Avohuollon sosiaalityöntekijöiden kokemuksia arviointi- ja vastaanotto-osastosta

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Kouvolan kaupungin lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöiden kokemuksia Kouvolan perhetukikeskuksen arviointi- ja vastaanotto-osastolle sijoittamisesta ja osastojen vastaavuudesta sosiaalityöntekijöiden tilauksiin. Saatujen tutkimustulosten avulla osastojen toimintaa ja työnlaatua pyritään parantamaan. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta, jossa vastaajia pyydettiin vastaamaan teemoihin jaettuihin avokysymyksiin: sijoitettujen lasten tai nuorten määrä, asiakkaan tavoitteiden toteutuminen, tiedon kulku, koosteiden, arviointien ja yhteenvetojen informatiivisuus, siirtymät, sijoitusten tarpeisiin vastaavuus asiakkaan näkökulmasta, sijoitusjaksojen vastaavuus sosiaalityöntekijöiden tilauksiin, perhetapaamiset, asiakaspalaute, yhteistyön sujuminen ja vapaamuotoinen palaute. Kyselylomake lähetettiin sähköpostitse 16 avohuollon sosiaalityöntekijälle. Määräaikaan mennessä 11 kyselylomaketta palautettiin tutkijalle. Tutkimustulosten mukaan Kouvolan perhetukikeskuksen arviointi- ja vastaanotto-osastojen työnlaatu on epätasaista. Tuloksista ilmeni, että asioiden sujuminen on tilannekohtaista: samalla vastaajalla saattoi olla monenlaisia kokemuksia osaston toiminnasta. Joissakin tapauksissa esimerkiksi yhteistyön ja tiedonkulun koettiin sujuvan, kun taas joissakin tapauksissa kumpikaan edellä mainituista ei ollut toteutunut riittävästi. Vastaajilla oli kokemuksia, etteivät asiakkaasta tehdyt dokumentit tuota riittävästi informaatiota sellaisista asiakkaan asioista, jotka ovat oleellisia sijoitusprosessin aikana. Koska tutkimuksen otos oli pieni ja vastaajilla oli pääsääntöisesti hyvin vähän kokemuksia osastolle sijoittamisesta, johtopäätöksissä pohditaan tutkimuksen luotettavuutta. Vastauksissa korostunut tilannekohtaisuus ilmentää, että osastojen työnlaadun tasaiseen jakaantumiseen tulee kiinnittää huomiota. Lisäksi työtä tulee monelta osin kehittää vastaamaan sosiaalityöntekijöiden tarpeita.The aim of the thesis was to examine the experiences of non-institutional social workers who work in child protection services in the city of Kouvola about the clients' placement in the evaluation and reception departments of Kouvola family support center, and the correspondence between the departments and the social workers' orders. The results are being used to improve the operation and quality of work in the departments. The thesis was carried out as a qualitative research. Data was gathered with a questionnaire where the respondents were asked to answer open questions that were divided into themes. The questionnaire was sent through email to 16 non-institutional social workers. According to the results, the quality of work at the evaluation and reception departments of Kouvola family support center is irregular. The results showed that the progress of things depends on the circumstances: the same respondent could have varying experiences with a department's operation. In some cases, cooperation and flow of information were considered fluent, whereas in other cases neither of these had been very successful. According to the respondents' experiences, the documents produced about a client did not provide enough information about the client's circumstances that affect the placement process. The conclusion section analyzed the reliability of the study because it used only a small sample and the respondents mainly had very few experiences with the placement process. The circumstances that were emphasized in the answers show that the equal distribution of the quality of work in the departments must be addressed. Furthermore, the work must be developed in many ways in order to meet the social workers' requirements

The «I» And The Author In Modern French Autobiography Marguerite Duras And Annie Ernaux

The emergence of the individual has for some time now dominated the field in France. This is especially visible when it comes to autobiographical writing. Marguerite Duras’s and Annie Ernaux’s works address the focus on the individual and the relationship between the «I» and the author in general, and also hold various clues to the importance of autobiographical writing to their lives and personalities. Especially relevant in the examination of the individual in their writing are the multiple layers of self-consciousnessLa emergencia de lo individual ha dominado durante algún tiempo la esfera pública francesa. Esto es especialmente notable cuando se trata de la escritura autobiográfica. Las obras de Marguerite Duras y Annie Ernaux se centran en el individuo y la relación entre el «yo» y la figura del autor en términos generales, y nos proporcionan diversas claves sobre la importancia de la escritura autobiográfica en relación con sus vidas y personalidades. En el análisis de lo individual en su obra son especialmente relevantes los múltiples estratos de autoconsciencia

Variation in women's name phrases in official documents in Helsinki 1780-1930 : Socio-onomastic aspects on power and identity

This dissertation is an onomastic study of variation in women s name phrases in official documents in Finland during the period 1780−1930. The aim is to discuss from a socio-onomastic perspective both the changeover from patronymics to inherited family names and the use of surnames after marriage (i.e. whether women adopted their husbands family names or retained their maiden names), before new laws in this area entered into force in Finland in the early 20th century. In 1920, a law on family names that required fixed names put an end to the use of the patronymic as a person s only surname. After 1929, it was no longer possible for a married woman to retain her maiden name. Methodologically, to explain this development from a socio-onomastic perspective, I have based my study on a syntactic-semantic analysis of the actual name phrases. To be able to demonstrate the extensive material, I have elaborated a scheme to divide the 115 different types of name phrases into 13 main categories. The analysis of the material for Helsinki is based on frequency calculations of the different types of name phrases every thirtieth year, as well as on describing variation in the structure and semantic content of the name phrases, e.g. social variation in the use of titles and epithets. In addition to this, by applying a biographic-genealogical method, I have conducted two case studies of the usage of women s name phrases in the two chosen families. The study is based on parish registers from the period 1780−1929, estate inventory documents from the period 1780−1928, registration forms for liberty of trade from the period 1880−1908, family announcements on newspapers from the period 1829−1888, gravestones from the period 1796−1929 and diaries from the periods 1799−1801 and 1818−1820 providing a corpus of 5 950 name phrases. The syntactic-semantic analysis has revealed the overall picture of various ways of denoting women in official documents. In Helsinki, towards the end of the 19th century, the use of inherited family names seems to be almost fully developed in official contexts. At the late 19th century, a patronymic still appears as the only surname of some working-class women whereas in the early 20th century patronymics were only entered in the parish register as a kind of middle name. In the beginning of the 19th century, most married women were still registered under their maiden names, with a few exceptions among the bourgeoisie and upper class. The comparative analysis of name phrases in diaries, however, indicates that the use of the husband s family name by married women was a much earlier phenomenon in private contexts than in official documents. Keywords: socio-onomastics, syntactic-semantic analysis, name phrase, patronymic, maiden name, husband s family nameQvinnspersonen, Pigan Gustava HenricsDotter eller Fröken Fredrika Adolfina Henriette von Kramer dotter till framlidne Majoren Nils Adolf von Kramer? Slagtaren Eklunds Hustru eller Fru Lagmanskan Anna Catharina Antell, född Engman? Hurdana namnfraser har man använt för kvinnor ur olika socialgrupper i officiella sammanhang innan namnbruket reglerades genom lag? Valde kvinnorna själva flicknamn eller giftasnamn när de undertecknade dokument? Analysen av Helsingforsmaterialet uppvisar stor variation i omtal av kvinnor under perioden 1780-1930. Även om släktnamnsbruket så gott som helt är etablerat mot slutet av 1800-talet omfattar materialet namnfraser för kvinnor ur lägre socialgrupper i vilka farsnamn anges i stället för fast tillnamn. Namnfraser med både farsnamn och tillnamn registreras fortfarande i början av 1900-talet. I början av 1800-talet bär majoriteten av de gifta kvinnorna, med få undantag i borgerliga kretsar, makens tillnamn i de officiella källorna. Den jämförande analysen av de gifta kvinnornas tillnamn i dagböcker tyder dock på att giftasnamnen i privata sammanhang var ett mycket tidigare fenomen än i officiella dokument. Undersökningen beskriver variationen i omtal av kvinnor under 150 år. Den belyser utvecklingen i kvinnors titel- och tillnamnsbruk och betraktar både myndigheternas och kvinnornas eget val av namnfraser som uttryck för makt och identitet. Förutom att undersökningen tar upp ett i mindre utsträckning undersökt område inom den nordiska namnforskningen har den även koppling till såväl Finlands och Helsingfors historia som till kvinnans ställning i familjen och i samhället

Potilaista eristettyjen kampylobakteerikantojen tunnistus ja epidemiologinen tyypitys

C. jejuni constitutes the majority of Campylobacter strains isolated from patients in Finland, and C. coli strains are also reported. To improve the species identification, a combination of phenotype- and genotype-based methods was applied. Standardising the cell suspension turbidity in the hippurate hydrolysis test enabled the reliable identification of hippurate-positive Campylobacter strains as C. jejuni. The detection of species-specific genes by PCR showed that about 30% of the hippurate-negative strains were C. jejuni. Three typing methods, serotyping, PCR-RFLP analysis of LOS biosynthesis genes and pulsed-field gel electrophoresis (PFGE) were evaluated as epidemiological typing tools for C. jejuni. The high number of non-typeable strains lowered the discriminatory ability of serotyping. PCR-RFLP typing offered high discrimination for both serotypeable and non-typeable strains, but the correlation between serotypes and RFLP-types was not high enough to enable its use for molecular serotyping of non-typeable strains. PFGE was a highly discriminative typing method. Although the use of two restriction enzymes generally increases the discriminatory ability, KpnI alone offered almost as high discrimination as the use of SmaI and KpnI. The characteristic seasonal distribution of Campylobacter infections with a peak in summer and low incidence in winter was mainly due to domestically acquired infections. Of the C. jejuni strains, 41% were of domestic origin compared to only 17% of the C. coli strains. Serotypes Pen 12, Pen 6,7 and Pen 27 were significantly associated with domestic C. jejuni infections, Pen 1,44, Pen 3 and Pen 37 with travel-related infections. Pen 2 and Pen 4-complex were common both in domestic and travel-related infections. Serotype Pen 2 was less common among patients 60 years or older than in younger patients, more prevalent in Western Finland than in other parts of the country and more prevalent than other serotypes in winter. The source of Pen 2 infections may be related to cattle, since Pen 2 is the most common serotype in isolates from Finnish cattle. PFGE subtypes among isolates from patients and chickens during the summer 2003 and from cattle during the whole year were compared. The analysis of indistinguishable SmaI/KpnI subtypes suggested that up to 31% of the human infections may have been mediated by chickens and 19% by cattle. Human strains isolated during two one-year sampling periods were studied by PFGE. Of the domestic strains, 69% belonged to SmaI subtypes found during both sampling periods. Four SmaI subtypes accounted for 45% of the domestic strains, further typing of these subtypes by KpnI revealed six temporally persistent SmaI/KpnI subtypes. They were only occasionally identified in travel-related strains, and therefore, can be considered to be national subtypes. Each subtype was associated with a serotype: Pen 2, Pen 12, Pen 27, Pen 4-complex, Pen 41, and Pen 57. Five of these subtypes were identified in cattle (S5/K27, S7/K1, S7/K2, S7/K5 and S64/K19), and two in chickens (S7/K1 and S64/K19) with a temporal association with human infections in 2003. Cattle are more likely potential sources of these persistent subtypes, since long-term excretion of Campylobacter strains by cattle has been reported.Kampylobakteeri on yleisin suolistoinfektioita aiheuttava bakteeri. Suomessa valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin ilmoitetaan vuosittain 3 000 4 000 tartuntaa. Yleisin potilaista eristetty laji on C. jejuni. Myös C. coli -löydöksiä ilmoitetaan jonkin verran. Lajien tunnistusta parannettiin käyttämällä kampylobakteerin ilmiasuun (fenotyyppi) ja perimään (genotyyppi) kohdistuvien tyypitysmenetelmien yhdistelmää. Hippuraattitestissä käytetyn solususpension solumäärän standardointi mahdollisti hippuraattipositiivisten kantojen luotettavan tunnistuksen C. jejuni -lajiksi. Kun lajispesifisiä geenejä tunnistettiin PCR:n avulla, todettiin noin 30%:n hippuraattinegatiivisista kannoista olevan C. jejuni -lajia. Negatiivisen testituloksen perusteella ne oli kliinisen mikrobiologian laboratorioissa nimetty C. coli -lajiksi. Työssä tutkittiin kolmen tyypitysmenetelmän, serotyypityksen, PCR-RFLP-analyysin ja pulssikenttäelektroforeesin (PFGE), soveltuvuutta C. jejuni kantojen epidemiologiseen seurantaan. Serotyypitysmenetelmän erottelukykyä alensi tyypittymättömien kantojen suuri osuus. PCR-RFLP-tyypitys oli hyvin erotteleva sekä serotyypittyville että -tyypittymättömille kannoille. Serotyyppien ja RFLPtyyppien vastaavuus ei kuitenkaan ollut riittävän suuri, jotta PCR-RFLPmenetelmää voisi käyttää serotyypittymättömien kantojen molekyylitasoiseen serotyypitykseen. PFGE oli hyvin erotteleva menetelmä. KpnI-entsyymillä saavutettu erottelukyky oli lähes yhtä hyvä kuin SmaI ja KpnI -entsyymien yhteensä. Kampylobakteeri-infektioille tyypillinen vuodenaikaisjakauma, jossa tartuntamäärät ovat kesällä korkeita ja talvella matalia, johtui pääasiassa kotimaisten tartuntojen määrän vaihtelusta. C. jejuni -kannoista 41 % oli kotimaista alkuperää, C. coli -kannoista vain 17%. Serotyypit Pen 12, Pen 6,7 ja Pen 27 liittyivät tilastollisesti merkitsevästi kotimaisiin tartuntoihin, Pen 1,44, Pen 3 ja Pen 37 puolestaan ulkomaanmatkalla saatuihin tartuntoihin. Pen 2 ja Pen 4 -kompleksi olivat yleisiä serotyyppejä sekä kotimaisissa että ulkomaanmatkaan liittyvissä tartunnoissa. Serotyyppi Pen 2 oli harvinaisempi 60-vuotiailla ja sitä vanhemmilla potilailla kuin nuoremmilla ja se oli yleisempi Länsi-Suomessa kuin muualla maassa. Lisäksi se oli muita serotyyppejä yleisempi talvella. Pen 2 -tartuntojen lähde voi liittyä nautakarjaan, koska Pen 2 on yleisin serotyyppi suomalaisissa naudoissa. Kesällä 2003 potilaista eristettyjen kantojen PFGE-genotyyppejä verrattiin samaan aikaan kanoista eristettyihin kantoihin ja koko vuonna naudoista eristettyihin kantoihin. Samanlaisten tyyppien esiintymisen perusteella 31 % väestön infektioista voisi liittyä kanoihin ja 19 % nautoihin. Kolmen vuoden aikana potilaista eristetyistä kannoista ensimmäisen ja kolmannen keräysvuoden kantoja tyypitettiin PFGE-menetelmällä. Kotimaisista tartunnoista eristetyistä kannoista 69 % kuului sellaisiin SmaI-PFGE-tyyppeihin, joita esiintyi molempina vuosina. Neljä SmaI-tyyppiä kattoi 45% kotimaisista kannoista. Nämä tyypitettiin myös KpnI-entsyymillä, jolloin löydettiin kuusi molempina keräysvuosina yleistä SmaI/KpnI-tyyppiä. Nämä genotyypit esiintyivät vain satunnaisesti ulkomaisissa kannoissa, joten ne olivat pysyviä kotimaisia genotyyppejä ja liittyivät serotyyppeihin Pen 2, Pen 12, Pen 27, Pen 4 -complex, Pen 41 ja Pen 57. Samoja PFGE-tyyppejä esiintyi myös kanoissa, kahdella genotyypillä (S7/K1 ja S64/K19) oli ajallinen yhteys väestön infektioihin vuonna 2003. Viisi tyypeistä (S5/K27, S7/K1, S7/K2, S7/K5 ja S64/K19) esiintyi naudoissa. Naudat voivat erittää samaa kampylobakteerikantaa pitkäaikaisesti, joten nautakarja on todennäköisempi lähde pysyvien tyyppien aiheuttamille infektioille