Tupakoinnin lopettaminen vieroitusryhmissä : 12 kuukauden seurantatutkimus

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimuksen aineisto koostuu terveyskeskusten tai työterveyshuollon puitteissa järjestetyistä tupakasta vieroitusryhmästä, joissa käytettiin lopettamisen apukeinoina mm. kognitiivis-behavioraalista tekniikkaa, yksilöllistä ohjausta sekä nikotiinikorvaushoitoa. Tupakasta vieroitusryhmää voidaan pitää yhtenä käyttäytymisen muuttamiseen tähtäävän terveyskasvatuksen keinona. Asenteiden ja käyttäytymisen muutosta on selitetty erilaisilla malleilla, joita ovat mm. sosiaalisen oppimisen teoria, perustellun toiminnan ja suunnitellun käyttäytymisen teoriat, kommunikaatio-suostuttelu-malli sekä käyttäytymisen muutosvaihemalli. Tutkimuksessa tarkastellaan kursseille osallistuvien henkilöiden onnistumista tupakoinnin lopettamisessa. Lopettamistulosta ja siihen vaikuttavia tekijöitä arvioidaan sekä kurssien päätyttyä että 12 kuukauden seurannan jälkeen. Tulosta pyritään selittämään kursseille osallistujien taustaan, tupakointitottumuksiin ja lopettamisprosessiin liittyvillä tekijöillä sekä kurssien kollektiivisia ominaisuuksia kuvaavilla asioilla. Tutkimuksessa sovelletaan kontekstuaalianalyysiä, jolla tutkitaan yhteisötason muuttujien vaikutusta yksilömuuttujiin. Tilastollisena menetelmänä käytetään logistista regressioananalyysiä, jonka avulla on mahdollista kontrolloida useiden muuttujien vaikutuksia samanaikaisesti. Tupakoinnin lopettamisessa onnistuneiden osuus oli kurssin päätyttyä 70 % ja vuosiseurannassa 29 %, kun kriteerinä käytettiin alle 10 savukkeen polttamista lopettamisen jälkeen. Kurssin päätyttyä onnistumista selittivät miessukupuoli, naimisissa/avoliitossa olo, vähäinen nikotiiniriippuvuus, nikotiinilaastarin käyttö, lievät vieroitusoireet, sekä osallistuminen keskimääräistä suurimmille ja lyhytkestoisimmille kursseille. Onnistumista vuosiseurannassa selittivät miessukupuoli, asuinkumppanin tupakoimattomuus, alle 10 vuoden tai 11-20 vuoden tupakointihistoria, nikotiinipurukumin käyttämättömyys sekä osallistuminen keskimääräistä suuremmille kursseille työterveyshuollon puitteissa. Lopettaneiden osuudet olivat samansuuruisia kuin aikaisemmissa suomalaisissa ja kansainvälisissä ryhmävieroitusta koskevissa tutkimuksissa ja Quit & Win - lopettamiskilpailuissa. Tulokset olivat myös parempia kuin itsenäisesti lopettamista yrittävillä normaaliväestössä. Kurssilaiset olivat keskimääräistä piintyneempiä tupakoijia, mutta heidän lopettamismotivaationsa lienee ollut suurempi kuin keskivertotupakoijilla. Vieroitusryhmät ovat suhteellisen tehokas lopettamismenetelmä, erityisesti työterveyshuollon puitteisiin sovellettuna. Tärkeimpiä lähteitä olivat artikkelit mm. seuraavissa aikakauslehdissä: Journal of Consulting and Clinical Psychology, Preventive Medicine, JAMA, Journal of Behavioral Medicine, Tobacco Control ja Suomen Lääkärilehti. Muita keskeisiä lähteitä olivat mm. Stead, L.F. & Lancaster T. Group behaviour therapy programmes for smoking cessation (Cochrane Review). The Cochrane Library, Issue 3, 1998. Oxford: Update Software. Fiore, M.C. - Bailey, W.C. - Cohen, S.J. ym. Smoking Cessation. Clinical Practice Guideline No 18. Rockville, MD: USDHHS, Agency for Health Care Policy and Research. AHCPR Publication 96-0692. April 1996

Oma työ ja työelämä – tarkastelu kansalaisten työelämänäkemyksiin vaikuttavista tekijöistä

Yhteiskuntatieteellisessä kirjallisuudessa on keskusteltu siitä, onko työelämä Suomessa ja muissa läntisissä teollisuusmaissa yleisesti paranemassa vai huononemassa. Vaikka ihmisten käsityksiä työnsä laadusta on selvitetty laajasti eri työolotutkimuksissa, harvemmin on selvitetty heidän näkemyksiään työelämässä yleensä tapahtuvasta muutoskehityksestä ja niiden taustatekijöitä. Työterveyslaitoksella kesällä 2007 tehdyssä Työn murroksessa -kyselyssä kartoitettiin työikäisten suomalaisten työelämänäkemyksiä ja -kokemuksia. Artikkelissa eritellään vastaajien näkemyksiä työelämän suoritus- ja tehokkuusvaatimusten kiristymisestä sekä työelämän epätasa-arvoisuudesta. Sellaisilla yleisillä taustatekijöillä kuin koulutuksella, sosioekonomisella asemalla tai työsuhteen vakinaisuudella ei ole merkittävää vaikutusta työelämän yleistä kiristymistä koskevien näkemysten muodostumiseen, kun taas henkilön omaan työhön liittyvillä kokemuksilla on. Työelämän epätasa-arvoisuutta koskevat näkemykset vaihtelevat vastaajien asemien mukaan. Tulokset osoittavat, että ihmiset eivät muodosta käsityksiään työelämän muutoksista vain median luoman kuvan perusteella, vaan heidän omilla kokemuksillaan on keskeinen merkitys asenteiden muotoutumisessa. Varsinkin huonommassa asemassa olevien kasautuva tyytymättömyys voi luoda pohjaa uudenlaisen protestikäyttäytymisen kehittymiselle

Sujuuko yhteistyö? Sosiaalinen pääoma ja organisaation toimivuus

Artikkeli on yhteenveto projektista ”Sosiaalinen pääoma ja hyvinvointi työorganisaatiossa (sosiaalisen pääoman ekspressiiviset ja instrumentaaliset ulottuvuudet)”. Projekti kuului vuosina 2004–2007 Suomen Akatemian tutkimusohjelmaan ”Sosiaalinen pääoma ja luottamusverkostot”. Sen tärkein rahoittaja oli Työsuojelurahasto. Artikkeli perustuu projektissa tuotettujen empiiristen aineistojen analyysiin. Perustavia aineistoja oli ensinnäkin niin sanotun Tiimitutkimuksen vuoden 2005 aikana postikyselynä kerätty lomakeaineisto (595 yksittäistä vastaajaa 101 tiimistä, vastausprosentti 75). Toinen projektin ydinaineisto (19 teemahaastattelua) tuotettiin niin kutsutussa Teatteritutkimuksessa keväällä 2006. Teatteritutkimuksessa saatiin organisaation sosiaalisesta pääomasta (OSP:sta) ja sen yhteydestä organisaation toimivuuteen selville ensinnäkin se, että toimiva organisaatio edellyttää organisaation toimijoiden monia keskinäisiä sosiaalisia kytkentöjä. Teatteriproduktio edellyttää tiheää sosiaalista verkostoa ja vahvoja sosiaalisia siteitä. Toiseksi teatteriproduktio perustuu dialogiin, jonka ehtona on toimijoiden kyky lähettää ja vastaanottaa viestejä, tietoa ja tulkintoja. Kolmanneksi organisaation yhteisen toiminnan onnistuminen perustuu siihen, että toimijat suuntautuvat kohti yhteistä kohdetta. Tiimitutkimuksen keskeisiä tuloksia olivat suorituskykyyn ja hyvinvointiin liittyvien ilmiöiden korostunut verkostosidonnaisuus. Keskittyneisyyden on aiemmin havaittu vähentävän suorituskykyä, mutta Tiimitutkimuksessa keskittyneisyys näytti edistävän tiimien suoriutumista. Tiimien sisäisen verkostorakenteen ohella merkityksellisiä vuorovaikutuksen kanavia ovat myös yhteydet tiimien ja emo-organisaation välillä. Arvioitaessa suorituskykyä tiimin vuorovaikutuksen keskittyminen yhden keskushenkilön ympärille paransi suoritusarviota. Lisäksi havaittiin, että sosiaalisen verkostorakenteen piirteet vaikuttavat sekä työryhmän jäsenten koettuun hyvinvointiin että arvioihin työryhmän suorituskyvystä

Sosiaalinen pääoma ja hyvinvointi työorganisaatioissa – Sosiaalisen pääoman ekspressiiviset ja instrumentaaliset ulottuvuudet

Tutkimuksen Sosiaalinen pääoma ja hyvinvointi työorganisaatioissa - sosiaalisen pääoman ekspressiiviset ja instrumentaaliset ulottuvuudet tarkoituksena on selvittää työntekijöiden keskinäisen vuorovaikutuksen ja työhyvinvoinnin välisiä yhteyksiä. Tutkimus on toteutettu Työterveyslaitoksen Työ ja yhteiskunta sekä Työkyvyn ja terveyden edistäminen -tiimien ja Helsingin yliopiston Yleisen valtio-opin laitoksen yhteistyönä. Se on osa Suomen Akatemian Sosiaalisen pääoman tutkimusohjelmaa ja sen keskeinen rahoittaja on Työsuojelurahasto