Understanding the Emerging Fourth Sector and Its Governance Implications

The fourth sector has traditionally been described as encompassing families, households, neighbours, and friends, however, competing definitions have recently begun to emerge. Three different strands can be observed in the fourth-sector literature. The first strand centres on the notion of one-to-one aid. The second strand centres on self-organizing civic activism. The third strand focuses on hybrid organizations. In this paper we will analyse the main commonalities and differences in the understanding of the fourth sector. Our conclusion is that despite differences, there is enough ‘family resemblance’ between the three different streams of fourth-sector discussion to warrant a synthetic reflection of the governance issues related to this novel phenomenon. As a result of that analysis, we distinguish five specific governance issues that are related to 1) the ability of the public sector to work upon shared values, 2) the empowering nature of self-organizing, 3) the need for new operational rules under the ‘sharing economy’, 4) the transitory but structuration-oriented nature of fourth-sector processes and 5) the notion that fourth-sector involvement does not necessarily improve the quality of participation.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Co-Creating Safety and Security? Analyzing the multifaceted field of co-creation in Finland

Complexity is said to be on the rise in the security environment and co-creation has been proposed as one of the ways to respond to this situation. Through co-creation, complexity is addressed by a plurality of actors and actions, instead of by any single authority or recipe. Such an approach is the main premise of the Finnish Concept for Comprehensive Security. This article seeks to answer the question of how co-creation occurs as part of societal safety and security functions in Finland and what kind of challenges and problems are involved therein. The focus of the article is on the regional and local levels of action and on the public-sector/civil-society interface. The data informing this study are 31 small-group discussions that took place in so-called security cafés. This article uses the modified ladder of safety and security co-creation derived from previous research to provide its analytical framework. The ladder of co-creation proved to be a useful analytical tool to address the phenomenon and to illustrate the multifaceted and context-dependent nature of safety and security co-creation. Results indicate that at present co-creation within the safety and security functions in Finland seems to focus more on action-oriented co-production. Citizens as volunteers participate in the functions of producing safety and security, but talk-centered, planning-oriented co-creation seems to be less common. The data also provide clear indications of the darker sides of co-creation. Co-creation may be symbolic and tokenistic in that it remains at a rhetorical level. The data also offer examples of co-contamination (the lowest level of the ladder of co-creation). These examples were related to the roles of spontaneous volunteers and emergent citizen groups.©2021 the Authors. Published in The International Journal of Mass Emergencies and Disasters (IJMED) and published by the International Sociological Association's Research Committee on the Sociology of Disasters.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

The security environment has always been complex! : the views of Finnish military officers on complexity

The theoretical framework of complexity is beginning to attract wider attention in research on the armed forces, and consequently the views of those who face complexity on the ground should be explored in more detail. Failure to do so risks complexity remaining only a top-level theory lacking adequate connection to practice. This article seeks to address this issue through analyzing the views of Finnish military officers. Data for the research were gathered using a deliberation and data collection method called a security café. A total of 74 people, most of them holding the rank of captain in the army or air force or lieutenant senior grade in the navy, attended the security café. The data used in this research were elicited from 47 idea rating sheets, evaluated during the security café, and include both quantitative and qualitative data. The article analyzes those data to address the following questions in relation to the theoretical framework of the article: What kind of perceptions of the complexity of the security environment do officers hold? What kind of practices do officers consider fit the presumed complexity of the security environment?© 2020 The Author(s). Published by Informa UK Limited, trading as Taylor & Francis Group. This is an Open Access article distributed under the terms of the Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivatives License (http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/), which permits non-commercial re-use, distribution, and reproduction in any medium, provided the original work is properly cited, and is not altered, transformed, or built upon in any way.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Understanding the Emerging Fourth Sector and Its Governance Implications

Peer reviewe

#StrongTogether? Qualitative Sentiment Analysis of Social Media Reactions to Disaster Volunteering during a Forest Fire in Finland

The transformation of disaster volunteering has been highlighted in academic literature. This study examined that transformation via a big data approach. The context for the study was provided by a forest fire in Finland, which sparked a debate on volunteering. The data (806 social media messages) were analyzed using qualitative sentiment analysis to (1) identify the sentiments relating to a variety of volunteers and (2) understand the context of and tensions behind those sentiments. The data suggested that the prevailing view of disaster volunteering is a rather traditional one, while the observations on the transformation remain largely latent. The positive sentiments reflected a view of the co-production of extinguishing forest fires as an activity of formal governmental and nonprofit emergency management organizations and volunteers from expanding and extending organizations. Unaffiliated volunteers were seen as extra pairs of hands that could be invited to help in an organized way and with limited tasks, only if required. Sentiments with a more negative tone raised concerns about having sufficient numbers of affiliated volunteers in the future and the rhetorical level of appreciation of them. The data revealed a dichotomous relationship between “professionals” and “amateurs” and the politicization of the debate between different actor groups.© 2022 by the authors. Licensee MDPI, Basel, Switzerland. This article is an open access article distributed under the terms and conditions of the Creative Commons Attribution (CC BY) license (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/).fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

The Concept of wicked problems : improving the understanding of managing problem wickedness in health and social care

This chapter aims to increase the understanding of the sources of problem wickedness and explores the implications for leaders in health and social care. It considers the conceptual criticism and provides examples of wicked problems found in the health and social care sector. The chapter analyzes the conceptual expansions of wicked problems, such as the super wicked problem, wicked ethics, and the wicked game, and assesses their relevance from the health and social care perspective. It describes the theoretical foundations of the concept of wicked problems by affiliating wicked problems to the complexity science framework. Wicked problems are by nature so multidimensional, interrelated and ambiguous that understanding them is a considerable challenge. The concept of wicked problems has been used to describe and explain various societal and organizational issues. Most often these have been issues related to environmental resource management, security and defense, and health and health care.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Pelastustoimen ja siviilivalmiuden toimintaympäristöanalyysi

Pelastustoimen toimintaympäristökatsaus on toteutettu osana Pelastustoimen ja siviilivalmiuden suorituskyky ja suunnitteluperusteet -hankekokonaisuutta. Työ perustuu Pelastustoimen uudistamishankkeessa (2016–2018) riski-analyysityöryhmän tekemään kehittämisehdotukseen (SM 2018) pelastustoimen valtakunnallisen toimintaympäristön analyysista. Raportissa esitetään PESTEL-kehykseen perustuvan analyysin kautta pelastustoimen ja siviilivalmiuden kannalta keskeisimmäksi todetut muutosilmiöt. Toimintaympäristöanalyysissa tulee hyödyntää pelastustoimen oman tilastoinnin lisäksi ulkopuolista tilastoaineistoa. Olemassa olevan tiedon analyysin rinnalla toimintaympäristöanalyysin osana voidaan toteuttaa erillisiä, jo olemassa olevaa informaatiota tukevia ja syventäviä selvityksiä ajankohtaisista ilmiöistä ja teemoista. Kolmantena osa-alueena valtakunnallisessa toimintaympäristöanalyysissa tulee tarkastella muutosilmiöiden vaikutuksia pelastustoimeen. Edellä kuvattujen kolmen kokonaisuuden yhteistuotoksena syntyy pelastustoimen käyttöön jatkuvaa, ajassa kehittyvää toimintaympäristön ennakointitietoa. Tulevaisuuden haasteeksi pelastustoimessa nousee, kuinka liikutaan kansallisen tason strategisista tavoitteista ja tunnistetuista trendeistä laitostason arjen ratkaisuihin sekä varmistetaan toimintaympäristöanalyysityön jatkuvuus ja systemaattisuus. Pelastustoimen ja siviilivalmiuden suorituskyky ja suunnitteluperusteet -hankkeen julkaisut: Pelastustoimen ja siviilivalmiuden suorituskyky ja suunnitteluperusteet -hanke : Yhteenvetoraportti Pelastustoimen ja siviilivalmiuden toimintaympäristöanalyysi Onnettomuusennusteiden hyödyntäminen pelastustoimessa Pelastustoimen tietoperustan päivittäminen ja uudistaminen Asiakkuustyö ja asiakasymmärrys pelastustoimessa Kuka auttaa harvaan asutuilla alueilla ja maaseudulla? : Lisää ymmärrystä ja ratkaisuja pelastustoimelle Pelastustoiminnan suorituskykyvaatimukset Onnettomuuksien ehkäisyn suorituskyky suhteessa suorituskykyvaatimuksiin Pelastustoimen rooli alueellisen varautumisen yhteistyössä ja väestönsuojelun suorituskyvyt Ennakoiva talous- ja henkilöstösuunnittelu – pelastustoimen suorituskyvyn perusta Pelastustoimen väestökysely ja -segmentointi : Pelastustoimen ja siviilivalmiuden suorituskyky ja suunnitteluperusteet -hankkeen loppuraportin osajulkaisu</a

Suomalaisten pelastusasenteet 2023

Suomalaisten pelastusasenteet on kolmen vuoden välein toistuva kyselytutkimus, jossa selvitetään kansalaisten kokemuksia, käsityksiä ja tuntemuksia pelastustoimesta, uhkakuvista ja varautumisesta. Kansalaisten uhkakuvat vaihtelevat turvallisuusympäristön mukana, ja varautumiseen sovelletaan niitä teknologioita, joita tunnetaan. Käytännössä kaikki suomalaiset tuntevat hätänumeron, mutta vain joka kymmenes toimisi oikein kuultuaan yleisen vaaramerkin ja joka kuudes määrittelee kotivaran oikein. Pelastustoimeen kohdistuvat asenteet ovat positiivisia, myös pelastustoiminnan kokeneiden keskuudessa. Kansalaiset haluavat ohjeistusta ja tiedotusta pelastusviranomaisilta, useimmiten perinteisten medioiden kautta. Pelastustoiminta koetaan tehokkaana, joskin harvemmin tapahtuvissa tapaturmissa ja ennaltaehkäisevässä toiminnassa tehokkuuden kokemus on matalampi. Luottamus pelastustoimen suorituskykyyn on korkea, mutta virhekokemuksissa toistuvat ensivasteen ja hätäkeskustoiminnan tekemät virhearvioinnit ja vasteaikojen hitaus. Miehet, nuoret ja omakotitaloissa asuvat ovat yleisesti ottaen muita itsevarmempia ja paremmin varautuneita

”Kompleksinen turvallisuusympäristö vaatii ketterämpää ja läpileikkaavampaa yhteistyötä” : Turvallisuusalan päällystöopiskelijoiden näkemyksiä toimintaympäristön kompleksisuudesta

Tässä artikkelissa käsitellään turvallisuusalan päällystöopiskelijoiden näkemyksiä toimintaympäristön kompleksisuudesta. Aineisto tutkimukselle on kerätty loppuvuoden 2019 aikana Maanpuolustuskorkeakoululla, Poliisiammattikorkeakoululla ja Pelastusopistolla soveltaen turvallisuuskahvilamenetelmää aineiston keruussa. Artikkelissa luodaan aluksi katsaus toimintaympäristön kompleksisuuden määrittelyyn turvallisuustutkimuksen kentällä, sekä pohditaan aiempaan tutkimukseen perustuen, millaisia toimintamalleja kompleksisuuden on turvallisuusalalla katsottu edellyttävän. Tämän jälkeen tulosten tarkastelussa puretaan auki aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin sekä kvantifioivaan teemoitteluun perustuen turvallisuusalan päällystöopiskelijoiden näkemyksiä ja kokemuksia, ensinnä turvallisuusympäristön kompleksisuudesta sekä toiseksi kompleksisessa toimintaympäristössä hyödynnettävistä toimintamalleista. Turvallisuuskahviloiden osallistujien näkemykset turvallisuustoimintaympäristön kompleksisuudesta osoittautuivat melko yhteneväisiksi suhteessa toisiinsa sekä aiempaan tutkimukseen. Selvä enemmistö tutkimukseen osallistuneista hahmotti toimintaympäristön kompleksiseksi, mutta nähtävissä oli kuitenkin varovaisuutta kompleksisuuden ylikorostumisesta tai sen ajautumisesta pelkkään ”terminologiakikkailuun”. Kompleksisuuden taustalla vaikuttavina tekijöinä korostuivat digitalisaatio, globaali yhteenkietoutuminen sekä uhkien monimuotoistuminen. Suhteessa toimintamalleihin, joita kompleksinen toimintaympäristö mahdollisesti edellyttää, yhteistoiminta nähtiin tärkeäksi kaikissa turvallisuuskahviloissa, mutta esimerkiksi kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamallin adaptiivisuudesta oltiin selvästi eri mielisiä. Myönteisimmin kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamalliin osana kompleksisuuteen vastaamista suhtautuivat Maanpuolustuskorkeakoulun opiskelijat, kun taas sekä Poliisiammattikorkeakoululla että Pelastusopistolla sen toimivuuteen suhtauduttiin kriittisemmin. Vaikuttaakin siltä, että kokonaisturvallisuus näyttäytyy varsin eri tavoin eri turvallisuustoimijoiden arkipäivässä. Viranomaisten yhteistoimintaa sekä adaptiivisuutta haastavana tekijänä koettiin erityisesti lainsäädäntö. Osallistujat nostivat esille myös itseorganisoitumisen merkityksen kompleksisessa toimintaympäristössä toimimisessa. Itseorganisoitumista ei kuitenkaan nähty dikotomisesti vastinparina hierarkioille, vaan korostettiin, että erilaiset keinoyhdistelmät toimivat todennäköisesti parhaiten ja samakin ilmiö voi edellyttää yhtäaikaisesti useita erilaisia päätöksenteko- ja toimintatapoja.©2021 Pelastusopisto.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed