Allergic symptoms and sensitisation in adolescents with cows' milk allergy and atopic eczema in infancy

Background The association between atopic sensitisation, atopic eczema (AE) and asthma is known, but distinct roles of allergies on long-term health are unestablished. Objective Evaluation of allergic symptoms and sensitisation in adolescents who in infancy had AE and verified cows' milk allergy (CMA) or AE and a negative CMA challenge, and controls. Methods Children with AE, with and without CMA, from a randomised controlled study in 1999-2001 examining the effect of probiotics on AE severity at older than 12 months of age, attended a follow-up visit at age 16 to 18, with age-matched controls. Data came from a questionnaire (ISAAC questionnaire), analysis of serum antigen-specific immunoglobulin Es (IgEs), and clinical evaluation. Group comparisons were carried out (chi(2)tests and logistic regression). Results Fifty-two patients with AE and CMA (AE/CMA+ group), 52 with AE and suspicion of CMA (AE/CMA- group), and 57 controls attended a study visit. IgE-mediated sensitisation was significantly more prevalent in the AE/CMA+ group vs the controls, for horse, cat, dog, egg white and wheat (P <.024 for all). For birch, timothy and mugwort (P <.008 for all), sensitisation was more prevalent in both the AE/CMA+ group and the AE/CMA- group vs controls. On the basis of questionnaire data the AE/CMA + group reported a significantly higher lifetime prevalence of wheezing (64% vs 35% and 32%;P = .001), noninfectious rhinitis (85% vs 62% and 56%;P = .004), and hay fever (77% vs 52% and 33%;P <.001) vs the AE/CMA- group and the control group, respectively. Conclusion and Clinical Relevance Patients with AE and CMA in infancy, as opposed to patients with AE only, or controls, report more allergic symptoms and exhibit more allergic sensitisation in adolescence. This indicates that CMA in infancy is an independent risk factor of allergic disease in adolescence.Peer reviewe

New digital learning materials for teaching in geosciences

Non peer reviewe

Naisiin kohdistuvaan digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen haasteet poliisin työssä, rikosprosessissa ja tukipalveluissa

Tutkimuksessa tarkasteltiin digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen haasteita ja mahdollisuuksia poliisin työssä, rikosprosessissa ja tukipalveluissa. Tutkimuksen aineisto koostuu poliisin rikosilmoitusaineistosta, poliisien, syyttäjien ja väkivaltatyön tukipalveluiden työntekijöiden fokusryhmähaastatteluista sekä digitaalista väkivaltaa kokeneille suunnatusta verkkokyselystä. Digitalisoituminen ja viestintäteknologioiden kehittyminen ovat muuttaneet naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja, vaikutuksia ja seurauksia. Väkivallan, häirinnän, uhkailun, häpäisemisen ja kontrollin muodot ovat moninaistuneet. Digitaalisen väkivallan seuraukset ovat usein väkivallan kohteille syvästi haavoittavia, traumatisoivia, toimijuutta lamauttavia, osallisuutta rajoittavia ja elinpiiriä kapeuttavia. Digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen keskeisenä haasteena ovat puutteet ilmiön tunnistamisessa, sen vakavuuden ymmärtämisessä ja asenteissa. Ilmiö on normalisoitunut osaksi arkea sekä läheisissä suhteissa että sosiaalisessa mediassa ja julkisessa keskustelussa. Käytäntöjen ja asenteiden muuttaminen edellyttää koulutuksen kehittämistä sekä tietoisuuden lisäämistä väkivallan eri ilmenemismuodoista. Ilmiöön puuttuminen vaatii myös moniammatilliseen yhteistyöhön ja tutkimukseen panostamista, käsitteiden tarkentamista, väkivallan dokumentoinnin käytäntöjen yhtenäistämistä sekä esitutkintapöytäkirjojen laatuun panostamista. Myös digitaalisen median alustojen vastuuta tulee korostaa ja palveluiden alueellista saatavuutta parantaa

Naisiin kohdistuvaan digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen haasteet poliisin työssä, rikosprosessissa ja tukipalveluissa

Tutkimuksessa tarkasteltiin digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen haasteita ja mahdollisuuksia poliisin työssä, rikosprosessissa ja tukipalveluissa. Tutkimuksen aineisto koostuu poliisin rikosilmoitusaineistosta, poliisien, syyttäjien ja väkivaltatyön tukipalveluiden työntekijöiden fokusryhmähaastatteluista sekä digitaalista väkivaltaa kokeneille suunnatusta verkkokyselystä. Digitalisoituminen ja viestintäteknologioiden kehittyminen ovat muuttaneet naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja, vaikutuksia ja seurauksia. Väkivallan, häirinnän, uhkailun, häpäisemisen ja kontrollin muodot ovat moninaistuneet. Digitaalisen väkivallan seuraukset ovat usein väkivallan kohteille syvästi haavoittavia, traumatisoivia, toimijuutta lamauttavia, osallisuutta rajoittavia ja elinpiiriä kapeuttavia. Digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen keskeisenä haasteena ovat puutteet ilmiön tunnistamisessa, sen vakavuuden ymmärtämisessä ja asenteissa. Ilmiö on normalisoitunut osaksi arkea sekä läheisissä suhteissa että sosiaalisessa mediassa ja julkisessa keskustelussa. Käytäntöjen ja asenteiden muuttaminen edellyttää koulutuksen kehittämistä sekä tietoisuuden lisäämistä väkivallan eri ilmenemismuodoista. Ilmiöön puuttuminen vaatii myös moniammatilliseen yhteistyöhön ja tutkimukseen panostamista, käsitteiden tarkentamista, väkivallan dokumentoinnin käytäntöjen yhtenäistämistä sekä esitutkintapöytäkirjojen laatuun panostamista. Myös digitaalisen median alustojen vastuuta tulee korostaa ja palveluiden alueellista saatavuutta parantaa.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Barnmorskors uppfattning om normal förlossning. En intervjustudie.

Användning av olika interventioner under förlossningar har under de senaste årtiondena blivit allt vanligare. Syftet med interventionerna är att förbättra och trygga förlossningsupplevelsen. Interventionerna är dock inte alltid nödvändiga och skall inte göras rutinmässigt. Så kallad medikalisering av förlossningar kan i värsta fall medföra risker för onödiga komplikationer. (World Health Organization 2018) Detta arbete är ett projektarbete för Nordejordemodern Network vars syfte är att kartlägga barnmorskors uppfattning om normal förlossning med frågorna ”Hur uppfattar finländska barnmorskor begreppet normal förlossning?” och ”Med vilka åtgärder skyddas normal förlossning?”. Studien gjordes genom två kvalitativa fokusgruppintervjuer och resultaten analyserades som en induktiv innehållsanalys. Ena intervjun var fysiskt på plats, andra på distans via video. Informanterna var sammanlagt 5 utbildade barnmorskor med mellan 9 och 26 års arbetserfarenhet. Som teoretisk referensram användes WHO:s (1996) definition av normal förlossning. Materialet som användes som grund för detta arbete är vetenskapliga artiklar om tidigare forskning gällande ämnet normal förlossning. Litteraturen ger läsaren en uppfattning om arbetets centrala begrepp och deras definitioner och belyser tidigare forskning inom ämnet. Arbetets resultat är en sammanfattning av de transkriberade fokusgruppintervjuerna och direkta citat från intervjuerna. Ur resultaten framkom att informanterna hade tydliga uppfattningar om vad normal förlossning innebär. De viktigaste kriterierna som framhävdes för en normal förlossning var att den sker vaginalt, samt framskrider spontant och utan större interventioner från vårdpersonalen. Skyddandet av normal förlossning ansågs vara en av barnmorskans viktigaste uppgifter. Centrala teman som diskuterades under intervjuerna var episiotomier, smärtlindring, instrumentell förlossning och olika komplikationer relaterade till förlossningar. Forskningslovsansökan för fokusgruppintervjuerna godkändes av HNS. För att uppnå etisk hållbarhet har vi i utförandet av arbetet utgått ifrån Helsinki deklarationens etiska riktlinjer för humanvetenskaplig forskning (World Medical Association 2018).Erilaiset synnytyksen aikana käytettävät interventiot ovat yleistyneet viime vuosikymmen-ten aikana. Interventioiden tarkoituksena on parantaa synnytyskokemusta ja turvata synny-tystä. Interventiot eivät aina ole välttämättömiä, eikä niitä kuulu tehdä rutiininomaisesti. Synnytyksen medikalisaatio voi pahimmillaan aiheuttaa riskin turhiin komplikaatioihin. (World Health Organization 2018) Tämä työ on projektityö osana Nordejordemodern Networkia, jonka tarkoituksena on kartoittaa kätilöiden näkemystä normaalista synnytyksestä. Kysymykset, joita kysyttiin tämän tavoitteen saavuttamiseksi, oli “Miten suomalaiset kätilöt ymmärtävät käsitteen normaali synnytys?” sekä “Mitä menetelmiä käytetään normaalin synnytyksen suojaamiseen?”. Tutkimus suoritettiin kahtena kvalitatiivisena kohderyhmä haastatteluna ja tulokset analysoitiin induktiivisena sisältöanalyysina. Yksi haastatteluista toteutui videon välityksellä ja toinen fyysisesti paikan päällä. Tietolähteinä toimivat yhteensä 5 koulutettua kätilöä, joilla oli 9–26 vuoden työkokemus. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin WHO:n (1996) määritelmää normaalista synnytyksestä. Materiaali, jota käytettiin pohjana tälle työlle, oli tieteellisiä artikkeleita aiemmin tehdyistä tutkimuksista normaaliin synnytykseen liittyen. Työn tulokset koostuvat haastatteluista tehtyjen transkriptioiden tiivistelmistä ja suorista lainauksista haastatteluista. Haastattelujen tuloksissa ilmenee, että haastateltavilla oli olemassa selkeä käsitys käsitteestä normaali synnytys. Tärkeimmiksi kriteereiksi normaalille synnytykselle mainittiin alatiesynnytys, joka etenee spontaanisti ilman merkittäviä interventiota hoitohenkilökunnalta. Normaalin synnytyksen turvaaminen nähtiin yhtenä kätilön tärkeimmistä työtehtävistä. Keskeisiä teemoja haastatteluissa olivat episiotomia, kivunlievitys, avustettu synnytys ja synnytykseen liittyvät komplikaatiot. Ennen haastattelututkimuksen aloittamista, meille myönnettiin tutkimuslupa HUS: ilta. Noudatimme työssämme Helsingin julistuksessa esitettyjä ihmistieteisiin sovellettuja eettisiä toimintaohjeita (World Medical Association 2018).Different interventions during childbirth have become more common during the last decades. These interventions strive to enhance the experience of childbirth and make childbirth safer. Interventions are not always necessary and should not be done as routine. Medicalization of childbirth can come with the risk for unnecessary complications. (World Health Organization 2018) This degree thesis is commissioned as part of the Nordejordemodern Network with the purpose of mapping out midwives' perception of normal birth. The questions used to reach this goal were “How do Finnish midwives perceive the term normal birth?” and “What means are being used to protect normal birth?”. The study was executed through two qualitative focus group interviews. The results were analyzed as an inductive content analysis. One of the interviews was held face-to-face whilst the other one was through video connection. The number of informants was 5, all qualified midwives with between 9 and 26 years of experience. WHO’s (1996) definition of normal birth was used as the theoretical framework. The material used as the foundation for this project consists of scientific articles about previous studies done on the topic of normal birth. The results of the project consist of summaries of transcriptions of the focus group interviews and direct quotes from the interviews. It became clear during the interviews that the informants had clear views of the definition of normal birth. According to the informants the most important defining factors of a normal birth is vaginal delivery that progresses spontaneously without major interventions from the nursing staff. Protecting normal birth was viewed as one of the most important duties of a midwife. Main themes discussed during the interviews were episiotomies, pain relief, instrumental delivery and complications related to childbirth. Before starting out interviewing, our project was approved for research by HUS. To attain ethical sustainability, we have used ethical guidelines for human sciences as written in the Helsinki declaration (World Medical Association 2018)

Digitaalisen väkivallan kitkeminen edellyttää tutkimusta, koulutusta ja asennemuutosta

Digitaalinen väkivalta jää vakavissakin tapauksissa usein tunnistamatta niin tekijöiltä, kohteilta kuin auttavilta tahoilta ja viranomaisilta. Tarvitaan monimuotoista väkivallan tutkimusta, aihepiiriin perehtynyttä koulutusta sekä yleistä asennemuutosta, Marita Husso, Sonja Tihveräinen ja Sisko Piippo Tampereen yliopiston DIGNITEAS-hankkeesta kirjoittavat.nonPeerReviewe