The Role of Human Rights in Family Reunification : Fair Balance between Respect for Family Life and National Interests

Tämä hallintotieteiden tohtorin tutkintoa varten laadittu julkisoikeudellinen väitöskirja on tutkimus ihmisoikeuksien roolista ulkomaalaisoikeudessa erityisesti perheenyhdistämisen kontekstissa. Ihmisoikeuksien roolia ja ihmisoikeuksien suojelun laajuutta arvioidaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen luomien standardien valossa. Pääpaino on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa, joka suojaa oikeutta perhe-elämän kunnioitukseen. Tutkimuksessa myös keskitytään suhteellisuusperiaatteeseen ja ihmisoikeustuomioistuimen käyttämään oikeudenmukaisen tasapainon testiin (fair balance test), jolla arvioidaan noudattavatko valtiot ihmisoikeusvelvoitteitaan. Kyseisessä testissä otetaan huomioon ja punnitaan erilaisia yksilöllisiä ja kansallisia intressejä. Tässä väitöskirjassa selvitetään valtion kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden noudattamista Suomen tapauksessa. Kuten joissain muissakin Euroopan maissa, perheenyhdistämisen ehtoja on parin viime vuosikymmenen aikana tiukennettu myös Suomessa. Sen vuoksi on aiheellista kysyä, mitkä ovat ihmisoikeusvelvoitteet ja miten Suomi turvaa ihmisoikeuksien ja erityisesti perhe-elämän suojan kunnioittamisen muuttoliikkeiden kontekstissa. Koska Suomi on Euroopan unionin jäsen ja yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan sitoma, on myös kysyttävä, mitä ylikansallisia velvoitteita syntyy ja mikä on ihmisoikeuksien rooli unionin maahanmuuttolainsäädännössä. Näitä kysymyksiä lähestytään oikeudellisella menetelmällä analysoiden oikeustapausten tulkinnan rakennetta ja logiikkaa sekä käyttämällä oikeustieteen tulkintamenetelmiä koskevia teorioita. Kuten ihmisoikeustutkimuksessa usein on tapana, tämän väitöskirjan tavoitteena on edistää ihmisoikeuksien suojelua. Koska yksi tämän tutkimuksen havainnoista on, että oikeudellinen ihmisoikeuksien suojelu on minimaalista, omaksutaan tutkimuksessa myös oikeustieteen ulkopuolisia lähestymistapoja. Tässä työssä ammennetaan inspiraatiota sosiologisesta tutkimuksesta ja sovelletaan poliittisia teorioita oikeudellisen ajattelun puutteiden osoittamiseksi. Tällä laajemmalla yhteiskunnallisen oikeustutkimuksen lähestymistavalla haastan perinteistä oikeudellista ajattelua siitä, mitä on ulkomaalaisten oikeudenmukainen kohtelu ja mikä on kansallisen edun mukaista. Olen samaa mieltä monien kanssa siitä, että muuttoliikkeen hallinnan ja perheenyhdistämisen yhteydessä ihmisoikeuksien suojelua olisi edistettävä pragmaattisesti. Liiallinen kansallinen liikkumavara ja kansallisen edun painotus kohtuullisuuden ja suhteellisuuden kustannuksella voi kuitenkin heikentää ihmisoikeuksien suojelun tehokkuutta ja uskottavuutta. Väitän, että tällaista kehitystä voidaan estää kiinnittämällä enemmän huomiota suhteellisuusarviointiin ja ihmisoikeuden ydinalueen suojeluun. Tämän väitöskirjan havainnot viittaavat kansainvälisen suojelun ja solidaarisuuden rapautumiseen silloin, kun on kyse kansallisista eduista. Aiemmin vahvistettu ihmisoikeusstandardi, joka edellyttää perheenyhdistämisen helpottamista niille, jotka eivät voi nauttia perhe-elämästä muualla, on asetettu kyseenalaiseksi. Kehotan periaatteelliseen pragmatismiin, jossa tietyt periaatteet ymmärretään säännöiksi, jotka tunnustetaan kuuluvan ihmisoikeuksien ydinalueelle ja joista ei voi poiketa.This dissertation in Public Law, for a doctoral degree in Administrative Sciences, is a study on the role of human rights in migration law in the specific context of family reunification. The role of human rights and the scope of human rights protection are assessed in light of the European Convention on Human Rights and the standards created in the European Court of Human Rights. The focus is on Article 8 of the Convention that protects the right to respect for family life. The focus is also on the principle of proportionality and the fair balance test used by the Court of Human Rights to assess states’ compliance with their human rights obligations. The fair balance test takes into account and weighs various individual and national interests. In this dissertation, state compliance is investigated in the case of Finland. As in some other European countries, the conditions for family reunification have been tightened in the last couple of decades also in Finland. Therefore, it is relevant to ask what the human rights obligations are, and how Finland ensures the protection of human rights and the right to respect for family life in the context of migration. Since Finland is a member of the European Union and bound by the common migration and asylum policy, it is also necessary to ask what supranational obligations emerge, and what the role of human rights is in migration law of the European Union. These questions are approached with a legal method by analysing the structure and logic of interpretation in court cases and by using theories on interpretation methods addressed in the legal literature. As often is the case in human rights research, the aim of this dissertation is to enhance human rights protection. Since one of the findings of this study is that the legal human rights protection is minimal, extra-legal approaches are also adopted. This research draws inspiration from sociological studies and applies political theories to point out flaws in the legal thinking. Through this broader Law and Society approach, I challenge conventional legal thinking on what the fair treatment of foreigners is and what is in the national interest. I agree with many that, in the context of migration control and family reunification, human rights protection should be promoted with a pragmatic approach. However, too much leeway for the national interest at the expense of reasonableness and proportionality impairs the effectiveness and credibility of human rights protection. I argue that such a development can be impeded by paying more attention to the proportionality assessment and protection of the essence of the human right. The findings of this dissertation point towards the erosion of international protection and solidarity when national interests are in play. Previously established human rights standard that requires facilitation of family reunification for those who cannot enjoy family life elsewhere is challenged. I call for principled pragmatism, where certain principles are recognised to be the essence of human rights and understood as non-derogable rules

Climate migration: Towards a better understanding and management : Finland and a Global Perspective

Climate migration is expected to increase in the future. This study brings together knowledge on climate and environmental change-induced migration and displacement within and across country borders, their effects and management. Climate migration is first examined from the perspective of vulnerable countries, regions and people. The EU INFORM Risk Index is used to identify vulnerable countries. In addition, potential migration routes are investigated, considering the areas of origin, transit and destination. Second, the management frameworks of climate migration are examined. In terms of governance, the international and regional perspective and respect for human rights are emphasised. The study shows that development of regular migration routes currently offers the most realistic possibility for protection and adaptation of climate migrants. Thirdly, good practices and their implementation to influence climate migration and adaptation with a particular focus on the international activities, knowledge and expertise in Finland are discussed. Climate migration is a multidimensional phenomenon, which is why actors in different sectors should increasingly work together to meet the challenges. In addition to international cooperation and partnerships, there is a need to promote cross-sectoral cooperation in managing climate migration at international and national levels.This publication is part of the implementation of the Government Plan for Analysis, Assessment and Research (tietokayttoon.fi). The content is the responsibility of the producers of the information and does not necessarily represent the view of the Government

International human rights frameworks in relation to national family reunification policy and administrative practice

publishedVersio

Human rights approach to climate change and migration

Climate change and migration is an emergent field of research and policy. Solutions are called for in international fora, and human rights are often mentioned as guiding principles. However, it does not seem to be clear, what a human rights approach to climate change and migration actually means. The discussion is still fragmentedbetween different academic disciplines, administrative sectors and fields of law. It is thus important to clarify the commonly used concepts and recognize different approaches. The objective of this article is to contribute to the discussion on the nexus between climate change, migration and human rights, and to the formulation of a common human rights approach to climate migration. Although there are distinguishing features, for example, between human rights of mobile and immobile people, there are also common aspects that should be emphasized. A common human rights approach could focus on safeguarding the respect for freedom, dignity and privacy of people in every decision- and policy-making situation related to climate change, including climate migration

Lainlaatijan haasteet ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa

Tämän oikeuspoliittisen pro gradu -tutkielman aiheena on tehokkaan ihmiskaupan vastaisen toiminnan toteuttaminen lainsäädännön avulla. Ihmiskauppa on vahvasti arvo- ja kulttuurisidonnainen ilmiö, joten sen sääntely on haasteellista. Tutkielmassa etsitään keinoja lainlaadinnan laadun parantamiseksi. Keskeisenä ongelmana on tasapainon löytäminen ensinnäkin uhrin suojelun ja auttamisen sekä toiseksi rikosoikeudellisen tehokkuuden välillä. Työssä keskitytään erityisesti ihmiskaupan uhrin tehokkaan suojelun toteuttamiseen eli perus- ja ihmisoikeuksiin. Perus- ja ihmisoikeusnäkökulma ihmiskauppalainsäädännön valmistelussa tuo esille ensinnäkin uhrin oikeuksien suojelemisen ja toiseksi ihmiskauppailmiöön liittyvät moraali- ja arvokysymykset. Ihmiskauppa voidaan nähdä niin ihmisoikeudellisena kuin rikosoikeudellisenakin ongelmana. Julkisoikeudellisen tästä tutkimuksesta kuitenkin tekee päätutkimustehtävänä oleva lainvalmistelun tarkastelu. Ensisijaisena aineistona tutkin ihmiskauppaan liittyvää lainsäädäntöä ja erityisesti hallituksen esityksiä ja muita lainvalmisteluasiakirjoja. Nykyään ihmiskaupan estämisen kansainvälinen yhteistyö on keskittynyt rikosoikeudellisen yhteistyön ja harmonisoinnin alalle. Yksi tutkimustehtävistä on selvittää yhtäältä tällaisen lainsäädännön mahdollisuuksia ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa ja toisaalta sen asettamia vaatimuksia kansallisessa täytäntöönpanossa. Tutkimusmenetelmänä on käytetty tekstianalyysiä, koska empiiriseen tutkimukseen tarvittavaa luotettavaa tilastotietoa ei ole ihmiskaupasta saatavissa. Tärkeimpinä oikeustieteellisinä lähteinä on Jyrki Talan ja Tuomas Ojasen teoksia. Tala on tutkinut lakien laadintaa ja laadun parantamista sekä Ojanen puolestaan ihmisoikeuksia ja EY-oikeutta. Tutkimuksessa on käytetty metodeina pääasiassa oikeuspoliittista ja oikeusfilosofista tarkastelua. Näiden kahden päämetodin lisäksi tutkielmassa on tietyissä kohdissa käytetty myös oikeushistoriallista ja oikeusdogmaattista tarkastelua. Tutkimuksessa tulee ilmi monta ihmiskaupan sääntelyyn liittyvää ristiriitaisuutta ja haastetta. Tutkimustulosten perusteella ongelmatilanteisiin voi soveltaa perus- ja ihmisoikeusmyönteistä lähestymistapaa ja ratkaista näin vallitseva ristiriita. Lainsäädännön tehokkuus ja oikeudenmukaisuus vaativat huolellista arvopohdintaa lainsäädäntövaiheessa. Lainlaatijan tulisi myös käyttää harkintamarginaalia mahdollisimman laajasti huomioiden kansalliset erityispiirteet täytäntöönpannessaan kansainvälisiä tai ylikansallisia sopimusvelvoitteita. Hallituksen esityksessä tulisi ennakoida ja kommentoida mahdollisia arvoristiriitatilanteita, joita lainsäädännön toimeenpanossa viranomainen voi kohdata. Tuomioistuinten tulee puolestaan huomioida arvo- ja kulttuurierot, mutta tuomita kuitenkin kotimaisen arvomaailman mukaan. Valintatilanteissa ohjeena tosiaan on perus- ja ihmisoikeusmyönteinen tulkinta. Asiasanat: ihmiskauppa, lainlaadinta, arvot, vapaus, perusoikeus, ihmisoikeus, harkintamarginaali, täytäntöönpano

Lainlaatijan haasteet ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa

Tämän oikeuspoliittisen pro gradu -tutkielman aiheena on tehokkaan ihmiskaupan vastaisen toiminnan toteuttaminen lainsäädännön avulla. Ihmiskauppa on vahvasti arvo- ja kulttuurisidonnainen ilmiö, joten sen sääntely on haasteellista. Tutkielmassa etsitään keinoja lainlaadinnan laadun parantamiseksi. Keskeisenä ongelmana on tasapainon löytäminen ensinnäkin uhrin suojelun ja auttamisen sekä toiseksi rikosoikeudellisen tehokkuuden välillä. Työssä keskitytään erityisesti ihmiskaupan uhrin tehokkaan suojelun toteuttamiseen eli perus- ja ihmisoikeuksiin. Perus- ja ihmisoikeusnäkökulma ihmiskauppalainsäädännön valmistelussa tuo esille ensinnäkin uhrin oikeuksien suojelemisen ja toiseksi ihmiskauppailmiöön liittyvät moraali- ja arvokysymykset. Ihmiskauppa voidaan nähdä niin ihmisoikeudellisena kuin rikosoikeudellisenakin ongelmana. Julkisoikeudellisen tästä tutkimuksesta kuitenkin tekee päätutkimustehtävänä oleva lainvalmistelun tarkastelu. Ensisijaisena aineistona tutkin ihmiskauppaan liittyvää lainsäädäntöä ja erityisesti hallituksen esityksiä ja muita lainvalmisteluasiakirjoja. Nykyään ihmiskaupan estämisen kansainvälinen yhteistyö on keskittynyt rikosoikeudellisen yhteistyön ja harmonisoinnin alalle. Yksi tutkimustehtävistä on selvittää yhtäältä tällaisen lainsäädännön mahdollisuuksia ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa ja toisaalta sen asettamia vaatimuksia kansallisessa täytäntöönpanossa. Tutkimusmenetelmänä on käytetty tekstianalyysiä, koska empiiriseen tutkimukseen tarvittavaa luotettavaa tilastotietoa ei ole ihmiskaupasta saatavissa. Tärkeimpinä oikeustieteellisinä lähteinä on Jyrki Talan ja Tuomas Ojasen teoksia. Tala on tutkinut lakien laadintaa ja laadun parantamista sekä Ojanen puolestaan ihmisoikeuksia ja EY-oikeutta. Tutkimuksessa on käytetty metodeina pääasiassa oikeuspoliittista ja oikeusfilosofista tarkastelua. Näiden kahden päämetodin lisäksi tutkielmassa on tietyissä kohdissa käytetty myös oikeushistoriallista ja oikeusdogmaattista tarkastelua. Tutkimuksessa tulee ilmi monta ihmiskaupan sääntelyyn liittyvää ristiriitaisuutta ja haastetta. Tutkimustulosten perusteella ongelmatilanteisiin voi soveltaa perus- ja ihmisoikeusmyönteistä lähestymistapaa ja ratkaista näin vallitseva ristiriita. Lainsäädännön tehokkuus ja oikeudenmukaisuus vaativat huolellista arvopohdintaa lainsäädäntövaiheessa. Lainlaatijan tulisi myös käyttää harkintamarginaalia mahdollisimman laajasti huomioiden kansalliset erityispiirteet täytäntöönpannessaan kansainvälisiä tai ylikansallisia sopimusvelvoitteita. Hallituksen esityksessä tulisi ennakoida ja kommentoida mahdollisia arvoristiriitatilanteita, joita lainsäädännön toimeenpanossa viranomainen voi kohdata. Tuomioistuinten tulee puolestaan huomioida arvo- ja kulttuurierot, mutta tuomita kuitenkin kotimaisen arvomaailman mukaan. Valintatilanteissa ohjeena tosiaan on perus- ja ihmisoikeusmyönteinen tulkinta. Asiasanat: ihmiskauppa, lainlaadinta, arvot, vapaus, perusoikeus, ihmisoikeus, harkintamarginaali, täytäntöönpano

KÖYDENVETOA MAAHANMUUTON SUUNTAVIIVOISTA – TALOUS VAI SOLIDAARISUUS PERHEENYHDISTÄMISEN PERUSTEENA?

Ulkomaalaislainsäädäntöä on tiukennettu viime vuosina varsinkin kansainvälistä suojelua saavien osalta niin, että on perusteltua puhua kansainvälisen suojelun heikentymisestä. Tämä käänne näkyy myös perheenyhdistämislainsäädännössä, jota tiukennettiin vuonna 2016. Tutkijat ja aktivistit ovat kiinnittäneet huomiota tiukennusten vaikutuksiin niin hyvinvoinnin, kotoutumisen kuin yhteiskuntaan kuulumisen näkökulmasta. Joihinkin epäkohtiin onkin lainsäädännöstä vastaavassa sisäministeriössä haluttu muutosta, mutta lakiehdotuksen käsittely on venynyt ja kohdannut vastustusta. Tässä kirjoituksessa teen katsauksen perheenyhdistämiseen kaavailtuihin lainsäädäntömuutoksiin ja niistä eduskunnassa käytyyn keskusteluun. Alun perin muutosten tarkoitus oli poistaa toimeentuloedellytys kaikilta kansainvälistä suojelua saavilta, mutta välikysymys säikäytti hallituksen. Nyt ehdotetaan helpotusta vain alaikäisten perheenyhdistämisen edellytyksiin. Toteutuessaan nämäkään muutokset eivät kuitenkaan tule auttamaan kaikkia alaikäisenä tulevia tai tulleita turvapaikanhakijoita. Monen perheenjäsenet tarvitsevat apua ja jopa kansainvälistä suojelua, mutta lailliset keinot perheen yhteen saattamiseksi ovat kiven takana. Yleisesti ottaen perheenyhdistämisen käyttäminen kansainvälisen suojelun saamisen strategiana on vaikeutunut eikä lainsäätäjällä tunnu olevan halua edistää humanitaarista maahanmuuttoa. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on osallistua aiheesta käytyyn keskusteluun ja tuoda siihen uusia avauksia

Syrjimättömyys ja hyvät väestösuhteet lainvalmistelusta lainvalvontaan

Tässä artikkelissa tarkastelen, liikkuvuudenpolitiikkaa ja hallintaa käsitelleen Argumenta-seminaarin innoittamana, viimeaikaisten turvallisuuteen ja yleiseen järjestykseen liittyvien lakiesitysten vaikutuksia etnisiin vähemmistöihin ja ulkomaalaisryhmiin. Sen lisäksi, että turvallisuutta edistävällä ja viranomaisten toimivaltuuksia laajentavalla lainsäädännöllä on vaikutusta turvallisuutta uhkaavien henkilöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin, voi sillä myös olla laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Hyvät väestösuhteet, yhdenvertaisuus ja luottamus edellyttävät oikeudenmukaista ja hienotunteista valvontaa. Tarkastelen ensin viimeaikaisessa tutkimuksessa esiin nousseita käytännön vaikutuksia ulkomaalaisvalvonnan osalta ja sitten vaikutusten arvioinnin tasoa ulkomaalaisvalvontaa ja siviilitiedustelua koskevissa hallituksen esityksissä. Tuon esille ongelmakohtia ja konkreettisia parannusehdotuksia. On tärkeää huomioida etniset vähemmistöt ja ulkomaalaisryhmät jokaisessa hallinnan vaiheessa – lainvalmistelusta lainvalvontaan. Artikkelissa osoitan, että lainvalmistelun ohjeet eivät riittävällä tavalla huomioi kaikkia väestöryhmiä