An optimal growth pattern during pregnancy and early childhood associates with better fertility in men

Peer reviewe

Elevated human placental heat shock protein 5 is associated with spontaneous preterm birth

Background: Specific heat shock proteins are associated with pregnancy complications, including spontaneous preterm birth (SPTB). Placental proteomics and whole exome sequencing recently suggested an association between heat shock protein HSPA5 and uncomplicated SPTB. In the present study, we investigated the localization of and possible roles for HSPA5 in SPTB. Methods: Western blot was performed to validate the result from the previously published proteomic analysis. We used qPCR to assess mRNA expression of genes and immunohistochemistry and immunoelectron microscopy to examine localization of HSPA5 in placental tissue. We silenced the HSPA5 gene in the HTR8/SVneo human trophoblast cell line to investigate possible functions of HSPA5. Results: HSPA5 was upregulated in placentas from SPTBs compared to spontaneous term births. We did not observe upregulation of HSPA5 mRNA in placental samples. The protein was localized in placental trophoblast in both spontaneous preterm and term placentas. Gene silencing of HSPA5 in human trophoblast cell culture affected the inflammatory response and decreased the expression of several proinflammatory genes. Conclusions: We suggest that upregulation of HSPA5 in the placenta is associated with spontaneous preterm labor. HSPA5 may promote the inflammatory response and alter the anti-inflammatory state of the placenta which could eventually lead to premature labor. Impact: We validated upregulation of HSPA5 in placentas from spontaneous preterm birth. HSPA5 was not upregulated at transcriptional level which suggests that it may be regulated post-translationally.Silencing HSPA5 in a human trophoblast–derived cell line suggested that HSPA5 promotes expression of proinflammatory cytokines. The emerging inflammation could lead to spontaneous preterm labor.Identifying inflammatory pathways and factors associated with spontaneous preterm birth increases knowledge of the molecular mechanisms of premature labor. This could provide cues to predict imminent premature labor and lead to information about how to safely maintain pregnancies.publishedVersionPeer reviewe

Pre-and postdiagnosis growth failure, adult short stature, and untreated growth hormone deficiency in radiotherapy-treated long-term survivors of childhood brain tumor

Peer reviewe

Cytosolic phosphoenolpyruvate carboxykinase deficiency : Expanding the clinical phenotype and novel laboratory findings

Cytosolic phosphoenolpyruvate carboxykinase (PEPCK-C) deficiency due to the homozygous PCK1 variant has recently been associated with childhood-onset hypoglycemia with a recognizable pattern of abnormal urine organic acids. In this study, 21 children and 3 adult patients with genetically confirmed PEPCK-C deficiency were diagnosed during the years 2016 to 2019 and the available biochemical and clinical data were collected. All patients were ethnic Finns. Most patients (22 out of 24) had a previously published homozygous PCK1 variant c.925G>A. Two patients had a novel compound heterozygous PCK1 variant c.925G>A and c.716C>T. The laboratory results showed abnormal urine organic acid profile with increased tricarboxylic acid cycle intermediates and inadequate ketone body production during hypoglycemia. The hypoglycemic episodes manifested predominantly in the morning. Infections, fasting or poor food intake, heavy exercise, alcohol consumption, and breastfeeding were identified as triggering factors. Five patients presented with neonatal hypoglycemia. Hypoglycemic seizures occurred in half of the patients (12 out of 24). The first hypoglycemic episode often occurred at the age of 1-2 years, but it sometimes presented at a later age, and could re-occur during school age or adulthood. This study adds to the laboratory data on PEPCK-C deficiency, confirming the recognizable urine organic acid pattern and identifying deficient ketogenesis as a novel laboratory finding. The phenotype is expanded suggesting that the risk of hypoglycemia may continue into adulthood if predisposing factors are present.Peer reviewe

Health-related quality of life in long-term survivors of childhood brain tumors : a population-based cohort study

Purpose Survivors of childhood brain tumors (BT) are at high risk for long-term physical and psychological sequelae. Still, knowledge about health-related quality of life (HRQL) and associated factors in this population is sparse. This study investigated HRQL and its predictors in long-term survivors of childhood BT. Methods Survivors of childhood BT (mean age = 28.1 years, SD = 6.8, n = 60) underwent clinical examination and neurocognitive examination, and completed self-rating questionnaires assessing HRQL (RAND-36) and depressive symptoms (Beck Depression Inventory-II). Socio-demographic information was gathered via a questionnaire. Tumor- and treatment-related information was collected from medical records. Control group data were collected from age-matched controls (n = 146) without a history of cancer, randomly selected from the local population registry. Multiple linear regression models were used to investigate predictors of HRQL; separate models were fitted for each domain of the RAND-36. Results Male survivors (mean age = 27.0, SD = 6.0, n = 39) reported significantly lower HRQL than male controls in the domains of physical functioning, general health, vitality, social functioning, and role limitations-emotional. Female survivors (mean age = 30.2 years, SD = 7.6, n = 21) reported comparable levels as female controls in all domains except physical functioning. A higher burden of late effects, not working/studying, being diagnosed with BT during adolescence, and reporting current depressive symptoms were significant predictors of lower HRQL. Conclusion Our results highlight that male survivors of childhood BT are at particular risk of impaired HRQL. Also, results point to the close relation between symptoms of depression and impaired HRQL in survivors of childhood BT which should be acknowledged by long-term follow-up care.Peer reviewe

Sukupuolen kehityksen biologia ja genetiikka

Sukurauhanen kehittyy kivekseksi tai munasarjaksi kahden toisilleen vastakkaisen signaalireitin ohjaamana. Y-kromosomissa sijaitseva SRY-geeni käynnistää kiveksen kehityksen, minkä jälkeen miehen sukuelinten kehitys on riippuvaista kiveksen hormonierityksestä ja parakriinisista tekijöistä. Jos sukurauhaset kehittyvät munasarjoiksi tai eivät kehity lainkaan, syntyvällä lapsella on naisen sukuelimet, koska niiden sikiöaikainen kehitys ei ole hormoniriippuvaista. Sukupuolisen kehityksen variaatioista käytetään kansainvälisesti yhteisnimitystä DSD (differences/disorders of sexual development). DSD on paitsi etiologialtaan myös kliinisesti ja hormonaalisesti heterogeeninen ryhmä, jossa ilmiasu vaihtelee yksittäisistä sukuelinten anatomisista variaatioista karyotyypistä poikkeavaan ilmiasuun ja useita elinjärjestelmiä koskettaviin oireyhtymiin

Sukupuolen kehityksen biologia ja genetiikka

Vertaisarvioitu.Sukurauhanen kehittyy kivekseksi tai munasarjaksi kahden toisilleen vastakkaisen signaalireitin ohjaamana. Y-kromosomissa sijaitseva SRY-geeni käynnistää kiveksen kehityksen, minkä jälkeen miehen sukuelinten kehitys on riippuvaista kiveksen hormonierityksestä ja parakriinisista tekijöistä. Jos sukurauhaset kehittyvät munasarjoiksi tai eivät kehity lainkaan, syntyvällä lapsella on naisen sukuelimet, koska niiden sikiöaikainen kehitys ei ole hormoniriippuvaista. Sukupuolisen kehityksen variaatioista käytetään kansainvälisesti yhteisnimitystä DSD (differences/disorders of sexual development). DSD on paitsi etiologialtaan myös kliinisesti ja hormonaalisesti heterogeeninen ryhmä, jossa ilmiasu vaihtelee yksittäisistä sukuelinten anatomisista variaatioista karyotyypistä poikkeavaan ilmiasuun ja useita elinjärjestelmiä koskettaviin oireyhtymiin.Peer reviewe

Sukupuolen kehityksen biologia ja genetiikka

Sukurauhanen kehittyy kivekseksi tai munasarjaksi kahden toisilleen vastakkaisen signaalireitin ohjaamana. Y-kromosomissa sijaitseva SRY-geeni käynnistää kiveksen kehityksen, minkä jälkeen miehen sukuelinten kehitys on riippuvaista kiveksen hormonierityksestä ja parakriinisista tekijöistä. Jos sukurauhaset kehittyvät munasarjoiksi tai eivät kehity lainkaan, syntyvällä lapsella on naisen sukuelimet, koska niiden sikiöaikainen kehitys ei ole hormoniriippuvaista. Sukupuolisen kehityksen variaatioista käytetään kansainvälisesti yhteisnimitystä DSD (differences/disorders of sexual development). DSD on paitsi etiologialtaan myös kliinisesti ja hormonaalisesti heterogeeninen ryhmä, jossa ilmiasu vaihtelee yksittäisistä sukuelinten anatomisista variaatioista karyotyypistä poikkeavaan ilmiasuun ja useita elinjärjestelmiä koskettaviin oireyhtymiin.publishedVersionPeer reviewe

Lapsen epäselvän sukupuolen diagnostiikka ja hoito

Vertaisarvioitu.Kun vastasyntyneen sukupuolta ei pystytä heti tunnistamaan, häneltä tulee sulkea pois hengenvaarallinen lisämunuaisten vajaatoimintaan johtava virilisoiva lisämunuaishyperplasia ja tarvittaessa aloittaa siihen gluko- ja mineralokortikoidihoito. Jatkohoidon optimoimiseksi jokainen lapsi pyritään diagnosoimaan täsmällisesti. Psykologinen tuki lapsen synnyttyä ja vanhempien ohjeistaminen esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden kohtaamiseen vähentävät vanhempien kokemaa ahdistusta ja helpottavat kiintymyssuhteen muodostamisessa vastasyntyneeseen. Hoidon pitkän aikavälin tavoitteina ovat terveys- ja psykososiaalisten riskien minimointi, mahdollisten myöhempien lääketieteellisten ongelmien ennakointi (muun muassa syöpäriski ja murrosiän induktion tarve), hyvä elämänlaatu, tyytyväisyys sukupuolielämään ja hedelmällisyyskysymysten huomioiminen.Peer reviewe

Lapsen epäselvän sukupuolen diagnostiikka ja hoito

Vertaisarvioitu.Kun vastasyntyneen sukupuolta ei pystytä heti tunnistamaan, häneltä tulee sulkea pois hengenvaarallinen lisämunuaisten vajaatoimintaan johtava virilisoiva lisämunuaishyperplasia ja tarvittaessa aloittaa siihen gluko- ja mineralokortikoidihoito. Jatkohoidon optimoimiseksi jokainen lapsi pyritään diagnosoimaan täsmällisesti. Psykologinen tuki lapsen synnyttyä ja vanhempien ohjeistaminen esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden kohtaamiseen vähentävät vanhempien kokemaa ahdistusta ja helpottavat kiintymyssuhteen muodostamisessa vastasyntyneeseen. Hoidon pitkän aikavälin tavoitteina ovat terveys- ja psykososiaalisten riskien minimointi, mahdollisten myöhempien lääketieteellisten ongelmien ennakointi (muun muassa syöpäriski ja murrosiän induktion tarve), hyvä elämänlaatu, tyytyväisyys sukupuolielämään ja hedelmällisyyskysymysten huomioiminen.Peer reviewe