Semantic Fluency in Mild and Moderate Alzheimer's Disease

Alzheimer's disease (AD) is characterized by an impairment of the semantic memory responsible for processing meaning-related knowledge. This study was aimed at examining how Finnish-speaking healthy elderly subjects (n = 30) and mildly (n=20) and moderately (n = 20) demented AD patients utilize semantic knowledge to performa semantic fluency task, a method of studying semantic memory. In this task subjects are typically given 60 seconds to generate words belonging to the semantic category of animals. Successful task performance requires fast retrieval of subcategory exemplars in clusters (e.g., farm animals: 'cow', 'horse', 'sheep') and switching between subcategories (e.g., pets, water animals, birds, rodents). In this study, thescope of the task was extended to cover various noun and verb categories. The results indicated that, compared with normal controls, both mildly and moderately demented AD patients showed reduced word production, limited clustering and switching, narrowed semantic space, and an increase in errors, particularly perseverations. However, the size of the clusters, the proportion of clustered words, and the frequency and prototypicality of words remained relatively similar across the subject groups. Although the moderately demented patients showed a poor eroverall performance than the mildly demented patients in the individual categories, the error analysis appeared unaffected by the severity of AD. The results indicate a semantically rather coherent performance but less specific, effective, and flexible functioning of the semantic memory in mild and moderate AD patients. The findings are discussed in relation to recent theories of word production and semantic representation. Keywords: semantic fluency, clustering, switching, semantic category, nouns, verbs, Alzheimer's diseas

KATSAUS ALZHEIMERIN TAUTIIN LIITTYVISTÄ KIELELLISISTÄ VAIKEUKSISTA

Alzheimerin tauti (AT) on yleisin dementiaa aiheuttava etenevä sairaus, joka vaikuttaaihmisen käyttäytymiseen, persoonallisuuteen ja sosiaalisiin taitoihin. Siihen liittyyuseiden kognitiivisten toimintojen heikkenemistä, mukaan lukien muistivaikeudetja kielelliset vaikeudet, joita voi esiintyä jo taudin varhaisessa vaiheessa. AT:nedetessä kielellisiä vaikeuksia esiintyy enenevässä määrin. Kielellisen prosessoinninkannalta hyvin ratkaisevia ovat semanttisen muistin organisaation ja toiminnan muutokset,joiden seurauksena AT:a sairastavilla henkilöillä esiintyy vaikeuksia hahmottaasanojen välisiä semanttisia suhteita (Laatu ym., 1997). Semanttisista vaikeuksistajohtuen heidän on usein vaikeaa osallistua keskusteluun, ymmärtää kompleksisiakielellisiä rakenteita sekä tuottaa puhetta (Orange & Ryan, 2000). Semanttisenmuistin toimintahäiriön taustalla voi olla sen organisaation rappeutuminen, sen sisältämänsemanttisen tiedon kato, prosessointivaikeudet (Chertkow & Bub, 1990) sekätoiminnanohjaukselliset syyt (Bayles, 2003). Viime aikoina raportoidut havainnotAT:ssa esiintyvästä poikkeavasta fonologisesta ja morfo-syntaktisesta prosessoinnistaovat vahvistaneet käsitystä siitä, että AT:n kielellisten vaikeuksien taustalla olisikinkoko mentaalisen leksikon toiminnan heikkeneminen (Croot ym., 2000; Faust ym.,2004; Harasty ym., 2001; Pekkala, 2004).Avainsanat: Alzheimerin tauti, semanttinen muisti, kielelliset vaikeudet, nimeämisvaikeudetKeywords: Alzheimer’s disease, semantic memory, language difficulties, anomi

Training of language and communication of the people with dementia

Peer reviewe

KESKIVAIKEAA ALZHEIMERIN TAUTIA SAIRASTAVAN HENKILÖN TEKEMÄT ITSEKORJAUKSET KESKUSTELU- JA PELITILANTEISSA: TAPAUSTUTKIMUS

Vuorovaikutus on keskustelijoiden yhteistyötä, joka rakentuu tiettyjen normien ja periaatteidenmukaan (Hakulinen, 1995). Näistä korjausjäsennyksen avulla on mahdollistakäsitellä puhumisessa, kuulemisessa tai ymmärtämisessä ilmeneviä ongelmia(Schegloff, Jefferson & Sacks, 1977). Oman puheen korjaaminen edellyttää tarkkaavaisuudenresursseja sekä kielellisiä taitoja (McNamara, Obler, Au, Durso & Albert,1992). Alzheimerin tautia (AT) sairastavilla ilmenee usein ongelmia näillä alueilla(Kempler, 1995), joten on mielekästä tutkia, miten tarkasti ja millaisessa muodossadementoituva henkilö korjaa omaa puhettaan. AT:a sairastavien puhujien itsekorjauksiaon tutkittu lähinnä testitilanteissa nauhoitettujen näytteiden perusteella.Tässä tapaustutkimuksessa tarkastellaan tutkittavan (RJ) tekemiä itsekorjauksiakeskustelu– ja pelitilanteissa. Olemme havainnoineet, millaisiin kohtiin RJ puuttuipuheessaan, millä keinoin hän aloitti korjaukset ja miten hän toteutti ne. Tuloksetosoittavat, että RJ teki melko paljon itsekorjauksia, joista suurin osa onnistui. Itsekorjauksetolivat samankaltaisia kuin Laakson (1997) havaitsemat korjaukset henkilöillä,joilla oli afasia.Avainsanat: itsekorjaukset, Alzheimerin tauti, keskustelunanalyysiKey words: Self-initiated repair, Alzheimer’s disease, conversation analysi

Parisuhdediskurssit muistisairaiden ihmisten ja puolisoiden haastattelupuheessa

Parisuhde on ihmisten välisessä viestinnässä rakentuva suhde, jossa toimimista ohjaavat kulttuuriset käsitykset (esim. Baxter 2011; Fitch 1998; Sigman 1995). Parisuhteen on yleisesti todettu vaikuttavan yksilön hyvinvointiin myönteisesti. Yksilön kognitiivisia ja viestinnällisiä kykyjä heikentävään muistisairauteen sairastuminen kuitenkin muuttaa parisuhdetta ja sen luonnetta. Parisuhdeviestinnän ja suhteen kulttuurinen tarkastelu on tähänastisissa muistisairaiden ihmisten ja heidän puolisoidensa tutkimuksissa jäänyt vähäiseksi. Artikkelissa raportoidun tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa syvempää ymmärrystä muistisairaan ihmisen ja puolison välisestä suhteesta. Diskurssianalyysin avulla haastattelupuheesta tunnistettiin kulttuurisia oletuksia ja merkityksiä parisuhteille, joissa toinen osapuoli sairastaa muistisairautta. Aineisto koostui 13 tutkimus- ja mediahaastattelusta. Artikkelissa pohditaan parisuhteen luonnetta hoidollisena suhteena, viestinnän merkitystä suhteelle ja diskurssien taustalla tulkittavaa interpersonaalista ideologiaa. Lisäksi tutkimus peilaa tunnistettuja diskursseja aiempaan muistisairautta koskevaan sosiokulttuuriseen tutkimukseen.Peer reviewe

Lexical retrieval in discourse: An early indicator of Alzheimer’s dementia

We examined the progression of lexical-retrieval deficits in individuals with neuropathologically determined Alzheimer’s disease (AD; n=23) and a comparison group without criteria for AD (n=24) to determine whether linguistic changes were a significant marker of the disease. Our participants underwent multiple administrations of a neuropsychological battery, with initial administration occurring on average 16 years prior to death. The battery included the Boston Naming Test (BNT), a letter fluency task (FAS) and written description of the Cookie Theft Picture (CTP). Repeated measures analysis revealed that the AD-group showed progressively greater decline in FAS and CTP lexical performance than the comparison group. Crosssectional time-specific group comparisons indicated that the CTP differentiated performance between the two groups at 7–9 years prior to death and FAS and BNT only at 2–4 years. These results suggest that lexical retrieval deficits in written discourse serve as an early indicator of AD

Supportive interaction between formal caregivers and Deaf people with dementia

Publisher Copyright: © 2021 The Author(s). Published with license by Taylor & Francis Group, LLC.This qualitative study explores the supportive strategies used by formal caregivers when interacting with Deaf people with dementia. The data consist of video-recorded interactions between dyads of nine caregivers and five Deaf participants in a nursing home for the Deaf in Finland. We analyzed 21 interactions (5 hours and 25 minutes in total), using two methods: inductive content analysis and the Interactive Coping Behavior Coding System. The study found that the formal caregivers used a wide range of supportive strategies. We identified five strategies: (1) interaction maintenance, (2) emotional support, (3) instrumental support, (4) informational support, and (5) memory support. The formal caregivers also used dismiss and avoidance behaviors when the interaction became challenging. Non-proficiency in sign language hindered support. In the future, attention should be paid to teaching formal caregivers national sign language and supportive communication competence for working with Deaf people with dementia.Peer reviewe

Rikostaustaisten nuorten kielellisten ja sosiaalisten taitojen tukeminen

Kielelliset ja sosiaaliset vaikeudet ovat yleisiä rikostaustaisilla nuorilla. Ne lisäävät heidän ongelmakäyttäytymistään ja riskiä tehdä uusia rikoksia sekä vaikuttavat nuorten pärjäämiseen poliisikuulusteluissa ja oikeusprosessissa. Tässä englanninkieliseen tutkimuskirjallisuuteen kohdistetussa katsauksessa selvitetään, millaista kuntoutusta ja tukea on tarjolla niille rikostaustaisille nuorille, joilla on kielellisiä ja sosiaalisen kommunikaation vaikeuksia. Tiedonhaussa löytyneistä 13 tieteellisestä tutkimusartikkelista kuudessa käsiteltiin rikostaustaisille nuorille suunnattuja interventioita, jotka sisälsivät sekä kielellisten että sosiaalisten taitojen kuntoutusta. Yksilöllisellä puheterapialla pystyttiin parantamaan nuorten puheen ymmärtämistä ja tuottoa, erityisesti sanastoa, kirjain–äänne-yhdistelyä, oikeinkirjoitusta, lauseenrakenteen hallintaa ja kerrontaa. Ryhmämuotoinen kuntoutus lisäsi nuorten taitoja ratkaista sosiaalisia ongelmatilanteita keskustellen. Seitsemässä artikkelissa kuvattiin laadullista tutkimusta: Kahdessa artikkelissa nuorten todettiin hyötyvän puheterapiasta, viidessä havaittiin kommunikaation avustamisen viranomaiskuulusteluissa olevan nuorten kielellisen suoriutumisen kannalta tärkeää. Interventioilla oli systeemisiäkin vaikutuksia siten, että rikostaustaisten nuorten kanssa toimivien työntekijöiden tietoisuus kasvoi, ja he saivat käyttöönsä erilaisia keinoja tukea vuorovaikutusongelmien kanssa kamppailevia nuoria. Aihepiirin tutkimus on vielä vähäistä. Jo nyt voidaan kuitenkin todeta, että rikostaustaisten nuorten kommunikaation tukeminen voi lisätä nuorten itsetuntoa ja valmiuksia osallistua ja pärjätä oikeusprosessissa, hyötyä kuntoutusohjelmista, hankkia koulutusta, hoitaa omia asioitaan, luoda sosiaalisia suhteita ja sopeutua yhteiskuntaan. Se saattaa jopa estää uusintarikollisuutta. Puheterapia- ja kommunikaatioavustajan palveluita tulisi kehittää osana nuorisorikosoikeusjärjestelmää ja koulutusta järjestää rikostaustaisten kanssa toimiville työntekijöille, jotta he osaisivat tunnistaa ja ottaa huomioon nuorten kommunikaatiovaikeudet