Onko rahanpesulla asianomistajaa?

Tiivistelmä - Referat – Abstract Rahanpesulla tarkoitetaan tekoa tai tekokokonaisuutta, jonka päämääränä on peittää tai häivyttää rikoksen tuottaman hyödyn tai omaisuuden alkuperä. Rahanpesemiseen liittyy taloudellista hyötyä tuottaneen esirikoksen tekijän pyrkimys rikoksesta saadun taloudellisen hyödyn alkuperän salaamiseen. Rahanpesemisen jälkeen hyöty lopulta kuitenkin palautuu esirikoksen tekijälle, joko omistus– tai hallintaoikeuksin. Rahanpesurikosten tausta on vahvasti kansainvälinen: rahanpesun kriminalisointi perustuu kansain¬välisiin instrumentteihin ja EU–lainsäädäntöön. Rahanpesun kriminalisoinnin tavoitteet kansainvälisissä instrumenteissa ovat laajentuneet alkuperäisestä kansainvälisen laittoman huumausainekaupan torjunnasta turvaamaan kansainvälisen rahoitusjärjestelmän puhtautta ja luotettavuutta sekä demokraattisen yhteiskuntajärjestelmän suojelua yleisesti vakavan rikollisuuden haitoilta. Viimeaikaisessa kehityksessä erityisesti terrorismin torjunta sen rahoitukseen puuttumalla on ollut keskiössä rahanpesurikosten tavoitteiden määrittämisessä. Suomen rikosoikeudessa yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaan kriminalisoinneilla pyritään saavuttamaan yhteiskunnallisesti ajatellen jotain arvokasta: oikeushyvien suojelua. Oikeushyvien suojelun periaate on kiinteässä yhteydessä asianomistaja–aseman määrittämiseen, sillä Suomen rikosoikeudessa asianomistajana lähtökohtaisesti pidetään sitä, joka on rikoksella välittömästi loukatun, kriminalisoinnin suojeluobjektina olevan oikeushyvän haltija. Tämän vuoksi kunkin rangaistussäännön suojeluobjektin tunteminen on keskeistä vastattaessa kysymykseen asianomistajan asemasta. Rahanpesun suojeluobjekti on kuitenkin jäänyt sekä kansainvälisisissä instrumenteissa että kansallisella tasolla epämääräiseksi ja yhä laajenevaksi argumentoinniksi, eikä kysymykseen rahanpesun asianomistajuudesta ei kuitenkaan ole helppo antaa yksiselitteistä vastausta. Oikeuskirjallisuudessa useimmiten on todettu, että rahanpesulla ei ole asianomistajaa. Tämä näkemys perustuu ajatukselle siitä, että rahanpesun kriminalisoinnilla suojattavat oikeushyvät ovat ensisijaisesti yhteisöllisiä ja abstrakteja. Rahanpesu kriminalisoimalla pyritäänkin ensisijaisesti suojelemaan yhteisöllisiä oikeushyviä, kuten rahoitusjärjestelmän puhtautta ja demokraattista yhteiskuntajärjestystä, mutta kriminalisoinnin viimekätisenä tavoitteena on kuitenkin suojella esirikoksen kriminalisoinnilla turvattua oikeushy¬vää. Rahanpesun kohteena ollut omaisuus voidaan tietyissä tapauksissa kuitenkin tuomita esirikoksella loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Kysymys rahanpesun asianomistajasta on kohtuullisen helposti ratkaistavissa tilanteessa, jossa esirikoksella ei ole asianomistajaa. Tällainen tilanne on esimerkiksi huumausainerikoksessa. Käytännön ratkaisutilanteet voivat kuitenkin liittyä kaikkiin taloudellista hyötyä tuottaviin rikoksiin, jolloin kysymys rahanpesun asianomistajasta muuttuu monimutkaisemmaksi. Vaikka rangaistussäännöllä ensisijaisesti suojeltu oikeus¬hyvä olisikin yhteisöllinen, voidaan sillä tavoitella myös henkilöllisten oikeushyvien suojelua. Siten rahanpesun tunnusmerkistön täyttävällä teolla voidaan loukata ensisijaisten, yhteisöllisten suojeluobjektien lisäksi myös henkilöllisiä oikeushyviä, esimerkiksi omaisuudensuojaa. Mikäli rahanpesun tunnusmerkistön täyttävällä teolla aiheutetaan välitöntä vahinkoa suojelun kohteena olevan oikeushyvän haltijalle siten, että on mahdollista esittää tällä perusteella yksityinen oikeudellinen korvausvaade, asianomistajan aseman saavuttamisen edellytykset täyttyvät myös rahanpesussa. Harkinnassa on otettava huomioon myös oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja acces to justice – vaatimusten täyttyminen: joissa asianomistajan asema rahanpesuoikeudenkäynnissä voi olla esirikoksen uhrille ainoa keino esittää vahingonkorvausvaatimuksia niistä menetyksistä, joita esirikos on hänelle aiheuttanut

Perheväkivallan tunnistaminen, siihen puuttuminen ja työntekijän toiminta perheväkivaltatilanteessa

Pro gradu-tutkielman ensimmäinen osa on julkaisuharkintaan lähetetty tieteellinen artikkeli: Peräaho H, Leppäkoski T, Koivisto A-M, Kylmä J & Paavilainen E. 2015. Perheväkivallan tunnistaminen ja siihen puuttuminen sairaalassa: onko täydennyskoulutuksella merkitystä. Tutkimuksen tarkoitus on kuvata sairaanhoitopiirin työntekijöiden valmiuksia tunnistaa perheväkivaltaa ja puuttua siihen. Tarkoituksena on myös kuvata työntekijöiden moniammatillista yhteistyötä ja täydennyskoulutustarpeita perheväkivaltaan liittyen. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella sähköisesti. Vastausprosentti on 13.4 % (n=295). Aineiston analysoinnissa on käytetty kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia menetelmiä. Vastaajat kokevat perheväkivallan osapuolten tunnistamisen ja väkivaltaan puuttumisen vaikeana. Vain viidenneksellä vastaajista on käytössä toimintamalli perheväkivaltaan puuttumiseksi ja reilu kolmannes tekee yhteistyötä muiden auttajatahojen kanssa perheväkivallan osapuolten auttamiseksi. Vastaajilla, jotka eivät ole osallistuneet työnantajan järjestämään täydennyskoulutukseen, on heikommat valmiudet tunnistaa ja puuttua perheväkivaltaan, he tekevät vähemmän yhteistyötä muiden auttajatahojen kanssa ja ovat harvemmin tietoisia yhteisestä toimintamallista. Pro gradu-tutkielman toisen osan muodostaa tutkimuksen kyselylomakkeen avoimien vastauksien ja perusteluiden analyysi. Perheväkivallan tunnistamisessa on merkitystä mm. potilaan käyttäytymisen havainnoimisella, hoitosuhteessa tapahtuvalla vuorovaikutuksella, perheväkivallan ulkoisten merkkien havainnoimisella sekä työntekijän aktiivisuudella, kokemuksella ja intuitiolla. Perheväkivallan tunnistamista vaikeuttaa potilaan toiminta asian salaamiseksi sekä perheväkivallan haasteellisuus ilmiönä. Myös perheväkivaltaan puuttumista vaikeuttavat potilaasta johtuvat syyt ja lisäksi työntekijän ammattitaidon puute. Kun perheväkivallan puuttumisen toimintamallia käytetään, se auttaa tekemään yhteistyötä ja organisoimaan perheväkivaltatyön tekemistä. Työntekijöiden keskeiset yhteistyötahot perheväkivaltatilanteessa ovat sosiaalityöntekijä ja poliisi. ENGLISH SUMMARY The first part of this Master’s thesis consists of a research article which has been sent for publication consideration: Peräaho H, Leppäkoski T, Koivisto A-M, Kylmä J & Paavilainen E. 2015. Identifying and intervening in domestic violence: does an updating education matter? The purpose of this study is to describe the skills of the healthcare staff in identifying and intervening in domestic violence in a district hospital. Also the multi-professional collaboration and the needs of education of the staff were studied. Information was collected by an electronic query. Response rate was 13.4 %. The data was analyzed using both quantitative and qualitative methods. The respondents find both identifying and intervening in domestic violence difficult. One fifth of the respondents uses hospital districts guideline of intervening in domestic violence. One third of the respondents collaborates with different supporting authorities when meeting the victim or the perpetrator of domestic violence. The respondents who had not been participated in updating education arranged by the employer, had lower ability to identify and intervene in domestic violence, to perform multi-professional collaboration and to pursue the districts guideline of intervening in domestic violence. Updating education effects in the staff’s ability to provide adequate care to the patients suffering from domestic violence. It is justified to arrange updating education systematically also in the future. The second part of the Master’s thesis consists of the analysis of the questionnaires open answers and arguments. Interaction with the patient, observing the patients behavior and external signs of violence and staff member’s activity, experience and intuition have existent significance in identifying domestic violence. The difficulties in identifying the domestic violence are often due to patient’s actions to hide the violent experiences and the challenges that this phenomenon holds. The intervention in domestic violence is often complicated by the patient but also because the staff is lacking competence in dealing with it. When the guideline of intervening in domestic violence is used, it helps the staff to collaborate and organize the work concerning the victims and the perpetrators of the domestic violence. The respondents co-operate most commonly with social workers and police officers

Kestävyysnäkökulmia marjanjalostusteollisuuden tuotteen elinkaaressa

Tiivistelmä. Työssä tarkastellaan suomalaisen mansikkahillon elinkaarta tavoitteena löytää kustakin vaiheesta kestävyyden kannalta merkittävimmät kohdat. Kestävyyden mittareita ovat esimerkiksi veden ja energian kulutus. Samalla pyritään selvittämään, onko kriittisille vaiheille parempia vaihtoehtoja. Tutkimus on tehty kirjallisuuskatsauksena hyödyntämällä alan julkaisuja ja viranomaislähteitä. Elinkaari on työssä jaettu raaka-aineen valmistukseen, marjojen jalostukseen, logistiikkaan ja lopputuotteen vaiheisiin. Tuloksena löydettiin kestävyyden kannalta keskeisiä kohtia, esimerkiksi mansikan viljelyn aikainen kastelu, logistiikkaketju sekä jalostuksessa käytettävä teknologia. Työssä havaittiin myös, että olisi tarpeellista tehdä lisävertailua ulkomaisen ja suomalaisen mansikan välillä.Sustainability perspectives in the life cycle of a product manufactured in berry processing industry. Abstract. This thesis considers strawberry jam’s life cycle aiming to find the critical points from sustainability’s point of view. The parameters to measure sustainability can be for example water and energy consumption. In addition, the thesis is targeted to find possible alternatives for the possibly unsustainable processes. Research was done as literature review utilizing literature and public administration’s publications. The life cycle is divided into strawberry farming, processing of the berries, logistics and end product use and recycling. As a result, it was found out that the key points in sustainability include watering the strawberry fields, logistic chain and the technology used in processing the berries. It was also discovered that additional research would be recommended to compare foreign and domestic strawberry farming

The Molecular Basis for Oat Intolerance in Patients with Celiac Disease

BACKGROUND: Celiac disease is a small intestinal inflammatory disorder characterized by malabsorption, nutrient deficiency, and a range of clinical manifestations. It is caused by an inappropriate immune response to dietary gluten and is treated with a gluten-free diet. Recent feeding studies have indicated oats to be safe for celiac disease patients, and oats are now often included in the celiac disease diet. This study aimed to investigate whether oat intolerance exists in celiac disease and to characterize the cells and processes underlying this intolerance. METHODS AND FINDINGS: We selected for study nine adults with celiac disease who had a history of oats exposure. Four of the patients had clinical symptoms on an oats-containing diet, and three of these four patients had intestinal inflammation typical of celiac disease at the time of oats exposure. We established oats-avenin-specific and -reactive intestinal T-cell lines from these three patients, as well as from two other patients who appeared to tolerate oats. The avenin-reactive T-cell lines recognized avenin peptides in the context of HLA-DQ2. These peptides have sequences rich in proline and glutamine residues closely resembling wheat gluten epitopes. Deamidation (glutamine→glutamic acid conversion) by tissue transglutaminase was involved in the avenin epitope formation. CONCLUSIONS: We conclude that some celiac disease patients have avenin-reactive mucosal T-cells that can cause mucosal inflammation. Oat intolerance may be a reason for villous atrophy and inflammation in patients with celiac disease who are eating oats but otherwise are adhering to a strict gluten-free diet. Clinical follow-up of celiac disease patients eating oats is advisable

Clinical practice: Coeliac disease

Coeliac disease (CD) is an immune-mediated systemic condition elicited by gluten and related prolamines in genetically predisposed individuals and characterised by gluten-induced symptoms and signs, specific antibodies, a specific human leukocyte antigen (HLA) type and enteropathy. The risk of coeliac disease is increased in first-degree relatives, certain syndromes including Down syndrome and autoimmune disorders. It is thought to occur in 1 in 100–200 individuals, but still only one in four cases is diagnosed. Small-bowel biopsy is no longer deemed necessary in a subgroup of patients, i.e. when all of the following are present: typical symptoms or signs, high titres of and transglutaminase antibodies, endomysial antibodies, and HLA-type DQ2 or DQ8. In all other cases, small-bowel biopsy remains mandatory for a correct diagnosis. Therapy consists of a strictly gluten-free diet. This should result in complete disappearance of symptoms and of serological markers. Adequate follow-up is considered essential. Conclusion: Although small-bowel biopsy may be omitted in a minority of patients, small-bowel biopsy is essential for a correct diagnosis of CD in all other cases. Diagnostic work-up should be completed before treatment with gluten-free diet instituted

Safety of Adding Oats to a Gluten-free Diet for Patients with Celiac Disease: Systematic Review and Meta-analysis of Clinical and Observational Studies

Background & Aims: Patients with celiac disease should maintain a gluten-free diet (GFD), excluding wheat, rye, and barley. Oats might increase the nutritional value of a GFD, but their inclusion is controversial. We performed a systematic review and meta-analysis to evaluate the safety of oats as part of a GFD in patients with celiac disease. Methods: We searched the Cochrane Central Register of Controlled Trials, MEDLINE, and EMBASE databases for clinical trials and observational studies of the effects of including oats in GFD of patients with celiac disease. The studies reported patients’ symptoms, results from serology tests, and findings from histologic analyses. We used the GRADE approach to assess the quality of evidence. Results: We identified 433 studies; 28 were eligible for analysis. Of these, 6 were randomized and 2 were not randomized controlled trials comprising a total of 661 patients—the remaining studies were observational. All randomized controlled trials used pure/uncontaminated oats. Oat consumption for 12 months did not affect symptoms (standardized mean difference: reduction in symptom scores in patients who did and did not consume oats, −0.22; 95% CI, −0.56 to 0.13; P = .22), histologic scores (relative risk for histologic findings in patients who consumed oats, 0.24; 95% CI, 0.01–4.8; P = .35), intraepithelial lymphocyte counts (standardized mean difference, 0.21; 95% CI, reduction of 1.44 to increase in 1.86), or results from serologic tests. Subgroup analyses of adults vs children did not reveal differences. The overall quality of evidence was low. Conclusions: In a systematic review and meta-analysis, we found no evidence that addition of oats to a GFD affects symptoms, histology, immunity, or serologic features of patients with celiac disease. However, there were few studies for many endpoints, as well as limited geographic distribution and low quality of evidence. Rigorous double-blind, placebo-controlled, randomized controlled trials, using commonly available oats sourced from different regions, are needed

Dietary aspects in the diagnosis and treatment of Coeliac Disease

Keliakiassa vehnän, ohran ja rukiin valkuaisaineet aiheuttavat ohutsuolen limakalvolle tulehduksen, joka asteittain etenee suolinukan madaltumiseen (villusatrofia). Keliakian diagnoosi on perustunut villusatrofian löytymiseen koepalasta ohutsuolen limakalvolta. Keliakian hoitona on elinikäinen tiukka gluteeniton dieetti, missä tulee välttää vehnää, ohraa ja ruista. Kaura on hyväksytty Suomessa yli kymmenen vuotta osaksi keliakiadieettiä. Väitöskirjatyön tarkoituksena oli selvittää dieetin merkitystä diagnostiikassa ja hoidossa. Kahdessa ensimmäisessä osatyössä selvitettiin kauran vaikutusta elämänlaatuun, oireisiin, limakalvomuutoksiin. Lisäksi selvitettiin kuinka laajasti keliakiapotilaat käyttävät kauraa ja mitä he siinä arvostavat. Tätä varten satunnaistettiin 39 pitkään hoidossa olleita keliakiapotilasta käyttämään vuoden ajan 50 grammaa kauraa tai jatkamaan entisellä kaurattomalla dieetillä. Elämänlaatua selvitettiin Psycholocigal General Well-Being ja suolisto-oireita Gastrointestinal Sympton Rating Scale kyselyillä; lisäksi tutkittiin ohutsuolikoepalat ja keliakiavasta-aineet. Kauran käyttö ei vaikuttanut elämänlaatuun. Kauraa käyttävillä oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän ripulia; samalla myös ummetusoireet keskimäärin lisääntyivät, mutta ei merkittävästi. Lisäksi kauraryhmässä oli ohutsuolikoepaloissa nähtävissä enemmän tulehdusta, mutta tulehdus ja oireet eivät korreloineet keskenään. Villusmuutoksia ei kehittynyt kumpaankaan ryhmään seuranta-aikana. Suomen keliakialiitossa on 14 000 jäsentä, näistä tuhannelle satunnaisesti valikoidulle lähettiin kysely, jolla selvitettiin kuinka laajasti kauraa käytetään ja monipuolistaako kaura dieettiä. Kaikkiaan 710 jäsentä vastasi. Kauraa käytti säännöllisesti 73% keliaakikoista ja 55% ihokeliaakikoista; 94% vastanneista kokivat kauran monipuolistavan gluteenitonta dieettiä ja pitivät kauraa tärkeänä lisänä. Lisäksi yli 85% arvosti kauran saatavuutta, makua ja halpaa hintaa. Tavallisin syy välttää kauraa oli pelko gluteenijäämistä ja mahdollisista sivuvaikutuksista. Kauran käytön oli lopettanut 14% vastanneista ­ syynä olivat erilaiset oireet, kuten vatsavaivat, ja osalla myös ihottuma. Kolmannessa osastyössä selvitettiin ovatko teollisesti puhdistettujen vehnätärkkelysjauhojen sisältämät pienet gluteenimäärät haitallisia keliaakikoille. Tätä selvittämään 57 uutta keliaakikkoa satunnaistettiin käyttämään vehnätärkkelyspohjaista tai täysin gluteenitonta dieettiä. Ennen ruokavaliohoidon aloittamista ja vuoden seuranta-ajan jälkeen potilailta katsottiin ohutsuolikoepalat, keliakiavasta-aineet, elämänlaatu ja luuntiheys. Vehnätärkkelyspohjainen gluteeniton dieetti oli hyvin siedetty ja turvallinen, eikä näiden kahden ryhmän välillä ollut eroa mitattaessa edellä mainittuja muuttujia. Neljännessä osatyössä tutkittiin, voidaanko gluteenialtistusta tai gluteenitonta dieettiä käyttää diagnostiikassa, kun villusatrofiaa ei ollut vielä todettu. 41 potilasta satunnaistettiin saamaan ylimääräistä gluteenialtistusta tai aloittamaan gluteeniton dieettihoito. Näillä potilailla epäiltiin keliakiaa, ohutsuolen limakalvolla olivat epiteelin Υδ+tulehdussolut lisääntyneet, mutta villusatrofiaa ei voitu todeta. Ohutsuolen tulehdussolut ja keliakiavasta-aineet tutkittiin ennen ja kuuden kuukauden altistuksen tai hoidon jälkeen. Tutkimuksessa tehtiin kliininen arvio selvittämään gluteeniherkkyyttä ­ tähän kuului oireiden, vasta-aineiden ja histologian vaste ruokavaliolle, ja lisäksi sukuhistoria sekä liitännäissairaudet. Viisi potilasta altistusryhmässä ja kuusi hoitoryhmässä todettiin kliinisesti ja koepalalla arvioiden gluteeniherkiksi. Kaikilla heillä oli keliakiaan sopiva perimä. Tulokset tarkistettiin uudella menetelmällä, jossa keliakiapotilaan ohutsuolen limakalvolta määritetään transglutaminaasi 2 spesifisiä IgA kertymiä: tutkituista yhdestätoista kaikilla paitsi yhdellä todettiin näitä kertymiä. Löydös yhdessä keliakiaan sopivan perimän kanssa vahvistaa näiden potilaiden sairastavan alkavaa keliakiaa. Käytettyjen mittarien mukaan kaura ei vaikuta keliakiapotilaiden elämänlaatuun, mutta se on laajasti otettu käyttöön osana gluteenitonta dieettiä, hyvin siedetty ja monipuolistaa dieettiä. Kliinikoiden tulee kuitenkin muistaa, että kaura voi aiheuttaa joillekin potilaille oireita, mitkä eivät kuitenkaan vaikuta liittyvän ohutsuolivaurioon. Kaura voidaan useimmiten turvallisesti liittää osaksi gluteenitonta hoitoa. Vehnätärkkelyspohjainen gluteeniton dieetti on hyvin siedetty. Gluteenittomalla hoidolla tai altistuksella on mahdollista osoittaa gluteeniherkkyys potilailla, joilla ei vielä voida todeta suolinukan madaltumista. Transglutaminaasi-2 spesifiset IgA kertymät ohutsuolen limakalvolla vahvistavat kliinistä arviota. Keliakiamääritelmää on aiheellista laajentaa villusatrofiasta kohti geneettistä gluteeni-intoleranssia.Coeliac disease is a chronic inflammatory disorder of the small intestine induced by dietary proteins in wheat, rye and barley. Traditionally, the diagnosis of the disease is made by showing gluten-dependent villous atrophy in small bowel mucosal specimens. The mucosal damage develops from inflammation to crypt hyperplasia and finally to villous atrophy. The treatment of coeliac disease is a strict life-long gluten-free diet. In Finland oats have been accepted for more than 10 years as part of an otherwise gluten-free diet (GFD), but it has never been shown how patients with coeliac disease have adopted oats, and what is the impact of an oats-containing diet on the quality of life. Wheat is clearly toxic for coeliac patients, but open questions remain as to its role in the diagnosis and treatment of the disease. It has been debatable whether trace amounts of gluten are harmful; such contaminations are possible for instance in wheat starch-based products which have been rendered gluten-free. It is also evident that demonstrating gluten dependency is an essential part of coeliac diagnosis in borderline cases. The aim of this study was to establish how oats affects the dietary treatment of coeliac disease, the focus being on quality of life, and how patients nationwide have adopted the use of oats. In addition, the safety of the wheat-starch-based GFD in the treatment of coeliac disease was assessed. Further, the role of gluten or GFD in the diagnosis and treatment of early developing coeliac disease, when mucosal atrophy is not yet evident, was investigated. To evaluate the effect of oats-containing diet on symptoms, histology and quality of life, 39 biopsy-proven treated coeliac disease patients were randomized to take either 50 g of oats-containing gluten-free products for one year, or to continue their current diet which did not contain oats. Quality of life and gastrointestinal symptoms were measured by the Psychological General Well-Being questionnaire (PGWB) and Gastrointestinal Symptom Rating Scale (GSRS), respectively. Small bowel mucosal morphology, serum endomysial (EmA) and transglutaminase (tTG) antibodies were assessed. Quality of life did not differ between these study groups, but patients on oats-containing diet suffered significantly more often from diarrhoea. This notwithstanding, there was a simultaneous trend toward more severe constipation in the oats-group than in individuals on the traditional diet. Mucosal integrity was not disturbed by oats. There were more mucosal intestinal intraepithelial lymphocytes ( IELs) in the oats group, but no correlation between symptoms and inflammation. One thousand out of 14 000 members of the Finnish Coeliac Society were randomly chosen to evaluate how they had adopted oat in their GFD, and how they felt that oats diversified the diet: Altogether 710 responded: 73% of coeliac disease and 55% of dermatitis herpetiformis patients were currently using oats. More than 80% of patients using oats appreciated the taste, felt that oats constituted an important part of the diet that the availability of oats was good at low costs, and 94% thought that oats diversified their GFD. Fourteen per cent of patients had stopped taking oats, mostly due to adverse symptoms. The fear of contamination and side-effects was the most common reason in those who had not started to take oats. Fifty-seven newly detected coeliac disease patients were randomized to receive a wheat-starch-based or naturally GFD. Clinical response, quality of life evaluated by standardized questionnaire, small-bowel mucosal morphology, serology and bone mineral density (BMD) were measured before and after one year on GFD. Wheat-starch-based gluten-free products were well tolerated and there were no differences between the groups in the measured parameters. A prospective randomized study was carried out to assess whether patients with suspected coeliac disease and increased density of Υδ+IELs have a gluten sensitive disorder. Forty-one adults with increased density of Υδ+IELs without villous atrophy were randomized to gluten challenge or GFD treatment. Small bowel morphology, serum EmA and tTG-ab were assessed before and after a follow-up of six months. A new clinical score was introduced to measure gluten dependency; it comprised data on symptoms, associated conditions, family history, serology and histology before and after the dietary intervention. Five patients in the challenge group and six in the gluten-free group were considered to be clinically gluten-sensitive; all of them had human leucocyte antigen (HLA) DQ2 or DQ8. Tissue transglutaminase 2-targeted mucosal IgA deposits have been shown to be a reliable marker of gluten-sensitivity even in the absence of villous atrophy; 10 out of the 11 clinically sensitive subjects had these mucosal antibodies. According to the prospective study (I) and the nationwide inquiry (II), oats was widely accepted and well tolerated, and patients felt that oats diversified the GFD. Oats may induce abdominal complaints in some patients, and physicians should be aware of this. Nevertheless, oats can be safely included in a GFD in the majority of coeliac patients. This study showed that a wheat starch-based GFD was well tolerated despite possible trace amounts of gluten present in the products in question. By gluten-free treatment or challenge it is possible to reveal clinical gluten sensitivity even in patients who do not (yet) fulfil the current diagnostic criteria for coeliac disease. It is time to widen the diagnostic criteria from small bowel mucosal atrophy towards genetic gluten intolerance. The study also showed that the presence of transglutaminase 2-targeted mucosal IgA deposits, being a good diagnostic tool even in developing coeliac disease, is associated with gluten dependency. Which patients with genetic gluten intolerance without villous atrophy will benefit from GFD is a subject for further studies

In a society with a combative social debate, the knowledge about BDSM shines with its absence : a literature review about BDSM connected to violence, norms and consent

Syftet med denna kunskapsöversikt var att sammanställa och undersöka kunskap kring BDSM kopplat till våld, samtycke och normer. Genom att samla in forskning från en bredd av olika fält introducerade denna studie olika perspektiv på BDSM till socialt arbete. För människor som arbetar med individer som misstänks vara våldsutsatta eller möter människor som utövar BDSM är det viktigt att kunna skilja på BDSM-utövning från våld och övergrepp. Analysen av de 28 relevanta källorna redovisades i tre teman. Våld och BDSM som visade att även om det finns klara skillnader gällande samtycke och syfte mellan våld och BDSM ser vissa människor BDSM som våld. Sexuella normer, samtycke och BDSM uppmärksammade att BDSM-gemenskaper både har en mer komplex förståelse och ett tydligare sätt att kommunicera kring samt förhandla fram samtycke än övriga samhället. BDSM:s stigmatisering och dess konsekvenser uppmärksammade bemötandet av BDSM-utövare och behovet av mer kunskap och förståelse, speciellt inom människobehandlande yrken.The aim for this literature review was to compile and examine research on the topic of BDSM connected to consent, norms, and violence. By collecting research from different scientific fields, this study introduced the different perspectives of BDSM to the field of social work. It is important for people who work with individuals who practice BDSM or people that might be subjected to violence to maintain knowledge about how to differentiate abuse and violence from BDSM. The analysis of the twenty-eight studies are declared in three themes. Violence and BDSM which showed that despite the clear differences in consent and purpose between violence and BDSM there are still people who see BDSM as abusive. Sexual norms, consent and BDSM highlighted how BDSM-communities have both a more complex understanding surrounding consent as well as more clear-cut way of communicating and negotiating it compared to the rest of society. BDSMs stigmatization and its consequences  highlighted the treatment of BDSM-practitioners and the need for more knowledge and understanding especially when it comes to professions that are supposed to help people.

Perheväkivallan tunnistaminen, siihen puuttuminen ja työntekijän toiminta perheväkivaltatilanteessa

Pro gradu-tutkielman ensimmäinen osa on julkaisuharkintaan lähetetty tieteellinen artikkeli: Peräaho H, Leppäkoski T, Koivisto A-M, Kylmä J & Paavilainen E. 2015. Perheväkivallan tunnistaminen ja siihen puuttuminen sairaalassa: onko täydennyskoulutuksella merkitystä. Tutkimuksen tarkoitus on kuvata sairaanhoitopiirin työntekijöiden valmiuksia tunnistaa perheväkivaltaa ja puuttua siihen. Tarkoituksena on myös kuvata työntekijöiden moniammatillista yhteistyötä ja täydennyskoulutustarpeita perheväkivaltaan liittyen. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella sähköisesti. Vastausprosentti on 13.4 % (n=295). Aineiston analysoinnissa on käytetty kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia menetelmiä. Vastaajat kokevat perheväkivallan osapuolten tunnistamisen ja väkivaltaan puuttumisen vaikeana. Vain viidenneksellä vastaajista on käytössä toimintamalli perheväkivaltaan puuttumiseksi ja reilu kolmannes tekee yhteistyötä muiden auttajatahojen kanssa perheväkivallan osapuolten auttamiseksi. Vastaajilla, jotka eivät ole osallistuneet työnantajan järjestämään täydennyskoulutukseen, on heikommat valmiudet tunnistaa ja puuttua perheväkivaltaan, he tekevät vähemmän yhteistyötä muiden auttajatahojen kanssa ja ovat harvemmin tietoisia yhteisestä toimintamallista. Pro gradu-tutkielman toisen osan muodostaa tutkimuksen kyselylomakkeen avoimien vastauksien ja perusteluiden analyysi. Perheväkivallan tunnistamisessa on merkitystä mm. potilaan käyttäytymisen havainnoimisella, hoitosuhteessa tapahtuvalla vuorovaikutuksella, perheväkivallan ulkoisten merkkien havainnoimisella sekä työntekijän aktiivisuudella, kokemuksella ja intuitiolla. Perheväkivallan tunnistamista vaikeuttaa potilaan toiminta asian salaamiseksi sekä perheväkivallan haasteellisuus ilmiönä. Myös perheväkivaltaan puuttumista vaikeuttavat potilaasta johtuvat syyt ja lisäksi työntekijän ammattitaidon puute. Kun perheväkivallan puuttumisen toimintamallia käytetään, se auttaa tekemään yhteistyötä ja organisoimaan perheväkivaltatyön tekemistä. Työntekijöiden keskeiset yhteistyötahot perheväkivaltatilanteessa ovat sosiaalityöntekijä ja poliisi. ENGLISH SUMMARY The first part of this Master’s thesis consists of a research article which has been sent for publication consideration: Peräaho H, Leppäkoski T, Koivisto A-M, Kylmä J & Paavilainen E. 2015. Identifying and intervening in domestic violence: does an updating education matter? The purpose of this study is to describe the skills of the healthcare staff in identifying and intervening in domestic violence in a district hospital. Also the multi-professional collaboration and the needs of education of the staff were studied. Information was collected by an electronic query. Response rate was 13.4 %. The data was analyzed using both quantitative and qualitative methods. The respondents find both identifying and intervening in domestic violence difficult. One fifth of the respondents uses hospital districts guideline of intervening in domestic violence. One third of the respondents collaborates with different supporting authorities when meeting the victim or the perpetrator of domestic violence. The respondents who had not been participated in updating education arranged by the employer, had lower ability to identify and intervene in domestic violence, to perform multi-professional collaboration and to pursue the districts guideline of intervening in domestic violence. Updating education effects in the staff’s ability to provide adequate care to the patients suffering from domestic violence. It is justified to arrange updating education systematically also in the future. The second part of the Master’s thesis consists of the analysis of the questionnaires open answers and arguments. Interaction with the patient, observing the patients behavior and external signs of violence and staff member’s activity, experience and intuition have existent significance in identifying domestic violence. The difficulties in identifying the domestic violence are often due to patient’s actions to hide the violent experiences and the challenges that this phenomenon holds. The intervention in domestic violence is often complicated by the patient but also because the staff is lacking competence in dealing with it. When the guideline of intervening in domestic violence is used, it helps the staff to collaborate and organize the work concerning the victims and the perpetrators of the domestic violence. The respondents co-operate most commonly with social workers and police officers