Public reactions to utilization of everyman's rights in wild berry business

We investigated attitudes concerning recruiting of foreign wild berry pickers in Finland. The survey was directed for nature-orientated people, as 92 % of respondents (n=495) picked wild berries for household use (80 %) or incomes (12 %)

Intensifying wild berry production in Finnish boreal forests

Artikkeli julkaistu alunperin metla.fi sivustoll

Differences in metal concentrations in juniper (Juniperus communis) and bilberry (Vaccinium myrtillus) shoots collected from northern and southern Finland

The average metal concentrations in all juniper samples (n=19) originating from Finnish Lapland north from polar circle were lower than in southern samples (n=28). For bilberry, situation was different

Effects of picking methods on the berry production of bilberry (Vaccinium myrtillus), lingonberry (V. vitis-idaea) and crowberry (Empetrum nigrum ssp. hermaphroditum) in Northern Finland

201

Social licence for the utilization of wild berries in the context of local traditional rights and the interests of the berry industry

Everyman’s right, as applied in Finland and other Nordic countries, allows the picking of natural products (wild berries, mushrooms, etc.) regardless of land ownership. Harvesting and selling natural products has been an important source of income in rural areas of northern Finland. As household berry picking has more or less replaced small-scale commercial berry picking, foreign seasonal pickers are now supplying raw material for the berry industry. This has aroused vivid discussions about the limits of everyman’s right and inhabitants’ rights to local natural resources. Critics claim that commercially organized berry picking makes it difficult for inhabitants to fully use natural resources. In this article, we present the results of a survey aimed at natureoriented, mainly northern residents of Finland and a telephone and e-mail service to which residents of northern Finland sent feedback regarding foreign berry pickers. The results of the survey and the feedback show that, in general, organized berry picking by foreign labourers is accepted if some basic guidelines or rules are respected. These guidelines may stem from local customary laws or traditions which have regulated berry picking. Another factor which would improve local acceptance and promote social licence for organized berry picking by foreign and non–local labourers is the distribution of benefits. At present, the advantages of organized berry picking are seen as benefiting stakeholders outside the local community, whereas local communities have to bear the costs: for example, increased berry picking activity in areas which they have utilized for a prolonged time, sometimes through generations

Pohjoinen puhtaus

vo

Kotimaiset metsämarjat - luonnonvoimaa!

Suomesta löytyy 37 syötäväksi kelpaavaa luonnonmarjalajia, kenen hyvänsä poimittavaksi

Bioavailability aspects of hydrophobic contaminant degradation in soils

This thesis concentrates on bioavailability of organic soil contaminants in the context of bioremediation of soil contaminated with volatile or non-volatile hydrophobic pollutants. Bioavailability and biodegradation was studied from four viewpoints: (i) Improvement of bioavailability and biodegradation of volatile hydrocarbons in contained bioremediation systems at laboratory - and pilot-scale. (ii) Improvement of bioavailability of non-volatile, hydrophobic compounds in such systems. (iii) Biodegradation of a non-volatile hydrophobic compound in soil organic matter in microcosms. (iiii) Bioavailability of nitrogen in an open, full-scale bioremediation system. It was demonstrated that volatility of organic compounds can be controlled by amending the soil with adsorbents. The sorbed hydrocarbons were shown to be available to soil microbiota. As the result, biodegradation of the volatile hydrocarbons was greatly favored at the expense of volatilization. PAH compounds were shown to be mobilized and their bioavailability improved by a hydrophobic, non-toxic additive, vegetable oil. Bioavailability of the PAHs was recorded as an increased toxicity of the soil. In spite of the increased bioavailability, biodegradation of the PAHs decreased. In microcosms simulating boreal forest organic surface soil, PAH-compound (pyrene) was shown to be removed from soil biologically. Therefore hydrophobicity of the substrate does not necessarily mean low availability and biodegradation in organic soil. Finally, in this thesis it was demonstrated that an unsuitable source of nitrogen or its overdose resulted in wasteful spending of this nutrient and even harmful effects on soil microbes. Such events may inhibit rather than promote the bioremediation process in soil.Väitöskirjan tavoitteena oli tutkia öljyperäisillä orgaanisilla yhdisteillä pilaantuneen maa-aineksen biologisen puhdistamisen edellytyksiä laboratorio-, pilot- ja täydessä mittakaavassa. Erityistä huomiota kiinnitettiin tekijöihin, jotka vaikuttavat pilaantumista aiheuttavien haitta-aineiden sekä biohajotusprosessissa tarvittavan typen biosaatavuuteen. Tutkittavat haitta-aineet olivat haihtuvia orgaanisia öljyjakeita (VOC), monirenkaisia aromaattisia hiilivetyjä (PAH) ja raskaita mineraaliöljyjakeita. VOC-yhdisteiden biosaatavuutta parannettiin lisäämällä pilaantuneeseen maahan pieni määrä aktiivihiiltä. Tällä toimenpiteellä ehkäistiin VOC-yhdisteiden haihdunta maasta biologisen käsittelyn aikana. Aktiivihiileen kiinnittyneet VOC-yhdisteet olivat enimmäkseen hajottajamikrobeille biosaatavassa muodossa, koska niiden pitoisuudet laskivat maa-aineksessa ilman että VOC-yhdisteitä karkasi ilmakehään. Jäämäpitoisuudet maassa olivat kuitenkin liian korkeat käsitellyn maan rajoittamatonta loppusijoitusta varten. Osa aktiivihiileen sitoutuneista VOC-yhdisteistä sitoutui siten maa-ainekseen palautumattomasti, mahdollisesti mikrobiologisiksi aineenvaihduntatuotteiksi muuntuneina. Rypsiöljyemulsion lisääminen pilaantuneeseen maahan paransi PAH-yhdisteiden biosaatavuutta. Kasvisöljy mobilisoi maahan sitoutuneita PAH-yhdisteitä, mikä näkyi PAH-yhdisteiden lisääntyneenä uutettavuutena. Mobilisoitumisesta huolimatta PAH-yhdisteiden biohajotus ei tehostunut eli ne eivät olleet hajottajamikrobeille biosaatavassa muodossa. Sen sijaan biosaatavuus kasveille lisääntyi, mikä näkyi maa-aineksen lisääntyneenä toksisuutena kasvien juurille. Tämä osoittaa, että biosaatavuus kasveille on eri asia kuin biosaatavuus mikrobeille. PAH-yhdisteiden biohajomista tutkittiin malliekosysteemissä, eli mikrokosmoksessa joka mallinsi pohjoista metsäekosysteemiä pienessä mittakaavassa. Pilaantumattomassa metsämaahumuksesta löytyi selkeä PAH-yhdistettä (pyreeni) biohajottava potentiaali, vaikka aiempi tutkimus oletti orgaanisen aineen runsauden huonontavan rasvaliukoisten orgaanisten yhdisteiden biosaatavuutta mikrobeille ja siten myös biohajoavuutta. Kun malliekosysteemiin lisättiin kasvavan männyn taimi ja sen juurisieni (mykoritsa), niin pyreenin mineralisoituminen eli hajoaminen hiilidioksidiksi asti väheni. Tämä johtui mahdollisesti pyreenin kemiallisesta sitoutumisesta humukseen juurisienen hapettavien entsyymien katalysoimana. Maa-aineksen biologisen käsittelyn kannalta välttämättömän typpiravinteen biosaatavuutta tutkittiin täyden mittakaavan biologisella käsittelyalueella, johon oli tuotu öljyisiä lietteitä yli 20 vuoden ajan. Kun lannoitteena oli urea, se hajosi nopeasti ammoniakiksi osoittaen ureolyyttisten mikrobien olleen aktiivisia. Myös nitrifikaatio, eli ammoniakin mikrobiologinen hapetus nitraatiksi toimi öljynpitoisessa maassa tehokkaasti, mutta nitrifikaatio oli hitaampaa kuin urean hydrolyysi mikä johti ammoniumtypen kertymiseen kun lannoitus oli runsas. Tästä seurasi pH:n nousu ja ammoniakin haihdunta, eli typpilannoitetta hukkaantui ilmakehään. Tutkimus osoitti, että hitaasti vapautuvia typen muotoja, kuten metyleeniureaa, onkin syytä käyttää kun typen kokonaistarve on suuri koska ammoniakin kertymistä ei tällöin tapahtunut