Ecological arguments for local food entrepreneurs

201

Anticancer activity of the protein kinase C modulator HMI-1a3 in 2D and 3D cell culture models of androgen-responsive and androgen-unresponsive prostate cancer

Prostate cancer is one of the most common cancers in men. Although it has a relatively high 5-year survival rate, development of resistance to standard androgen-deprivation therapy is a significant clinical problem. Therefore, novel therapeutic strategies are urgently needed. The protein kinase C (PKC) family is a putative prostate cancer drug target, but so far no PKC-targeting drugs are available for clinical use. By contrast to the standard approach of developing PKC inhibitors, we have developed isophthalate derivatives as PKC agonists. In this study, we have characterized the effects of the most potent isophthalate, 5-(hydroxymethyl) isophthalate 1a3 (HMI-1a3), on three prostate cancer cell lines (LNCaP, DU145, and PC3) using both 2D and 3D cell culture models. In 2D cell culture, HMI-1a3 reduced cell viability or proliferation in all cell lines as determined by the metabolic activity of the cells (3-(4,5-dimethylthiazol-2-yl)-2,5-diphenyl-tetrazolium bromide assay) and thymidine incorporation. However, the mechanism of action in LNCaP cells was different to that in DU145 or PC3 cells. In LNCaP cells, HMI-1a3 induced a PKC-dependent activation of caspase 3/7, indicating an apoptotic response, whereas in DU145 and PC3 cells, it induced senescence, which was independent of PKC. This was observed as typical senescent morphology, increased beta-galactosidase activity, and upregulation of the senescence marker p21 and downregulation of E2F transcription factor 1. Using a multicellular spheroid model, we further showed that HMI-1a3 affects the growth of LNCaP and DU145 cells in a 3D culture, emphasizing its potential as a lead compound for cancer drug development.Peer reviewe

Puutarhatuotannon uusien menetelmien elinkaariset ympäristövaikutukset : Avomaalta tunneliin, kasvihuoneesta vertikaaliin

Kannattavan puutarhatuotannon edellytyksenä on kehittyvä viljelytekniikka. Marjoja viljellään entistä enemmän tunneleissa avomaatuotannon lisäksi. Vertikaaliviljely voi tulevaisuudessa täydentää kasvihuonetuotantoa, vaikka se kaupallisessa mittakaavassa onkin vielä harvinaista. Uusien tuotantotapojen kohdalla on tarpeen tarkastella myös niiden ympäristövaikutuksia. Elinkaaristen ympäristövaikutusten tarkastelu auttaa tunnistamaan ne tuotantoketjun osat, joihin vaikuttamalla voidaan edistää puutarhatuotannon kestävyyttä. PuutarhaLCA-hankkeen tavoitteena oli arvioida puutarhatuotannon ympäristövaikutuksia marjanviljelyn siirtyessä avomaalta tunneliin sekä ruukkuvihannesten siirtyessä kasvihuonetuotannosta vertikaaliviljelyyn. Ympäristövaikutusten arviointiin käytettiin standardeihin perustuvaa elinkaariarviointia (LCA, Life Cycle Assessment). Hankkeessa tehtiin vertailevat elinkaariarvioinnit i) mansikalle ja vadelmalle avomaa- ja tunnelituotannossa sekä ii) ruukkusalaatille sekä ruukkuyrtille vertikaali- ja kasvihuonetuotannossa ns. skenaariotarkastelulla. Arviointi tehtiin kahdeksassa vaikutusluokassa: 1) ilmastonmuutosvaikutus (hiilijalanjälki), 2) rehevöittävä vaikutus, 3) ekotoksinen vaikutus, 4) energiankulutus, 5) uusiutumattomien raaka-aineiden käyttö, 6) maankäyttö, 7) ravinnejalanjälki, ja 8) vesiniukkuusvaikutus. Lisäksi arvioitiin hävikin määrä. Arvioinnin lähtötiedot kerättiin suomalaisilta tiloilta. Ympäristövaikutukset kohdennettiin tuotetulle satokilolle (toiminnallinen yksikkö eli FU (functional unit) 1 kg tuotetta). Marjojen ja ruukkusalaatin ja -yrttien ympäristövaikutuksia ei ole arvioitu aiemmin Suomessa yhtä laajasti ja tilatietoihin perustuen. Kansainvälisestikin tuotantotapoja vertailevia tutkimuksia on tehty vain vähän. Tulosten perusteella tuotantopanosten osuus ympäristövaikutuksista on suuri. Tämä heijastuu moneen vaikutusluokkaan. Marjojen sekä ruukkusalaatti- ja -yrttituotannon vaatima kastelu Suomessa aiheuttaa hyvin pienen osuuden vesiniukkuusvaikutuksesta. Myös katettujen viljelytekniikoiden vaatima tuotantovaiheen maapinta-ala on vain pieni osa maankäytön vaikutuksesta. Marjanviljelyssä avomaa- ja tunnelituotannon erot olivat pieniä monessa ympäristövaikutusluokassa. Siirtyminen avomaalta tunneliin pienentää kuitenkin tuotannossa käytettyjen kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käyttöä, maankäyttöä ja hävikkiä. Lisäksi vadelmalla rehevöittävä vaikutus pienenee. Salaatin ja yrttien vertikaaliviljely mahdollistaa monien ympäristövaikutusten pienentämisen verrattuna kasvihuoneviljelyyn. Edellytyksenä tälle ovat kuitenkin energiankäytön optimointi ja uusiutuvien energianlähteiden käyttö. Tuotantomuotoja vertailtaessa on huomioitava, että myös kasvihuoneviljelyn ympäristövaikutuksia voidaan selvästi pienentää siirtymällä uusiutuvan energian käyttöön ja pienentämällä kokonaisenergiankulutusta esimerkiksi käyttämällä LED-valaisimia. Erityisesti hyvä satotaso ja tuotantopanosten käytön tehostaminen pienentävät puutarhatuotannon ympäristövaikutuksia kaikissa tuotantomuodoissa

Ecotoxicity impact assessment as a tool to study impacts of hazardous substances - a case study for ecotoxicity impacts of pesticide usage in Finland

201

Järviseudun alueen maatalous- ja puutarha-alojen tulevaisuus : Tienviitat -hankkeen loppuraportti

Maa- ja puutarhatalouden voimakas rakennemuutos yhdistettynä ilmastonmuutoksen kaltaisiin globaaleihin megatrendeihin velvoittavat alan tutkimus- ja koulutusorganisaatioita vastaamaan elinkeinon muuttuvaan osaaja- ja tietotarpeeseen. Tienviitat (Tienviitat Järviseudun maa- ja puutarhatalouden tulevaisuuteen, hankenumero: 120954) -hanke rahoitettiin Leader-ryhmä AISAPARI ry:n (Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014–2020) toimesta. Hanke toteutettiin ajalla 1.1.2020–31.12.2022. Hankkeen tavoitteena oli tarjota ennakointi- eli tulevaisuustutkimusta työkaluna käyttäen skenaarioita ja esityksiä Etelä-Pohjanmaan Järviseudun alueen maatalous- ja puutarhatalouden tulevaisuudesta. Hanke toteutettiin tiiviissä ja hyvässä yhteistyössä Järviseudun ammatti-instituutin (Jami) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) kesken. Lisäksi hankkeessa tehtiin tiivistä yhteistyötä Järviseudun alueen maa- ja puutarhatalousalojen yrittäjien, järjestöjen ja liittojen edustajien, tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden sekä virkamiesten kanssa. Työssä toteutettiin tulevaisuushaastatteluja, joiden perusteella luotiin tulevaisuuskuvia. Haastattelujen ja tulevaisuustyöpajojen perusteella luotiin alueelle hankkeistamisehdotuksia. Hankkeen aikana verkostoiduttiin ja luotiin useita uusia hankesuunnitelmia, joista osalle on saatu jo rahoituskin. Jamin osaaminen kehittyi hankkeen aikana entistä vahvemmaksi tieto- ja hankeintegraattoriksi, kun Jamin sisälle luotiin uusia toimijarooleja ja selkeytettiin henkilöstön työnjakoa hankkeistamisprosessia varten. Yhteistyöverkoston ja uuden yhteistoimintamallin syntyminen sekä hankesuunnitelmien muuttuminen käytännön toimiksi ovat Järviseudun alkutuotannon kehittämisen kannalta oleellisia hankkeen tuloksia, joista osa kehittyi jo hankkeen kestäessä hankkeen vaikutuksiksi. Luke saa jatkossa Jamista osaavan hankepartnerin, jonka kautta tutkimus- ja kehitystyö tehdään tiiviissä yhteistyössä Järviseudun alkutuotannon toimijoiden kanssa

Differences in the nemosis response of normal and cancer-associated fibroblasts from patients with oral squamous cell carcinoma

Peer reviewe

Impaired cardiorespiratory and neuromuscular fitness in children and adolescents with juvenile idiopathic arthritis : a cross-sectional case–control study in the era of biologic drug therapies

Background: In recent years, biologic drug therapies have altered the course of juvenile idiopathic arthritis (JIA) possibly also improving the patients’ physical fitness. However, studies measuring both cardiorespiratory and muscular fitness in children with JIA are sparse and have failed to show consistent results. Our aim was to assess both cardiorespiratory and neuromuscular fitness and contributing factors in children and adolescents with JIA in the era of biologic drug therapies. Methods: This cross-sectional study consisted of 73 JIA patients (25 boys, 48 girls) aged 6.8- 17.5 years and 73 healthy age- and sex-matched controls, investigated in 2017–2019. Cardiorespiratory fitness was assessed by maximal ergospirometry and neuromuscular fitness by speed, agility, balance, and muscle strength tests. Results: Means (± SD) of maximal workload (Wmax/kg) and peak oxygen uptake (VO2peak/kg,) were lower in JIA patients than in controls (Wmax/kg: 2.80 ± 0.54 vs. 3.14 ± 0.50 Watts, p < 0.01; VO2peak/kg: 38.7 ± 7.53 vs. 45.8 ± 6.59 ml/min/kg, p < 0.01). Shuttle-run, sit-up and standing long jump test results were lower in JIA patients than in controls (p < 0.01). Mean (± SD) daily activity was lower (89.0 ± 44.7 vs. 112.7 ± 62.1 min/day, p < 0.05), and sedentary time was higher (427 ± 213 vs. 343 ± 211 min/day, p < 0.05) in JIA patients compared to controls. Physical activity and cardiorespiratory or neuromuscular fitness were not associated with disease activity. Conclusions: JIA patients were physically less active and had lower cardiorespiratory and neuromuscular fitness than their same aged controls with no JIA. Therefore, JIA patients should be encouraged to engage in physical activities as a part of their multidisciplinary treatment protocols to prevent adverse health risks of low physical activity and fitness.publishedVersionPeer reviewe