Vajaamielisiä ja punkkareita : diskursseja kehitysvammaisista

Tutkielmassa tarkastellaan Michel Foucault’n filosofiaan tukeutuen kehitysvammaisuuden kategorian kehittymistä, kehitysvammahuollon instituutioita ja käytäntöjä sekä näiden tuottamia tiedon muotoja: asiantuntijoiden määritelmiä kehitysvammaisuudesta. Tämä analyysi toimii pohjana empiiriselle tutkimukselle, jossa kartoitetaan diskursseja kehitysvammaisuudesta suomalaisessa painetussa ja sosiaalisessa mediassa. Tavoitteena on kyseenalaistaa yksinkertaistavia tapoja määrittää kehitysvammaisuutta. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi. Tutkielman empiirisessä osuudessa analysoidaan kehitysvammaisista muusikoista koostuvan Pertti Kurikan Nimipäivät -punk-yhtyeen lyriikoita, heidän Kallioon-kappaleensa kommentointia YouTube-sivustolla, yhtyettä koskevia kirjoituksia painetussa mediassa sekä yhtyeestä kertovan Kovasikajuttu-dokumenttielokuvan markkinointia ennen elokuvan ensi-iltaa. Pertti Kurikan Nimipäivät on ensimmäinen kehitysvammaisista koostuva yhtye, joka on päässyt suuren yleisön tietoisuuteen. Tätä poikkeustapausta analysoimalla tehdään välillisiä päätelmiä kehitysvammaisten aseman kehityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksen perusteella yhtyettä koskevat kirjoitukset eivät keskity vain tähän yhtyeeseen vaan niissä kommentoidaan kehitysvammaisuutta ja kehitysvammaisten asemaa yhteiskunnassa. YouTube-aineiston perusteella hegemonisia kehitysvammaisuutta määrittäviä diskursseja ovat toimintakyvyn ja lääketieteen diskurssit. Näiden lisäksi kehitysvammaisuutta ymmärretään myös tukeutuen tasa-arvon/kansalaisuuden diskurssiin. Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyettä koskevaan kommentointiin käytetään lisäksi aidon punkin diskurssia. Media-analyysissa tulee ilmi dikotomia kehitysvammaisuuden ja punkin kategorioiden välillä ja taipumus sijoittaa yhtye jompaankumpaan kategoriaan. Painetussa mediassa ei kuitenkaan tukeuduta lääketieteen diskurssiin. Yhtyeen lyriikoissa sekä yhtyeen jäsenten mediassa julkaistuissa kommenteissa omaksutaan tasa-arvon/kansalaisuuden diskurssiin tukeutuen aktiivisen toimijan positio ja ilmaistaan vastarintaa alistavia käytäntöjä kohtaan. Samoin YouTube-aineistossa kehitysvammaisiksi itsensä ilmoittavat kommentoijat käyttävät tasa-arvon/kansalaisuuden diskurssia. Tutkimuksen perusteella hegemoniset diskurssit kehitysvammaisuudesta ovat yksinkertaistavia. Pertti Kurikan Nimipäivien saama mediahuomio on osaltaan edesauttanut vaihtoehtoisten diskurssien esillepääsyä. Pertti Kurikan Nimipäivät voidaan laskea osaksi kulttuurista jatkumoa, jossa jähmeitä kehitysvammahuollon käytäntöjä arvostellaan

Mistä tukea? : Helsinkiläisnuorten masentuneisuus, koulukiusaaminen ja luvattomat poissaolot vuosina 1996-2006

Julkaisijana myös Helsingin kaupunki, Opetusvirasto, Terve ja turvallinen kaupunki -neuvottelukunt

Koulukiusaaminen peruskoulun yläluokilla 2000–2007

Koulukiusaamisen yleisyyttä ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä sekä koulukiusaamiseen puuttumista tarkasteltiin Kouluterveyskyselyn tulosten pohjalta peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilailla. Vuosien 2006 ja 2007 yhdistetty aineisto kattoi 82 % kaikista näiden luokka-asteiden oppilaista koko maassa. Suurin osa kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista ei joutunut kiusatuksi tai kiusannut muita koulussa lukukauden aikana. Vähintään kerran viikossa kiusatuksi joutui kahdeksan prosenttia oppilaista – pojista kymmenen ja tytöistä kuusi prosenttia. Muiden kiusaaminen oli pojilla yhtä yleistä ja tytöillä puolet harvinaisempaa kuin kiusatuksi joutuminen. Kiusaaja-uhreja oli pojista kolme prosenttia ja tytöistä prosentti. Koulukiusatuksi joutuminen lisääntyi hieman 2000-luvulla, erityisesti Länsi-Suomessa. Se ei vähentynyt missään maakunnassa. Kiusaajien ja kiusaaja-uhrien osuudet pysyivät lähes samoina. Koulukiusaaminen oli yhteydessä niin kotiin ja ystäviin, kouluoloihin kuin terveyteenkin. Ruumiillisen kurituksen saaminen vanhemmilta oli kotiin liittyvistä tekijöistä voimakkaimmin yhteydessä kiusaamiseen. Usean päivittäisen oireen kokeminen ja masentuneisuus olivat yhteydessä varsinkin kiusatuksi joutumiseen. Lisäksi tytöillä ylipainoisuus lisäsi kiusatuksi joutumisen todennäköisyyttä. Kouluoloihin liittyvistä tekijöistä koulun huono työilmapiiri oli yhteydessä varsinkin kiusatuksi joutumiseen ja koulun omaisuuden vahingoittaminen sekä vaikeudet opiskelussa muiden kiusaamiseen. Tytöillä kiusatuksi joutumisen ja koulutapaturmien välillä oli yhteys. Koulukiusaaminen ei ollut harvinaisempaa pienissä kouluissa tai maalaiskouluissa. Noin neljäsosa toistuvan koulukiusaamisen osapuolista ilmoitti, että koulun aikuiset ovat puuttuneet kiusaamiseen. Siihen puututtiin yleisemmin kahdeksannella luokalla. Kiusaaja-uhrit olivat huonoimmassa asemassa kiusaamiseen puuttumisen suhteen. Koska koulun aikuisten ja oppilaiden käsitykset kiusaamisen yleisyydestä poikkeavat toisistaan, opettajat tarvitsisivat lisää keinoja kiusaamisen havaitsemiseen. Lisäksi koulujen täytyisi kerätä systemaattisemmin tietoa kiusaamisen yleisyydestä. Koulukiusaamisen ehkäiseminen edellyttää pitkäjänteistä työtä ja tiivistä yhteistyötä koulun, kouluterveydenhuollon ja kodin välillä. Jokaisen koulun täytyy laatia lain edellyttämät suunnitelmat ja toimintamallit koulukiusaamisen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi. Koulun huono työilmapiiri, koulun omaisuuden turmeleminen ja opiskeluun liittyvät vaikeudet voivat olla merkkejä kiusaamisen esiintymisestä ja niihin puuttuminen voi auttaa vähentämään koulukiusaamista. Kouluterveydenhuollossa tulisi kartoittaa mahdollisuus kiusaamisen esiintymiseen paljon oirehtivilla, masentuneilla ja ylipainoisilla oppilailla sekä koulutapaturman vuoksi vastaanotolle tulevilla oppilailla. Sen lisäksi, että koulun sisällä tartutaan ongelmaan, kiusaamisen ehkäisy on osa kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Myös vanhempien tulisi tunnistaa kiusaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä ja tuntea koulun toimintamallit kiusaamiseen puuttumiseksi