Pirkanmaan aikuisten mielenterveys- ja päihdepalvelut

Suomessa toteutetaan mielenterveys- ja päihdepalvelujen rakenteellista sekä sisällöllistä uudistusta ja muutosten tueksi tarvitaan mielenterveyspalvelujärjestelmästä tehtyä tutkimusta. Tämä pro gradu -tutkielma liittyi mielenterveys- ja päihdepalvelujärjestelmää tarkastelevaan Refinement hankkeeseen, jota koordinoi Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tässä tutkimuksessa kuvattiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuuluvien Pitkäniemen, Kaivannon ja Vammalan psykiatristen sairaaloiden alueiden aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluja sekä palvelujen eroja. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin palvelujen toteutuksen yhteyttä alueiden mielenterveysindeksiin. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueen aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluista palvelujen kehittämisen tueksi. Tutkimuksen aineisto koottiin puhelin- sekä sähköpostihaastatteluina ja aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tulosten mukaan mielenterveys- ja päihdepalveluja tuotettiin Pitkäniemen alueelle 29 henkilötyövuotta, Vammalan alueelle 28 henkilötyövuotta ja Kaivannon alueelle 21 henkilötyövuotta 10000 täysi-ikäistä asukasta kohden. Kaivannon alueelle tuotetiin niukasti mielenterveys- ja päihdepalveluja erityisesti sosiaalihuollossa. Pitkäniemen ja Kaivannon alueilla oli monipuolisemmin erilaisia mielenterveys- ja päihdepalvelutyyppejä kuin Vammalan alueella. Lisäksi havaittiin, että mitä korkeampi oli alueen mielenterveysindeksi, sitä enemmän alueella oli henkilötyövuosia ympärivuorokautisissa palveluissa ja sitä vähemmän alueilla oli avopalveluiden erilaisia palvelumuotoja. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Pitkäniemen, Kaivannon ja Vammalan psykiatristen sairaaloiden alueiden aikuisten mielenterveys- ja päihdepalvelut erosivat toisistaan monin tavoin. Kaivannon alueelle tuotettujen mielenterveys- ja päihdepalvelujen henkilötyövuosien määrä oli niukka muihin alueisin verrattuna sekä alueelliset kuormitustekijät huomioiden. Vammalan alueen mielenterveys- ja päihdepalvelujen henkilötyövuodet painottuivat voimakkaimmin ympärivuorokautisiin palveluihin. Lisäksi voidaan todeta, että mielenterveys- ja päihdepalvelujen integroituminen on vasta alussa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kaikkien psykiatristen sairaaloiden alueilla. Jatkossa tulisi pohtia Kaivannon alueen mielenterveys- ja päihdepalvelujen henkilötyövuosien lisäämistä sekä Vammalan alueen integroimista Pitkäniemen tai Kaivannon alueeseen. Mental health and substance abuse services are undergoing structural and content reform in Finland. There is a need for mental health service system research to support those changes. This master's thesis is associated with the Refinement project, which explores the mental health service system. The Refinement project is coordinated by the National Institute for Health and Welfare in Finland. This study describes mental health and substance abuse services for adults in Psychiatric Hospitals of Pitkäniemi, Vammala and Kaivanto areas located in the Pirkanmaa Hospital District and evaluated the differences between those area services. In addition, the study explores the potential connection between services system and area mental health index. The goal of this study was to provide information about the adult mental health and substance abuse services to support the development of services in Pirkanmaa Hospital District. The research data was collected by telephone and e-mail interviews and the data was analyzed with statistical methods. The study results show that mental health and substance abuse services were provided by 29 full-time equivalent employees in the Pitkäniemi area, 28 full-time equivalent employees in the Vammala area and 21 full-time equivalent employees in the Kaivanto area, for a total of 10000 adult inhabitants. Mental health and substance abuse services were offered only marginally in Kaivanto area, especially in social care services. There was more versatile mental health and substance abuse services in Pitkäniemi and Kaivanto area than in Vammala area. It was also discovered that when the mental health index of an area was high, there were more full-time equivalent employees in residential services and, also, there was less versatile outpatient services. It can be concluded that there are many differences in mental health and substance abuse services for adults in Psychiatric hospitals of Pitkäniemi, Kaivanto and Vammala area. In Kaivanto area the full-time equivalent employee amount in mental health and substance abuse services was inferior, compared to the other two areas and taken into account the overall situation in the Kaivanto area. In Vammala area many of the full-time equivalent employees in mental health and substance abuse services were in residential services. Overall, it can be stated that the integration of mental health and substance abuse services has progressed only little in all Psychiatric Hospitals in Pirkanmaa Hospital District. In the future, it should be considered if full-time equivalent employee amount could be increased in mental health and substance abuse services in Kaivanto area. Moreover, the integration of the Vammala area to Pitkäniemi or Kaivanto area shoud be evaluated

Development of social behaviour and importance of social relations in calves

We concluded that the preference for peers met at two weeks of age can be seen in proximity of the calves. However, calves can form stable relations at least until the age of 14 weeks. These relations reduce aggressive behaviour, activity and frequency of vocalization, and help calves to cope with new and potentially stressful situations

Diabeteksen munuaistauti : KÄYPÄHOITO-SUOSITUS (päivitystiivistelmä)

Diabetekseen liittyvä munuaisvaurio on krooninen munuaistauti, jonka kliinisiä ilmentymiä ovat pienentynyt glomerulussuodos (GFR; glomerular filtration rate) ja lisääntynyt albuminuria. Albuminurian määritelmä esitetään PDF-tiedoston taulukossa ja kroonisen munuaistaudin määritelmä PDF-tiedoston taulukossa

Kartoittava kirjallisuuskatsaus ikääntyneiden arkikuntoutuksen ominaispiirteistä

Arkikuntoutus on yksi kotikuntoutuksen muodoista. Kartoittavan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on määritellä arkikuntoutuksen ominaispiirteet. Järjestelmällisesti toteutetun kirjallisuushaun aineisto kerättiin kuudesta tietokannasta vuosilta 2007–2018. Mukaan otettiin eri menetelmin toteutettuja tutkimuksia. Katsaukseen valitut artikkelit (n=13) kartoitettiin kuvailevan synteesin avulla. Arkikuntoutuksen tavoitteet liittyivät asiakkaan toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseen, asiakkaan terveyttä edistävien ja sairauksia ehkäisevien taitojen kehittymiseen sekä asiakkaan osallisuuden ja aktiivisuuden tukemiseen. Arkikuntoutuksen keinoina hyödynnettiin yksilöllistä arkikuntoutusjakson toteutusta, asiakkaan voimaantumisen tukemista, asiakkaan toiminnan mahdollistamista sekä käytettäviä harjoitteita. Käytännössä arkikuntoutuksessa hyödynnetään COPM- tai TARGET-arviointimenetelmiä, fyysistä toimintakykyä tukevia harjoitteita, päivittäisten toimien toistamista, toiminnan ja ympäristön muokkaamista sekä asiakkaan voimaannuttamista. Arkikuntoutuksen organisoinnissa ilmeni työnjakoon, johtamiseen ja kestoon liittyviä ominaispiirteitä, ja arkikuntoutuksen kohderyhmä määriteltiin iän, diagnoosin, toimintakyvyn sekä palvelujen käytön perusteella. Arkikuntoutuksen ominaispiirteiden määrittely sujuvoittaa viestintää ja tukee yhteisen ymmärryksen saavuttamista Suomessa kotikuntoutusmenetelmistä puhuttaessa.Peer reviewe

PROMISS - Hyvä ravitsemus ikääntyessä, satunnaistettu eurooppalainen monikeskustutkimus käynnissä Suomessa

Prevention Of Malnutrition In older Senior Subjects (PROMISS)–hankkeessa toteutetaan satunnaistettu interventiotutkimus, jossa selvitetään proteiinin saannin lisäyksen ja ajoituksen vaikutusta kävelynopeuteen, fyysiseen suorituskykyyn, ravinnonsaantiin, gerastenian asteeseen, painoon, sarkopenian riskiin, itse-raportoituun liikuntakykyyn, vajaaravitsemuksen insidenssiin, ruokahaluun, lihasvoimaan, kehonkoostumukseen, elämänlaatuun, terveyspalvelujen käyttöön sekä arvioidaan hankkeen kustannusvaikuttavuutta. Tutkimus on käynnissä Helsingin yliopistossa ja Amsterdamin Vrije-yliopistossa. Kuusi kuukautta kestävään tutkimukseen rekrytoitiin kotona-asuvia ikääntyneitä (≥70 vuotta, n=276), joiden proteiinin saanti oli lähtötilanteessa alhaista (<1,0 g/kehon paino kg/vrk). Tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään, joista yksi oli vertailuryhmä (n=92) ja kaksi muuta interventioryhmiä (n=184, 92 per ryhmä). Interventioryhmien tutkittavat saivat proteiinipitoisia välipaloja ja henkilökohtaista ravitsemusneuvontaa. Neuvonnan tavoitteena oli nostaa proteiinin saanti tasoon 1,2 g/kehon paino kg/vrk ja nauttia päivittäin ateria, joka sisältää 35–45 g proteiinia. Toiselle interventioryhmälle (n= 92) annettiin neuvoja proteiinin nauttimisen ja päivittäisen fyysisen aktiivisuuden ajoituksesta. Kaikki tutkittavat saivat osallistua terveysluennoille. Päätulosmuuttuja tutkimuksessa oli kävelynopeuden muutos 400-metrin kävelytestissä. Tutkimuksen tulokset voivat edistää aktiivista ja hyvää vanhenemista.     &nbsp

Dietary fat intake and quality in long-term care residents in two cohorts assessed 10 years apart

Purpose To describe and compare detailed dietary fat intake, fat quality and associative factors between two measuring points 10 years apart of residents living in long-term care facilities, and to reflect how fat composition and fat quality corresponds to current nutrition recommendations. Methods In 2007 long-term care residents (n = 374) of 25 assisted-living facilities and nursing homes and in 2017-18 long-term care residents (n = 486) of 17 respective facilities in Helsinki metropolitan area were recruited for this study. Information on the residents' heights, demographic information and use of calcium and vitamin D supplementation were retrieved from medical records. Residents' clinical assessment included Clinical Dementia Rating (CDR), the Mini Nutritional Assessment (MNA) and questionnaire related to nutrition care. Participants' energy and fat intake were determined from 1--2-day food diaries kept by the ward nurses, and fat quality indicators calculated. Results Age, gender distribution, MNA score or body mass index did not differ between the two cohorts. Residents' cognitive status, subjective health and mobility were poorer in 2017 compared to 2007. Total fat and saturated fatty acid (SFA) intakes were higher and fat quality indicators lower in the 2017 cohort residents than in the 2007 cohort residents. Sugar intake, male gender, eating independently, eating larger amounts and not having dry mouth predicted higher SFA intake in the 2017 cohort. Conclusions The fat quality in long-term care residents in our study worsened in spite of official recommendations between the two measurement points.Peer reviewe

Parvovirus nonstructural protein 2 interacts with chromatin-regulating cellular proteins

Autonomous parvoviruses encode at least two nonstructural proteins, NS1 and NS2. While NS1 is linked to important nuclear processes required for viral replication, much less is known about the role of NS2. Specifically, the function of canine parvovirus (CPV) NS2 has remained undefined. Here we have used proximity-dependent biotin identification (BioID) to screen for nuclear proteins that associate with CPV NS2. Many of these associations were seen both in noninfected and infected cells, however, the major type of interacting proteins shifted from nuclear envelope proteins to chromatin-associated proteins in infected cells. BioID interactions revealed a potential role for NS2 in DNA remodeling and damage response. Studies of mutant viral genomes with truncated forms of the NS2 protein suggested a change in host chromatin accessibility. Moreover, further studies with NS2 mutants indicated that NS2 performs functions that affect the quantity and distribution of proteins linked to DNA damage response. Notably, mutation in the splice donor site of the NS2 led to a preferred formation of small viral replication center foci instead of the large coalescent centers seen in wild-type infection. Collectively, our results provide insights into potential roles of CPV NS2 in controlling chromatin remodeling and DNA damage response during parvoviral replication.Peer reviewe

The cost effectiveness of personalized dietary advice to increase protein intake in older adults with lower habitual protein intake : a randomized controlled trial

Purpose To examine the cost effectiveness of dietary advice to increase protein intake on 6-month change in physical functioning among older adults. Methods In this multicenter randomized controlled trial, 276 community-dwelling older adults with a habitual protein intake = 1.2 g/kg aBW/d (PROT, n = 96), Intervention 2; similar advice and in addition advice to consume protein (en)rich(ed) foods within half an hour after usual physical activity (PROT + TIMING, n = 89), or continue the habitual diet with no advice (CON, n = 91). Primary outcome was 6-month change in 400-m walk time. Secondary outcomes were 6-month change in physical performance, leg extension strength, grip strength, body composition, self-reported mobility limitations and quality of life. We evaluated cost effectiveness from a societal perspective. Results Compared to CON, a positive effect on walk time was observed for PROT; - 12.4 s (95%CI, - 21.8 to - 2.9), and for PROT + TIMING; - 4.9 s (95%CI, - 14.5 to 4.7). Leg extension strength significantly increased in PROT (+ 32.6 N (95%CI, 10.6-54.5)) and PROT + TIMING (+ 24.3 N (95%CI, 0.2-48.5)) compared to CON. No significant intervention effects were observed for the other secondary outcomes. From a societal perspective, PROT was cost effective compared to CON. Conclusion Dietary advice to increase protein intake to >= 1.2 g/kg aBW/d improved 400-m walk time and leg strength among older adults with a lower habitual protein intake. From a societal perspective, PROT was considered cost-effective compared to CON. These findings support the need for re-evaluating the protein RDA of 0.8 g/kg BW/d for older adults.Peer reviewe

Contemporary radiation doses in interventional cardiology: a nationwide study of patient doses in Finland

The amount of interventional procedures such as percutaneous coronary intervention (PCI), transcatheter aortic valve implantation (TAVI), pacemaker implantation (PI) and ablations has increased within the previous decade. Simultaneously, novel fluoroscopy mainframes enable lower radiation doses for patients and operators. Therefore, there is a need to update the existing diagnostic reference levels (DRLs) and propose new ones for common or recently introduced procedures. We sought to assess patient radiation doses in interventional cardiology in a large sample from seven hospitals across Finland between 2014 and 2016. Data were used to set updated national DRLs for coronary angiographies (kerma-air product (KAP) 30 Gycm2) and PCIs (KAP 75 cm2), and novel levels for PIs (KAP 3.5 Gycm2), atrial fibrillation ablation procedures (KAP 25 Gycm2) and TAVI (KAP 90 Gycm2). Tentative KAP values were set for implantations of cardiac resynchronization therapy devices (CRT, KAP 22 Gycm2), electrophysiological treatment of atrioventricular nodal re-entry tachycardia (6 Gycm2) and atrial flutter procedures (KAP 16 Gycm2). The values for TAVI and CRT device implantation are published for the first time on national level. Dose from image acquisition (cine) constitutes the major part of the total dose in coronary and atrial fibrillation ablation procedures. For TAVI, patient weight is a good predictor of patient dose.</p