Alho, Sirkka

Petrelius, Päivi

Yliruka, Laura

Julkari

YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 88 (2023):1        107kemmin suunnitellaan, toteute-taan ja raportoidaan, ei kirjasta löydy. Itse odotin kirjalta eniten kehyskertomusta tai näkemystä siitä, kuinka me yksittäiset vai-kuttavuuden kanssa työskentele-vät ammattilaiset sosiaali- ja ter-veydenhuollon eri osa-alueilla ja toiminnan tasoilla sijoitumme kokonaisuuteen. Kirja ei ole kai-ken kattava vaikuttavuuden ar-vioinnin Kalevala, mutta jotkin sen yksittäiset säkeet ovat varsin kelvollisia. Luku-urakkaan ryhtyessään kannattaa siis valmistautua kai-velemaan olennaisia asioita itse rivien välistä. Aihe on tärkeä ja kehitystyön sarkaa riittää. Kääri-tään hihat yhdessä.Systeemisen lastensuojelun toimintamallin vaikuttavuutta etsimässäLAURA YLIRUKA & SIRKKA ALHO & PÄIVI PETRELIUSElina Aaltio Effectiveness of the Finnish Systemic Practice Model for Children’s Social Care. A Realist Evaluation.  Jyväskylän yliopisto, 2022Elina Aaltion sosiaalityön tie-teenalaan kuuluva artikkeliväi-töskirja on kunnianhimoinen ja ansiokas avaus kvasikokeelliseen tutkimukseen sosiaalityössä Suo-messa. Väitöskirja kertoo THL:n ja STM:n kansallisena hankkee-na käynnistyneestä systeemisen toimintamallin kehittämisestä ja käyttöönotosta Suomessa. Aaltio hahmottaa tutkimuskohdettaan ontologisesti realismin kautta ja metodologisesti implementaa-tiotutkimuksen välinein. Tut-kimuskysymykset liittyvät sys-teemisen toimintamallin vaiku-tuksiin ja siihen, millä ehdoin toimintamalli tuottaa toivottu-ja tuloksia. Aineisto on kerätty toukokuun 2017 ja helmikuun 2018 välisenä aikana. Tutkimuskohteen toiminta-mallilla on esikuvansa Hack-neyssä, Isossa-Britanniassa. Siitä tehtiin Suomeen oma sovelluk-sensa. Aaltio kuvaa, että Hack-neyssä ero tavanomaiseen las-tensuojelutyöhön syntyi jaetusta työstä, syvällisistä asiakastapaus-keskusteluista, jaetusta systee-misestä viitekehyksestä, asiakas-taitojen kehittämisestä, tietyis-tä rooleista systeemisissä tiimeis-sä, alhaisista asiakasmääristä ja yhteisesti sanoitetuista arvoista. Isossa-Britanniassa näistä erityi-sesti konsultoivan sosiaalityönte-kijän, perheterapeutin rooli sys-teemisen keskustelun tukena ja hallinnollinen tuki ovat nousseet kriittisiksi mekanismeiksi. Aaltiolla oli ainutlaatuinen ja laaja tutkimuskenttä, joka muo-dostui systeemisen toimintamal-lin kansallisesta pilotoinnista. 39 tiimiä lähti pilotoimaan toimin-tamallia, ja näistä 23 päätyi tut-kimusaineistoon. Samalla tutki-muskenttä on ollut implemen-taatiotutkijalle hankala, kos-ka kyse ei ollut valmiin mene-telmän implementoinnista. Ky-se oli ennemminkin kompleksi-sesta toimintamallista komplek-sisessa toimintaympäristössä. Tutkimusasetelman keskeisin haaste oli se, että tutkija pyrki tarkastelemaan toimintamallin vaikuttavuutta liian varhaisessa vaiheessa. Toinen haaste liittyi asetelmaan, jossa tutkimuskoh-teelta edellytettiin menetelmä-uskollisuutta (fideliteettiä) vaik-ka toimintamallin ydinelementit olivat pilotointivaiheessa vasta muotoutumassa. Aaltio toteaa, että ”systeemistä mallia ei ollut otettu täysin käyttöön aineiston keruun aikana. Siksi aiottu tut-kimusasetelma: systeemisen toi-mintamallin vertailu tavanomai-seen käytäntöön oli vesitetty”. [Suomennos kirjoittajat.] Voi kysyä, missä määrin sys-teeminen toimintamalli on yli-päätään menetelmä tai interven-tio. Systeemisen toimintamallin voi nähdä ennemminkin sosiaa-lityötä ohjaavana arvoperustana ja tutkimusperusteisen ajattelu-tavan selkiyttämisenä sekä näitä tukevina arjen työn, tuen ja joh-tamisen rakenteina. Vaikuttavuutta Aaltio päätyy tarkastelemaan lastensuojelun tarpeen vähenemisenä työnteki-jän näkökulmasta, tai avun tar-peen vähenemisenä palvelujen käyttäjän näkökulmasta. Lapsen subjektiivisen hyvinvoinnin mit-108          YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 88 (2023):1tarina on käytössä KINDL-R. Perhedynamiikan näkökulmas-ta käytetään SCORE-15-mit-tarina. Aaltio päätyy toteamaan mittareita soveltaessaan, et-tei vaikuttavuutta ole. Tiedäm-me kuitenkin tutkimuksesta, et-tä asiakkaalle saadun palvelun ja elämänlaadun välille on syy-tä tehdä ero. Palvelun merkitys-tä elämänlaadun kohenemiselle on syytä tarkastella muutossen-sitiivisillä mittareilla (Miller & Bertolini 2018). Käytetyt mitta-rit eivät suoraan sovellu vaikut-tavuuden arviointiin kompleksi-sessa lastensuojelussa, kuten Aal-tio itsekin toteaa:”KINDL-R and SCORE-15 ovat validoituja muissa konteks-teissa, mutta ei ole selvää, että nämä mittarit ovat toteuttamis-kelpoisia, valideja ja sensitiivisiä muutokselle lastensuojelun kon-tekstissa. Kumpikaan mittareista ei tunnista lapsen asumisolosuh-teita, esim. erotilanteissa.” [Suo-mennos kirjoittajat.]Edellä kuvatuista syistä joh-topäätöksiin vaikuttavuusvajeis-ta on syytä suhtautua varauk-sin. Aaltio jäsentää systeemisen toimintamallin kansallisen pi-lotoinnin hyvin puutteellisek-si ja menetelmäuskollisuuden heikoksi. Tutkimuksessa noste-taan eräänä vajeena esiin viikko-kokouksissa käsiteltyjen asiakas-tapausten lukumäärän vähäisyys ja osuus suhteessa koko asiakas-määrään. Toisin kuin kirjoittaja sanoittaa, voitaisiin esimerkiksi case-käsittelyjen vähäinen mää-rä pilotoinnin alkuvaiheissa tul-kita fideliteettivajeen sijaan ym-märrettäväksi kehitysvaiheeksi uuden toimintatavan kehittämi-sen ja omaksumisen prosessissa.Tutkimuksen tulokset kerto-vat myös toimintamallin käyt-töönoton myönteisistä vaiku-tuksista: sosiaalityöntekijöis-tä suuri osa eli 79 prosenttia il-moitti kiinnostuksensa jatkaa toimintamallin käyttöä ja 76 prosenttia arvioi, että kollektii-vinen reflektointi oli parantanut lastensuojelutyön laatua. Olisiko tämä voitu nostaa johtopäätök-sissä esiin tärkeänä myönteisenä vaikutuksena, etenkin, kun tie-dämme suuren vaihtuvuuden ja kuormituksen lastensuojelun so-siaalityössä. Sosiaalityöntekijöis-tä 44 prosenttia koki, että pilo-tointi oli kuormittavaa. Kuiten-kin tiedetään, että aluksi uusi työtapa voi kuormittaa työnteki-jöitä ja jopa huonontaa asiakas-tuloksia (Andersen 2022, 33). Realistisen arvioinnin tavoite on ymmärtää, mikä toimii, mis-sä kontekstissa ja millä ehdoin. Näiden kysymysten jäsentämi-nen olisi sellaisenaan riittänyt väitöskirjan tuloksiksi ja kehit-tämistyötä edistämään. Väitös-kirja tuo ansiokkaasti esiin te-kijöitä, jotka olivat pilotoinnin alkuvaiheessa haasteita. Siis me-kanismeja, jotka kehittämistyös-sä on ratkaistava, jotta ne eivät estä hyvien tulosten syntymis-tä. Tällaisia mekanismeja olivat muun muassa liian suuri asiakas-määrä (40 asiakaslasta/sosiaali-työntekijä), pilotoinnin rajautu-minen tiimimalliin, perhetera-peuttien saatavuus ja koulutuk-sen laatu. Aaltio kuvaa, että toi-sin kuin Hackneyssä, Suomessa ei annettu pilottitiimeille lisäre-sursseja kuin poikkeuksellisesti. Aaltion tutkimistulokset on otettu huomioon systeemisen toimintamallin kehittämistyös-sä. Toimintamallin kehittämistä koordinoivana tahona THL on osaltaan vaikuttanut aktiivises-ti lastensuojelun asiakasmäärien kohtuullistamiseen. Se on pyr-kinyt tavoittamaan johtoa kan-sallisen ohjausryhmätyösken-telyn avulla, parantanut perhe-terapeuttien saatavuutta teke-mällä yhteistyötä Suomen per-heterapiayhdistyksen kanssa se-kä kehittänyt ja arvioinut kou-lutuksen laatua systemaattisesti. THL:n selvityksen mukaan asia-kaslapsia oli kansallisesti keski-määrin 30 sosiaalityöntekijää kohden toukokuussa 2022, jo-ten tilanne on parantunut mer-kittävästi lastensuojelun henki-löstömitoituksen myötä (Yliru-ka ym. 2022). Väitöskirjan ansiona on, et-tä tutkijan ajattelun logiikka on perusteellisesti avattu. Tutki-mus on huolellisesti toteutettu ja raportoitu. Englannin kielel-lä kirjoitettuna se saavuttaa laa-jan kansainvälisen lukijakunnan. Tutkimuksen motiivi on tärkeä – onhan sosiaalityöllä eettinen velvoite tietää työnsä tuloksista. Lastensuojelun sosiaalityötä tu-lee kehittää analyyttisesti ja tut-kimusperusteisesti, ja Elina Aal-tion tutkimus on tärkeä avaus tällaiselle kehittämiselle. Väitös-kirja on arvokasta luettavaa kai-kille sosiaalityön kehittämisestä kiinnostuneille. Tiedonrakenta-mista laajasti käytössä olevasta toimintamallista on tärkeää jat-kaa monipuolisin tutkimusase-telmin.KIRJALLISUUSAndersen, Tom (2022) Matkantekoa ja käännekohtia. Kirja dialogisesta vuorovaikutuksesta ja kosketetuk-si tulemisesta sekä psykiatrian toi-mintatapojen muutoksesta. Tallin-na: Kuva ja Mieli.Miller, Scott D. & Bertolino, Bob (2018) FIT Feedback-Informed Treatment – Palautetietoinen hoito. Helsinki: Aktori Oy. Yliruka, Laura ym.  (2022) Lapsiperhei-den ja lastensuojelun sosiaalityön or-ganisoiminen sekä lastensuojelulain mukaisen henkilöstömitoituksen toteutuminen. Kuntakyselyjen tu-lokset. Työpaperi 44/2022. Helsin-ki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Finnish

Systeemisen lastensuojelun toimintamallin vaikuttavuutta etsimässä

Jyväskylä University Digital Archive

https://www.julkari.fi/bitstream/10024/146108/1/YP2301_Ylirukaym.pdf

Systeemisen lastensuojelun toimintamallin vaikuttavuutta etsimässä

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari

Jyväskylä University Digital Archive