Perspectives on gender in health behaviour change : investigations on health-specific psychosocial and gender-related personality factors

Health behaviour change is influenced by domain-specific, modifiable psychosocial factors and more generalized, stable personality traits. The previous have been extensively researched, and self-efficacy, action planning and social support have been identified to be important behaviour change predictors. However, the relevance of these determinants for men and women and their dynamic change processes have rarely been investigated. The role of personality in health behaviour change has remained a less studied area until recently. Gender-role related personality traits agency and communion, although established predictors of psychological adjustment and physical health for both genders, have not been studied in the context of lifestyle change interventions. Yet, they may facilitate favorable outcomes, in an interplay with domain-specific psychosocial factors. The research questions were: I) Are there gender differences in the changes in self-efficacy and planning, as well as the level of social support, and do they predict change in physical exercise similarly in men and women? II) How do gender-related personality traits contribute to changes in abdominal obesity for women and men, and how do they interplay with more proximal psychosocial variables in predicting changes in obesity? Finnish men and women, age 50–65, N=385, at an increased risk for type 2 diabetes were recruited from health care centres to participate in the GOAL Lifestyle Implementation Trial. The program aims were to improve participants' lifestyle (physical activity, nutrition) and to decrease their overweight. Domain-specific psychosocial factors and exercise were measured at baseline (T1) and at three months (T2). Waist circumference was measured at T1, one-year (T3) and three-year follow-ups (T4). Gender-related traits were measured at T4. In Study I, at baseline, men reported receiving more social support than women. Post-intervention, women reported having formed more exercise plans. Among women, increases in self-efficacy and planning predicted increases in exercise whereas for men, changes in planning played a less significant role. In Study II, higher agency was associated with 1-year waist circumference reduction among women, but not among men. Among women, high agency and self-efficacy increase during T1-T2 were associated with 1-year waist circumference decrease. High communion was associated with weight loss when social support was high. Three-year waist circumference reduction was only predicted by initial (T1-T2) self-efficacy increase. The results implicate that certain psychological and social resources are beneficial in pursuing health outcomes for women. The findings may reflect life circumstances allowing less spontaneous lifestyle decisions and a lower acceptance of lifestyle changes by women's social environment than for men

Participants’ enactment of behavior change techniques : a call for increased focus on what people do to manage their motivation and behavior

Funding Information: The writing of this manuscript was supported by the Kone Foundation and the Academy of Finland (Grant No. 285283). The author wishes to thank Dr. Minna Stenius, Dr. Keegan Knittle, Dr. Elaine Toomey and anonymous reviewers on useful comments to previous versions of the manuscript.Peer reviewe

Käsitykset tiedosta ja tietämisestä : episteeminen motivaatio ja koulutus määrittäjinä

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimuksessa tarkastellaan tietokäsityksiä, kognitiivisen päätöksen tarvetta (need for cognitive closure) ja niiden yhteyttä toisiinsa. Lisäksi tutkitaan, miten yliopistokoulutus (kesto, määrä ja ala) on yhteydessä käsityksiin tiedosta ja tietämisestä. Aineisto kerättiin lomakekyselynä eri tieteenalojen (sosiologia, teknilliset tieteet, kansantaloustiede) juuri opintonsa aloittaneilta ja pidemmälle edenneiltä opiskelijoilta (n=135). Tietokäsitykset käsitteellistettiin toisistaan erillisten ulottuvuuksien järjestelmäksi, johon kuuluvat tietoa koskevat käsitykset tiedon varmuudesta, tiedon yksinkertaisuudesta ja auktoriteettien kaikkitietävyydestä ja oppimista koskevat käsitykset oppimisen nopeudesta ja oppimiskyvyn sisäsyntyisyydestä. Kognitiivisen päätöksen tarve katsottiin yksilön pysyväksi ominaisuudeksi, jonka voimakkuus vaihtelee ihmisten välillä. Korkean päätöstarpeen yksilöt preferoivat järjestystä ja ennustettavuutta, kokevat moniselitteisyyden epämiellyttäväksi ja ovat kapeakatseisempia sekä päättäväisempiä. Tietokäsitysten ja kognitiivisen päätöksen tarpeen rakenteita tarkasteltiin ja niiden empiiristä erillisyyttä tutkittiin. Tietokäsitysten ennustajista opintoviikkomäärä ennusti pienempää uskoa tiedon yksinkertaisuuteen, ja iällä ja opintovaiheella ei ollut tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä tietokäsityksiin. Tekniikan ja taloustieteen opiskelijat uskoivat keskimäärin enemmän tiedon varmuuteen ja auktoriteettien kaikkitietävyyteen kuin sosiologian opiskelijat, ja ero oli havaittavissa jo alkuvaiheen opiskelijoilla. Oletuksen mukaisesti voimakas kognitiivisen päätöksen tarve ennusti suurempaa uskoa tiedon varmuuteen ja auktoriteettien kaikkitietävyyteen. Yhteys oli selvä alkuvaiheen opiskelijoilla mutta ei loppuvaiheen opiskelijoilla. Diskursiossa käsitellään tuloksia laajasti, erityisesti tietokäsitysten kvantitatiivisen tutkimusperinteen ongelmia ja ehdotetaan motivationaalisten käsitteiden integroimista tietokäsitysprosesseja koskeviin teorioihin. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet olivat tuoreiden kansainvälisten aikakauslehtiartikkeleiden lisäksi Hofer & Pintrich (toim.) (2002) ja Webster & Kruglanski (1994)

Psychosocial processes of health behaviour change in a lifestyle intervention : Influences of gender, socioeconomic status and personality

Background: The onset of many chronic diseases such as type 2 diabetes can be delayed or prevented by changes in diet, physical activity and obesity. Known predictors of successful behaviour change include psychosocial factors such as selfefficacy, action and coping planning, and social support. However, gender and socioeconomic differences in these psychosocial mechanisms underlying health behaviour change have not been examined, despite well-documented sociodemographic differences in lifestyle-related mortality and morbidity. Additionally, although stable personality traits (such as dispositional optimism or pessimism and gender-role orientation: agency and communion) are related to health and health behaviour, to date they have rarely been studied in the context of health behaviour interventions. These personality traits might contribute to health behaviour change independently of the more modifiable domain-specific psychosocial factors, or indirectly through them, or moderated by them. The aims were to examine in an intervention setting: (1) whether changes (during the three-month intervention) in psychological determinants (self-efficacy beliefs, action planning and coping planning) predict changes in exercise and diet behaviours over three months and 12 months, (2) the universality assumption of behaviour change theories, i.e. whether preintervention levels and changes in psychosocial determinants are similar among genders and socioeconomic groups, and whether they predict changes in behaviour in a similar way in these groups, (3) whether the personality traits optimism, pessimism, agency and communion predict changes in abdominal obesity, and the nature of their interplay with modifiable and domain-specific psychosocial factors (self-efficacy and social support). Methods: Finnish men and women (N = 385) aged 50 65 years who were at an increased risk for type 2 diabetes were recruited from health care centres to participate in the GOod Ageing in Lahti Region (GOAL) Lifestyle Implementation Trial. The programme aimed to improve participants lifestyle (physical activity, eating) and decrease their overweight. The measurements of self-efficacy, planning, social support and dispositional optimism/pessimism were conducted pre-intervention at baseline (T1) and after the intensive phase of the intervention at three months (T2), and the measurements of exercise at T1, T2 and 12 months (T3) and healthy eating at T1 and T3. Waist circumference, an indicator of abdominal obesity, was measured at T1 and at oneyear (T3) and three-year (T4) follow-ups. Agency and communion were measured at T4 with the Personal Attributes Questionnaire (PAQ). Results: (1) Increases in self-efficacy and planning were associated with three-month increases in exercise (Study I). Moreover, both the post-intervention level and three-month increases (during the intervention) in self-efficacy in dealing with barriers predicted the 12-month increase in exercise, and a high postintervention level of coping plans predicted the 12-month decrease in dietary fat (Study II). One- and three-year waist circumference reductions were predicted by the initial three-month increase in self-efficacy (Studies III, IV). (2) Post-intervention at three months, women had formed more action plans for changing their exercise routines and received less social support for behaviour change than men had. The effects of adoption self-efficacy were similar but change in planning played a less significant role among men (Study I). Examining the effects of socioeconomic status (SES), psychosocial determinants at baseline and their changes during the intervention yielded largely similar results. Exercise barriers self-efficacy was enhanced slightly less among those with low SES. Psychosocial determinants predicted behaviour similarly across all SES groups (Study II). (3) Dispositional optimism and pessimism were unrelated to waist circumference change, directly or indirectly, and they did not influence changes in self-efficacy (Study III). Agency predicted 12-month waist circumference reduction among women. High communion coupled with high social support was associated with waist circumference reduction. However, the only significant predictor of three-year waist circumference reduction was an increase in health-related self-efficacy during the intervention (Study IV). Conclusions: Interventions should focus on improving participants self-efficacy early on in the intervention as well as prompting action and coping planning for health behaviour change. Such changes are likely to be similarly effective among intervention participants regardless of gender and educational level. Agentic orientation may operate via helping women to be less affected by the demands of the self-sacrificing female role and enabling them to assertively focus on their own goals. The earlier mixed results regarding the role of social support in behaviour change may be in part explained by personality traits such as communion.Krooniset sairaudet kuten tyypin 2 diabetes yleistyvät ja heikentävät yhä useamman elämänlaatua ja elinajanodotetta. Ongelmia voitaisiin ehkäistä riittävällä liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla, mutta elämäntapamuutos on monille vaikeaa. Pystyvyyskäsitysten, suunnittelun ja sosiaalisen tuen myönteinen vaikutus käyttäytymisen muutokseen ja sen ylläpitoon tunnetaan, mutta sukupuolen ja koulutuksen yhteyttä muutosmekanismeihin on tutkittu vain vähän väestöryhmien terveyseroista huolimatta. Persoonallisuuden vaikutuksia terveyskäyttäytymisen muuttamiseen ei juurikaan tunneta. Tutkimuksen tavoitteina oli selvittää: (1) Ennustavatko kolme kuukautta kestäneen elämäntapaohjauksen aikana pystyvyysuskomuksissa sekä toiminta- ja varmistussuunnittelussa tapahtuneet muutokset liikunta- ja ruokailutottumusten paranemista heti ohjauksen päättyessä ja vuoden kuluttua, sekä laihtumista yhden ja kolmen vuoden kuluttua? (2) Ovatko elämäntapamuutosta tukevat mekanismit samanlaiset sukupuolesta ja koulutuksesta riippumatta ja ennustavatko ne muutoksia samoin eri ihmisryhmissä? (3) Mikä on erilaisten persoonallisuuspiirteiden rooli laihtumisessa? Yhteensä 385 50 65-vuotiasta henkilöä, joilla oli kohonnut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen, osallistui Ikihyvä Päijät-Häme Elämäntapaohjauksen kuuteen pienryhmätapaamiseen. Terveyspsykologiseen näyttöön perustuvan ohjelman tavoitteina oli auttaa osallistujia lisäämään liikuntaa ja muuttamaan ruokailutottumuksiaan terveellisemmiksi ja näin vähentää lihavuutta. Alkumittauksesta kolmen vuoden seurantaan sisältyi yhteensä neljä tutkimuskertaa, joina kartoitettiin psykososiaalisia tekijöitä, persoonallisuuspiirteitä ja liikunta- ja ruokailutottumuksia. Lisäksi mitattiin paino ja vyötärönympärys. Tulokset: (1) Pystyvyyden lisääntyminen ohjauksen aikana ennusti liikunnan lisääntymistä kolmen kuukauden ja vuoden ajalla sekä laihtumista vielä kolmen vuoden kohdalla. Liikunnan suunnittelun lisääminen oli yhteydessä lisääntyneeseen liikuntaan heti ohjauksen päätyttyä. Suunnitelmat terveellisten ruokailutottumusten ylläpidon varmistamiseksi auttoivat rasvan vähentämisessä vuoden seurannassa. (2) Naiset muodostivat miehiä enemmän liikuntaa koskevia toimintasuunnitelmia, mutta saivat lähipiiristään vähemmän tukea elämäntapamuutokseen. Liikunnan esteiden voittamista koskeva pystyvyys koheni hieman vähemmän matalasti koulutettujen joukossa. Näiden tekijöiden vaikutukset käyttäytymisen muutokseen olivat pääosin samanlaiset naisilla ja miehillä sekä eri koulutusryhmissä. (3) Persoonallisuudeltaan optimistiset eivät laihtuneet pessimistejä enempää. Toimintasuuntautuneisuus oli naisilla yhteydessä laihtumiseen. Ihmissuhdesuuntautuneet naiset hyötyivät eniten lähipiirin tuesta. Kolmen vuoden laihtumiseen vaikutti vain pystyvyyden vahvistuminen, eivät persoonallisuustekijät. Terveysammattilaisten tulisi keskittyä vahvistamaan elämäntapamuutokseen pyrkivän uskoa omaan pystyvyyteen sekä ohjaamaan konkreettisten toiminta- ja varmistussuunnitelmien tekoon. Näiden kohentaminen on yhtä hyödyllistä sukupuolesta ja koulutustaustasta riippumatta. Optimismi pysyvänä yleisenä piirteenä ei vaikuta laihtumiseen, pikemminkin nimenomaan terveysseikkoihin liittyvä optimistinen pystyvyysuskomus. Lähipiirin vähempi tuki naisten elämäntapamuutospyrkimyksiä kohtaan saattaa johtua naisrooliin liittyvistä vaatimuksista, mutta toimintasuunnitelmien teko ja toimintasuuntautuneisuus edesauttavat omiin terveystavoitteisiin keskittymistä. Erityisesti ihmissuhde-suuntautuneet naiset saattaisivat hyötyä sosiaalista tukea aktivoivista interventioista

Millaiset psykososiaaliset prosessit johtavat elämäntapamuutoksen onnistumiseen?

Nelli Hankosen väitöskirja Psychosocial processes of health behaviour change in a lifestyle intervention : influences of gender, socioeconomic status and personality (Helsingin yliopisto 2011)

Uptake of planning as a self-regulation strategy : Adolescents’ reasons for (not) planning physical activity in an intervention trial

Objectives Planning is an effective self-regulation strategy. However, little is known why some people take up planning and some do not. Such understanding would help interventions to promote planning. We investigated how adolescents explain their (non) use of planning for physical activity after an intervention. Methods Qualitative content analysis was employed to investigate follow-up interviews (a purposeful sampling; n = 19 low-to-moderately active, vocational school students) of Let's Move It trial participants twice post-intervention: 6-8 weeks and 14 months post-baseline. In the intervention, planning was one of the key techniques used to promote PA. Results We identified seven categories linked to reasons for (not) using planning. Most were related to feelings anticipated to result from planning. Action- and identity-related concerns were also raised. The reasons for planning were that the plan (1) helps to clarify what to do and to get things done, (2) strengthens the feeling of autonomy, (3) promotes a sense of progress, ability and control over one's PA. The reasons for not planning were that (having) a plan may (1) feel forced and like an unpleasant duty, (2) take away life's spontaneity and freedom, (3) result in anticipated annoyance and bad mood if one fails to enact the plan, or (4) be an effective strategy for others but not for the interviewee. Conclusions Planning may not only link to behavioural control but also the sense of autonomy, and thus subsequent motivation. We suggest various strategies to promote planning, including challenging non-planner identity and harnessing social dimension of planning.Peer reviewe

Ennustaako koulutustausta naisten elämäntapamuutoksia tyypin 2 diabeteksen ehkäisyinterventiossa?

Sosioekonominen asema on yhteydessä elämäntapoihin ja terveyteen, mutta interventiotutkimuksissa sen mukaisia eroja ei useinkaan arvioida. Tarkastelemme Ikihyvä Elämäntapaneuvonnan tyypin 2 diabeteksen ehkäisyintervention tuloksia naisosallistujien (N=265) koulutustason mukaan. Alkumittauksessa ja vuoden seurannassa mitattiin liikunta, ravitsemuksen rasvan määrä ja laatu sekä kuidun määrä, paino, painoindeksi (BMI), vyötärönympärys, verenpaine sekä veren rasvat ja glukoosi. Ennen interventiota peruskoulutuksen saaneet ja ammattikoulutetut raportoivat todennäköisemmin liikuntatavoitteen ylittävää liikunnan määrää verrattuna korkeakoulutettuihin. Muita lähtötasoeroja ei löydetty elämäntavoissa tai riskitekijätasoissa. Vuoden kuluttua havaittiin tavoitteiden suuntaisia muutoksia elämäntavoissa ja riskitekijöissä, mutta niillä ei ollut yhteyttä osallistujien koulutustaustaan. Elämäntapamuutoksia voidaan siis edistää yhtä tehokkaasti riippumatta osallistujien sosioekonomisesta asemasta. On tärkeää taata yhtäläinen pääsy elämäntapamuutosohjelmiin

What triggers changes in adolescents' physical activity? Analysis of critical incidents during childhood and youth in student writings

Objectives: To better understand life course transitions in physical activity (PA), we should identify crucial events that may play a key role as triggers for change. The aim of this study was to understand dynamic PA change by identifying triggers that adolescents themselves relate to their PA changes. Design: A qualitative, inductive approach was used to analyse writings. Methods: Critical Incident Technique can was used to analyse 115 specimens of 15-24-year-old students' writings. Results: We identified seven critical incident categories: promoting one's own well-being, becoming aware of body-image ideals, finding an inspiring sport or losing sport motivation, encountering health problems, experiencing transitions in life circumstances, receiving support or lacking support from significant others, and becoming an adult. The adolescents' stories depicted the first three associated with agentic PA increase. Conclusions: CIT holds promise as a useful analytical method for understanding impactful events leading to changes in lifestyle PA during the life course from the participants' own perspective.Peer reviewe

Changing activity behaviours in vocational school students : the stepwise development and optimised content of the 'let's move it' intervention

Background:School-based interventions that increase physical activity (PA) in a sustainable way are lacking. Systematic and participatory, theory and evidence-based intervention development may enhance the effectiveness of complex behavioural interventions in the long term. However, detailed descriptions of the intervention development process are rarely openly published, hindering transparency and progress in the field. Aims:To illustrate a stepwise process to develop intervention targeting PA and sedentary behaviour (SB) among older adolescents, and to describe the final, optimised version of the intervention, detailing content of sessions by theoretical determinants and techniques. Methods:Two established intervention development frameworks (Intervention Mapping and Behaviour Change Wheel) were integrated, leading to a comprehensive evidence and theory-based process. It was informed by empirical studies, literature reviews, expert and stakeholder consultation, including scenario evaluation and component pre-testing. In all steps, contextual fit and potential for sustainability were ensured by stakeholder engagement. Results:As a large majority of youth opposed decreasing screen time, increasing PA and decreasing SB were defined as target behaviours, with peers and the school context including classroom practices as key social environments in influencing youth PA (problem specification, step 1). Behavioural diagnosis (step 2) identified a variety of determinants in the domains of capability (e.g. self-regulation skills), motivation (e.g. outcome expectations) and environmental opportunities. These were organised into an intervention theory integrating several formal theories, including Self-Determination Theory. Theory-aligned principles guided material design (Step 3). Feasibility RCT allowed optimisation into a final intervention protocol (step 4). Conclusions:Intervention elements target students directly, and indirectly by changing teacher behaviour and the school and wider environment. A systematic development and optimisation led to a high potential for sustainability. The detailed intervention content, with specification of the hypothesised mechanisms, allows for other researchers to replicate, adapt or refine parts or the whole intervention, considering specific target groups and (sub-)cultures.Peer reviewe