Solujen polarisaation vaikutus ihmisen aivojen endoteelisolujen endosytoosiominaisuuksiin

Blood-brain barrier (BBB) is a physical barrier between the blood and the brain. BBB restricts drugs transport from blood stream to the brain, which sets challenges in drug delivery to the brain. Nanoparticles can be utilized in drug delivery to the central nervous system (CNS). Nanoparticles are internalized via endocytosis. However it remains unknown which endocytic pathways are active in brain endothelial cells. The characterization of BBB cells would help light on the exact mechanism of nanoparticle delivery into the brain, which would enable the design of targeted nanoparticles to deliver drugs to the CNS. In present study we characterized human brain endothelial cells, hCMEC/D3, which are widely utilized as BBB in vitro model. As brain endothelial cells are polarized in vivo, the aim of the study was to demonstrate the cell polarization of hCMEC/D3 cells and to study the activity and functionality of different endocytic pathways as a function of cell polarization. The level of cell polarization in cells grown on transwell permeable supports was characterized at multiple timepoints with four different methods: transepithelial electrical resistance (TEER) measurement, lucifer yellow permeability assay, alkaline phosphatase expression and ZO-1 expression. To characterize hCMEC/D3 cells for the presence of specific endocytic pathways, proteins involved into each pathway were selected. Expression of these proteins at mRNA level was assessed by quantitative real-time polymerase chain reaction (qRT-PCR). For clathrin-mediated endocytosis, mRNA level of CHC protein was further correlated with the protein level of this protein, and the activity of clathrin-mediated endocytosis was analyzed by fluorescence activated cell sorting (FACS). Our results showed that hCMEC/D3 cells are best polarized after growing on transwell permeable support for 7 days. At the later timepoints, the cell polarization started to decrease, probably due to multilayer formation. We concluded that measuring TEER alone is not a reliable method to determine polarization status of the cells. mRNA levels of endocytosis-related proteins did not change remarkably as a function of cell polarization. In case of clathrin-mediated endocytosis, there was lack of correlation between CHC mRNA and protein level, but good correlation between mRNA level and activity of the pathway.Veriaivoeste on fyysinen este veren ja aivojen välillä. Veriaivoeste estää joidenkin lääkkeiden kulkeutumisen verenkierrosta aivoihin, mikä asettaa haasteita annosteltaessa lääkkeitä aivoihin. Nanopartikkeleita voidaan käyttää hyödyksi lääkkeiden kuljettamiseksi keskushermostoon. Nanopartikkelit kulkeutuvat soluihin endosytoosin avulla. Tarkkaan ei tiedetä, mitkä aivojen endoteelisolujen endosytoosireitit ovat aktiivisia. Veriaivoestesolujen karakterisointi voi auttaa löytämään oikean endosytoosimekanismin, johon nanopartikkeli voitaisiin kohdentaa ja näin saada lääkeaine kuljetettua keskushermostoon kohdennettujen nanopartikkelien avulla. Tässä tutkimuksessa karakterisoimme ihmisen aivojen endoteelisoluja, hCMEC/D3:a, joita on laajalti käytetty veriaivoesteen in vitro mallina. Koska aivojen endoteelisolut ovat polarisoituneet in vivo, tutkimuksen tarkoituksena oli osoittaa hCMEC/D3 solujen polarisoituminen sekä tutkia eri endosytoosireittien aktiivisuus ja toiminnallisuus polarisaation eri tasoilla. Puoliläpäisevällä kalvolla kasvatettujen solujen polarisaatioaste karakterisoitiin useassa aikapisteessä, neljää eri metodia käyttäen: transepiteelisen elektronisen resistanssin (TEER) mittaus, lucifer yellow permeaatio, alkaalisen fosfataasin ilmentyminen ja ZO-1:n todentaminen. hCMEC/D3 soluille tunnusomaiset endosytoosireitit määritettiin reitille ominaisien proteiinien avulla. Näiden proteiinien ilmentyminen tutkittiin mRNA-tasolla kvantitatiivisen reaaliaikaisen polymeraasiketjureaktion (qRT-PCR:n) avulla. Klatriiniriippuvaiselle endosytoosimekanismille ominaisen proteiinin, CHC:n, mRNA tuotantoa verrattin proteiinituotantoon ja tämän endosytoosimekanismin aktiivisuus analysoitiin fluoresenssiaktivoidun solulajittelun (FACS) avulla. Tulostemme perusteella hCMEC/D3 solut ovat parhaiten polarisoituneita, kun ne ovat kasvaneet 7 päivän ajan puoliläpäisevällä kasvatusalustalla. Tämän jälkeen polarisaatio heikkeni todennäköisesti siksi, että solut alkoivat kasvaa päällekkäin. Tulosten perusteella päättelimme, että TEER yksinään ei ole riittävä metodi määrittämään solujen polarisaatiota. Endosytoosiriippuvaisten proteiinien mRNA tasot eivät muuttuneet merkittävästi polarisaation muuttuessa. Klatriiniriippuvaisen endosytoosin kohdalla havaitsimme huonon korrelaation CHC:n mRNA ja proteiinituotannon välillä, mutta hyvän korrelaation proteiinin mRNA tuotannon ja endosytoosireitin aktiivisuuden välillä

JAMK:sta vuosina 2007 - 2014 valmistuneiden toimintaterapeuttien (AMK) osaaminen, työllistyminen, työelämässä koetut haasteet ja koulutuksen kehittämisideat

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa JAMK:sta vuosina 2007 - 2014 valmistuneiden toimintaterapeuttien osaamista, työllistymistä, työelämässä koettuja haasteita ja koulutuksen kehittämisideoita. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Jyväskylän ammattikorkeakoulun Hyvinvointiyksikkö. Opinnäytetyö toteutettiin kyselytutkimuksena. Sähköinen kysely laadittiin Webropol-ohjelmalla. Kyselyyn vastasi 96 (48 %) vuosina 2007 – 2014 JAMK:sta valmistunutta toimintaterapeuttia. Saatua aineistoa analysoitiin sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin menetelmin. Määrällistä analyysia tehtiin kolmen ensimmäisen tutkimuskysymyksen kohdalla Webropolista saatavien taulukoiden, prosenttiosuuksien ja frekvenssien avulla. Koulutuksen kehittämisideat analysoitiin käyttäen teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Vastaajat kokivat osaamisensa pääasiassa hyväksi ja riittäväksi työn vaatimuksiin nähden. Noin 10 % vastaajista ilmaisi kokemusta jatkuvasta riittämättömyydestä ja epäpätevyydestä. Keväällä 2015 kyselyyn vastanneista toimintaterapeuteista oli töissä 80 %. Valtaosa koki työllistyneensä koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Vastaajien työelämässä kokemista haasteista yleisimmät liittyivät ajankäyttöön, koulutuksellisiin puutteisiin ja oma osaamiseen sekä henkiseen jaksamiseen. Koulutuksen kehittämisideat painottuivat toimintaterapian teoreettisen opetuksen sekä toimintaterapiaprosessin sekä ammatillisen harkinnan opettamisen kehittämiseen. Erityisesti käytännönläheisyyttä toivottiin opintoihin lisää. Tulosten perusteella koulutuksessa voisi olla hyödyllistä panostaa toimintaterapeuttiopiskelijoiden työelämävalmiuksien vahvistamiseen, sillä kyky ylläpitää omaa työhyvinvointia on nykyajan työelämässä tärkeä taito. Aiheesta voisi tehdä toiminnallisen opinnäytetyön, jossa suunnitellaan näitä taitoja vahvistava kokonaisuus opiskelijoille ja arvioidaan sen toimivuutta. Myös toimintaterapeuttien työelämässä kokemia haasteita voisi selvittää jatkossa tarkemmin.The purpose of the thesis was to examine the competence, employment situation and challenges in working life of occupational therapists who graduated from JAMK University of Applied Sciences between the years 2007 – 2014 as well as their development ideas for occupational therapy education. The principal of the thesis was the School of Health and Social Studies of JAMK University of Applied Sciences. The thesis was implemented as a survey for which an electronic questionnaire was made by using the Webropol software. The survey was answered by 96 (48 %) occupational therapists who had graduated from JAMK between the years 2007 – 2014. The answers were analysed with quantitative and qualitative research methods. The quantitative analysis of the first three research questions was performed by using the charts, percentages and frequencies available in Webropol. The development ideas for education were analysed by using deductive content analysis. The respondents deemed their competence mainly good and adequate for the challenges of their work. About 10 percent of the respondents told that they constantly had feelings of inadequacy and incompetence. 80 percent of the respondents were employed in the spring 2015. Most of them felt that they had been employed for duties matching their education. At work the most common challenges were related to the use of time, lack of further education and coping. The development ideas of education were mainly related to the theoretical studies of occupational therapy, the therapy process and the development of clinical reasoning. In addition, a more practical approach for studies was particularly hoped by the respondents. According to the results, it would be useful to invest in strengthening the working-life skills of occupational therapy students because the ability to maintain one´s well-being at work is an important skill in modern working life. This could be the topic of a functional thesis that would focus on planning a course promoting these skills and assessing its functionality. Furthermore, the working-life challenges faced by occupational therapists could be researched in greater detail in the future

Occupational justice and injustice in persons with mental disorders – a scoping review

Background: Approximately 20-25 % of people experience mental health disorders globally and, therefore, have a higher chance of meeting occupational injustices in their everyday lives. Occupational injustice includes occupational deprivation, imbalance, alienation, marginalization and apartheid. The purpose of this study was to explore the current knowledge of occupational justice or injustice in persons with mental disorders. Method: Scoping review methodology by Peters et al. (2020) was used for mapping evidence. For inclusion criteria, there was no age restriction. Also, mental disorders or mental illnesses or diagnoses for that had to be stated. The time span for the literature search was between 2006 and 2021. The data was searched from AMED, CINAHL, MEDLINE, PsycINFO and Scopus. Hand searching in the Journal of Occupational Science was also conducted, and the citations and reference lists were screened. Results: Seven articles met the criteria and were included for qualitative synthesis, and all were related to working-aged adults. Three main themes were found in relation to (1) engagement in occupations, (2) social relations, and (3) participating in work-life. Conclusion: Occupational injustice was related to environmental barriers, a lack of opportunities for engaging in meaningful activities, developing positive identity and self-esteem and to having a stigma. Participation in work-life was noted to be affecting occupational justice positively. There may also exist knowledge gaps regarding other age groups than persons of working age with mental disorders and from countries with weak health care and insurance systems. Further research about occupational injustice in persons with mental disorders is needed