The scaling relation between galaxy luminosity and WHIM density from EAGLE simulations with application to SDSS data

This paper presents an updated scaling relation between the optical luminosity density (LD) of galaxies in the r band and the density of the warm-hot intergalactic medium (WHIM) in cosmic filaments, using the high-resolution EAGLE simulations. We find a strong degree of correlation between the WHIM density and the galaxy luminosity density, resulting in a scaling relation between the two quantities that permits us to predict the WHIM density of filaments with a scatter of less than 1/2 dex in a broad range of smoothed filament luminosity densities. In order to estimate the performance of the simulation-based calibration of the LD-WHIM density relation, we applied it to a sample of low-redshift filaments detected with the Bisous method in the Legacy Survey SDSS DR12 data. In the volume covered by the SDSS data, our relation predicts a WHIM density amounting to 31 +/- 7 +/- 12 per cent (statistical errors followed by systematic) of cosmic baryon density. This agrees, albeit within the large uncertainties, with the current estimates of the cosmological missing baryon fraction, implying that our LD-WHIM density relation may be a useful tool in the search for the missing baryons. This method of analysis provides a new promising avenue to study the physical properties of the missing baryons, using an observable that is available for large volumes of the sky, complementary and independent from WHIM searches with absorption-line systems in the FUV or X-rays.</p

Effect of remdesivir post hospitalization for COVID-19 infection from the randomized SOLIDARITY Finland trial

We report the first long-term follow-up of a randomized trial (NCT04978259) addressing the effects of remdesivir on recovery (primary outcome) and other patient-important outcomes one year after hospitalization resulting from COVID-19. Of the 208 patients recruited from 11 Finnish hospitals, 198 survived, of whom 181 (92%) completed follow-up. At one year, self-reported recovery occurred in 85% in remdesivir and 86% in standard of care (SoC) (RR 0.94, 95% CI 0.47-1.90). We infer no convincing difference between remdesivir and SoC in quality of life or symptom outcomes (p > 0.05). Of the 21 potential long-COVID symptoms, patients reported moderate/major bother from fatigue (26%), joint pain (22%), and problems with memory (19%) and attention/concentration (18%). In conclusion, after a one-year follow-up of hospitalized patients, one in six reported they had not recovered well from COVID-19. Our results provide no convincing evidence of remdesivir benefit, but wide confidence intervals included possible benefit and harm.Peer reviewe

MEAN Software Stack : MEAN-stack and its relative strengths and weaknesses relative to its competitors

The purpose of this thesis was to research the features and the relative strengths and weaknesses of MEAN software stack compared to its competitors. The thesis didn’t have a commissioner and instead was done in intent to grow the expertise and knowledge base of the author. The thesis showcases the different components of MEAN-stack and their individual functions and showcases the function of the software stack in form of a simple documented application. MEAN-stack is a highly popular single-page web-application software stack that provides fast prototyping and development speed. Its use of Node.js JavaScript runtime environment enables it to serve large number of concurrent clients efficiently. Compared to its competitors like MERN-stack, which uses a distinct client-side framework compared to MEAN, MEAN offers more complete and faster to operate set of tools for single-page web-application development at the cost of longer time required to gain proficiency in them. MEAN is also more processing and network transfer intensive to the web-application clients because of its more complete, bulkier initial toolset compared to MERN stack´s more modular one

Hengitysharjoitukset ahdistus- ja stressioireiden hoidossa

Tässä opinnäytetyössä käsitellään hengitysharjoitusten hyötyjä ahdistus- ja stressioireiden hoidossa. Hengitysharjoituksia tarkastellaan sekä psyykkisestä että fyysisestä näkökulmasta, huomioiden hengityksen kokonaisvaltainen vaikutus ihmiseen. Hengitysharjoituksista voi olla hyötyä ahdistus- ja stressioireiden hoidossa. Opinnäytetyö oli toiminnallinen. Opinnäytetyön tarkoitus oli, että hengitysharjoituskoulutuksen käytyään terveydenhuollon ammattilaiset hyödyntävät hengitysharjoituksia työssään. Opinnäytetyön tavoite oli lisätä tietoisuutta hengitysharjoituksista ja niiden vaikutusmekanismeista ahdistus- ja stressioireiden hoidossa. Opinnäytetyön tehtävä oli luoda terveydenhuollon ammattilaisille koulutus matalan kynnyksen hengitysharjoituksista. Koulutuksen arvioi seitsemän sairaanhoitajaa, jotka kokivat koulutuksen lisänneen heidän valmiuksiaan hyödyntää hengitysharjoituksia työssään. Opinnäytetyön prosessin aikana havaittiin, että hengitysharjotuksia on tutkittu melko vähän suhteessa ahdistus- ja stressioireisiin. Jatkossa voitaisiin tutkia esimerkiksi palleahengityksen yhteyttä ihmisten subjektiiviseen kokemukseen heidän ahdistus- ja stressioireistaan sekä hengitysharjoitusten vaikuttavuutta ahdistus- ja stressioireiden hoidossa lääkehoidon rinnalla.This thesis discusses the benefits of breathing exercises as a part of treating stress and anxiety symptoms. Breathing exercises are viewed from the perspectives of both physical and mental health, while also considering the comprehensive effect of respiration to a person’s health. Breathing exercises may be useful when treating anxiety and stress symptoms. This thesis was practice-based. The purpose was to help health care professionals utilize breathing exercises in their work. The aim of this thesis was to raise awareness of breathing exercises and their mechanisms in treatment of anxiety and stress symptoms. The task of this thesis was to produce a low-threshold training of breathing exercises for nursing professionals. The training was evaluated by seven registered nurses who saw that the training increased their skills in using breathing exercises as a part of their job. During the thesis process it was detected that there are only few studies regarding breathing exercises in relation to anxiety and stress symptoms. Possible topic for future researche could be how people subjectively experience the effect of diaphragmatic breathing on their symptoms of anxiety and stress. The effectiveness of breathing exercises when applied alongside psychotropic medication could also be researched

Natura 2000-alueen hoito- ja käyttösuunnitelma : Hällämönharju ja Valkeiskangas

Hällämönharjun ja Valkeiskankaan harjualue kuuluu Natura 2000-verkostoon luontodirektiivin mukaisena SAC-alueena (Special areas of Conservation) eli erityisten suojelutoimien alueena. Natura-alue sijaitsee Pohjois-Savon ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien rajalla Vieremän ja Pyhännän kuntien alueella ja sen kokonaispinta-ala on n. 1406 ha. Alue kuuluu myös valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Hällämönharjun, Linnaharjun ja Ison Ahvenjärven harjuselänteiden sekä Valkeiskankaan harjumetsät yhdessä Luvejoen latvahaarojen ja purojen kanssa muodostavat monipuolisen kokonaisuuden. Natura-alueen suojelun perusteena olevia luontotyyppejä ovat harjumetsät, luonnonmetsät, lehdot, puustoiset suot, vaihettumis- ja rantasuot, lähteet ja lähdesuot, humuspitoiset järvet ja lammet, karut kirkasvetiset järvet, luonnontilaiset jokireitit ja pikkujoet ja purot. Harjuselänteiden paahdeympäristöissä kasvaa edustavaa harjukasvillisuutta, kuten kangasajuruohoa, kanervisaraa ja kissankäpälää. Natura-arvojen ohella alueella on merkittäviä maisemallisia arvoja varsinkin Hällämönharjun, Linnaharjun ja Ison Ahvenjärven pitkittäisharjualueilla. Natura-alueen maa-alueiden suojelun toteutustapana on maa-aineslaki ja vesialueiden vesilaki. Maankäyttömuodoista tärkeimpiä ovat metsänhoito, pohjavedenotto, luonnonsuojelu ja virkistyskäyttö. Alueen metsiä voidaan hoitaa pääsääntöisesti metsälain mukaisesti, kun suojelun perusteena olevia luonnonarvoja (Natura-luontotyypit) ei merkittävästi heikennetä. Harjumetsät-luontotyypin metsät kattavat noin 80 % Natura-alueen pinta-alasta. Nämä metsät on jaettu neljään luokkaan luontotyypin edustavuuden mukaan ja niille on suositeltu erilaisia metsänkäsittelymenetelmiä. Pohjavesialueen vettä käytetään viiden kunnan alueella. Noin 127 hehtaaria (9%) alueesta on suojeltu. Virkistyskäyttöä palvelevat Linnaharjulla sijaitseva kota ja n. 4 km luontopolku sekä Ison Ahvenjärven ympäristössä kulkeva n. 8 km luontopolku, 3 laavua, nuotiopaikka ja kota. Tässä hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetään Natura-alueen luonnon nykytila, hoidon ja käytön tavoitteet käyttömuodoittain, mahdolliset hoitokohteet ja -menetelmät sekä seurantaohjelma. Hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteena on yhteen sovittaa eri käyttömuodot ja turvata Natura-alueen luonnonarvojen säilyminen. Saavutettavuus tarkistettu

Pohjois-Karjalan maakunnan ilmanlaadun bioindikaattoriseuranta vuonna 2010

Ilmanlaatua on seurattu Pohjois-Karjalan alueen kunnissa 1980-luvulta lähtien käyttäen ilmentäjinä havupuita ja niiden rungoilla kasvavia jäkäliä. Vuonna 1998 seuranta toteutettiin ensimmäisen kerran koko maakunnan laajuisena. Vuonna 2010 ilmanlaatua arvioitiin männyn epifyyttijäkälien esiintymisen ja kunnon sekä sammalten ja neulasten alkuainepitoisuuksien perusteella koko Pohjois-Karjalan maakunnan alueella. Tutkimusalueen päästömäärät ovat laskeneet selvästi 1980- ja 1990-luvuilta 2000-luvulle tultaessa, mutta 2000-luvulla etenkin rikkidioksidien ja hiukkasten päästökehitys on ollut aaltomaista. Myös liikenteen rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten päästöt ovat vähentyneet selvästi tarkasteluajanjaksolla. Ilmasta mitattujen epäpuhtauksien pitoisuudet ovat pääasiassa laskeneet 2000-luvulle tultaessa verrattuna 1980- ja 1990-lukuihin. Tutkimusalueen suurimmat päästölähteet sijaitsevat Joensuussa, Lieksassa ja Kiteellä. Ilman epäpuhtauksien vaikutukset ilmanlaatua kuvaaviin jäkälämuuttujiin olivat koko Pohjois-Karjalan maakunnan mittakaavassa lieviä ja erityisesti taustaalueilla vaikutukset olivat hyvin vähäisiä. Päästölähteiden ympäristössä vaikutukset olivat selvempiä, mutta laajuudeltaan melko pieniä. Terveintä sormipaisukarvetta tutkimusalueella kasvoi Kesälahdella, paikoin Kiteellä, Joensuun kaupungin alueella Tuupovaarassa ja Kiihtelysvaarassa, Ilomantsissa sekä Valtimon ja Nurmeksen pohjoisosissa. Vaurioituneinta sormipaisukarve oli Joensuun keskustaajamasta Hammaslahteen ulottuvalla vyöhykkeellä, Juuan kunnan keskiosassa ja Nurmeksen keskustaajamasta Valtimon kunnan eteläosaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Tutkimusalueen pohjoisosissa jäkälälajisto oli laajalti luonnontilaista ja etelä- ja keskiosassa lievästi köyhtynyttä. Monipuolisin ja luonnontilaisin jäkäläyhteisö tutkimusalueella oli Kesälahden, Kontiolahden ja Valtimon kuntien alueella ja köyhtynein puolestaan Joensuun, Kiteen ja Rääkkylän alueella. Korkeimmat sammalten alkuainepitoisuudet tutkimusalueella määritettiin päästölähteiden läheisyydestä. Tilastollisten analyysien perusteella tutkimusalueelta löydettiin merkittävimmät raskasmetallien ja muiden alkuaineiden päästölähteet, joita olivat lämpölaitokset sekä kaivokset ja kaivostuotteiden jatkojalostuslaitokset. Tulosten perusteella sammalten raskasmetallipitoisuudet Pohjois-Karjalassa edustavat suhteellisen puhtaan tausta-alueen pitoisuuksia. Kuusen harsuuntuminen oli Pohjois-Karjalassa tilastollisesti merkitsevästi vähäisempää kuin muualla maan eteläosissa. Männyn harsuuntuminen ei poikennut muun Etelä-Suomen arvoista. Erilaiset tuhot ja puiden ikä selittävät suuren osan havupuiden harsuuntumisen vaihtelusta. Neulasten rikkipitoisuuksissa ei ollut tapahtunut merkittävää muutosta tutkimusalueen merkittävimpien päästölähteiden läheisyydessä vuoden 1998 tutkimukseen verrattuna, kun otetaan huomioon neulashavaintoalojen toisistaan poikkeava sijoittelu eri tutkimusvuosina. Verrattuna vuonna 1998 toteutettuun tutkimukseen, sormipaisukarpeen vauriot olivat hieman kasvaneet, levä yleistynyt ja ilman epäpuhtauksille herkät lajit harvinaistuneet tutkimusalueella, mutta kokonaisuudessaan muutokset vuosien välillä olivat lieviä. Vaurioituneimman sormipaisukarpeen ja köyhtyneimmän lajiston vyöhykkeet sijoittuivat pääosin samoille alueille molempina tutkimusvuosina eli Joensuun-Hammaslahden väliselle alueelle, Uimaharjuun, Kiteelle ja Nurmeksen ja Lieksan keskusta-alueille, mutta vuonna 2010 köyhtyneimmän lajiston vyöhykkeet olivat hieman laajempia. Päästömäärien lievä kasvu 2000-luvun loppuvuosina on todennäköisesti vaikuttanut jäkäliin ja vaikutus näkyi vielä tässä tutkimuksessa, vaikka päästömäärät ovatkin 2000-luvulla olleet pienempiä kuin 1990-luvulla. Hajapäästöjä aiheuttavan toiminnan (esim. kaivostoiminta, turvetuotanto ja maatalous) lisääntyminen tutkimusalueella voi myös osittain selittää tutkimusvuosien välisiä lieviä muutoksia jäkälälajistossa ja jäkälien kunnossa tausta-alueilla