LÄÄKETIETEEN OPISKELIJOIDEN NÄKEMYKSIÄ TYÖPAJATEATTERISTA

Lääketieteellisen alan opiskelijoiden ja asiantuntijoiden vuorovaikutuskoulutuksessa kokemukselliset oppimismenetelmät ovat osoittautuneet tehokkaammiksi kuin ohjeiden antamiseen perustuvat menetelmät. Kuitenkaan osallistavan draamakasvatuksen genrejä, kuten työpajateatteria, ei ole juurikaan sovellettu lääketieteen vuorovaikutuskoulutukseen eikä lääketieteen opiskelijoiden näkemyksiä työpajateatterista ole aikaisemmin tarkasteltu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata ja ymmärtää lääketieteen toisen vuosikurssin opiskelijoiden (N = 43) näkemyksiä työpajateatterin erityispiirteistä sekä menetelmän soveltuvuudesta vuorovaikutusosaamisen oppimiseen. Tutkimusaineisto kerättiin puheviestinnän opetuskokeilunyhteydessä kyselylomakkeen ja täsmäryhmähaastattelun avulla. Aineistosta laskettiin vastausten jakauma ja prosenttiosuudet. Avointen kysymysten sekä täsmäryhmähaastattelun analysoinnissa käytettiin laadullista sisällön analyysiä. Tulokset osoittivat, että 86 % vastaajista piti työpajateatterin soveltuvuutta vuorovaikutusosaamisen oppimiseen joko hyvänä tai erittäin hyvänä. Pieni osa vastaajista (5 %) koki työpajateatterin soveltuvan huonosti vuorovaikutusosaamisen oppimiseen. Työpajateatteri näyttäisi mahdollistavan oppimisen erityisesti havainnoimalla vuorovaikutusta näytelmän katsomisvaiheessa sekä sovelletun foorumiteatterin aikana.Toiseksi työpajateatteri vaikuttaisi stimuloivan toiminnanaikaista ryhmässä tapahtuvaa reflektointia. Kolmanneksi menetelmä tarjosi mahdollisuuden harjoitella vuorovaikutustaitoja lääkärin roolissa vapaaehtoisesti. Tulokset rohkaisevat soveltamaan työpajateatteria jatkossakin lääketieteen vuorovaikutuskoulutuksessa sekä kehittämään menetelmää edelleen.Asiasanat: Vuorovaikutusosaaminen, lääketieteen opiskelijat, työpajateatter

Asiakeskeisen kuntavaalikampanjan mahdollisuus somessa

publishedVersio

Minne menet ja mistä tulet medioitu vuorovaikutus?

publishedVersionNon peer reviewe

Aristoteleesta somepersoonaan : Sosiaalisen median vaikuttajat vanhojen vaikuttamisen teorioiden näkökulmasta

publishedVersionPeer reviewe

PÄÄKIRJOITUS – PUHEVIESTINTÄ TEEMANA

Teemanumeron esipuhe

Mediated Immediacy During Virtual Dinners Between Strangers

During the COVID-19 pandemic, virtual communication channels have been used to ensure physical distance between people. However, moving everyday social interactions into virtual platforms also affects the communication of relational distance – that is, immediacy – between people. The study goal is to understand the content, functions, and situational meanings of immediacy at virtual dinners between strangers. We observed, recorded, and analyzed four virtual dinners and interviewed all participants afterward. The participants lived in Finland at the time of the study. The results revealed that in addition to self-presentational and other-oriented communication, the participants engaged in communication that aimed at creating common ground for interaction. Based on the results, it can be concluded that mediated immediacy is communication that, in addition to being relational (distance between interlocutors), is also situational (finding common ground)

The Critical Incident Technique (CIT) in Studying Health Care Professional–Patient Communication

Our study aimed to describe and evaluate the applicability of the critical incident technique (CIT) in qualitatively identifying the health-related outcomes of professional–patient communication. We described and evaluated the applicability of the CIT by analyzing previous CIT studies in the field of multidisciplinary health research, as well as conducting a study in which the CIT was applied. We based our description and evaluation on the qualitative research model developed by Carter and Little (2007). Our evaluation showed that in addition to defining the critical requirements of professional–patient communication in relation to specific outcomes, the CIT could be applied in defining the significance of the multidimensional nature of professional–patient communication. However, the successful use of the CIT requires correct epistemological, methodological, and method-related choices regarding the CIT’s application in the research frame and the type of information sought

Jotain vanhaa ja jotain uutta : –Puheviestinnän opintojakson nykytilanne yliopistotutkintojen kieli- ja viestintäopinnoissa

Yliopistoista valmistuvilta edellytetään nykyisin monipuolisia viestintätaitoja. Siksi yliopistojen opetukseen on vakiintunut myös puheviestinnän opintojakso osaksi yliopistotutkintoihin sisältyviä pakollisia kieli- ja viestintäopintoja. Aikaisemmat selvitykset tästä opetuksesta osoittavat, että vuosikymmenien aikana opetuksessa on tapahtunut monenlaista kehitystä (Hyvärinen, Gerlander, Almonkari, & Isotalus, 2006; Gerlander, Hyvärinen, Almonkari, & Isotalus, 2009; Kaipomäki, 2011). Viime vuosina yliopistojen rakenteessa ja toiminnassa on kokonaisuudessaan tapahtunut suuria muutoksia. Myös viestinnän ilmiöt ja työelämässä tarvittava viestintäosaaminen ovat muutoksessa koko ajan. Lisäksi puheviestinnän opetusalan nimessä ja keskeisissä käsitteissä on tapahtunut muutoksia. Näistä on toistuvasti keskusteltu myös Prologoksen ProBlogissa, kuten esimerkiksi Jokirannan ym. (2018) kirjoituksessa, jossa kielikeskusten opettajia kannustetaan miettimään opetuksen keskeisintä sisältöä. Tässä näkökulma-artikkelissa haluammekin kiinnittää huomiota puheviestinnän opetuksen nykytilaan kieli- ja viestintäopinnoissa erilaisten muutosten keskellä. Tarkastelun perusteella moni asia näyttää opetuksessa kuitenkin pysyneen varsin samanlaisena vuosien varrella, mutta muutoksiakin on sekä hyvään että huolestuttavaan suuntaan. Kymmenen vuoden aikana verkko-opetuksen hyödyntämisestä näyttää tulleen kiinteä osa myös tätä opetusta. Tarkastelumme myös viittaa vahvasti siihen, että valtakunnalliselle yhteistyölle olisi jälleen tarvetta ja aikanaan yhdessä mietittyjä opetuksen tavoitteita olisi syytä jälleen tarkastella kriittisesti. Tarkastelumme perustuu Hannu Okkosen (2020) puheviestinnän pro gradu -tutkielmaan, jossa hän selvitti puheviestinnän opetuksen nykytilaa kieli- ja viestintäopinnoissa. Kysely lähettiin syksyllä 2019 noin sadalle puheviestinnän opettajalle, joista noin kolmasosa vastasi. Opinnäytteessä myös vertailtiin saatuja tuloksia systemaattisesti ja yksityiskohtaisesti aikaisemmin tehtyihin vastaaviin kyselyihin

Interpersonal dynamics of fame : celebrity discourses in commercial music artist’s romantic relationships

Commercial music artists seek celebrity capital, which has central value in the music industry and broader society. Previous literature suggests that besides advantages, fame is connected to interpersonal issues in close relationships. The marginalised celebrity discourses emerging from well-known artists’ close interpersonal relationships are examined to better understand the interpersonal dynamics of fame. Relational dialectics theory is applied to study celebrity discourses in the romantic relationships of 11 Finnish music artists. Contrapuntal analysis of the data indicates that fame emerges as competing celebrity discourses privileging separateness, closedness, asymmetry, publicity and inauthenticity. The discursive interplays illuminate the dominating celebrity persona, increased mistrust, social and emotional distance, and asymmetrical power dynamics in artists’ romantic relationships. These meaning-systems are linked to decreased self-disclosure and increased social distance, which are negatively connected to relationship formation and maintenance. The dominant perception of fame as harmful for relationships challenges the popular perceptions of fame as worth pursuing. Increased awareness of the interpersonal dynamics of fame can help individuals in managing the fame-related tensions in close interpersonal relationships, which are known as vital for well-being. The research adds to the understanding of the relational production of fame and introduces the interpersonal communication perspective on celebrity studies.publishedVersionPeer reviewe

MEDIOIDUN VAALIKESKUSTELUN MALLI

Artikkelissa kehitellään medioidun vaalikeskustelun mallia. Tavoitteena on yhdistääsamaan malliin viestinnälliset tekijät ja poliittinen tilanne sekä tarkastella näiden vaikutustavaalikeskustelun luonteeseen. Pääargumentti on, että monipuoluejärjestelmässävaalikeskustelu ei ole väittelyä vaan nimenomaan keskustelua. Vaalikeskustelunpääelementit eivät ole hyökkääminen ja puolustaminen vaan eri mieltä ja samaamieltä oleminen. Keskeisiä tekijöitä ovat myös menneisyys-, nykyisyys- ja tulevaisuuspuhe.Avainsanat: media, televisio, vaalikeskusteluKeywords: debate, discussion, media, televisio