Henrik Gabriel Porthan ja tautien torjunta Suomessa

Henrik Gabriel Porthan oli laajakatseinen humanisti ja yhteiskunnallinen vaikuttaja.  Maamme taloudellinen ja väestöpoliittinen kehitys olivat hänen erityisen mielenkiinnon kohteitaan. Siksi Porthan opetuksessaan ja lehtikirjoituksissaan otti toistuvasti kantaa väestön terveyttä edistäviin ja tauteja torjuviin toimiin sotien, katovuosien ja kulkutautien koettelemassa maassamme. Porthan kannatti voimakkaasti väestön, erityisesti naisten ja lasten, terveyttä ja hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä, kuten lastenhoidon ja ravitsemuksen edistämistä ja  rokonistutuksen tehostamista. Samalla hän vastusti vanhempien hylkäämien löytölasten sijoittamista erityisiin lastenkoteihin hyödyttömänä, jopa vahingollisena toimintana. Porthanin kirjoitukset antavatkin varsin hyvän ajankuvan 1700-luvun yhteiskunnallisista pyrkimyksistä parantaa väestön elinolosuhteita ja torjua tuhoisia kulkutauteja Suomen vielä tuolloin kehittymättömissä terveydenhoidollisissa oloissa

Palautetta, tukea ja vaikutusmahdollisuuksia. Raportti Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan peruskoulutusopiskelijoille ja opettajille suunnatusta koulutuksen laadunvarmistuskyselystä

Osana koulutuksen laadunvarmistustyötä Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa selvitettiin loppusyksystä 2007 sähköisen kyselyn avulla opiskelijoiden ja opettajien mielipiteitä palautteen annosta ja saamisesta, opiskelun tukemisesta, opintojen suunnittelusta ja kehittämisestä sekä yliopisto-opiskelusta yleisemmin. Tiedekunnan peruskoulutus-opiskelijoista 242 lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijaa (vastaus% 26) ja 43 terveyden biotieteiden opiskelijaa (81%) sekä 73 opettajaa (50%) vastasi kyselyyn. Opiskelijat antoivat palautetta opetuksesta keskimäärin muutaman kerran vuodessa, yleensä kirjallisessa muodossa ja kokivat sen toimivana. Useat opettajat puolestaan toivoivat lisäksi saavansa palautetta opetuksestaan myös suullisesti suoraan opiskelijoilta, tai vertaispalautteena toisilta opettajilta. Opiskelijoiden opettajilta saaman palautteen määrä koettiin riittämättömäksi. Opiskelijat toivoivat saavansa palautetta opettajilta sekä suullisesti että kirjallisesti, mieluiten henkilökohtaisesti. Palautetta toivottiin lisäksi saatavan koko kurssin ajan ja sen hyödyn opiskelijat kokivat olevan yleisesti kehittävää ja motivoivaa. Opettajat puolestaan kokivat antavansa usein opiskelijoille palautetta, lähinnä suullisesti joko henkilökohtaisesti tai opiskelijaryhmille. Myös merkittävän monet opettajat lisäksi mielsivät antavansa opiskelijoille palautetta tentin arvosanan tai korjausten muodossa, jonka kuitenkin vain harvat opiskelijat mielsivät varsinaiseksi palautteeksi. Suurin osa opettajista katsoi, että opiskelijapalautetta käytettiin osittain tai erittäin hyvin opintokokonaisuuksien ja opetusmenetelmien suunnittelussa. Parhaimpina opiskelunsa tukijoina opiskelijat kokivat opiskelijatuutorit ja opinto-ohjaajat. Vaikka erityisesti lääketieteen/hammaslääketieteen opiskelijat tapasivat opettaja-tuutoreitaan säännöllisesti, eivät opiskelijat kokeneet heidän merkitystään niin tärkeäksi kuin opiskelijatuutoreiden tai opinto-ohjaajien. Samoin opintopsykologin tuen merkitys koettiin vähäiseksi. Opettajista vain muutama oli osallistunut pedagogiseen ammatilliseen koulutukseen useammin kuin kerran vuoden aikana. Opettajat olisivat kaivanneet koulutusta uusista innovatiivisista opetusmenetelmistä, oppimisen arvioinnista, palautteen annosta ja ryhmäopetuksesta. Opiskelijoista keskimäärin kolmasosa koki pystyvänsä palautteen kautta vaikuttamaan opintojaksojen suunnitteluun, mutta yli puolet opiskelijoista oli edelleen epävarma omasta vaikutusmahdollisuudestaan. Opiskelijat toivoivat kiinnitettävän huomiota erityisesti opintojen aikatauluttamiseen, opintojaksojen sisältöihin ja tentteihin sekä tenttikäytäntöihin. Suurin osa opettajista puolestaan arvioi voivansa vaikuttaa hyvin tai erittäin hyvin opintojaksonsa opetussisältöihin ja opetusmetodeihin. Puolet vastanneista opettajista toivoi, että opintojen suunnittelussa enemmän huomiota kiinnitettäisiin opintojen koordinointiin, varsinkin siten, että ne tukisivat käytännön harjoittelua. Myös enemmän aikaa opetuksen suunnittelu- ja kehittämistyölle toivottiin. Kysely osoittaa, että palautekäytännöt peruskoulutuksen suunnittelun ja toteutuksen laadunvarmistuksessa toimivat, mutta niiden vaikuttavuutta tulee edistää. Samoin opetuksen ja opiskelun tukimekanismit toimivat, mutta erityisesti opiskelijoilleSiirretty Doriast

Raportti Turun yliopiston lääketieteen lisensiaatti-tutkinnon opiskelijoille, opettajille, oppiaineille ja valmistuneille lääkäreille suunnatusta koulutuksen työelämävalmiuksia koskevasta kyselystä

Tässä selvityksessä pyrittiin monitasoisten kyselyjen avulla selvittämään, kuinka lääketieteen lisensiaatin tutkintokoulutuksen tarjoamat yleiset taidot kohtaavat työelämän vaatimukset. Tavoitteena oli tuoda yleisten taitojen merkitys opetuksessa näkyväksi, ei niinkään korostaa näiden taitojen suhdetta muun lääketieteellisen tiedon ja taidon opetukseen tai opetusmääriin. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 2007-08 viideltä eri vastaajaryhmältä: Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan lääketieteen opiskelijoilta, opettajilta, opintokokonaisuuksien vastuuhenkilöiltä, vuonna 2005 valmistuneilta lääkäreiltä vuosi valmistumisen jälkeen sekä vuonna 2002 valmistuneilta lääkäreiltä viisi vuotta valmistumisen jälkeen. Tutkimuksessa käytettiin likert-asteikollisia kyselykaavakkeita sekä avoimiin vastauksiin perustuvia lomakkeita. Vastaajat arvioivat yleisten taitojen merkitystä työelämässä sekä näiden taitojen kehittymistä opetuksen aikana ja tulosten analysoinnissa käytettiin ryhmän antamien vastausten keskiarvoja, jolloin oli mahdollista verrata eri ryhmien suhteellisia arvioita. Arvioitavat yleiset taidot oli jaettu neljään pääryhmään: oman työn hallintataitoihin, kommunikaatiotaitohin, verkostoitumistaitoihin ja jatkuvaan muutokseen liittyviin taitoihin. Kaikki vastaajaryhmät kokivat, että yleisten taitojen merkitys työelämässä on suhteellisesti suurempi kuin näiden taitojen koettu keskimääräinen kehittyminen koulutuksen aikana. Oman työn hallintaan liittyvät taidot katsottiin kaikissa vastaajaryhmissä tärkeiksi työelämässä ja samalla niitä arvioitiin opetettavan suhteellisen runsaasti ja useimpien niistä koettiin myös kehittyvän hyvin koulutuksen aikana. Kommunikaatiotaitojen työelämätärkeys, empatiaa ja potilaan kohtaamista lukuunottamatta, koettiin toisaalta vain keskinkertaiseksi ja erityisesti opetus- ja ohjaustaitojen sekä vieraan kielen hallinnan osalta jopa suhteellisen vähäiseksi. Kommunikaatiotojen määrä ja kehittyminen koulutuksessa koettiin samoin vain keskinkertaiseksi ja varsinkin opetus- ja ohjaustaitojen osalta suhteellisen huonoksi. Verkostoitumistaidot, ryhmätyötaitoja lukuunottamatta, koettiin eri vastaajaryhmissä vähämerkityksellisiksi työelämässä ja niiden määrä ja kehittyminen koulutuksen aikana nähtiin samoin suhteellisen vähäiseksi. Useat jatkuvan muutoksen taidot, erityisesti ajanhallinnan, epävarmuuden siedon ja työssä jaksamisen taidot, koettiin työelämässä tärkeiksi, mutta niiden kehittyminen koulutuksessa riittämättömäksi. Tämä tulos oli erityisen selvä opiskelijoilla ja vastavalmistuneilla. Opintokokonaisuuksien vastuuhenkilöille tehty kysely osoitti, että lähes kaikkia kysyttyjä yleisiä taitoja, kädentaitoja, tutkimustaitoja ja teorian soveltamista käytäntöön lukuun ottamatta, opetettiin tyypillisimmin oppimisympäristön ”sivutuotteena”, eli valitussa oppimisympäristössä katsottiin olevan tekijöitä jotka kehittivät yleisiä taitoja. Esimerkiksi opetus- ja ohjaustaitojen arvioitiin kehittyvän pelkästään koulutuksessa käytössä olevien oppimisympäristöjen vaikutuksesta ja tämä oli myös tyypillinen tapa välittää kommunikaatio- ja verkostoitumistaitoja. Toiseksi tyypillisin tapa opettaa yleisiä taitoja oli pienryhmäopetus, varsinkin kädentaitojen ja teorian käytäntöön soveltamisen osalta. Varsinkin jatkuvan muutoksen ryhmään sijoittuvia taitoja, kuten monikulttuurisuutta ja erilaisuutta, työssä jaksamista, joustavuutta ja sopeutumista sekä konfliktien hallintaa, arvioitiin opetettavan lähinnä satunnaisesti tai tilanteen mukaan. Vaikka yleisten taitojen arvioiduilla opetuksen määrillä näytti olevan selvä yhteys näiden taitojen kehittymisarvioihin peruskoulutuksessa, opetusmuodon ja arvioitujen opetuksen yleisiä taitoja kehittävän vaikutuksen välillä ei havaittu suoraa yhteyttä eikä opetuksen arvioitu kehittävä vaikutus näytä edellyttävän suoraa kontaktiopettamista. Selvityksessämme havaitut trendit ja erot eri yleisten taitojen opetuksessa ja työelämämerkityksessä antavat hyvän pohjan lääketieteellisen koulutuksen jatkosuunnittelulle ja laatutyölle.Siirretty Doriast

Seeing beyond variables: applying a person-centered approach to identifying regulation strategy profiles among Finnish preclinical medical and dental students

Background: High-quality learning during medical school and beyond requires appropriate study strategies and taking responsibility for one’s studies, thus self-regulation of one’s learning. In contrast to traditional studies focusing on a variable-centered approach, a person-centered approach to regulation strategies was utilized.       Methods: The participants were 162 Finnish medical and dental students who answered the regulation scale of the Inventory of Learning Styles at three measurement points. First, the functionality of the scale was analyzed in Finnish medical education context. Latent profile analyses were used to examine regulation strategy profiles. Last, the connections of these profiles with the study success were investigated.Results: The analyses yielded a three-factor solution, which was reliable across time. Four profiles of regulation strategies were identified and they were found to be connected to study success: Students with the lowest self-regulation and increasing lack of regulation performed worse than the other groups.Conclusion: The use of a person-centered approach along with variable-centered approach increases understanding of the complex nature of learning in higher education. Person-centered approach could be used as a tool for supporting student learning and to help early diagnosing of learning difficulties, since it enables individualization of students with different regulation strategy profiles

Matkalla lääkäriksi – lääkäri- ja hammaslääkäriopiskelijoiden käsityksiä hyvästä lääkäriydestä ensimmäisen opiskeluvuoden aikana

The purpose of this study was to study the conceptions of first-year medical and dental students concerning what is required from a good doctor and the possible changes in these conceptions during the students’ first academic year. The data consists of students’ written accounts about their conceptions. The data was collected in the beginning of the students’ first-year studies in autumn of 2008 and at the end of their first academic year in spring 2009. The study sample consists of medical and dental students who started their medical studies in 2008 in the University of Turku or Oulu (n=171). Oulu was chosen as a study sample because they also have a tutoring system in their study program. The medical students in the University of Turku have a comprehensive tutoring system and they also study professional themes via portfolio working. The qualitative study data was compressed into different types of groups. According to the results, the students who begin their studies in the Faculty of Medicine are very patient-centered and dedicated to their future profession. At the end of their first-year studies the students seem to lose some of their passionate attitude. Nevertheless, students remain very patient-oriented throughout their first-year studies. In addition, students understand the importance of lifelong learning and taking care of themselves very early on in their academic career. The well-being of the students is a really important theme that needs to be taken into consideration more in the faculty’s tutoring system and in the medical studies. It’s also important to find ways to prevent the medical students from becoming cynical.Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ensimmäisen vuoden lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoiden käsityksiä hyvästä lääkäriydestä sekä näiden käsitysten mahdollisia muutoksia ensimmäisen lukuvuoden aikana. Aineistona käytettiin opiskelijoiden aiheesta kirjoittamia kertomuksia, jotka kirjoitettiin sekä ensimmäisen opiskeluvuoden alussa että ensimmäisen lukuvuoden lopussa. Tutkimusjoukoksi valittiin Turun ja Oulun yliopistoissa lääketieteellisissä koulutusohjelmissa vuonna 2008 aloittaneet opiskelijat (n=171). Oulu valittiin tutkimukseen mukaan, sillä heillä on käytössään opettajatuutorointijärjestelmä, mutta ei erillistä portfoliotyöskentelyä. Turun tiedekunnassa on käytössä laaja opettajatuutorointimalli ja lisäksi ammatillisia teemoja käsittelevä portfoliotyöskentely. Kvalitatiivista tutkimusaineistoa lähestyttiin tyypittelyn avulla. Kertomusten perusteella vaikuttaisi, että opiskelijoilla on opiskelut aloittaessaan hyvin potilaskeskeinen ja kutsumuksellinen käsitys lääkäriydestä. Ensimmäisen lukuvuoden aikana opiskelijoiden kutsumuksellisuus näyttää hieman vähenevän, mutta opiskelijat kokevat edelleen sujuvan potilaskohtaamisen työn tärkeimmäksi osa-alueeksi. Opiskelijat oivaltavat jo opintojen alussa jatkuvan kehittymisen tarpeen lääkärin työssä ja toisaalta myös omasta jaksamisestaan huolehtimisen välttämättömyyden. Lääketieteen opinnoissa ja opettajatuutoroinnissa on tärkeää korostaa itsestään huolehtimisen tärkeyttä sekä kiinnittää huomiota opiskelijoiden mahdollisen kyynistymisen ennaltaehkäisyyn

Lääkäri-potilas -suhteen harjoittelua – lääkäriopiskelijoiden tulkinnat potilastapauksesta koulutuksen eri vaiheissa

Tässä laadullisessa pitkittäistutkimuksessa analysoidaan, miten lääkäriopiskelijat rakentavat lääkäri-potilas suhdetta ja tulkitsevat samaa potilastapausta koulutuksen eri vaiheissa. Tutkimus on osa LeMEx (Learning Medical Expertise) -tutkimusprojektia, jonka aineisto kerättiin vuosina 2006–2012. Tutkimuksessa seurattiin samoja lääkäriopiskelijoita koko heidän koulutuksensa ajan. Tutkimusaineisto muodostui vuonna 2006 opintonsa aloittaneiden lääkäriopiskelijoiden (N = 137) kirjallisista vastauksista. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, jossa opiskelijaa pyydettiin pohtimaan potilastapauskuvausta. Vastaukset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Koulutuksen myötä lääkäriopiskelijoiden vuorovaikutustaidot ammatillistuvat ja suhtautumistapa potilaaseen ja omaiseen muuttuu laadultaan. Koulutuksen lopussa lääkäriopiskelijoidenempaattisuus vähenee ja omaista kohtaan välittyy eniten negatiivisia ilmauksia. Vastaavasti tuolloin lääkäriopiskelijat osaavat huolehtia yhteistyön jatkosta ja pyrkivät pääsemään yhteisymmärrykseen potilaan kanssa

Seeing beyond variables: applying a person-centered approach to identifying regulation strategy profiles among Finnish preclinical medical and dental students

Background: High-quality learning during medical school and beyond requires appropriate study strategies and taking responsibility for one’s studies, thus self-regulation of one’s learning. In contrast to traditional studies focusing on a variable-centered approach, a person-centered approach to regulation strategies was utilized. Methods: The participants were 162 Finnish medical and dental students who answered the regulation scale of the Inventory of Learning Styles at three measurement points. First, the functionality of the scale was analyzed in Finnish medical education context. Latent profile analyses were used to examine regulation strategy profiles. Last, the connections of these profiles with the study success were investigated. Results: The analyses yielded a three-factor solution, which was reliable across time. Four profiles of regulation strategies were identified and they were found to be connected to study success: Students with the lowest self-regulation and increasing lack of regulation performed worse than the other groups. Conclusions: The use of a person-centered approach along with variable-centered approach increases understanding of the complex nature of learning in higher education. Person-centered approach could be used as a tool for supporting student learning and to help early diagnosing of learning difficulties, since it enables individualization of students with different regulation strategy profiles. </p

Sisätauteihin erikoistuvien lääkäreiden asiantuntemus potilastapauksen tulkitsijana

Tutkimus kohdistui sis&auml;tauteihin erikoistuviin l&auml;&auml;k&auml;reihin (N = 13) ja siihen, miten he tulkitsevat kirjallista potilastapausta verrattuna kolmannen vuoden l&auml;&auml;ketieteen opiskelijoihin (N = 33). Potilastapauksen tulkintaa tutkittiin silm&auml;nliikemetodilla, jossa osallistujan silm&auml;nliikkeet nauhoitettiin lukemisprosessin aikana. T&auml;m&auml;n lis&auml;ksi erikoistuvia l&auml;&auml;k&auml;reit&auml; haastateltiin diagnoosiprosessin aikana. Tapaustutkimuksemme tulokset viittaavat siihen, ett&auml; erikoistuvat l&auml;&auml;k&auml;rit ovat nopeita, tarkkoja ja strategisia diagnoosin tekij&ouml;it&auml;, jotka l&ouml;yt&auml;v&auml;t potilaan diagnoosin kannalta olennaisen tiedon hyvin nopeasti verrattuna perusopiskelijoihin. Asiasanat: l&auml;&auml;ketieteen oppiminen, erikoistumiskoulutus, l&auml;&auml;k&auml;rin asiantuntijuus, silm&auml;nliikemetodi Abstract In the current study, we first investigated differences between medical freshmen and residents in actual processing of written patient cases.&nbsp; In internal medicine residents have to cope with huge amount of knowledge and ill-defined problems under time pressure. Participants in this study were 13 residents in an internal medicine program in Finland and 33 medical third year students. First, participants interpreted one written patient case while their eye movements were recorded. Our results revealed that residents are excellent in conducting diagnoses compared to novices and their reading times are significantly faster and they process patient cases in a different way. Keywords: medical expertise, internal medicine, eye tracking</p

Maternal residual beta-cell function and the outcome of diabetic pregnancy

Peer Reviewe