Osaaminen lastensuojelun sosiaalityössä. Esitys asiantuntijuutta tukevasta urapolkumallista.

THL:n, yliopistojen, kuntien ja sosiaalialan osaamiskeskuksen sosiaalityön asiantuntijoista koostuva LASTO-työryhmä esittää lastensuojelun sosiaalityön asiantuntijuuden tueksi uutta tukirakennetta, Urapolkumallia. Urapolkumallissa sosiaalityön osaaminen ymmärretään yksilöllisen perehtymisen ohella kollektiivisena osaamispääomana, jossa on myös muita elementtejä, kuten ensivaiheen perehdyttäminen, mentoroinnin ja yhteisöllisen oppimisen keinot sekä samalla myös kertyvän kokemuksen ja asiantuntijuuden arvostuksen näkyminen palkkarakenteessa. Urapolkumallin ideana on tunnistaa, mistä elementeistä lastensuojelun sosiaalityön erityinen tehtäväkohtainen osaaminen koostuu ja millaista oppimista laajeneva ja syvenevä asiantuntijuus ja työhyvinvointi edellyttävät. Urapolkumallissa jäsennetään lastensuojelun osaamistarpeita. Mallissa myös esitetään, että lastensuojelun sosiaalityön asiantuntijuuden kehittymistä kuvattaisiin ja tuettaisiin vaiheittaisesti etenevän, yhteisöllisesti tuetun urapolkumallin avulla. Vastaavia sosiaalityön urapolkumalleja on käytössä hyvin tuloksin mm. Iso-Britanniassa ja Australiassa. Urapolun toteuttaminen edellyttää organisaatioilta reflektiivisiä rakenteita eli rakenteita, joissa työntekijöiden oppimista mahdollistetaan ja jotka vahvistavat psykologista turvallisuutta, mielekkyyden kokemuksia ja työssäjaksamista. Työryhmän esityksessä näiden rakenteiden luominen ja vakiinnuttaminen annettaisiin työnantajan tehtäväksi osana maakunnallisia TKIO-rakenteita, mutta rakenne tarvitsee kansallisen ohjauksen, urapolkuviitekehyksen ja tuen. Mallin jatkotyöstöä varten Lasto-ryhmä esittää laaja-alaista pyöreän pöydän keskustelua esitetyn urapolkumallin keskeisistä periaatteista, kriteereistä ja toteutuksesta SOSNETin, työelämän edustajien, ammatillisten edunvalvontajärjestöjen, sosiaalialan osaamiskeskusten, STM:n, OKM:n ja THL:n edustajien kesken.</p

A Jungian Theory of Mind : Individuality, lost, gained, and transcended

Every time an individual or a society gets into an inner or outer conflict, it questions its worldview and recognised values, and the personal and collective identity are activated on an unconscious level. Deep changes in values and circumstances take place in two ways. Either, what is old-fashioned and inappropriate in the prevailing values is understood without being totally abandoned, and a constructive renewal of those values takes place on the conscious level. Or, the traditionally recognised values and attitudes are experienced as totally undue and false, whereby their opposite begins to appear as the better choice. Both of these processes create some level of a personality crisis where the unconscious identity, ”the last instance” of the personality, is activated. The unconscious identity consists of the most basic values, the instinctive conception of how to be human. We are not fully conscious of that conception because we are identical to it. Neither it is possible to call the underlying values into question before we become acquainted with them. This theoretical study presents a system of human values that is in real life manifested by corresponding personality traits. The Jungian interpretation of the system of values is schematically summarised by three bipolar dimensions: femininity as opposed to masculinity, individuality as opposed to collectiveness, and a third dimension that divides personality traits in good and evil. Each of the corresponding personality characteristics has an unconscious shadow that is made visible by the Jungian interpretation of the Implicit Personality Theory, originally designed by Goldberg and Peabody in 1989. All kinds of characteristics and values can be useful in certain situations, as long as there is a will to adapt them to one’s present life situation and to other people. This adaptation is something that only the consciousness can do. The consciousness is by nature analytic and therefore discriminatory, it is dependent on pairs of opposites. It also has a paradoxical tendency to ignore, or devaluate the part of the opposition that does not fit in with or speak for the choices it has made. In this way, many of the daily oppositions intensify to conflicts. The psychological space, or psychic energy that is bound to every such judgement, cannot be used to its whole capacity unless the devalued side of the pair of opposites is given some value, too. Transcendence of pairs of opposites requires creation of a third perspective where the mutually exclusive evaluations are replaced by a meaningful relationship, instead of a neutral compromise or an absolute perspective that emerges only from one of the opposites. A Jungian interpretation of Goldberg’s and Peabody’s theory is presented in this dissertation. It makes explicit the method for transcendence of pairs of opposites, and is in strong concordance with empirically built psychological models as well as ancient mythology. Study I.The first article, ”Collective complexes – total perspectives,” is published inJournal of Analytical Psychology(2006, y 51, 661-680). It explains how the experience of the mother and father archetype shapes personality and worldview and leaves a person with to her or his culture typical personal and collective complexes. Correspondingly, a culture or family tradition can be interpreted in terms of collective complexes. The most important tool in this analysis is Goldberg and Peabody’s Implicit Personality Theory, the main dimensions of which are shown to have Jungian equivalents. The Jungian interpretation of the model underlines the difference in comparison between descriptive and evaluative personality traits, and makes the unconscious shadow that belongs to all human characteristics concrete and visible. An unconscious identity with some of the values creates a perspective where certain values and their related personality characteristics appear as superior and absolutely vital, whereas their opposite seems unimportant or even dangerous. This causes fixation of psychic energy on the collective as well as personal level. Psychological integration of the unconsciously rejected material would balance perspective and open possibilities for further development. Study II. ”The role of the feeling function in moral judgements,” published in Jung Journal (2009, l 3, 48-58), applies the themes presented above on unconscious and conscious values, as well as on the very process of evaluation. Leninism and National Socialism are two well-known political systems. In the first, theunconscious identityis based on the father complex, whereas the sec y ond system relies on the unconscious mother complex. Conscious individual psychology is replaced by collective thinking and feeling through manipulation. The study shows that all kinds of values and behaviour can, in a one-sided and extreme form, become destructive. Without a relationship to its opposite any attitude become too extreme to be functional in the long term. This applies especially to collectivism and individualism, which means that the highest morality cannot possibly be only individualistic, a view that explains why women in general score lower than men on Kohlberg’s scale of moral stages. Study III. ”Jung’s theory of mind. Individuality: lost, gained, and transcended” is published in Integral Transpersonal Journal (2017, l 9, 19-46). In this paper, the natural tendency of the consciousness to have preferences and make discriminatory evaluations is discussed, as well as the method by which the dichotomisation can be transcended, without compromising the clarity of consciousness or the underlying moral feeling and identity. The probably most disputed dichotomisation today concerns the relationship between the symbolically feminine, which is the mother archetype (emotions and sociability), and the symbolically masculine which is the father archetype (logic, intelligence). Presuming that these symbolically gendered instances work slightly differently in women than in men, the dichotomy is not overcome by simple imitation of the traditionally female or male behaviour, unless we are ready to compromise the clarity of the gender-typical consciousness and moral feeling. The transpersonal aspect of the feminine and masculine is suggested in religious symbolism, outside of the biological, social, and philosophical contexts

Vajaaravitsemuksen riskin arviointi kehitysvammaisilla

Kehitysvammaiset henkilöt ovat ravitsemuksellisesti hyvin haavoittuvaisia fysiologisten ja metabolisten toimintahäiriöiden, muuttuneen ravinnontarpeen, lääkehoidon ja ruoan yhteisvaikutuksen sekä heikentyneen syömis- ja nielemiskyvyn vuoksi. Tarvitaan kokonaisvaltaista ravitsemustilan arviointia ravitsemuksen tehostamiseen sekä sen vaikuttavuuden arviointiin. Tavoitteena oli tuottaa käytäntöön mahdollisimman kattava ravitsemuksenarvioinnin lomake, sekä samalla selvittää tutkittavien kehitysvammaisten aikuisten ravitsemustilaa ruuankäytön ja syömisen onnistumisen, antropometristen mittausten ja laboratoriomääritysten avulla. Ravitsemuksen arviointilomake koottiin yhdessä ravitsemusterapeutin kanssa, johon pyrittiin ottamaan kaikki ravitsemukseen liittyvät asiat. Tutkittavat valittiin ravitsemusongelmien, sekä mahdollisen toimintakyvyn laskun vuoksi. Tutkittavien (n=4) tarkempia tunnistetietoja ei työssä käsitellä anonymiteettisuojan vuoksi. Syömiskykyä arvioitiin arviointilomakkeella. Ravitsemustilaa arvioitiin antropometristen mittausten (pituuden, painon sekä olkavarren, reiden, pohkeen ja vyötärön ympäryysmitan) ja laboratoriokokeiden avulla (P-Alb, P-Prealb, P-Ferrit, P-Tfr, fP-Trfesat, B-Hb, E-MCV, fS-Ca-Ion, P-D-25, Fe-Folaat, S-B12-TC2, P-CRP, fP-Kol, fP-Kol-HDL, fP-Kol-LDL, Na, K, ALAT, Krea, TSH, T4V, gluk, Pi ja AFOS). Mahdolliset tutkittavien taustatiedot kerättiin asiakasasiakirjoista. Ravitsemuksen arviointilomake oli kattava ja toimiva käytännössä. Siihen tehdään muutamia muutoksia vielä ennen sen implementointia. Arviointilomake pyritään myös saamaan sähköiseen muotoon, jolloin sen käyttö olisi helpompaa sekä tulokset olisi nopeasti nähtävissä ja verrattavissa aikaisempaan tietoon. Tutkittavien kohdalla tuloksia tuli paljon. Selkeää vajaaravitsemusta tuli kahdella tutkittavalla esiin sekä laboratorioarvojen, että raajojen ympärysmittojen kautta. Huomattavaa muutosta oli raudan saannissa, korkeissa kolesteriarvoissa, sekä albumiini ja prealbumiini arvoissa. Johtopäätökset. Aineisto oli hyvin suppea, joten se rajoittaa paljon johtopäätösten tekoa. Ravitsemustilan seurannassa olisi tärkeää säännölliset painon seurannat, ympärysmittojen seuranta sekä verikokeiden otto. Ravitsemussuunnitelman teko yhdessä laillistetun ravitsemusterapeutin ja hoitohenkilökunnan kanssa on olennainen osa kehitysvammaisen henkilön ravitsemuksen parantamista.Individuals with intellectual and developmental disabilities are nutritionally vulnerable due to physiologic and metabolic malfunctions, altered nutrition needs, the combined effect of medicine and food as well as eating and due to deteriorated ability to swallow. Comprehensive assessment of nutritional status is required to enhance nutrition and evaluate its effectiveness. The aim was to produce a comprehensive nutrition assessment form for the practical use. An additional aim was to investigate the nutritional status of adults with intellectual and developmental disabilities by assessing the how they used and ate food, and with anthropometric measurements and laboratory assays. The nutrition assessment form was compiled in cooperation with a dietitian consider-ing all nutrition related factors. The study participants were selected based on nutritional prob-lems and declined functional capability. More detailed identification data of the study partici-pants (n = 4) is not revealed due to anonymity. Eating ability of the participants was estimated by using an assessment form. Eating habits estimated assessment form. Nutritional status was assessed using anthropometric measurements (height, weight, as well as the circumference of upper arm, thigh, calf and waist) and laboratory tests (P-Alb, P-Prealb, P-Ferrit, P-Tfr, fP-Trfesat, B-Hb, E-MCV, fS-Ca-ion, PD-25, Fe-folate, S-B12 TC2, P, CRP, fP-Col., fP-Col HDL, fP-Col LDL, Na, K, ALT, Creatinine, TSH, ST4, Gluc, Pi and alkaline phosphatase). Background information of the participants, when applicable, was collected from the customer records. The nutrition assessment form was very comprehensive and functional in practice. A few changes are to be made to the form before its implementation. The evaluation form is also planned to be digitalized in which case it would be easier to use and the results would be quickly available and comparable with prior data. According to the results, two participants were found to suffer from malnutrition based on the laboratory values and the circumference of the limbs. A substantial change was found in the supply of iron, in high cholesterol, albumin and prealbumin values. Conclusions. The material was very limited, which results in the limited conclusions. It would be important to measure the weight and circumference, as well as to take blood tests on regular basis. Nutritional planning in cooperation with a registered dietitian and health care personnel has an essential role in improving the nutrition of a disabled person

Systeemisen lastensuojelun toimintamallin vaikuttavuutta etsimässä

nonPeerReviewe

Systeemisen lastensuojelun toimintamallin vaikuttavuutta etsimässä

nonPeerReviewe

Osaaminen lastensuojelun sosiaalityössä : Esitys asiantuntijuutta tukevasta urapolkumallista

Osana Lapsi-ja perhepalvelujen muutosohjelmaa (LAPE) syntyi havainto siitä, että lastensuojelun osaami-sesta puuttuu kansallisen tason jäsennys. On tarve määritellä lastensuojelussa tarvittavaa osaamista ja sitä tukevia rakenteita. Työryhmä (Lasto) tarttui tähän määrittelyn haasteeseen, koska osaamisen sanoittamisel-la ja osaamista tukevilla rakenteilla nähdään olevan lastensuojelun vaikuttavuuden ja myös työntekijöiden hyvinvoinnin näkökulmasta merkitystä. Lastensuojelulaki antaa puitteet työlle, mutta se ei määrittele am-matillista osaamista ja käytäntöjä.Lastensuojelussa haasteena on sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus ja se, ettei asiakastyössä ole ollut mah-dollisuutta luoda urapolkua. Uralla eteneminen on merkinnyt käytännössä siirtymistä johtotehtäviin tai kehittämistehtäviin. Vaativaa lastensuojelutyötä tekevillä ei ole rakenteita, joissa tunnustettaisiin seniori-teetti poikkeuksena joidenkin paikkakuntien erikoissosiaalityöntekijöiden tehtävät. Lasto-työryhmän tavoitteena on ollut rakentaa ehdotus lapsen asioista vastaavan avohuollon sosiaali-työntekijän tarvitseman osaamisen kuvaukseksi sekä pohtia, millaisia uudenlaisia, osaamista tukevia raken-teita tarvitaan täydentämään sosiaalityön tutkintokoulutusta.Tavoitteena on, että lastensuojeluun tulevat sosiaalityöntekijät saavuttavat jo lastensuojelu-uransa alussa tehtäväalueensa vahvan hallinnan. Pohdittavia asioita ovat olleet muun muassa lastensuojelun sosiaalityön juniorimalli ja yhtenäinen perehdytyksen ra-kenne.Yliopistot ovat määrittäneet osaamista, jota yliopistokoulutus ja sosiaalityön käytännön opetus sen osa-na tavoittelee. Samanaikaisesti Valviraon pyytänyt yliopistoja laatimaan kriteerit sosiaalityöntekijän osaa-miselle asiakasturvallisuuden toteutumisen näkökulmasta. Mikäli arvioi näitä kriteereitä rinnakkain niin voi todeta, että lastensuojelussa riittävänosaamisen saavuttaminen edellyttää jatkokoulutusta ja kokemusta. Herää kysymys, minkä tahon tulee varmistaa, että tämä osaaminen kertyy. Tässä julkaisussa pyritään en-sinnäkin kuvaamaan sitä, millaisissa prosesseissa ja rakenteissa lastensuojelussa tarvittavaa osaamista on mahdollista kartuttaa. Toiseksi työryhmä on hahmottanut, mitä asiasisältöjä lastensuojelussa tulee omaksua peruskoulutuksen jälkeen, jotta ammatillisen osaamisen kriteerit voisivat täyttyä lastensuojelun kontekstis-sa ja ennen kaikkea, jotta lastensuojelu voi toteuttaa perustehtäväänsä laadukkaasti.Työryhmä on kartoittanut sekä kansainvälistä että kansallista tietoa prosesseista ja rakenteista, joita on käytössä lastensuojelun osaamisen tukena. Työryhmä laati kansallisen osaamista ja osaamisen tukiraken-teita kartoittavan kyselynlastensuojelun sosiaalityöntekijöille. Kyselyaineisto kerättiin elo-ja syyskuussa vuonna 2019. Kyselyyn vastanneiden sosiaalityöntekijöiden kokonaismäärä oli 233. Kyselyn tarkoituksena oli tutkia lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden osaamisen tarpeita ja vajeita sekä sitä, miten työntekijöiden osaamista tulisi voida tukea uran eri vaiheissa. Kysely kohdennettiin sosiaalityön opiskelijoille, lastensuoje-lu-uran alkuvaiheessa olleille ja kokeneille lastensuojelun sosiaalityöntekijöille. Kyselyn mukaan sosiaali-työntekijät kokevat osaamisensa vahvaksi lastensuojelutyössä. Suuret asiakasmäärät lisäävät kuitenkin sosiaalityöntekijöiden kokemusta kuormittuneisuudesta. Kuormittuneisuudesta johtuen sosiaalityöntekijät eivät voi hyödyntää osaamista, jota heillä on. Kuormittuneisuuteen ei vaikuta työuran pituus, vaan sekä niin sanotutnoviisit että seniorit kuormittuvat suurista asiakasmääristä. Pitkä työkokemus ei näyttäisi suojaavan työssä uupumiselta. Kyselyn mukaan yli kuusi vuotta työkokemusta omaavat sosiaalityöntekijät kykenevät hyödyntämään osaamistaan parhaiten. Tiedon ja osaamispääoman soveltaminen käytäntöön edellyttää koh-talaisen pitkää työuraa lastensuojelussa. Työolosuhteet yhdessä uran alkuvaiheessa saadun riittävän pereh-dytyksen, tiimi-ja parityöskentelymahdollisuuksien ja työhyvinvointiin panostusten kanssa lisäisivät työssä jaksamista. Yksittäisenä työkulttuurin muutoksena toivottiin systeemisen lastensuojelun toimintamallin laajentuminen koskemaan omaa työyhteisöä. Kolmannes sosiaalityöntekijöistä oli kyselyn mukaan saanut koulutuksen systeemisen lastensuojelun toimintamalliin. Liian suuret asiakasmäärät ja rakenteelliset puut-teet kuitenkin estävät toimintamallin käyttöönottoa optimaalisella tavalla.THL:n organisoiman työryhmän jäsenet edustavat kolmea yliopistoa (Helsingin yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius/Jyväskylän yliopisto, Turun yliopisto) kolmea kuntaa tai kuntayhtymää: Jyväs-kylä, Helsinki ja Kymsote sekä Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccan Heikki Waris –instituuttia.Työryhmä esittäälastensuojelun osaamisen tueksi lastensuojelun urapolkumallin. Mallissa yhdistyvät uran alkuvaiheen vahva tuki (ns. juniorivaihe) ja vähennetty asiakasmäärä sekä jatkuvaan oppimiseen sekä ammatilliseen ja/tai tieteelliseen pätevöitymiseen perustuva urapolku, joka tunnistaa ja tukee ammatillista pätevöitymistä ja senioriteettiä. Urapolun toteuttaminen edellyttää organisaatioilta reflektiivisiä rakenteita eli rakenteita, joissa työntekijöiden oppimista mahdollistetaan ja jotka vahvistavat psykologista turvalli-suutta, mielekkyyden kokemuksia ja työssäjaksamista. Työryhmä esittää, että näiden rakenteiden luominen ja vakiinnuttaminen annettaisiin työnantajan tehtäväksi osana maakunnallisia TKIO-rakenteita (esim. osana OT-keskustoimintaa), mutta rakenne tarvitseekansallisen ohjauksen, urapolkuviitekehyksen ja tuen. Jatko-työssä urapolkumallia tulisi kokeillen kehittää ja se edellyttää rahoitusta esimerkiksi Opetus-ja kulttuuri-ministeriön jatkuvan oppimisen ohjelmasta. Urapolkumalli tarvitsee tuekseen myös digitaalisen työskente-lyalustan. Urapolkumallin tavoitteena on vähentää osaltaan sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuutta lastensuojelun asiakastyössä, mikä on kriittinen kysymys asiakasturvallisuuden, asiakaskokemuksen ja lapsen oikeuksien näkökulmasta.As part of the Programme to address child and family services (LAPE) the observation was made that there is no outline for child welfare at the national level. A need exists to specify skills and knowledge and the structures that support them. A working group (Lasto) took up this challenge because giving words to skills and knowledge and the structures that support them is seen to be of significance both for the effectiveness of child welfare and for the well-being of the employees. The Child Welfare Act sets a frame of reference for the work, but it does not define professional skill and practices.High turnover in personnel, and the fact that it has not been possible to create a career path in work with customers are challenges in child welfare work. At the practical level career advancement has meant rising to positions of administrative, or development work. Those engaged in demanding child welfare work do not have structures in which special expertisewould be recognised, with the exception of the tasks of the special social workers of some communities. The goal of the Lastoworking group has been to put together a proposal for a description of the skills and knowledge needed by a social worker and to consider what kinds of structures that support new skills and knowledge need to be added to training for a degree in social work. The aim is for social workers tak-ing positions in child welfare to attain a good command of their sector from the very beginning of their careers in child welfare. Matters to consider have included the junior model of child welfare social work and a unified structure of familiarisation.Universities have defined some of the skills and knowledge that a university education and the practical teaching of social work as a part of it aimsat. At the same time, Valvirahas asked universities to draft cri-teria for the skills that a social worker should have to achieve the goal of customer safety. Evaluating these criteria in parallel shows,that achieving these skills and knowledge in child welfare requires further educa-tion and experience. The question arises whose responsibility is it to ensure the accumulation of these skills. In this publication we first seek to describe what kinds of processes and structures enable the accrual of such competence. Second, the working group has visualised what subject matter should be mastered after basic education so that the criteria recognised by Valvira could be met in the context of child welfare and above all, to enable child welfare to carry out its fundamental task with distinction.The working group has examined both international and Finnish experiences on the processes and struc-tures that are used to provide support for competence in child welfare. To support its work the working group also drafted a national questionnaire targeting social workers specialised in child welfare. The mate-rial for the questionnaire was compiled in August and September 2019. The total number of social workers responding to the survey was 232. The purpose of the survey was to studythe needs and shortcomings in skills and knowledge among child welfare social workers and how their skills and knowledge could be supported in different phases of their careers. The survey targeted students of social work, those in the early phases of their child welfare careers, and experienced child welfare social workers. Results that we have received show that a large volume of customers in child welfare social work significantly increases feelings of stress experienced by social workers. Stress is notaffected by the length of a person's working career; having large numbers of customers has been found to be stressful for so-called novices as well as seniors. Extensive experience at work does not seem to protect against work-related exhaustion. According to the survey, social workers with more than six years of work experience are the best at utilising their skills and knowledge. Practical application of capital deriving from skills and knowledge requires a relatively lengthy career in child welfare work. Working conditions together with sufficient orientation in the early stage of the career, the possibility for teamwork and work in pairs, and input into occupational well-being made it easier to cope with the work. One individual change in the working culture that many were hoping for was an expansion of the systemic child welfare operating model to cover the respondent's own working com-munity. The survey showed that one in three social workers had received training in the operating model for systemic child welfare. Excessively large numbers of customers and structural shortcomings neverthe-less impede the optimal adoption of the operating model.Members of the working group represent four universities and university consortia (University of Hel-sinki, University of Tampere, Kokkola University Consortium, University of Jyväskylä, University of Tur-ku), three municipalities or federations of municipalities: Jyväskylä, Helsinki, and Kymsoteand the Heikki Waris Institute of Socca,the Centre of Excellence on Social Welfare in the Helsinki Metropolitan Area. To support skills and knowledge in child welfare, the working group is proposing the idea of a career path model, combining strong support in the early stages (the so-called junior stage) with fewer customers, and a career path based on continuous learning and professional and/or scientific qualification that recog-nises and supports professional qualification and special skills and knowledge.The implementation of the career path requires reflective structures from the organisations, enabling learning for the employees, and which reinforce psychological security, experiences of meaningfulness, and coping with work. The working group proposes that creating and establishing thesestructures should be the duty of the employer as part of regional Research and development, innovation, and teaching structures (for example, as part of the Centres of Expertise and Support), while nevertheless requiring the support of national guidance, a career path frame of reference, and support. In the future, the career path model should be developed through experimentation, and it requires funding, for example, from the continuous learning programme of the Ministry of Education and Culture. The career path model also requires the support of a digital work platform. In fact, the aim of the career path model is to reduce, for its part, turnover among social workers in child welfare work with customers, which is a critical question from the point of view the customer experience and the rights of children.nonPeerReviewe