driven analysis methodology, which in our case achieved robust solutions with minimal subjectivity. Following the extensive statistical analyses, we were able to divide the 2012-2019 SMEAR II OA data (mass concentration interquartile range (IQR): 0.7, 1.3, and 2.6 mu gm(-3)) into three sub-categories - low-volatility oxygenated OA (LV-OOA), semi-volatile oxygenated OA (SV-OOA), and primary OA (POA) - proving that the tested methodology was able to provide results consistent with literature. LV-OOA was the most dominant OA type (organic mass fraction IQR: 49 %, 62 %, and 73 %). The seasonal cycle of LV-OOA was bimodal, with peaks both in summer and in February. We associated the wintertime LV-OOA with anthropogenic sources and assumed biogenic influence in LV-OOA formation in summer. Through a brief trajectory analysis, we estimated summertime natural LV-OOA formation of tens of ngm 3 h 1 over the boreal forest. SV-OOA was the second highest contributor to OA mass (organic mass fraction IQR: 19 %, 31 %, and 43 %). Due to SV-OOA's clear peak in summer, we estimate biogenic processes as the main drivers in its formation. Unlike for LV-OOA, the highest SV-OOA concentrations were detected in stable summertime nocturnal surface layers. Two nearby sawmills also played a significant role in SV-OOA production as also exemplified by previous studies at SMEAR II. POA, taken as a mix of two different OA types reported previously, hydrocarbon-like OA (HOA) and biomass burning OA (BBOA), made up a minimal OA mass fraction (IQR: 2 %, 6 %, and 13 %). Notably, the quantification of POA at SMEAR II using ACSM data was not possible following existing rolling PMF methodologies. Both POA organic mass fraction and mass concentration peaked in winter. Its appearance at SMEAR II was linked to strong southerly winds. Similar wind direction and speed dependence was not observed among other OA types. The high wind speeds probably enabled the POA transport to SMEAR II from faraway sources in a relatively fresh state. In the event of slower wind speeds, POA likely evaporated and/or aged into oxidized organic aerosol before detection. The POA organic mass fraction was significantly lower than reported by aerosol mass spectrometer (AMS) measurements 2 to 4 years prior to the ACSM measurements. While the co-located long-term measurements of black carbon supported the hypothesis of higher POA loadings prior to year 2012, it is also possible that short-term (POA) pollution plumes were averaged out due to the slow time resolution of the ACSM combined with the further 3 h data averaging needed to ensure good signal-to-noise ratios (SNRs). Despite the length of the ACSM data set, we did not focus on quantifying long-term trends of POA (nor other components) due to the high sensitivity of OA composition to meteorological anomalies, the occurrence of which is likely not normally distributed over the 8-year measurement period. Due to the unique and realistic seasonal cycles and meteorology dependences of the independent OA subtypes complemented by the reasonably low degree of unexplained OA variability, we believe that the presented data analysis approach performs well. Therefore, we hope that these results encourage also other researchers possessing several-yearlong time series of similar data to tackle the data analysis via similar semi- or unsupervised machine-learning approaches. This way the presented method could be further optimized and its usability explored and evaluated also in other environments.Peer reviewe

Vihreä biotalous : 100-vuotiaan Suomen hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn perusta

201

Efficiency of European public higher education institutions: a two-stage multicountry approach

The purpose of this study is to examine efficiency and its determinants in a set of higher education institutions (HEIs) from several European countries by means of non-parametric frontier techniques. Our analysis is based on a sample of 259 public HEIs from 7 European countries across the time period of 2001–2005. We conduct a two-stage DEA analysis (Simar and Wilson in J Economet 136:31–64, 2007), first evaluating DEA scores and then regressing them on potential covariates with the use of a bootstrapped truncated regression. Results indicate a considerable variability of efficiency scores within and between countries. Unit size (economies of scale), number and composition of faculties, sources of funding and gender staff composition are found to be among the crucial determinants of these units’ performance. Specifically, we found evidence that a higher share of funds from external sources and a higher number of women among academic staff improve the efficiency of the institution

Metsien ja metsäsektorin muutos, hiilitase ja hakkuumahdollisuudet : Maakunnittaiset tarkastelut: Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnat sekä Etelä-Karjala

Tästä julkaisusta on ilmestynyt 2. painos Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 124_2023 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-861-4</a

Metsien ja metsäsektorin muutos, hiilitase ja hakkuumahdollisuudet : Maakunnittaiset tarkastelut: Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnat sekä Etelä-Karjala (2. korjattu painos)

Tämän selvityksen tavoitteena oli tuottaa tietoa Itä- ja Pohjois-Suomen (IP-maakunnat) sekä Etelä-Karjalan metsien muutoksesta 1960-luvun jälkeen, suometsistä sekä metsien hakkuumahdollisuuksista. Selvityksessä tuotettiin tietoa kohdemaakunnille myös metsien vuotuisesta hiilitaseesta vuosina 2015–2021. Lisäksi selvityksessä arvioitiin maakuntien alueilla metsien lisäsuojelun vaikutuksia metsien kehitykseen ja hakkuumahdollisuuksiin. Lisäsuojelun potentiaalisia aluetalousvaikutuksia arvioitiin maakunnittain. Selvityksen alussa luodaan katsaus metsiin liittyviin EU:n politiikkatoimiin ja niiden mahdollisiin vaikutuksiin Itä- ja Pohjois-Suomessa. IP-maakunnissa metsätalouden suhteellinen merkitys on muuta maata suurempaa ja sen seurauksena metsätalouden käytännöissä tapahtuvien muutosten merkitys on myös suurempi. Metsiin liittyvien EU:n politiikkatoimiehdotusten käsittely on osin vielä kesken ja esimerkiksi määritelmät sekä lainsäädännön tulkinnat ovat vielä avoinna. Selvää kuitenkin on, että EU-tavoitteiden valossa metsätalouden käytäntöjen on tulevaisuudessa oltava aiempaa pehmeämpiä ja niissä on huomioitava nykyistä paremmin metsien tuottamat erilaiset ympäristöhyödyt. Turvemaavaltaisilla alueilla (esim. Pohjois-Pohjanmaa) ennallistamistavoitteet voivat aiheuttaa merkittäviä muutoksia maankäytössä niin turvemaametsien kuin -peltojen ennallistamisen kautta. Luonnontilaisten ja vanhojen metsien suojelu, joka on mukana useissa EU:n aloitteissa, voi vaikuttaa useissa IP-maakunnissa ainakin jossain määrin erityisesti sahateollisuuden raaka-aineen saantiin. IP-maakunnille merkitystä on myös sillä, miten EU-säädöksillä säädellään puun energiakäyttöä. IP-maakunnissa metsämaan pinta-alaosuus on kasvanut 1960-luvulta lähtien. Myös puuston kokonais- ja keskitilavuus sekä soiden puustojen tilavuusosuus on kasvanut. IP-maakunnissa lehtipuun tilavuusosuus on pysynyt 1960-luvun tasolla. Puuston keski- ja kokonaiskasvu ovat lisääntyneet 1960-luvulta lähtien kohdemaakunnissa. Maakuntien välillä on suuria eroja puuston keskikasvuissa, mikä johtuu muun muassa maakuntien välisistä eroista puuston rakenteessa ja kasvupaikoissa. Metsien suojelupinta-ala on lisääntynyt IP-maakunnissa 1960-luvulta lähtien. Vanhojen metsien, joihin luokitellaan tässä selvityksessä Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa yli 160-vuotiaat ja muissa maakunnissa yli 120-vuotiaat metsät, pinta-alaosuus on vähentynyt metsämaalla tarkastelujakson aikana. Järeän, rinnankorkeusläpimitaltaan yli 30 cm, puuston keskitilavuus on kasvanut metsämaalla 1960-luvulta lähtien. Kovan kuolleen maa- ja pystypuun tilavuus on metsämaalla nykyisin huomattavasti suurempi IP-maakunnissa keskimäärin ja myös tarkastelluissa maakunnissa. Poikkeuksena on Lapin maakunta, jossa keskitilavuus on samalla tasolla kuin 1960-luvulla. IP-maakuntien puuston ja maaperän yhteisnielu pieneni merkittävästi tarkastelujakson (2015–2021) aikana. Tämä johtui puuston nielun pienenemisestä hakkuiden seurauksena ja turvemaaperien päästöjen kasvusta. Syitä turvemaiden päästöjen kasvun taustalla ovat lisääntyneet hakkuut ja nousseet keskilämpötilat. Mitä enemmän maakunnassa on turvemaita, sitä suuremmat maaperän kokonaispäästöt keskimäärin olivat (esim. Pohjois-Pohjanmaa). Vastaavasti taas hehtaarikohtaisesti tarkasteluna suurimmat turvemaiden päästöt olivat maakunnissa, joiden turvekankaat ovat keskimäärin ravinteisempia tyyppejä (Etelä-Karjala, Etelä-Savo ja Pohjois-Savo). Puuntarvearvioihin perustuvassa Perusura-skenaariossa runkopuun vuotuinen hakkuukertymäarvio oli IP-maakunnissa vuosina 2019–2048 keskimäärin 43,1 miljoonaa kuutiometriä. Suurimman ylläpidettävissä olevan aines- ja energiapuun hakkuukertymän mukaisessa skenaariossa (SY) runkopuun keskimääräinen vuotuinen hakkuukertymä oli 45,9 miljoonaa kuutiometriä vuosina 2019–2048. Kokonaishakkuualat olivat 30 vuoden tarkastelujaksolla Perusura-skenaariossa 0,36 miljoonaa hehtaaria vuodessa, joka oli kolme prosenttia suurempi kuin SY-skenaariossa. Energiapuun vuotuinen kokonaiskorjuumäärä oli IP-maakunnissa 30 vuoden tarkastelujaksolla Perusura-skenaarion mukaisessa arviossa keskimäärin 7,7 miljoonaa kuutiometriä ja SY-arviossa 8,9 miljoonaa kuutiometriä. Vuonna 2019 puuston kokonaistilavuus metsä- ja kitumaalla oli 1 479 miljoonaa kuutiometriä. Vuonna 2049 se oli Perusura-skenaarion mukaisessa arviossa lähes 1 800 miljoonaa kuutiometriä ja SY-arviossa runsas 1 700 miljoonaa kuutiometriä. Perusura-skenaariossa kuusen osuus kokonaistilavuudesta on pienempi ja lehtipuiden osuus suurempi kuin SY-skenaariossa. Puuston ikäluokkien suhteellisten osuuksien kehitys on hyvin samanlaista molemmissa arvioissa. Alkutilanteeseen verrattuna nuorien ikäluokkien (<=40 vuotta) osuus kasvaa, 41–100-vuotiaiden metsien osuus pienenee ja yli 100-vuotiaiden metsien osuus hieman lisääntyy vuoteen 2049 mennessä molemmissa skenaarioissa. Skenaarioiden väliset erot puuston tilavuuskasvussa ovat pienet koko IP-maakuntien alueella. SY-S1-skenaariossa, jossa oletuksena oli Kansallisen metsästrategian 2035 valmistelua varten tehdyn taustaselvityksen mukainen lisäsuojelu, runkopuun hakkuukertymä pieneni IP-maakunnissa 30 vuoden tarkastelujaksolla keskimäärin kaksi prosenttia SY-arvioon verrattuna. Vastaava vähennys oli kahdeksan prosenttia SY-S2-skenaariossa, jossa oletuksena oli Suomen Luontopaneelin ehdotuksen mukainen lisäsuojelu. Kokonaishakkuualoissa keskimääräiset vuotuiset vähennykset olivat kaksi prosenttia SY-S1-skenaariossa ja seitsemän prosenttia SY-S2-skenaariossa tarkastelujakson aikana. Lisäsuojelun vaikutus energiapuun vuotuisiin korjuumääriin oli pieni SY-S1 -arviossa, mutta näkyi selvästi SY-S2-skenaariossa. Puuston kokonaistilavuus metsä- ja kitumaalla oli lisäsuojelun seurauksena SY-S1-skenaariossa kaksi prosenttia ja SY-S2-skenaariossa kahdeksan prosenttia suurempi kuin SY-skenaariossa vuonna 2049. SY-S2-skenaariossa vanhojen, yli 120-vuotiaiden metsien osuus lisääntyy huomattavasti enemmän kuin SY- ja SY-S1-skenaarioissa. SY-S1-skenaariossa lisäsuojelu alensi tarkastelumaakuntien metsäsektorin arvonlisäyksen kokonaisvaikutusta yhteensä keskimäärin 80 miljoonaa euroa. Työvoiman tarpeen alenema oli 700–800 työllistä. Maakunnittaiset muutokset jakautuivat melko tasaisesti. SY-S2-skenaariossa tarkastelumaakuntien metsäsektorin arvonlisäys laski yhteensä 400–500 miljoonaa euroa. Vastaavasti työvoiman tarve laski 3 700–5 300 työllistä. Suurimmat suhteelliset vaikutukset kohdistuivat alueille, joissa suojelu kriittisimmin vaikutti puun riittävyyteen

Kustannusvaikuttavat keinot metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi

Metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi tarvitaan metsien suojelun ja talousmetsien luonnonhoidon lisäämistä. Raportissa tarkastellaan monimuotoisuuden turvaamisen toimenpiteiden ja ohjauskeinojen kustannusvaikutuksia tilanteessa, jossa puusta valmistettujen tuotteiden kysynnän kasvu lisää metsien hakkuita. Suomessa metsien suojelun ja talousmetsien luonnonhoidon ja hakkuiden voimakas lisääminen voi aiheuttaa pitkällä aikavälillä sen, että metsäteollisuuden käyttöön ei riitä kotimaista puuta. Luontokadon kustannustehokas pysäyttäminen edellyttää, että pinta-alatavoitteiden lisäksi pystytään tunnistamaan monimuotoisuuden turvaamisen kannalta tällä hetkellä parhaat kohteet ja puuntuotannon kannalta vähämerkityksiset alueet, joita voidaan kehittää monimuotoisuutta edistävästi. METSO- ja Helmi-ohjelmien tunnettuuden lisääminen ja tilakohtaisten luonnonhoitosuunnitelmien laatiminen olisivat kustannustehokkaita keinoja saada metsänomistajat tarjoamaan lisää kohteita suojeluun ja kiinnostumaan luonnonhoidosta. Ohjelmien rahoituksen lisääminen ja kohteiden kriteerien väljentäminen toisi suojeluun luontoarvoiltaan kehittyviä kohteita. Luonnonhoitoon voitaisiin kehittää pinta-alaan perustuva tuki metsien rakennepiirteiden säilyttämiseksi. Monimuotoisuuden turvaamiseen voitaisiin kehittää vastaavia kompensaatiomekanismeja kuin kasvihuonekaasupäästöjen kompensoimiseen.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä