Lectio praecursoria. Carving out Possibilities: Refugee Background Young Men and Mundane Political Agency

A lectio præcursoria is a short presentation read out loud by a doctoral candidate at the start of a public thesis examination in Finland. It introduces the key points or central argument of the thesis in a way that should make the ensuing discussion between the examinee and the examiner apprehensible to the audience, many of whom may be unfamiliar with the candidate’s research or even anthropological research in general

Carving out Possibilities : Refugee Background Young Men and Mundane Political Agency

Tutkimustani ohjaa kysymys siitä, miten nuoret pakolaistaustaiset miehet pyrkivät vaikuttamaan elämäänsä ja mahdollisuuksiinsa. Mitkä asiat nousevat esiin ongelmallisina ja tärkeinä heidän jokapäiväisessä elämässään, joka tällä hetkellä paikantuu Suomeen joskin transnationaaleihin yhteyksiin kytkeytyen, ja miten he toimivat niiden suhteen? Nämä kysymykset lähtökohtanani avaan uuden näkökulman nuorten poliittiseen toimijuuteen. En määrittele etukäteen mikä on poliittista ja miten poliittisia tekoja tulisi toteuttaa, vaan kysyn, mikä nousee esiin poliittisena nuorten arkielämässä. Tämä mahdollistaa aiemmin katveeseen jääneiden toimijuuden muotojen, syiden ja päämäärien tunnistamisen. Suomessa – ja myös sen ulkopuolella – käydään akateemisia ja yhteiskunnallisia keskusteluja, joissa näiden nuorten miesten osallistumista yhteiskuntaan pidetään ongelmallisena joko määrältään tai laadultaan. Heidät kuvataan usein vähäisessä määrin osallisiksi, osallistuviksi tai politiikasta kiinnostuneiksi, ja sen sijaan huolestuttavilla tai häiritsevillä tavoilla käyttäytyviksi. Heidän läsnäolonsa vaikuttaa näin usein häiriötekijältä; riskiltä heille itselleen tai muille. Kyseisissä diskursseissa näitä nuorukaisia lähestytään usein suomalaisen yhteiskunnan Toisina, mikä jättää syrjään heidän omat kokemuksensa siitä sekä heidän toimijuuteensa. Oma lähestymistapani nuorten pakolaistaustaisten miesten toimijuuteen ammentaa antropologisesta teoriasta, jossa poliittisuus ymmärretään sosiaalista elämää ja käytäntöjä läpäisevänä ilmiönä, sekä antropologian ja feministisen uusmaterialismin kehittämistä toimijuuden teorioista. Ymmärrän toimijuuden sekä monitahoiseen subjektiviteettiin pohjaavana kykynä, joka ihmisillä läpikotaisin kulttuurisesti ja sosiaalisesti rakentuneina mutta myös resursoituina olentoina on, että materiaalisen kehon kykynä, joka kumpuaa suhteista toisiin kehoihin. Metodologisesti tutkimukseni nojaa etnografiseen kenttätyöhön, jota tein yli kahden vuoden ajan erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä – nuorisotiloilla, ammattiopistossa, vapaa-ajan toiminnoissa ja julkisessa kaupunkitilassa – sekä tiiviissä yhteistyössä viiden keskeisimmän tutkimukseni osanottajan kanssa. Kenttätyölläni oli kaksi fokusta: ensinnä, tarkka kehollisten koreografioiden havainnointi nuorten arkielämän kohtaamisissa, ja toiseksi, pitkäjänteinen sitoutuminen heidän omien elämänprojektiensa eteen tekemänsä työn ja reflektoinnin seuraamiseen. Ymmärtääkseni nuorten pakolaistaustaisten miesten poliittista toimijuutta selvitän väitöskirjassani, miten muut Suomessa asuvat kohtaavat heidät arkielämän erilaisissa tilanteissa, miten he reagoivat näissä kohtaamisissa heille tarjolla oleviin subjektipositioihin ja minkälaisia vaihtoehtoisia subjektipositioita he tavoittelevat. Ehdotan “arkisen poliittisen toimijuuden” käsitettä seuraavalle: 1) nuorten valppaudelle havaita heille arkielämässä tarjolla oleviin subjektipositioihin ujuttautuneita valtasuhteita, 2) heidän välittömille kehollisille strategioilleen, jotka tähtäävät näiden positioiden uudelleen järjestelyyn (usein hyvin hienovaraisesti), sekä 3) heidän pitkäntähtäimen projekteilleen, jotka raivaavat tilaa vaihtoehtoisille subjektipositioille. Tutkimukseni keskeiset löydökset rakentuvat tämän ehdotuksen pohjalle. Väitän ensinnä, että jokapäiväisissä kohtaamisissaan nuoret pakolaistaustaiset miehet asemoidaan erilaisiksi toistuvin ja moninaisin tavoin. Tässä on usein, vaikkakaan ei aina, kyse rodullistavista käytännöistä. Nuorille tarjotut subjektipositiot ovat erittäin usein kategorisoiva ja rajoittavia, minkä suhteen he ovat valppaita – joskaan eivät aina täysin tietoisesti. Toiseksi, jos nuorten pakolaistaustaisten miesten toimijuutta tarkastellaan heidän näkökulmastaan käsin, he osoittautuvat varsin aktiivisiksi toimijoiksi. He ovat alati valmiustilassa kohtaamisissaan suomalaisen yhteiskunnan ja sen muiden jäsenten kanssa, ja ponnistelevat vaikuttaakseen Toiseuttamiseen ja sen seurauksiin. He kamppailevat heille tarjolla olevista subjektipositioista pyrkien venyttämään, muuntamaan tai torjumaan niitä ja luomaan tilaa muille mahdollisuuksille. Tämä kamppailu tapahtuu kahdella tasolla: materiaalisen kehon ja sen välittömien strategioiden lihallisella ja vaistomaisella tasolla sekä tietoiseen reflektioon kykenevien ihmisyksilöiden intentionaalisten ja tulevaisuuteen suuntautuvien projektien tasolla. Nuorten käyttämien strategioiden ja edistämien projektien kirjo on laaja. Tutkimukseni lisää ymmärrystä toimijuuden mahdollisuuksista sellaisten nuorten kohdalla, jotka ovat marginaalisessa asemassa, vailla vaivattomasti tarjolla olevia tilaisuuksia poliittiseen toimijuuteen. Näin työni tarjoaa panoksensa toimijuuden käsitteellistämiseen uudelleen ja alleviivaa käsitteen merkittävyyttä antropologiassa ja yhteiskuntatieteissä laajemmin. Tutkimukseni korostaa myös etnografian vahvuutta tiedon tuottamisen menetelmänä yhdessä tutkimukseen osallistuvien kanssa. Väitöstutkimukseni esiintuoma, pakolaistaustaisten nuorten miesten kanssa tuotettu tieto kääntää osallistumis-diskurssin päälaelleen. Se ehdottaa, että suomalaisen yhteiskunnan pitäisi osallistua projektiin, johon tutkimukseni osanottajat ovat jo heittäytyneet: toisenlaisen yhteiskunnan toivomisen ja edistämisen projektiin, yhteiskunnan, jossa niin vähemmistöjen kuin enemmistöjen edustajat kohdataan avoimella, välittävällä ja kunnioittavalla tavalla.The driving question of my research is how young refugee background men try to affect their lives and possibilities. What issues emerge as problematic and important in their everyday lives, currently based in Finland yet transnationally interlinked, and how do they act upon them? By taking these questions as the premise of my research, I open a novel vantage point on the political agency of such young people. I do not define what is political—and how one is expected to carry out political acts—in advance, which enables me to inquire into what emerges as political in their lives and to recognize ways, reasons and aims of acting that have previously been blind spots. There are prominent academic and public discourses―in Finland, but also elsewhere―that describe these young men as having worryingly low levels of participation in society and little interest in politics, and as acting instead in disturbing or worrying ways. Their presence appears frequently as disorderly; a risk to others or to themselves. In these discourses, the young men tend to be approached as Others of Finnish society, which leaves their own experiences of society and their agency out of sight. My approach to the young men’s agency draws theoretically from anthropological conceptualizations of the political as pervasive in the practices and relations of social life, as well as from anthropological and feminist new materialist conceptualizations of agency. I understand agency both as a capacity of human beings with complex subjectivities―of fully culturally and socially constructed, but also resourced, beings―and as a capacity of material bodies, relating with other bodies. Methodologically, my research relies on the ethnographic fieldwork I carried out over a time span of over two years, both in various social settings―such as youth spaces, a vocational school, free-time activities and public city space―and in close- knit cooperation with five key research participants. My fieldwork had two foci: first, detailed observation of the young men’s bodily choreographies in everyday encounters, and, second, sustained engagement in their efforts and reflections regarding their own life projects. In order to understand the young men’s political agency, I inquire in this dissertation into how they are encountered by other Finnish (non-)citizens in the surroundings of their everyday lives, how they react to the subject positions proposed to them in these encounters, and what kind of alternative subject positions they aspire and work for. I suggest conceptualizing “mundane political agency” in the following way: 1) the young people’s attentiveness to power relations vested in the subject positions available to them in everyday situations, 2) their immediate bodily strategies that aim at reconfiguring these positions (however subtly), and 3) their long-term projects that aim to carve out alternative subject positions. Building on this proposition, my key findings are twofold. First, in their everyday encounters the young refugee background men are constituted as different recurrently and in multiple ways. These are often, but not always, directly linked to racialization. The subject positions proposed to them are strikingly often both categorizing and constricting, something to which they are attentive, if not always consciously aware. Second, if the political agency of refugee background young men is investigated from their vantage point, they appear to be highly active: dealing with Othering and its implications is all but perpetual. In their encounters with Finnish society and its other (non-)citizens the young men are almost incessantly alert. They struggle with the subject positions that are available for them and attempt to stretch, transform or reject them, or to carve out other possibilities. This struggle happens on two levels: the visceral level of the material body and its immediate choreographies, and at the level of the intentional, future-oriented projects of human beings capable of conscious reflection. The repertoire of strategies the young people deploy and of the projects they further is large. My research sheds light on the agentic capacities and strategies of young people in a disadvantaged situation where there is no readily available space for political agency. It thus contributes to new conceptualizations of agency and underlines the importance of the concept in anthropology and the social sciences at large. It also highlights the potency of ethnographic fieldwork as a method of producing knowledge together with research participants. The knowledge produced with young refugee background men brought forwards in the dissertation turns the tables on the discourse on participation. It suggests that Finnish society could and should participate in the project my research participants are engaged in: a project of desiring and working for another kind of society, one in which representatives of minorities as well as the majority are encountered in an open, caring, and respectful manner

Keho vastarinnan välineenä : la murga porteña

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielmassani tarkastelen sitä, kuinka keho on vallan ja vastarinnan leikkauspiste: se voi olla toisaalta vallan kohde ja toisaalta vastarinnan lähde. Tarkastelen tätä aihepiiriä käsittelemällä buenosaireslaista karnevaalitanssia murgaa eli la murga porteñaa, jonka erityispiirre on poliittisen kritiikin keskeisyys ryhmien toiminnassa. Osoitan, kuinka murgaajat käyttävät kehoaan tanssin, soiton ja laulun keinoin vastarinnan välineenä, ja kuinka toisaalta Buenos Airesin kaupunginhallituksen alainen karnevaalikomissio pyrkii kontrolloimaan ja organisoimaan murgaajien toimintaa sekä käyttämään sitä poliittisten ja kaupallisten tarkoitusperien tavoittelun välineenä. Keho nousee tässä neuvottelussa esiin kamppailun paikkana. Tutkielmani pohjautuu Buenos Airesissa vuonna 2006 tekemääni kenttätyöhön. Työni kesti lähes kolme kuukautta, heinäkuulta lokakuulle. Työskentelin yhteensä neljän murgaryhmän kanssa, ja lisäksi keräsin materiaalia kahden muun ryhmän toiminnasta. Seurasin ryhmien harjoituksia ja esityksiä, ja nauhoitin pitkiä keskusteluita kunkin ryhmän jäsenten kanssa. Näin keräämäni aineiston analyysissa käytän menetelminä sekä diskurssianalyysin keinoja että muita analyysimenetelmiä. Koska tarkasteluni kohteena on poliittinen vastarinta, tutkielmani kietoutuu kysymyksiin vallasta. Tässä joudun palaamaan kysymykseen yhteiskunnallisesta ja poliittisesta tilanteesta Argentiinassa. Argentiina ja sen poliittinen kulttuuri kantaa edelleen kaoottisen historiansa ja sotilasdiktatuurien perintöä. Korruptoitunutta ja nepotistista järjestelmää ylläpidetään repressiivisellä vallankäytöllä ja pelolla. Ongelmaksi vallanpitäjille on kuitenkin osoittautunut hegemonian ja siten heidän toimintansa legitimiteetin hauraus: argentiinalaiset ovat alkaneet yhä laajemmassa rintamassa kyseenalaistamaan taloudellis-poliittisen eliitin toiminnan maassaan. Tästä syystä vallassa olevat joutuvat hakemaan toisenlaisia kansalaistensa hallinnan keinoja: kurinpidollisia hallinnan keinoja. Tämä näkyy myös murgaryhmien kohtaamassa todellisuudessa. Nojaan tutkielmassani erityisesti Michel Foucault'n kurinpitovaltaa koskevaan teoriaan (Foucault 1980, 1991) ja tämän teorian pohjalta kriittisesti rakentavaan kirjallisuuteen (esimerkiksi Allen Feldman 1991). Tutkielmassani osoitan, että murgat kohtaavat Argentiinassa paitsi repressiivistä, väkivaltaisesti suoraan kehoon kohdistuvaa valtaa, myös kurinpitovaltaa. Tämä valta materialisoituu karnevaalikomission toiminnassa: sen luomissa säännöissä ja kriteereissä, jotka murgaryhmien tulee täyttää toimintamahdollisuutensa säilyttääkseen. Ns. itsenäiset murgaryhmät ovatkin kieltäytyneet ongelmien uhallakin yhteistyöstä komission kanssa, mikä tutkielmassani osoittautuu merkitykselliseksi vastarinnan teoksi. Tarkastelen sitä, kuinka repressio ja kurinpitovalta kohdistuvat kehoon, ja kuinka murgaajat käyttävät kehojaan vastarinnan välineinä. Tapani tarkastella kehoa pohjautuu antropologiseen keskusteluun kehosta, josta nostan keskeiseksi lähteeksi Bruce Kapfererin (1997) näkemyksen kehosta ja tietoisuudesta

Koivusellun amiinikatalysoitu HOCl-käsittely

The presence of hexenuronic acid (HexA) in pulp is disadvantageous. It has been found to cause an increased consumption of electrophilic bleaching chemicals, scaling in bleaching equipment and aid in the yellowing of pulp/paper, among others. Although methods such as hot acid hydrolysis exist with which to remove HexA, tertiary amine catalysis may have the potential to provide an alternative and equally, if not more, efficient method. The first objective of this work was to explore the possibility of using the tertiary amine, 1,4-diazabicyclo(2.2.2]octane (Dabco), to catalyse the removal of hexenuronic acid using hypochlorous acid. The second objective was to determine the possibility of bleaching oxygen delignified birch pulp to full brightness using two four-stage bleaching sequences. The sequences that were the focus of this thesis were A-EOP-D1-P and Dabco/H-EOP-D1-P. The sequence used as a reference was D0-EOP-D1-Ep-D2. The theoretical section of this thesis will describe the different components of wood, provide an introduction on kraft pulping and bleaching, describe the benefits of hexenuronic acid removal and will introduce the concept of tertiary amine catalysis. In the experimental section, two major topics were considered. The first of these was the optimization of the use of Dabco according to four key parameters; temperature, active chlorine charge, Dabco dosage and ph. The second was the exploration of the two four stage bleaching sequences already mentioned. It was found that Dabco was capable of extensively increasing the HexA removal potential of hypochlorous acid through a chlorammonium cation formed between Dabco and hypochlorous acid. The system was also capable of removing lignin from the pulp. As of yet, the four-stage bleaching sequences explored in this thesis were not able to bleach the oxygen delignified birch pulp to full brightness.Massankeiton aikana muodostuva heksenuronihappo (HexA) on haitallista sillä se lisää elektrofiilisten valkaisukemikaalien kulutusta, aiheuttaa valkaisulaitteiston likaantumista sekä massan/paperin jälkikellertymistä. Olemassa olevien keinojen lisäksi tertiäärinen amiinikatalyysi voi tarjota HexA:n poistamiseen vähintään yhtä tehokkaan vaihtoehtoisen menetelmän. Tämän työn tavoitteena oli tutkia tertiäärisen amiinin, 1,4-diatsabisyklo[2.2.2]oktaani (Dabco), ja alikloorihapokkeen yhdistelmän katalyyttisia vaikutuksia HexA:n poistossa. Toisena tavoitteena oli selvittää mahdollisuus valkaista happidelignifioitua koivumassaa täyteen vaaleuteen käyttämällä kahta nelivaiheista valkaisusekvenssiä. Työn teoriaosassa perehdytään puun eri komponentteihin, sulfaattisellun valmistuksen ja valkaisun perusteisiin, heksenuronihapon poistamisen hyötyihin sekä tertiääriamiinikatalyysin perusteisiin. Työn kokeellisessa osassa Dabcon käyttöä HexA:n poistossa optimoitiin neljän päämuuttujan avulla: Lämpötila, aktiivikloorin annostus, Dabcon annostus sekä pH. Työssä ilmeni, että klorammonium kationin, jota syntyy Dabcon ja alikloorihapokkeen välisessä reaktiossa, avulla on mahdollista vaikuttaa HexA:n määrään massassa. Samalla pystyttiin myös vähentämään ligniinin määrää massassa. Kokeellisessa osassa tarkasteltiin myös kahta valkaisusekvenssiä, A-EOP-D1-P ja Dabco/H-EOP-D1-P, Referenssisekvenssinä käytettiin D0-EOP-D1-Ep-D2. Näillä valkaisusekvensseillä ei kuitenkaan tämän työn reunaehdoilla pystytty valkaisemaan happidelignifioitua koivumassaa täyteen vaaleuteen

Selluloosapohjaisten materiaalien kaksiulotteinen järjestyminen

The objective of this thesis was to systematically investigate the two dimensional assembly of cellulose-based materials and the two dimensional response to various external stimuli. The motivation of studying such materials is the ever increasing trend in materials science to substitute synthetic polymers for greener materials. Studies such as the one presented here are essential to understand the fundamental behaviours and characteristics of bio-based polymers and to be able to utilize them in new functional materials. Trimethylsilyl cellulose (TMSC), cellulose triacetate (CTA), cellulose acetate propionate (CAP) and cellulose acetate butyrate (CAB) were extensively studied by means of Langmuir-Schaefer deposition. The formation of nanostructures on the surface of solid substrates as a result of monolayer transfer from the air/water interface was investigated using substrates of varying total surface free energy. It was established that for TMSC, a decrease in substrate surface energy resulted in progressive dewetting of the transferred film, which eventually led to the formation of dendritic fractals. A similar pattern was not detected in the films of CTA, CAP and CAB however, it was found that the acetate and residual hydroxyl group content of the cellulose esters played a key role in the morphologies of the ultrathin films. The morphology of the cellulose derivative films could be tuned by regeneration, exposure to water or by altering film deposition surface pressure. The behaviour of the cellulose esters upon compression at the air/water interface was also thoroughly scrutinized by monitoring surface pressure-area Langmuir isotherms with a fast and slow compression. Results revealed the behavioural differences in monolayer assembly as a function of compression rate. The intricate relationship between cellulose-based materials and water was also studied using cellulose in its native form. The water vapour sorption behaviours of ultrathin films of cellulose nanocrystals (CNCs) and regenerated amorphous cellulose (from TMSC) along with films with a combination of both were studied using a quartz crystal microbalance with dissipation monitoring (QCM-D) and spectroscopic ellipsometry (SE). Quantitative analysis of the results showed that hydration of CNC networks occurs through the envelopment of the individual crystals by three monolayers of water. The water vapour response of the cellulose films became unexpectedly complex when CNCs were mixed with amorphous cellulose. Relative humidity studies showed that the crystalline/amorphous ratio of films containing both types of cellulose played a critical role in water vapour adsorption. Adsorption in films with a similar ratio to that prevalent in the woody plant cell wall (~50/50) was promoted by the addition of CNCs, whereas in predominantly amorphous films it was inhibited.Työn tarkoituksena oli tutkia systemaattisesti selluloosapohjaisten materiaalien kaksiulotteista järjestymistä sekä kaksiulotteisten rakenteiden vastetta erilaisissa olosuhteissa. Synteettisten materiaalien korvaaminen uusiutuvilla luonnonmateriaaleilla oli yksi tutkimuksen kantavista motiiveista. Luonnonpolymeerien uusien rakenteiden ja niiden käyttäytymisen perustutkimus on välttämätöntä, jotta biopohjaisia polymeerejä voitaisiin hyödyntää uusien toiminnallisten materiaalien valmistamisessa. Trimetyylisilyyliselluloosan (TMSC), selluloosatriasetaatin (CTA), selluloosa-asetaattipropionaatin (CAP) ja selluloosa-asetaattibutyraatin (CAB) järjestymistä Langmuir-Schaefer(LS)-menetelmän mukaisessa ohutkalvon kasvatuksessa kartoitettiin laajalti. Nanorakenteiden syntymistä siirrettäessä yhden molekyylikerroksen paksuinen ohutkalvo vesi/ilma-rajapinnalta kiinteälle substraatille tutkittiin muuntelemalla kiinteän alustan pintaenergiaa. Tulokset osoittivat, että alhaisemman pintaenergian alustat johtivat ohutkalvon vetäytymiseen (dewetting) pinnalla ja lopulta fraktaalirakenteiden muodostumiseen. Vastaavaa ilmiötä ei havaittu CTA:lla, CAP:llä eikä CAB:llä, mutta asetaattiryhmien sekä jäljellä olevien hydroksyyliryhmien merkitys kaksiulotteisten rakenteiden järjestymisessä pystyttiin osoittamaan varsin tarkasti. Selluloosajohdannaisten ohutkalvojen morfologiaa pystyttiin lisäksi ohjaamaan regeneroinnilla, altistamalla kalvo vedelle tai säätämällä LS-menetelmän pintapainetta. Selluloosaesterien (CTA, CAP ja CAB) käyttäytymistä vesi/ilma-rajapinnalla tutkittiin lisäksi puristamalla kalvoa eri nopeuksilla. Selluloosan käyttäytymistä vesiympäristössä tutkittiin myös käyttämällä luonnossa esiintyvää selluloosaa ohutkalvon rakennusaineena. Selluloosan natiivikiteestä koostuvia selluloosan nanokiteitä (CNC) ja TMSC:stä regeneroitua amorfista selluloosaa sekä näiden seoskalvoja altistettiin vesihöyrylle, ja ohutkalvoissa tapahtuvia muutoksia analysoitiin kvartsikidemikrovaa'alla (QCM-D) sekä spektroskooppisella ellipsometrillä (SE). Kvantitatiivinen tulosten tulkinta osoitti, että CNC-kalvoissa yksittäisen CNC:n ympärille rikastuu kolmen molekyylikerroksen paksuinen vesikerros. Ohutkalvojen vesihöyryvaste muuttui huomattavasti monimutkaisemmaksi CNC:stä ja amorfisesta selluloosasta koostuvissa seoskalvoissa. Kiteisen ja amorfisen selluloosan suhde oli kriittinen tekijä vesihöyryn adsorptiossa ohutkalvoihin suhteellisen kosteuden funktiona. Kun amorfinen/kiteinen -suhde oli samankaltainen kuin kasvin soluseinässä (~50/50), kiteisen selluloosan määrän suhteellinen kasvattaminen lisäsi vesihöyryn adsorption määrää. Jos taas kalvossa oli amorfista selluloosaa huomattavasti ylimäärin, CNC:n määrän kasvatus vähensi vesihöyryn adsorptiota

Bottom-up Assembly of Nanocellulose Structures

Nanocelluloses, both cellulose nanofibrils and cellulose nanocrystals, are gaining research traction due to their viability as key components in commercial applications and industrial processes. Significant efforts have been made to understand both the potential of assembling nanocelluloses, and the limits and prospectives of the resulting structures. This Review focuses on bottom-up techniques used to prepare nanocellulose-only structures, and details the intermolecular and surface forces driving their assembly. Additionally, the interactions that contribute to their structural integrity are discussed along with alternate pathways and suggestions for improved properties. Six categories of nanocellulose structures are presented: (1) powders, beads, and droplets; (2) capsules; (3) continuous fibres; (4) films; (5) hydrogels; and (6) aerogels and dried foams. Although research on nanocellulose assembly often focuses on fundamental science, this Review also provides insight on the potential utilization of such structures in a wide array of applications.Peer reviewe

”Me ollaan tavallisia ihmisiä, mitä eroa onko muslimi vai ei!”

publishedVersionNon peer reviewe

Über die Jahreszeitlichen Variationen im Nährstoffgehalt der leber

vokKirjasto Aj-