Koheesiokeinot kolmas- ja neljäsluokkalaisten kielikylpyläisten koulukirjoitelmissa

Tutkielmassani tarkastelen kolmas- ja neljäsluokkalaisten tuottamien kirjoitelmien koheesiokeinoja. Koheesiokeinot ovat tekstinosien välisiä yhteyksiä, joita kirjoittaja muodostaa kieliopillisesti tai leksikaalisesti. Kieliopillisena keinona voi toimia esimerkiksi pronominikorvaus ja leksikaalisena koheesiokeinona muun muassa teemankulku. Teemankulullinen ja teemarakenteen analyysi on tutkielmani keskiössä. Tarkastelen kirjoitelmien lausekompleksien alkuosaa, johon tavallisesti sijoitetaan lauseen teema. Teemankulullisessa analyysissa käytän Danešin terminologiaa ja teemarakenteen tarkastelussa tukeudun muun muassa Hakulisen, Hallidayn, Vilkunan ja Shoren käsityksiin teemarakenteesta ja sen analyysista. Olen jakanut tutkielmani aineiston tekstityyppiluokkiin: skripti-, lista-, epäskemaattiseen ja kertomusluokkaan. Oletan, että teemankulku on selkeintä kertomus- ja skriptiluokkien kirjoitelmissa, koska näiden kirjoitelmien kokonaisrakenne on paljon suunnitellumpi kuin kahden muun tekstityyppiluokan kirjoitelman. Teemarakenteen analyysin lisäksi pohdin tutkielmani lopussa kirjoitelmien kertomuksellisuutta ja siihen liitettyjä määritelmiä muun muassa Fludernikin esittämien ajatusten valossa. Aineistoni koostuu 66 tekstistä, jotka ovat kahden kielikylpyluokan oppilaiden kirjoittamia. Aineiston 36 kirjoitelmaa on kolmasluokkalaisilta ja 30 neljäsluokkalaisilta. Tutkielmani on osa koulukirjoittamisen tutkimusprojektia, joka aloitettiin Tampereen yliopiston suomen kielen oppiaineessa vuonna 2006

Does car sharing reduce greenhouse gas emissions? Life cycle assessment of the modal shift and lifetime shift rebound effects

Car-sharing platforms provide access to a shared rather than a private fleet of automobiles distributed in the region. Participation in such services induces changes in mobility behaviour as well as vehicle ownership patterns that could have positive environmental impacts. This study contributes to the understanding of the total mobility-related greenhouse gas emissions reduction related to business-to-consumer car-sharing participation. A comprehensive model which takes into account distances travelled annually by the major urban transport modes as well as their life-cycle emissions factors is proposed, and the before-and-after analysis is conducted for an average car-sharing member in three geographical cases (Netherlands, San Francisco, Calgary). In addition to non-operational emissions for all the transport modes involved, this approach considers the rebound effects associated with the modal shift effect (substituting driving distances with alternative modes) and the lifetime shift effect for the shared automobiles, phenomena which have been barely analysed in the previous studies. As a result, in contrast to the previous impact assessments in the field, a significantly more modest reduction of the annual total mobility-related life-cycle greenhouse gas emissions caused by car-sharing participation has been estimated, 3-18% for three geographical case studies investigated (versus up to 67% estimated previously). This suggests the significance of the newly considered effects and provides with the practical implications for improved assessments in the future.Comment: 10 pages, 4 figures (in the end of the file

Consumption-based view on national and regional per capita carbon footprint trajectories and planetary pressures-adjusted human development

Current national greenhouse gas (GHG) emissions accounts and mitigation targets are mostly based on territorial GHG accounting. While several analyses present future trajectories describing how nations could achieve emissions targets, there are relatively few analyses from the consumption-based perspective. Simultaneously, there is a broad literature on consumption-based carbon footprints of individuals and regions, but without connection to the remaining carbon budgets and associated mitigation pathways, nor to the current levels of human development. This study contributes to these debates by downscaling the 1.5-degree target to an individual scale for 152 countries, following the Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC's) shared socioeconomic pathway (SSP1-1.9) pathway. We compare the calculated limits to current carbon footprints and show how the individual carbon budget can be operationalized on a national and regional level using Africa, Europe, and the USA as examples. We show that while GHG emissions in Europe and the USA greatly exceed the budget, in Africa the budget allows even growth in the short and medium term, and the emission cuts later if the remaining carbon budget is equally allocated regardless of the historic emissions. Finally, we modify the planetary pressures adjusted human development index (HDI) with consumption-based carbon footprints to highlight how different accounting principles underscore the uneven development between nations. We find that the average carbon footprint of many highly developed nations is as much as seven times the climate-sustainable limit. Furthermore, these same nations perform poorly when measuring their development level with the consumption-based emissions updated planetary pressures HDI. However, in the majority of nations (80% of the global population) the average carbon footprint is near or below the climate-sustainable level, but not in any of the top HDI countries. Our findings highlight that stronger policy and swift changes are needed to bring the carbon footprints of the residents of affluent countries to a climate-sustainable level.Peer reviewe

Oma koutsi -tukitoiminta opiskelijoille – toiminnan tarkastelua tuen tarpeen ja toiminnan onnistuneisuuden näkökulmasta

Tämä Pro gradu -tutkielma on tehty toimeksiantona Turun Kaupunkilähetys ry:lle. Tutkielma käsittelee Turun Kaupunkilähetys ry:n (nykyisen Tukenasi ry:n) Oma koutsi -tukihenkilötoimintaa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisiin asioihin nuoret opiskelijat tarvitsevat tukea, ja miten Oma koutsi -toiminta on onnistunut vastaamaan tähän tuen tarpeeseen. Lisäksi tutkielman kiinnostuksen kohteena on toimintaan osallistuneiden nuorten ajatukset Oma koutsi -toiminnasta koutsaussuhteen loputtua, eli mitkä asiat nuoret ovat kokeneet toiminnassa tärkeimmiksi. Tutkimus on toteutettu monimenetelmätutkimuksena hyödyntäen aineistolähtöisesti sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Tutkimusjoukko koostuu 31:stä 18–29-vuotiaasta Oma koutsi -toiminnan päättäneestä nuoresta opiskelijasta. Aineistona tutkimuksessa toimi nuorille toiminnan alussa toteutetut alkukartoitukset ja loppuhaastattelut. Aineisto on Turun Kaupunkilähetys ry:n keräämä. Avoimet alkukartoituksen vastaukset ovat sisällön analyysin avulla muutettu määrälliseen muotoon vastaamaan määrällisiä loppuhaastatteluja. Tällä tavoin on voitu mitata nuorille asetettujen tavoitteiden saavuttamista toiminnan aikana. Nuorten luomia merkityksiä toiminnasta on tutkittu temaattisen analyysin avulla. Oma koutsi -toimintaan hakeneet nuoret kokivat erityisen haastavina aikatauluttamisen ja valmistumisen. Myös terveyteen liittyviä haasteita esiintyi joukossa suhteellisen paljon. Tarkasteltaessa toiminnalle asetettuja tavoitteita ja saavutettuja tavoitteita voitiin nähdä, että lähes kaikki toimintaan osallistuneet opiskelijat saivat tukea vähintään puoleen asioista, jotka asetettiin alkukartoituksessa toiminnan tavoitteeksi. Lisäksi lähes jokainen sai myös tukea asioihin, joita ei ollut varsinaisesti määritelty toiminnan tavoitteiksi. Erityisesti tukea saatiin opiskeluun ja tulevaisuuden suunnitteluun liittyvissä asioissa. Tärkeimmiksi asioiksi Oma koutsi -toiminnassa nuorten vastauksista erottuivat toiminnan luonne, uniikki koutsaussuhde sekä muutos itsessä. Kaiken kaikkiaan tulosten pohjalta voidaan todeta, että Oma koutsi -toiminta on onnistunut antamaan nuorille sellaista tukea, mitä toiminnalta on tavoiteltukin. Asiasanat: Tukihenkilötoiminta, kolmas sektori, opiskelijoiden hyvinvointi, opiskelu, arjen hallinta, tuen tarve, onnistuneisuus, kehittämine

Beyond geometries of activity spaces : A holistic study of daily travel patterns, individual characteristics, and perceived wellbeing in Helsinki metropolitan area

Activity space (AS) is a measure of spatial behavior used to summarize the mobility behavior of individuals. Current studies often highlight the fact that AS is highly complex and multidimensional in character. Therefore, the need for more holistic approaches providing more comprehensive descriptions of mobility patterns is evident. This article assesses the activity spaces of young adults aged 25-40 living in the Helsinki metropolitan area using a dataset collected with an online map survey. Using a wide range of measurements covering different aspects of AS, we identified seven components that define activity spaces, namely size, intensity of activities, volume of trips, exteriority, polycentricity, elongation, and destination specialization. We then used the components together with travel mode use to identify a typology of daily mobility patterns. The results show that individuals with different types of AS differ significantly in their socio-demographic characteristics, such as age, gender, employment, household characteristics, and residential neighborhood. Furthermore, the study reveals interesting associations between AS characteristics and different aspects of wellbeing. Overall, the results highlight the importance of multidimensional and comprehensive approaches to understanding daily mobility of urban residents.Peer reviewe

Valvontaohje otsonikerrosta heikentäviä aineita tai fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien laitteiden huoltoa valvoville viranomaisille

Oppaasta on julkaistu päivitetty painos syyskuussa 2015 Ympäristöhallinnon ohjeita -sarjassa (OH 3/2015) osoitteessa: http://hdl.handle.net/10138/155617Oppaassa esitetään ohjeita viranomaisvalvontaan, jonka avulla ehkäistään otsonikerrosta tuhoavien kaasujen ja kasvihuoneilmiötä voimistavien F-kaasujen päästöjä ilmakehään. Valvonta perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2009 otsonikerrosta heikentävistä aineista (otsoniasetus) sekä asetuksen (EY) N:o 842/2006 tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista (F-kaasuasetus). Näiden asetusten valvonnasta ja niihin liittyvistä pätevyysvaatimuksista on Suomessa säädetty valtioneuvoston asetuksella 452/2009 otsonikerrosta heikentäviä aineita ja eräitä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien laitteiden huollosta, jäljempänä huoltoasetus. Asetuksissa on säädetty otsonikerrosta tuhoavia aineita tai F-kaasuja sisältävien laitteiden omistajan tai haltijan velvollisuuksista sekä laitteita huoltavan henkilön tai yrityksen pätevyysvaatimuksista.Asetuksen valvovia viranomaisia ovat ELY-keskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset sekä terveydensuojeluviranomaiset, elintarvikevalvontaviranomaiset ja kulutustavaroiden ja kuluttajapalveluiden valvontaviranomaiset, jotka valvovat asetuksen noudattamista omilla toimialoillaan. Tämä opas sopii kaikille valvontaviranomaisille.Oppaassa kerrotaan käytännönläheisesti valvontatyöstä ja annetaan toimintaohjeet tilanteeseen, jossa tarkastuksessa havaitaan puute. Oppaassa kerrotaan myös lyhyesti otsonikerrosta tuhoavia ja F-kaasuja sisältävien laitteiden jätehuollosta

Anvisningar för tillsynsmyndigheter gällande tillsyn över underhåll av anläggningar som innehåller ämnen som bryter ned ozonskiktet eller fluorerade växthusgaser (2:a uppdaterade upplagan)

Den uppdaterade guiden innehåller anvisningar om myndighetstillsynen för att förhindra utsläpp i atmosfären av gaser som bryter ned ozonskiktet och F-gaser som förstärker växthuseffekten. Tillsynen utgår från Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1005/2009 om ämnen som bryter ned ozonskiktet (ozonförordningen) samt förordning (EG) nr 517/2014 om vissa fluorerade växthusgaser (F-gasförordningen). I Finland har tillsynen enligt dessa förordningar och behörighetsvillkoren i anknytning till dem fastställs i miljöskyddslagen (527/2014) och statsrådets förordning 452/2009 om underhåll av anläggningar som innehåller ämnen som bryter ned ozonskiktet samt vissa fluorerade växthusgaser. Förordningarna innehåller bestämmelser om skyldigheterna för ägare eller innehavare av anläggningar som innehåller ämnen som bryter ned ozonskiktet eller F-gaser samt om behörighetsvillkoren för personer eller företag som utför underhåll på anläggningarna. Förordningarnas tillsynsmyndigheter är NTM-centralerna och de kommunala miljöskyddsmyndigheterna samt hälsoskyddsmyndigheterna, livsmedelstillsynsmyndigheterna och tillsynsmyndigheterna för konsumtionsvaror och konsumenttjänster, vilka ser till att förordningen efterlevs inom de egna verksamhetsområdena. Denna guide kan användas av alla tillsynsmyndigheterna. Guiden beskriver tillsynsarbetet ur ett praktiskt perspektiv och ger anvisningar för fall där brister observeras vid inspektionen. I guiden finns även kortfattad information om avfallshanteringen av anläggningar som innehåller ozonnedbrytande ämnen och F-gaser

Rebound effects may jeopardize the resource savings of circular consumption: evidence from household material footprints

Industrial EcologyGlobal Challenges (FGGA

What can we learn from consumption-based carbon footprints at different spatial scales? Review of policy implications

Background: Current climate change mitigation policies, including the Paris Agreement, are based on territorial greenhouse gas (GHG) accounting. This neglects the understanding of GHG emissions embodied in trade. As a solution, consumption-based accounting (CBA) that reveals the lifecycle emissions, including transboundary flows, is gaining support as a complementary information tool. CBA is particularly relevant in cities that tend to outsource a large part of their production-based emissions to their hinterlands. While CBA has so far been used relatively little in practical policymaking, it has been used widely by scientists. Methods and design: The purpose of this systematic review, which covers more than 100 studies, is to reflect the policy implications of consumption-based carbon footprint (CBCF) studies at different spatial scales. The review was conducted by reading through the discussion sections of the reviewed studies and systematically collecting the given policy suggestions for different spatial scales. We used both numerical and qualitative methods to organize and interpret the findings of the review. Review results and discussion: The motivation for the review was to investigate whether the unique consumption perspective of CBA leads to similarly unique policy features. We found that various carbon pricing policies are the most widely supported policy instrument in the relevant literature. However, overall, there is a shortage of discussion on policy instruments, since the policy discussions focus on policy outcomes, such as behavioral change or technological solutions. In addition, some policy recommendations are conflicting. Particularly, urban density and compact city policies are supported by some studies and questioned by others. To clarify the issue, we examined how the results regarding the relationship between urban development and the CBCF vary. The review provides a concise starting point for policymakers and future research by summarizing the timely policy implications.Peer reviewe

Valvontaohje otsonikerrosta heikentäviä aineita tai fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien laitteiden huoltoa valvoville viranomaisille (2. päivitetty painos)

Päivitetyssä oppaassa esitetään ohjeita viranomaisvalvontaan, jonka avulla ehkäistään otsonikerrosta tuhoavien kaasujen ja kasvihuoneilmiötä voimistavien F-kaasujen päästöjä ilmakehään. Valvonta perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1005/2009 otsonikerrosta heikentävistä aineista (otsoniasetus) sekä asetukseen (EY) N:o 517/2014 tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista (F-kaasuasetus). Näiden asetusten valvonnasta ja niihin liittyvistä pätevyysvaatimuksista on Suomessa säädetty ympäristönsuojelulaissa (527/2014) sekä valtioneuvoston asetuksella 452/2009 otsonikerrosta heikentäviä aineita ja eräitä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien laitteiden huollosta. Asetuksissa on säädetty otsonikerrosta tuhoavia aineita tai F-kaasuja sisältävien laitteiden omistajan tai haltijan velvollisuuksista sekä laitteita huoltavan henkilön tai yrityksen pätevyysvaatimuksista. Asetusten valvovia viranomaisia ovat ELY-keskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset sekä terveydensuojeluviranomaiset, elintarvikevalvontaviranomaiset ja kulutustavaroiden ja kuluttajapalveluiden valvontaviranomaiset, jotka valvovat asetuksen noudattamista omilla toimialoillaan. Tämä opas sopii kaikille valvontaviranomaisille. Oppaassa kerrotaan käytännönläheisesti valvontatyöstä ja annetaan toimintaohjeet tilanteeseen, jossa tarkastuksessa havaitaan puute. Oppaassa kerrotaan myös lyhyesti otsonikerrosta tuhoavia ja F-kaasuja sisältävien laitteiden jätehuollosta