Suhtautuminen kriisinhallintaoperaatioihin jakaa maavoimia

This article focuses on the culture of the recruitment and selection for the international crisis management operations within the Finnish Defence Forces. e aim of the study was to understand the recruitment and selection process of personnel experienced by the applicants and recruiters. e data was collected through semi-structured interviews from nine (N=9) army o cers served in the UNIFIL III (Lebanon) during years 2013–2014 and through an open questionnaire in 2015 from the recruitment personnel of the human resource (HR) sections (N=21) located in the all Bridages of the Finnish Army.The results showed that the current recruitment process requires the applicant’s activity and ability to take advantages of the opportunities found in the process. In addition, the study showed that personnel attitudes towards crisis management tasks can be interpreted to re ect two separate and distinct organizational subcultures; crisis-management-orientation appeared to be encouraging and supporting applicants, while domestic-orientation appeared for them as resistance. In conclusion, to ensure the quality of the recruitment 1) the recruitment process should be made more open and transparent, 2) the ow of information should be straightforward, 3) the applications of the selection criteria should be clari ed as well as, 4) di erent approaches towards crisis management need to be harmonized. is article is based on CPT Niemelä’s Master’s thesis on Finnish National Defence University in 2016

A test of the effort equalization hypothesis in children with cerebral palsy who have an asymmetric gait

Healthy people can walk nearly effortlessly thanks to their instinctively adaptive gait patterns that tend to minimize metabolic energy consumption. However, the economy of gait is severely impaired in many neurological disorders such as stroke or cerebral palsy (CP). Moreover, self-selected asymmetry of impaired gait does not seem to unequivocally coincide with the minimal energy cost, suggesting the presence of other adaptive origins. Here, we used hemiparetic CP gait as a model to test the hypothesis that pathological asymmetric gait patterns are chosen to equalize the relative muscle efforts between the affected and unaffected limbs. We determined the relative muscle efforts for the ankle and knee extensors by relating extensor joint moments during gait to maximum moments obtained from all-out hopping reference test. During asymmetric CP gait, the unaffected limb generated greater ankle (1.36 +/- 0.15 vs 1.17 +/- 0.16 Nm/kg, p = 0.002) and knee (0.74 +/- 0.33 vs 0.44 +/- 0.19 Nm/kg, p = 0.007) extensor moments compared with the affected limb. Similarly, the maximum moment generation capacity was greater in the unaffected limb versus the affected limb (ankle extensors: 1.81 +/- 0.39 Nm/kg vs 1.51 +/- 0.34 Nm/kg, p = 0.033; knee extensors: 1.83 +/- 0.37 Nm/kg vs 1.34 +/- 0.38 Nm/kg, p = 0.021) in our force reference test. As a consequence, no differences were found in the relative efforts between unaffected and affected limb ankle extensors (77 +/- 12% vs 80 +/- 16%, p = 0.69) and knee extensors (41 +/- 17% vs 38 +/- 23%, p = 0.54). In conclusion, asymmetric CP gait resulted in similar relative muscle efforts between affected and unaffected limbs. The tendency for effort equalization may thus be an important driver of self-selected gait asymmetry patterns, and consequently advantageous for preventing fatigue of the weaker affected side musculature.Peer reviewe

Evaluation of the Finnish National Biodiversity Action Plan 1997-2005

The results of the evaluation of the Finnish National Biodiversity Action Plan 1997-2005 indicate clear changes towards better consideration of biodiversity in the routines and policies of many sectors of the administration and economy. There are many indications that actors across society have recognized the need to safeguard biodiversity and have begun to adjust their practices accordingly. Several concrete measures have been undertaken in forests, agricultural habitats and in other habitats significantly affected by human activities. Biodiversity research has expanded significantly and the knowledge of Finland´s biological diversity has increased. In general, the Action Plan has supported public discussion of the need to safeguard biodiversity and this discussion has resulted in more positive attitudes towards nature conservation.So far, however, the implemented measures have not been sufficiently numerous or efficient to stop the depletion of original biological diversity. Many habitats remain far from their original state. More species will become endangered in the immediate future unless more effective and far-reaching measuresare taken. The objective of the EU to halt the decline of biodiversity by 2010 will not be achieved given the current development. Although the deterioration in biodiversity may have slowed down in several cases, many economic activities continue to have a negative impact on biodiversity. The scale of these activities is normally greater than that of the measures taken to manage and restore biodiversity.The evaluation focused on detecting changes in the administration of key sectors, analysing the recent development of biodiversity and observing interlinkages between these two. The analysis of administrative measures was based on interviews and on examining policy documents, reports and other relevant literature. The analysis covered changes in the administration of nature conservation, forestry,  agriculture, land use and regional and development cooperation. The analysis of the development of biodiversity was based on employing 75 pressure, state, impact and response indicators. There were 5 to 15 indicators for each of the nine major habitat types of Finland.Three separate case studies were made to provide further insights into some key issues: 1) A GISanalysis was made of the development of land use patterns in North Karelia and south-west Finland between 1990 and 2000, 2) two scenarios on the development of forest structure in North Karelia until 2050 were developed using a special MELA-model and 3) the cost-effectiveness of the agri-environmental support scheme was examined by comparing different land allocation choices and their effects on biodiversity on an average farm in southern Finland. The evaluation also paid special attention to the role of research in safeguarding biodiversity and reflected Finnish experiences against an international background

Poor long-term outcome in acute coronary syndrome in a real-life setting: Ten-year outcome of the TACOS study

Background: Long-term outcome of the three categories of acute coronary syndrome (ACS) in real-life patient cohorts is not well known. The objective of this study was to survey the 10-year outcome of an ACS patient cohort admitted to a university hospital and to explore factors affecting the outcome.Methods: A total of 1188 consecutive patients (median age 73 years) with ST-elevation myocardial infarction (STEMI), non-ST-elevation myocardial infarction (NSTEMI) or unstable angina pectoris (UA) in 2002–2003 were included and followed up for ≥ 10 years.Results: Mortality for STEMI, NSTEMI and UA patients during the follow-up period was 52.5%, 69.9% and 41.0% (p < 0.001), respectively. In multivariable Cox regression analysis, only age and creatinine level at admission were independently associated with patient outcome in all the three ACS categories when analyzed separately.Conclusions: All the three ACS categories proved to have high mortality rates during long-term followup in a real-life patient cohort. NSTEMI patients had worse outcome than STEMI and UA patients during the whole follow-up period. Our study results indicate clear differences in the prognostic significance of various demographic and therapeutic parameters within the three ACS categories

Virkatien vai keittiön kautta? : maavoimien nuorten upseerien rekrytointi sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin

Tutkimuksen tavoitteena oli havainnoida, kuvailla ja tulkita Puolustusvoimien palkatun henkilökunnan käsityksiä kriisinhallintahenkilöstön rekrytoinnista. Kriisinhallintahenkilöstön rekrytointiprosessille oman ominaispiirteensä luovat Puolustusvoimille asetettu tehtävä kriisinhallintatehtäviin osallistumisesta, hakijoiden vapaaehtoisuus sekä henkilöstön sisäinen liikkuvuus. Jokainen kriisinhallintatehtävään valittu työntekijä on poissa kotimaan tehtävästä kriisinhallintapalveluksensa ajan. Rekrytointeja valmistellaan Maavoimien esikunnan henkilöstöosastolla ja valmisteluun osallistuu lisäksi hakijan esimiehiä eri organisaatiotasoilta. Tässä tutkimuksessa rekrytointia lähestytään puolustusvoimien organisaatiokulttuurin näkökulmasta. Tutkimusongelmana oli ”Millaisia alakulttuureja kriisinhallintahenkilöstön rekrytointiin liittyvät käsitykset ilmentävät?”. Lukuisista kriisinhallintaan liittyvistä tutkimuksista huolimatta Puolustusvoimien kriisinhallintahenkilöstön valintoihin johtanutta rekrytointiprosessia ei ole aiemmin tutkittu. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kuinka rekrytointiprosessi toteutuu hakijoiden ja rekrytoijien kokemusten perusteella sekä perehdyttiin rekrytointiprosessia käsitteleviin Puolustusvoimien sisäisiin ohjeistuksiin ja käskyihin. Aineistonkeruu toteutettiin vuoden 2015 aikana haastattelemalla yhdeksää kriisinhallintatehtävissä palvellutta nuorta upseeria, ja selvittämällä rekrytointihenkilöstön käsityksiä kyselylomakkeen avulla. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä, johon sisältyi määrällisiä osioita. Lisäksi haastateltiin rekry-tointien keskeistä asiantuntijaa Maavoimien esikunnan henkilöstöosastolta. Tutkimustulosten mukaan kriisinhallintatehtäviin suhtautuminen voidaan jakaa kahteen eri alakulttuuriin, kriisinhallintaorientaatioon ja kotimaaorientaatioon. Kriisinhallintaorientaatio näyttäytyy kannustavana ja hakijaa tukevana, kun taas kotimaaorientaatio näyttäytyy nuoren upseerin kokemana vastustuksena. Vastustus näyttäytyy tiedonkulun ongelmina, kotimaan tehtävän tärkeyden ylikorostumisena ja epämääräisyytenä. Johtopäätöksenä todetaan nykyisen rekrytointiprosessin edellyttävän hakijalta ennen kaikkea omaa aktiivisuutta ja taitoa käyttää hyväkseen rekrytointiprosessin suomia mahdollisuuksia. Rekrytointiprosessista tulisi tehdä avoimempi ja läpinäkyvämpi, ja tiedonkulun tulisi olla suoraviivaisempaa. Rekrytoinnin laadun varmentamiseksi organisaation suhtautumista kriisinhallintatehtäviin tulisi yhdenmukaistaa ja valintakriteerien soveltamiskäytäntöjä tulisi selkeyttää. Lisäksi rekrytoinnin onnistumisen seurannasta tulisi tehdä kiinteä osa rekrytointia

”Käske jotain, käske heti” : suomalaisten tulikasteveteraanien ääritilannejohtajuus 2000-luvulla

Suomalaiset vapaaehtoiset reserviläiset ja palkattu henkilöstö ovat osallistuneet vaativan sotilaallisen kriisihallinnan tehtäviin 2000-luvulla toistuvasti. Heille on kertynyt niin kutsutun rauhanturvakokemuksen lisäksi myös poikkeusolojen organisaatiolle arvokasta taistelukokemusta kymmenistä taisteluista, joissa arviolta noin viisisataa suomalaista on saanut tulikasteensa. Tulikaste- ja taistelukokemuksen systemaattinen hyödyntäminen on elintärkeää ammatti- ja reserviläisjohtajien osaamiselle valmistauduttaessa tulevaan sotaan. Tutkimusongelmana on, millaisia kokemuksia suomalaisilla sotilaallisen kriisinhallinnan tulikasteveteraaneilla on tulikasteessa ja taistelukosketuksessa ilmenneestä ääritilannejohtamisesta? Tässä tulikasteveteraanien (n=7) teemahaastatteluihin perustuvassa fenomenologisorientoituneessa laadullisessa tutkimuksessa analysoitiin ääritilannekontekstissa ilmennyttä johtamista laadullisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksen teoria sidottiin Hannahin ym. (2009) äärikontekstiteoriaan ja Grintin (2008) kolmitasoiseen johtamisen teoreettiseen malliin. Johtamista tarkasteltiin kolmesta eri näkökulmasta, joita olivat johtajuus (leadership), asioiden johtaminen (management) ja ääritilannejohtaminen (command). Tutkimuksen tulokset osoittivat, että suomalaiset tulikasteveteraanit olivat kokeneet tulikasteensa pääosin hyvin henkisesti ja koulutuksellisesti valmistautuneena, pääsääntöisesti osana monikansallista joukkoa. Haastateltavat olivat osallistuneet yhteensä lähes kolmeenkymmeneen eri tulitaisteluun, joiden aktiiviset vaiheet kestivät keskimäärin 4–6 tuntia. Tulikasteeseen valmistautumisessa korostuivat henkilöstövalintojen mukauttaminen, materiaalinen valmistautuminen, perustaistelumentelmien harjoituttaminen ja henkinen valmentautuminen. Taistelun aikana korostuivat perustaistelumenetelmien ja ensikomennon merkitys, johtajan olemuksen ja viestinnän rauhallisuus, toiminta- ja päätöksentekokyvyn säilyttäminen sekä tilannetiedon jakamisen käytänteet. Taisteluiden päätyttyä jälkitoimien johtamisessa korostuivat joukon toiminnan jatkuvuuden turvaaminen ja palautuminen taisteluista ja operaatioista. Tulikastekokemuksen myötä tulikasteveteraanit kokivat taistelustressin oireiden kirjoa ja ammatti-identiteettinsä vahvistumista. Tulikasteveteraanit kuvailivat keskinäisiä sopimuksiaan olla puhumatta taistelutapahtumista ulkopuolisille välttääkseen leimautumista. Palattuaan operaatiosta he osallistuivat aktiivisesti seuraavien rotaatioiden koulutukseen ja järjestivät itseohjautuvasti erilaisia koulutustilaisuuksia ammattisotilaille. Tutkimus osoitti, että sotatieteellisen tutkimuksen ytimessä oleva tulikaste-käsite on edelleen relevantti. Vakiintunut sotaveteraani-käsite ei ole riittävän erottelukykyinen, vaan sen rinnalle tarvitaan tulikasteveteraani-käsite. Tutkimus myös osoitti, että suomalaisten 2000-luvun tulikastekokemuksia ei ole systemaattisesti aiemmin kerätty. Ilmiötä koskevassa jatkotutkimuksessa on selvitettävä tieteellisesti suomalaisten tulikasteveteraanien kokemuksia ja luotava pysyvät järjestelyt operatiivistaktisten havaintojen keräämiseksi kotiinpaluutilaisuuksien yhteydessä

Long-term outcome of pre-specified ECG patterns in acute coronary syndrome

acceptedVersionPeer reviewe