Receptors and endocytosis of coxsackievirus A9

Coxsackievirus A9 (CV-A9) belongs to human enteroviruses within family Picornaviridae, which are the main cause of aseptic meningitis. In addition, CV-A9 causes a wide range of other clinical manifestations of acute disease including respiratory infections, myocarditis, encephalitis and severe generalized infections in newborns. In this study, the functions of integrins αVβ6 and αVβ3 in the attachment and cellular entry of CV-A9 were analyzed. Further, virus and cell surface interactions and endocytosis of CV-A9 were studied in specific cell lines. Also, a method for production of GFP-expressing CV-A9 particles by long PCR-mediated mutagenesis and in vivo transcription was developed. The results indicated that RGD-motif (arginine-glycine-asparagine) that resides in the viral capsid is important for CV-A9 infection particularly in cell lines expressing integrin αVβ6 and that this integrin serves as a high affinity attachment receptor for the virus. CV-A9 is also capable of infecting certain cell lines independently of αV-integrins by binding to the cell surface HSPA5 protein. Regardless of the attachment stage, the internalization of the virus occurs via the same entry pathway and is dependent on β2M, dynamin, and Arf6 but independent of clathrin and caveolin-1. Furthermore, the virus internalization occurs within Arf6-containing vesicles suggesting that Arf6 is central mediator of CV-A9 endocytosis. While in this study the results of CV-A9 endocytosis were based on microscopical visualization within individual fixed cells, a rapid method for generation of a virus for real-time imaging was also described.Siirretty Doriast

Metabolisen oireyhtymän ja tyypin 1 diabeteksen vaikutukset aivojen glukoosiin ja aineenvaihdunta-aineisiin

The metabolic syndrome and type 1 diabetes are associated with brain alterations such as cognitive decline brain infarctions, atrophy, and white matter lesions. Despite the importance of these alterations, their pathomechanism is still poorly understood. This study was conducted to investigate brain glucose and metabolites in healthy individuals with an increased cardiovascular risk and in patients with type 1 diabetes in order to discover more information on the nature of the known brain alterations. We studied 43 20- to 45-year-old men. Study I compared two groups of non-diabetic men, one with an accumulation of cardiovascular risk factors and another without. Studies II to IV compared men with type 1 diabetes (duration of diabetes 6.7 ± 5.2 years, no microvascular complications) with non-diabetic men. Brain glucose, N-acetylaspartate (NAA), total creatine (tCr), choline, and myo-inositol (mI) were quantified with proton magnetic resonance spectroscopy in three cerebral regions: frontal cortex, frontal white matter, thalamus, and in cerebellar white matter. Data collection was performed for all participants during fasting glycemia and in a subgroup (Studies III and IV), also during a hyperglycemic clamp that increased plasma glucose concentration by 12 mmol/l. In non-diabetic men, the brain glucose concentration correlated linearly with plasma glucose concentration. The cardiovascular risk group (Study I) had a 13% higher plasma glucose concentration than the control group, but no difference in thalamic glucose content. The risk group thus had lower thalamic glucose content than expected. They also had 17% increased tCr (marker of oxidative metabolism). In the control group, tCr correlated with thalamic glucose content, but in the risk group, tCr correlated instead with fasting plasma glucose and 2-h plasma glucose concentration in the oral glucose tolerance test. Risk factors of the metabolic syndrome, most importantly insulin resistance, may thus influence brain metabolism. During fasting glycemia (Study II), regional variation in the cerebral glucose levels appeared in the non-diabetic subjects but not in those with diabetes. In diabetic patients, excess glucose had accumulated predominantly in the white matter where the metabolite alterations were also the most pronounced. Compared to the controls values, the white matter NAA (marker of neuronal metabolism) was 6% lower and mI (glia cell marker) 20% higher. Hyperglycemia is therefore a potent risk factor for diabetic brain disease and the metabolic brain alterations may appear even before any peripheral microvascular complications are detectable. During acute hyperglycemia (Study III), the increase in cerebral glucose content in the patients with type 1 diabetes was, dependent on brain region, between 1.1 and 2.0 mmol/l. An every-day hyperglycemic episode in a diabetic patient may therefore as much as double brain glucose concentration. While chronic hyperglycemia had led to accumulation of glucose in the white matter, acute hyperglycemia burdened predominantly the gray matter. Acute hyperglycemia also revealed that chronic fluctuation in blood glucose may be associated with alterations in glucose uptake or in metabolism in the thalamus. The cerebellar white matter appeared very differently from the cerebral (Study IV). In the non-diabetic men it contained twice as much glucose as the cerebrum. Diabetes had altered neither its glucose content nor the brain metabolites. The cerebellum seems therefore more resistant to the effects of hyperglycemia than is the cerebrum.Sekä metabolinen oireyhtymä että tyypin 1 diabetes lisäävät kognitiivisten häiriöiden, aivoinfarktien, aivojen ennenaikaisen surkastumisen ja valkoisen aineen muutosten riskiä. Tärkeydestään huolimatta näiden muutosten syntymekanismia ei tunneta. Väitöstyössä tutkittiin aivojen glukoosin ja aineenvaihdunta-aineiden pitoisuuksia terveillä henkilöillä, joilla on sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä, ja henkilöillä, joilla on tyypin 1 diabetes. Tavoitteena oli saada uutta tietoa näihin tiloihin liitetyistä aivomuutoksista ja niiden syntymekanismeista. Tutkimme kaikkiaan 43 iältään 20 45 -vuotiasta miestä. Ensimmäisessä osatyössä verrattiin sydän- ja verisuonisairauksien riskiryhmää terveisiin verrokkeihin. Osatöissä II-IV verrattiin tyypin 1 diabetesta sairastavia miehiä (diabeteksen kesto 6.7 vuotta, ei komplikaatioita) terveisiin verrokkeihin. Määritimme magneettiresonanssispektroskopialla aivojen glukoosi-, N-asetyyliaspartaatti- (NAA), kreatiini-, koliini-, ja myo-inositoli-pitoisuudet. Määritykset tehtiin isoaivojen frontaalisen kuorikerroksen, frontaalisen valkoisen aineen ja talamuksen lisäksi myös pikkuaivoissa. Tutkimukset tehtiin paastoaineenvaihdunnan aikana ja pienemmällä ryhmällä myös akuutin hyperglykemian aikana. Terveillä koehenkilöillä aivojen glukoosipitoisuus korreloi verensokerin kanssa lineaarisesti. Riskiryhmässä veren glukoosipitoisuus oli 13 % suurempi kuin verrokkiryhmässä, mutta talamuksen glukoosipitoisuus oli samalla tasolla ryhmien välillä. Riskiryhmän thalamuksen glukoosipitoisuus oli siis oletettua pienempi. Lisäksi talamuksen kreatiini (oksidatiivisen aineenvaihdunnan merkkiaine) oli riskiryhmässä 17 % korkeampi kuin verrokeilla. Terveillä koehenkilöillä kreatiini korreloi talamuksen glukoosin kanssa, kun taas riskiryhmässä nähtiin tämän sijasta korrelaatio paastoverensokerin ja sokerirasituskokeen tuloksen kanssa. Näinollen sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät, erityisesti insuliiniresistenssi voivat vaikuttaa aivojen aineenvaihduntaan. Paastoaineenvaihdunnan aikana terveiden koehenkilöiden aivoalueiden välisessä glukoosipitoisuudessa oli eroja. Diabeetikoilla erot olivat tasoittuneet. Heillä eniten ylimääräistä glukoosia oli kertynyt valkoiseen aineeseen, missä myös aineenvaihduntamuutokset olivat selvimmät: NAA oli 6 % alhaisempi ja myo-inositoli 20 % korkeampi kuin verrokeilla. Hyperglykemiaa voidaan näinollen pitää merkittävänä diabeettisten aivomuutosten riskitekijänä. Merkittävää on myös, että aivomuutokset voivat olla havaittavissa ennen mikrovaskulaaristen riskitekijöiden ilmenemistä. Akuutin hyperglykemian aikana diabeetikoiden aivojen glukoosipitoisuus nousi aivoalueesta riippuen 1.1 - 2.0 mmol/l. Sen perusteella diabeetikon jokapäiväinen hyperglykeeminen episodi voi kaksinkertaistaa aivojen glukoosipitoisuuden. Kun krooninen hyperglykeemia nosti glukoosipitoisuutta eniten valkoisen aineessa, akuutin hyperglykemian aikana pitoisuus nousi eniten kuorikerroksessa. Akuutti hyperglykemia paljasti myös että pitkäaikainen verensokerin vaihtelu saattaa muuttaa talamuksen glukoosinottoa. Pikkuaivojen tulokset olivat hyvin erilaiset kuin isoaivojen. Terveillä koehenkilöillä pikkuaivojen valkoisessa aineessa glukoosipitoisuus oli kaksinkertainen isoaivojen valkoiseen aineeseen verrattuna. Diabetes ei ollut muuttanut sen glukoosipitoisuutta eikä sen aineenvaihdunta-aineiden pitoisuuksia. Pikkuaivot saattavat siis sietää paremmin pitkäaikaista hyperglykemiaa kuin isoaivot

Hedonistinen kulutus taloudellisessa taantumassa

Tutkielman tavoitteet: Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia ilmentymiä taloudellisella taantumalla on hedonististen tuotteiden kulutuksessa. Tutkimuksen kohteena olivat erilaiset hedonistisen kulutuksen sopeutumisen keinot, motivaatiot kulutuksen taustalla sekä tilanteet, joissa kulutus tapahtuu. Lisäksi tutkimuksen avulla pyrittiin lisäämään ymmärrystä siitä, miten kulutukseen suhtaudutaan taantumaolosuhteissa. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota siihen, miten erilaiset kokemukset ja odotukset, samoin kuin kuluttajan ikä ja taloudellinen tilanne, mahdollisesti vaikuttavat kulutuspäätöksiin. Tutkimusmenetelmät: Tutkimuksen teoreettisessa osassa tarkasteltiin teorioita, jotka liittyivät sekä kuluttajan käyttäytymiseen lamaolosuhteissa että hedonistiseen kuluttamiseen. Teoreettinen viitekehys muodostettiin perustuen aiempiin tutkimustuloksiin. Empiirinen osuus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineiston keräämisessä käytettiin apuna teemahaastatteluja, joita suoritettiin yhteensä 12 kappaletta. Haastateltaviksi valittiin henkilöitä, joihin tämänhetkinen taloudellinen taantuma on jollain tavoin vaikuttanut. Haastatteluiden analyysissa hyödynnettiin teemoittelua sekä tyypittelyä. Keskeiset tutkimustulokset: Tutkimuksen keskeisenä tuloksena todettiin, että kuluttajat sopeuttavat taantumanaikaista kulutustaan monin eri tavoin. Nuoret kuluttajat kokevat hedonistisen kulutuksen tärkeäksi kulutuksen tyypiksi myös taantumaolosuhteissa. Mielihyvätuotteita ostetaan pakonomaisesti, ja ajoittain jopa yli varojen. Laatutietoiset kuluttajat, joilla on muistoja edellisestä, 1990-luvun alun lamasta, suhtautuvat kutukseen sen sijaan varovaisesti, ja ovat valmiita siirtämään hedonistista kulutustaan tulevaisuuteen. Ne kuluttajat, joiden taloudellinen tilanne on hyvin heikko, keskittyvät tyydyttämään ainoastaan välttämättömät perustarpeensa. Kuluttamiseen taantumaolosuhteissa suhtaudutaan melko positiivisesti, mutta tietynlainen kerskakulutus herättää keskustelua. Hedonistisen kulutuksen motiivina toistuvat sekä arvostuksen että liittymisen tarpeet. Mielihyvää saadaan siitä, että muut ihmiset antavat huomiota ja arvostusta esimerkiksi uudesta vaatteesta tai huonekalusta. Myös sosiaalinen aspekti kuluttamisen yhteydessä koetaan hedonistista kuluttamista motivoivaksi tekijäksi

Pikkulasten normaali unen kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät

Ensimmäisen kahden elinvuoden aikana unen laadussa tapahtuu moninaisia muutoksia. Viimeistään 2-3 kuukauden iässä pisimmät unijaksot alkavat sijoittua yöhön ja päiväunet vähenevät. Noin puolen vuoden ikään mennessä nukahtamisviive lyhenee alle 30 minuuttiin, mikä heijastelee vuorokausirytmin kypsymistä. Lyhyet yöheräämiset ovat yleisiä koko ensimmäisen ikävuoden ajan ja vähenevät vasta toisella ikävuodella itsesäätelyn kehityksen myötä. Pitkittynyt yövalvominen on epätyypillistä kaikissa ikäryhmissä. Pienten lasten uniongelmat ovat yleisiä. Erilaiset ulkoiset tekijät, kuten somaattiset sairaudet, perheen vuorokausirytmi, valaistusolosuhteet ja iltarutiinit, vanhemmuus sekä muutokset kasvuympäristössä vaikuttavat helposti lapsen nukkumiseen. Hoitosuunnitelmaa laadittaessa tulisikin ensimmäisenä kiinnittää huomiota unenhuoltoon jo ennen kuin varsinaisia interventioita suunnitellaan.publishedVersionPeer reviewe

Exposure to electronic media was negatively associated with speech and language development at 18 and 24 months

Aim: This study evaluated early speech and language development at 18 and 24 months, and associated factors, based on parental reports. Method: We followed up the CHILD-SLEEP birth cohort of 1667 Finnish-speaking families, who were randomly recruited in 2011–2013 during routine visits to maternity clinics in the Pirkanmaa Hospital District of Finland. The women were approximately 32 weeks’ pregnant at enrolment. Parents reported the size of their child's expressive vocabulary, word combinations, intelligibility, finger-pointing and adherence to instructions. A subsample was studied using the Expressive Language subscale of the Bayley Scales of Infant and Toddler Development, Third Edition. Results: The children's vocabulary was smaller than previously reported. At 18 months of age, 68.8% of the 997 children had a vocabulary of 20 words or less and 35.7% used about five words at most. At 24 months, 32.4% of the 822 children had a vocabulary of 50 words or less and 18.4% used about 20 words at most. Longer child and parental exposure to electronic media was negatively associated with the size of the child's expressive vocabulary. Conclusion: Vocabulary size at 18 and 24 months was smaller than previously reported and negatively associated with exposure to electronic media.Aim This study evaluated early speech and language development at 18 and 24 months, and associated factors, based on parental reports. Method We followed up the CHILD-SLEEP birth cohort of 1667 Finnish-speaking families, who were randomly recruited in 2011-2013 during routine visits to maternity clinics in the Pirkanmaa Hospital District of Finland. The women were approximately 32 weeks' pregnant at enrolment. Parents reported the size of their child's expressive vocabulary, word combinations, intelligibility, finger-pointing and adherence to instructions. A subsample was studied using the Expressive Language subscale of the Bayley Scales of Infant and Toddler Development, Third Edition. Results The children's vocabulary was smaller than previously reported. At 18 months of age, 68.8% of the 997 children had a vocabulary of 20 words or less and 35.7% used about five words at most. At 24 months, 32.4% of the 822 children had a vocabulary of 50 words or less and 18.4% used about 20 words at most. Longer child and parental exposure to electronic media was negatively associated with the size of the child's expressive vocabulary. Conclusion Vocabulary size at 18 and 24 months was smaller than previously reported and negatively associated with exposure to electronic media.Peer reviewe

Arktinen ruoantuotanto : taustaselvitys ja kiteytysmatriisi

Mitä on arktinen ruoantuotanto? Arktiselle alueelle ei ole yhtä vakiintunutta määritelmää. Globaalista näkökulmasta 60° ja 70° pohjoisen leveyspiirin välissä sijaitseva Suomi on arktinen maa. Sama todetaan vuonna 2013 julkaistussa Suomen arktisessa strategiassa. Tässä selvityksessä arktisella ruoantuotannolla tarkoitetaan Suomessa 60° pohjoisen leveyspiirin pohjoispuolella tapahtuvaa ruoantuotantoa. Kolmasosa 60° leveysasteen pohjoispuolella asuvista ihmisistä asuu Suomessa. Pohjoinen sijainti koetaan usein ruoantuotantoa haittaavana tekijänä, mutta mitä lisäarvoa pohjoiset olosuhteet tuovat ruoantuotantoomme? Alla olevaan kiteytysmatriisiin on koottu arktiseen ympäristöön liittyvät ekologiset taustatekijät. Nämä liitetään teknis-yhteiskunnalliseen toimintakykyyn ja toimintavalmiuksiin. Yhdessä nämä luovat pohjan arktisen ruoantuotannon lisäarvotekijöille, joita tässä tarkastellaan sekä kotimarkkinoiden että viennin näkökulmasta.201

Sleep disturbances and depressive and anxiety symptoms during pregnancy : associations with delivery and newborn health

Background Sleep disturbances and mood symptoms are common in late pregnancy; according to the literature, they can affect delivery and newborn outcomes. This study evaluated the effect of sleep and mood symptoms on delivery and newborn health, because there are insufficient and partly contradictory studies on the topic. Methods A cohort of 1414 mothers in their third trimester was enrolled in this prospective cross-sectional questionnaire study. Validated questionnaires were assessed for the measurement of sleep disturbances and depressive and anxiety symptoms. The data on delivery and newborn outcomes were obtained from hospital medical records. Results Sleep disturbances were very common. A higher insomnia score (beta = - 0.06, p = 0.047) and longer sleep need (beta = 0.07, p = 0.047) were related to delivery at a lower gestational age. In addition, a higher insomnia score (beta = - 28.30, p = 0.010) and lower general sleep quality (beta = - 62.15, p = 0.025) were associated with lower birth weight, but longer sleep duration and longer sleep need with a higher birth weight (beta = 28.06, p = 0.019; beta = 27.61, p = 0.028, respectively). However, the findings regarding birth weight lost their significance when the birth weight was standardized by gestational weeks. Concerning Apgar scores and umbilical artery pH, no associations were found. Snoring was associated with a shorter duration of the first phase of delivery (beta = - 78.71, p = 0.015) and total duration of delivery (beta = - 79.85, p = 0.016). Mothers with higher insomnia, depressive, or anxiety symptoms were more often treated with oxytocin (OR 1.54 95% CI 1.00-2.38, p = 0.049, OR 1.76, 95% CI 1.02-3.04, p = 0.049 and OR 1.91, CI 95% 1.28-2.84, p < 0.001, respectively) and those with higher depressive and anxiety symptoms were delivered more often with elective cesarean section (OR 4.67, 95% CI 2.04-12.68, p < 0.001 and OR 2.22, 95% CI 1.03-4.79, p = 0.042). Conclusions Maternal sleep disturbances and mood symptoms during pregnancy are associated with delivery and newborn health. However, nearly, all the outcomes fell within a normal range, implying that the actual risks are low.Peer reviewe

Univaikeudet raskauden aikana - riskitekijä synnytyksen jälkeiselle masennukselle

In the general population, sleeping problems can precede an episode of depression. We hypothesized that sleeping problems during pregnancy, including insomnia symptoms, shortened sleep, and daytime tiredness, are related to maternal postnatal depressiveness. We conducted a prospective study evaluating sleep and depressive symptoms, both prenatally (around gestational week 32) and postnatally (around 3months after delivery) in the longitudinal CHILD-SLEEP birth cohort in Finland. Prenatally, 1667 women returned the questionnaire, of which 1398 women participated also at the postnatal follow-up. Sleep was measured with the Basic Nordic Sleep Questionnaire (BNSQ) and depressive symptoms with a 10-item version of the Center for Epidemiological Studies Depression Scale (CES-D). Altogether, 10.3% of the women had postnatal depressiveness (CES-D 10 points). After adjusting for main background characteristics and prenatal depressiveness (CES-D 10), poor general sleep quality (AOR 1.87, 95% CI 1.21-2.88), tiredness during the day (AOR 2.19, 95% CI 1.41-3.38), short sleep 6 and 7h, sleep latency >20min, and sleep loss 2h were associated with postnatal depressiveness (all pPeer reviewe

Finnish children who experienced narcolepsy after receiving the Pandemrix vaccine during the 2009-2010 H1N1 pandemic demonstrated high level of psychosocial problems

https://doi.org/10.1111/apa.16233ABSTRACT Aim We assessed psychosocial burdens in children who developed narcolepsy after receiving the Pandemrix H1N1 vaccine during the 2009-2010 pandemic. Parental quality of life was also assessed. Methods This multicentre study covered four of the five Finnish University Hospital Districts, which dealt with about 90% of the paediatric narcolepsy cases after the Pandemrix vaccination. The medical records of children diagnosed from 2010-2014 were reviewed. The questionnaires included the Youth Self Report (YSR), Children?s Depression Inventory (CDI), the Child Behaviour Checklist (CBCL) and questions on parental resources, stress and quality of life. Results We obtained the medical records of 94 children who were aged 5-17 years at the time of their narcolepsy diagnosis and questionnaire data for 73 of those children. Most children had strong narcolepsy symptoms 25% had CDI scores that suggested depression. In addition, 41% had total CBCL problem scores above the clinically significant limit and 48% were anxious, withdrawn and had somatic complaints. Sleep latency was weakly associated with the CBCL total problem score. Half of the children needed psychiatric interventions and parental stress was common. Conclusion Depression and behavioural problems were common in children with narcolepsy after the Pandemrix vaccination and their parents frequently reported feeling stressed.Peer reviewe